Paavola

 

Ilta alkoi hämärtää ja pysähdyimme Paavolassa parkkipaikalle tutkimaan lähiseudun majoituspalveluita. Parkkipaikka oli pienen lammen rannalla ja rannassa kasvoi ruusupensaita. Kauniita kiulukoita. Täytyy tunnustaa, etten ole kovin hyvä kasvien tunnistamisessa. Ovatko nämä kiulukat nyt nauriin muotoisia ja vähän litistyneitä keskeltä vai eivät ja ovatko lehdet kuinkakin kurttuisia eli olisiko pitänyt kiulukat poimia pois, etteivät ne leviä muuttolintujen mukana uusille asuinpaikoille vai jättää tänne, koska kyseessä on joku muu ruusu, esimerkiksi orajanruusu, johon ei kurtturuusua pidä sekoittaa. En poiminut kiulukoita, koska orjanruusu saa kyllä levitä edelleen ja nyt en tiedä laiminlöinkö kansalaisvelvollisuuteni estää kurtturuusun leviäminen vai toiminko ihan oikein. Yön pimeinä tunteina, kun unettomuus vaivaa, mietin asiaa varmasti kovasti.

Paavolasta tuli itsenäinen kunta jo 1874. Sen historia kuntana lakkasi 1973. Se pääsi siis melkein satavuotiaaksi, mikä ei ole huono saavutus vähäväkiselle seutukunnalle.

Tämä jäi sitten tämän kesän viimeiseksi reissupätkäksi. Kemiönsaari on varmaan kaunis myös syksyllä. Silti jätämme sen ensi kevään esimmäiseksi kohteeksi.  Koppimopo on talvisäilytyksessä Lievestuoreella Kärki Tilat OY:n hallissa. Sain jopa alennusta säilytysmaksusta. Hallissa oli arvokkaampiakin ajopelejä, joista viehättävin oli piikkinokkamosse, jonka tavaratilaan pääsi laittamaan tavaraa vain takapenkin selkänojan kallistamalla ja siinä oli oikeat suuntavinkkarit. Omistajan kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja hän lupasi huolehtia akun lataamisesta talven aikana. Kunpa saisi tallista vakituisen paikan niin pääsisi jokasyksyisestä huolesta. 

Tänä kesänä olemme käyneet ennätyksellisen monessa kunnassa. Osaselitys on tietysti se, että ne ovat olleet kohtuullisen lähekkäin. Nyt on melkein 30 prosenttia kunnista käyty. Tämä alkaa näyttää siltä, että Äänekoski ei olekaan ihan mahdoton haave. Talvikauden aikana yritän noudttaa Delillon (Nolla kelviniä, 2017, 266) ohjetta: "Kävelen tuntikausia, väistän silloin tällöin koiranpaskaa". Hyvää syksyä, joulua, uutta vuotta ja talvea sekä kevään odotusta kaikille lukijoille ja erityiskiitos sponsoreille. 

 

Keminmaa, Kemin maalaiskunta

 

Välillä pysähdyimme Rossoon pizzalle. Kun maksoin laskua kolikoilla, tarjoilija näytti siltä, ettei oikein usko silmiään joten selitin, että olemme säästäneet kaikki ulkomaiset eurokolikot vuodesta 2002 saakka ja reissulla kahvit, munkit, teet, eväät ja ruuat ostetaan sitten näillä kolikoilla. Nyt ovat menossa kreikkalaiset. Tarjoilijan mielestä asia oli sponsoroinnin arvoinen ja saimme juomat ja jälkiruuat talon piikkiin. Kiitos. Tänä kesänä olemme saaneet ennätyksellisen paljon sponsoritukea reissullemme.

Keminmaa oli vuoteen 1979 Kemin maalaiskunta. Jostain syystä maalaiskunta nimi ei asukkaista ollut kiva ja se lyhennettiin Keminmaaksi. Oikeastaan asia on ymmärrettävä sillä tällä hetkellä kunnan taajama-aste on lähes 90%. Keminmaan kunnantalo on remontissa ja siksi valtuusto kokoontuu väistötiloissa. Paluu kunnnatalolle tapahtuu suunnitelman mukaan tammikuussa 2022. Siksi molemmista on kuva.

Valokuvaa ottaessani paikalle tuli mieshenkilö, joka kysyi maksanko veroja Keminmaalle. Kerroin, etten maksa. Hän kertoi verojen ja liikenneolojen olevan ihan hirveällä tolalla eikä muutenkaan asiat ole hyvin ja toivotti meille hyvää kotimatkaa.

Kunnan sivuilla ei anneta ihan yhtä synkkää kuvaa. Tosin kuntastrategian laatiminen ja kokousten järjestäminen ovat tulleet arvioitua kalliimmmiksi kuten myös erikoissairaanhoito. Vähenevän väestökehityksen vuoksi taloutta on toki jouduttu sopeuttamaan, mikä on näkynyt opetuksen ryhmäkokojen suurentumisena ja kirjaston aukioloaikojen muutoksina sekä omatoimikirjastoajan lisäämisenä. Kirjastotalon seinäreliefiä voi ihailla samalla, kun käy kirjastossa. Siinä on esitetty myös tiedonjano. Nainen kyselee ja mies kirja kädessä osaa neuvoa.

Kemijärvi

 

Tänne ajelimme Kemijokivartta. Puut olivat pudottaneet lehtiä niin paljon, että joki näkyi pitkiltä matkoilta puiden runkojen välistä. Eikä liikennekään ollut vilkasta joten saattoi hidastella ja ihailla jokea. Se oli ennen vanhaan Euroopan paras lohijoki. Pitempäänkin olisi ollut mahdollista ja eittämättä mielenkiintoista ajella Kemijokivartta. Ajoimme kuitenkin lyhempää tietä, että pääsimme Kemi – Haukipudas välin ajamaan takaisin sunnuntaina. Arkipäivän liikennemäärillä paluumatka olisi ollut vielä painajaismaisempaa. Reissukaveri oli vähän sitä mieltä, että olimme oikean Lapin etelärajoilla. Minulle tunturikoivujen näköiset koivikot, suot, joilla oli pystyynkuolleita kuusia ja päilyviä suolampia, maaruska ja jäkäläkankaat olivat ihan oikeaa Lappia. Ja tietysti porot. Niitä näkyi jonkin verran metsässä. Tielle ei tullut nyt yhtään. Kaksi hirveäkin näimme. Toinen oli ohiajaneen auton peräkärryssä ja toista oltiin juuri siirtämässä peräkärryyn. Todellista luomuruokaa ja liikenneturvallisuuden edistämistyötä.

Kemijärven kaikki tuntevat Taivaan tulet -sarjasta ja jotkut muistavat, että Kemijärvelle yritettiin etsiä korvaavia työpaikkoja, kun Stora Enso lakkautti sieltä sellutehtaan 2008. Uutta sellutehdasta tai biojalostamoa on puuhattu jo pidempään ja tuotantoon pitäisi päästä 2024. Tässä välillä Kemijärvi on puhdistunut ja jotkut pelkäävät, että sellutehtaasta, anteeksi biojalostamosta, aiheutuu takapakkia luonnolle.

Kemi

 

Kemiin päästiin hengissä vaikka vähän täristen. Toiseksi viimeinen kerta, kun ajan tuota tietä enää ikinä milloinkaan. Paluumatkalla pitää vielä mennä sitä kautta. Ei ihan hengitys pääse tasaantumaan ennen kuin se urakka on suoritettu. Sivuillaan Kemi mainostaa sitä, miten tiivis kaupunki on. Ainakin katutöitä siellä on ihan kiitettävästi. Kiertotiet ovat aina niin jännittäviä. Ensi viikolla Kemin kirjasto osallistuu Huhuu! Lapin lastenkirjallisuus- ja sanataidefestivaaleille. Kirjastosta löytyy konsertteja, satutuokioita ja kirjailijavieraana Veera Salmi. Joka päivä on PöllötelläänKöllötellään-lukuvinkkipesä. Ilahdun aina, kun lapsia viedään lukemisen pariin. Talvemmalla pääsee taas tutustumaan jäänmurtaja Sammon työskentelyyn. Kylmään pääsee tutustutumaan ympäri vuoden ja ulos rakennetaan lumesta tehty linna kunhan tulee viileämpi keli. Koppimopo on silloin tallissa mutta pääseehän Lappiin muillakin kulkuvälineillä.

Lapin sodan aikana Kemissä käytiin taisteluita reilun viikon ajan ennen kuin sakasalaiset siirtyivät pohjoisemmaksi. Jälki oli murheellista. Saksalaiset olivat yrittäneet tuhota koko kaupungin.Kaupungintalo jäi yrityksistä huolimatta pystyyn. Valtuusto kokoontuu kulttuuritalolla.

Vuoden 1949 lakko, jossa vastustettiin ehdotettua 30-40%:n palkkojen alennusta, johti lakkolaisten ja poliisien yhteenottoon, kun töitä jatkettiin rikkurityövoimalla. Lakkolaisista Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas kuolivat ja 63 lakkolaista sai kuritushuonerangaistuksia kapinasta. Oikeudessa ei saatu selville sitä, kuka Felix Pietilän oli ampunut. Tapahtumapäivä muistetaan veritorstaina. Akkunusjoen suulle on pystytetty tapahtuman muistomerkki.

Kaupunkikierros kulkee kaupungintalolta rantamakasiineille ja vanhalle tulliasemalle ja edelleen Leipätehtaalle, joka on Kemin ensimmäinen tiilirakennus. Puuarkkitehtuuria edustaa sitten Junneliuksen talo. Reitti on kaiken kaikkiaan melko pitkä käveltäväksi mutta asiaa on Kemissä ajateltu ja sieltä voi vuokrata vihreän Kemin Villarin. Luontoreittejäkin Kemistä löytyy. Kaupungin täytyykin panostaa entistä enemmän matkailuun sillä teolliset työpaikat vähenevät, kun Stora Enso lakkauttaa Kemin Veitsiluodon tehtaan kannattamattomana.

Kuivaniemi

 

Täällä oikeastaan odotin näkeväni maaruskaa ja ottavani siitä hienon kuvan. Karttaa tutkimalla olin valinnut ajopäiväksi lauantain. Paljon vähemmän rekkoja tien päällä. Koppimopoilijan painajainen on keskikaiteella varustettu ohituskaistatie. Jokaista kaksikaistaista tienpätkää kohti on samanpituinen yksikaistainen tienpätkä ja täällä piennaralue oli vielä todella kapea. Etelämpänä mahtuu koppimopo – tiedän, että se on laitonta – ajamaan pientareella kokonaan. Täällä ei mahdu. Hyvä, että jää sen verran rakoa, että henkilöauto mahtuu ohi. Rekat on sitten ihan hirveitä kauhun paikkoja. Penkka on niin jyrkkä, ettei sinne ole asiaa. Onneksi Haukiputaan ja Kemin välillä oli paikoitellen levennyksiä, joilla saattoi odottaa nopeampaa liikennettä. Ymmärrän perässäajajan tunteita, kun itse saisi ajaa sataa ja joku köröttää 45km/tunnissa nopeudella tien tukkona. Sillä välillä vaan ei ole vaihtoehtoista kohtuullista reittiä. Yritimme kepsin avulla. Kerran se ohjasi meidät Iin kohdalla ympyrästä kiertotielle. Seuraavassa ympyrässä vajaan kilometrin päässä se ohjasi meidät takaisin. Se apu siitä sitten oli.

Kuivaniemi sai kuntansa vaakunan kuntaliitoksen jälkeen Iin vaakunaksi. Siinä on Kuivaniemen nimikkoeläin norppa. Mikko Alatalo on Kuivaniemeltä samoin kuin Antti Hyry. Jääkäreillä oli etappitalo Kuivaniemen Veskassa. Siellä oli kruununtorppa jossa oli mahdollista yöpyä, kun viranomaisvalvonnan vuoksi ei enää uskallettu käyttää junia ja laivoja vaan jouduttiin kävelemään kairojen poikki. Paikalle on pystytetty muistomerkki torpan emännälle ja hänen miesvainajansa veljelle, jotka antoivat ruokaa ja yösijaa jääkäreiksi lähteneille. Sofia ja Kustaa vangittiin, kun toiminta paljastui ja he viettivät talven 1916-1917 Oulun läänin vankilassa. Kuivaniemellä on myös Suomen sodan muistomerkki Heinolantörmän hautausmaalla. Sinne on haudattu Ruotsiin perääntyvistä 30-40 miestä ja kaksi aliupseeria, jotka uupuivat matkalla 1808.

Keitele

 

Välillä oli jo yöpakkasia ja mietimme oliko tämän kesän matkustelut jo tehty. Sitten tuli sateita ja lämpimiä öitä myös Lappiin ja lähdimme liikkeelle. Keiteleen valtuusto kokoontuu kunnostetussa jugend-tyylisessä Wanhassa Meijerissä. Rakennuksessa toimiva puoti oli valitettavasti auki vain maanataista torstaihin ja me olimme liikkeellä perjantaina. Lähistöllä oli myös huoltoaseman kahvio, joka mainosti talon munkkeja oikein kuvan kanssa. Reissukaveri oli hyvin pettynyt, kun tarjottu munkki ei muistuttanut lainkaan kuvaa. Siinä oli käynyt kuin minun ruuanlaitolle. Jos reseptissä on kuva siitä minkä näköinen ruuan pitäisi olla valmiina, joutuu käyttämään todella paljon mielikuvitusta jotta yhtäläisyyksiä löytyy. Olihan tarjotussa munkissa toki reikä keskellä kuten kuvassakin.

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa ja Keiteleellä järjestetään iäkkäiden ulkoilupäivä ja “Sirkan tanssit”-konsertti. Koronarokotuksia saa ilman ajanvarausta ensi viikon lauantaina. Keitele jakaa puupolulla tietoa metsästä, puusta ja puurakentamisesta lapsille ja nuorille. Tavoitteena ovat kestävät ilmastoratkaisut. Polun avajaiset ovat kuun lopulla ja maskottina on Manu Majava, joka toimii oppaana. Ulkoilusta kiinnostuneille on myös Leppäselän ulkoilureitti. Siellä on laavu, josta löytyy polttopuita makkaranuotiota varten. Jos jaksaa kantaa kaikki makkarat paketissa laavulle, voisi luulla, että syötyään makkarat jaksaisi kantaa paketin omaan roskikseensa. Tätä ainakin kunta toivoo.

Kaustinen

 

Ruskamatka Kaustisille oli värien juhlaa vaikkei aurinko pilkahtanut kuin hetkeksi. Keltaisten, punaisten, oranssien, ruskeiden, harmaiden, vihreiden ja violettien eri sävyt levittäytyivät tien varsille. Sen lisäksi saimme aimo kulttuuripläjäyksen. Soivien kivien kyläreitti kulki Kreeta Haapasalon patsaalta Santerin kaffilan kautta Konsta Jylhän kotitalolle, joka on yksityiskäytössä ja sitä saattoi ihailla vain ulkoa. Sieltä käveltiin Pelimannitalon kautta Kansantaiteenkeskukseen ja Kalliopaviljonkiin. Tämän lisäksi ajoimme osan Wirkkaloiden taiteilijapolusta. Ilmari Wirkkalan Kalevalainen triptyykki löytyy Kansantaiteen keskuksesta ja Tapio Wirkkalan patsaita voi ihailla Vetelissä.

Sykkivä, soiva Kaustinen muistuttaa minua siitä, etten ymmärrä mitään musiikista. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää sillä olen lukenut yli hyllymetrin musiikkikirjallisuutta, kuunnellut suurimman osan merkittävinä pidetyistä musiikkiteoksista sekä klassisen musiikin, kansanmusiikin, kirkkomusiikin että populaarimusiikin alalta. Silti en ymmärrä mitään. Joistakin pidän, toisista en. Nyt tiedän ainakin mistä pidän. Yllätyin, että kuuntelin mielelläni Wagneria. Minua lohdutti lukea tutkimuksesta, jossa todettiin, että musikaalisten ihmisten aivot toimivat eritavalla kuin ei-musikaalisten. Sen jälkeen olen vain kuunnellut varovasti mieleistäni musiikkia.

Matkalla Kaustisiin muistelimme erästä ystäväämme, joka pyöräili Säynätsalosta Kaustisille useana vuonna. Hän harrasti pyöräilyä kesät talvet. Erään kerran tapasimme hänet Päijänteen jäällä, missä oli jään päällä silkkaa vettä, sen päällä lumisohjoa toistakymmentä senttiä ja sen päällä sitten samanverran kuivempaa lunta. Me paarustimme parin kilometrin lenkkiämme, kun hän tuli pyörällä vastaan. Hän jopa kehui, että on hyvä pyöräilykeli. Näytti, että hän aikoi tehdä muutaman kymmenen kilometrin lenkin.

Kaustisen valtuusto on valinnut edustajat eri elimiin ja seuraavana tulevatkin sitten tärkeät talouspäätökset. Marraskussa päätetään veroäyrin suuruudesta eli siitä, minkä verran kuntalaiset maksavat kunnalle veroja ja joulukuussa päätetään, mitä näillä kerätyillä rahoilla sitten tehdään.

Kauniainen

 Edellisen kerran, kun kävimme Espoossa, ajoimme kohtuullisen isoja teitä. Nyt Kauniaisiin mennessämme ajoimme ohi Velskolan Pitkäjärven ja Bodomjärven. En olisi uskonut, että niin kapeaa, mäkistä ja mutkaista tietä voisi löytyä Espoosta. Huikea kokemus. En tosin paluumatkan lisäksi tule koskaan ikinä milloinkaan toistamaan tapahtunutta. Muutenkin kiva syksyinen reissupätkä. Lehtipuut ovat alkaneet paljastaa oikeaa väriään ja samalla seudulla, missä Karkkilan pätkällä näimme kauriita oli niitä nytkin ja vieläpä enemmän, suorastaan pieniä laumoja. Lammin ja Turengin välinen tie on oikea koppimopotie: hyvä asfaltti, kapea, mutkainen ja vähän liikennettä. Etelässä muut tiellä liikkujat käyttäytyivät lisäksi hyvin sivistyneesti. Vasta, kun ylitimme Jyväskylän rajan, saimme ensimmäisen keskisormen esittelyn. Vähän hävettää mutta ei tässä iässä viitsi lähteä enää muuttamaan.

Kauniainen on onnistunut pitämään kunnallisveroäyrinsä Suomen alhaisimpana. Kaupungilla on komea kaupungintalo. Ilmeisesti koronan vuoksi valtuusto kokoontuu kuvan koulukeskuksessa, koska sieltä voi lähettää tapahtumat suorana verkkoon. Kokoukseen ei pääse yleisöä. Yritin kysyä parkkipaikalla olevilta missä päin koulukeskusta valtuusto kokoontuu, että olisin saanut kotteron sopivalle hollille. Perhe, joka oli lähdössä ulkoilemaan, kertoi, että he ovat Helsingistä, eivätkä tiedä. Siksi kuvassa on paljon rakennuksia. Koppimopo ei ole ihan laillisella paikalla, joten emme jatkaneet kyselyä eikä siihen aikaan voinut soittaakaan enää kuntaan ja kysyä. Häivyimme vähin äänin. Niin vähin kuin koppimopolla on mahdollista.

Kauniaisissa on siis todistetusti houkuttelevat ulkoilumaastot, kun sinne tullaan Helsingistä asti. Suunnitelmat hiihtokeskuksen rakentamisesta Kasavuoreen eivät toteutuneet ja nyt se on luonnonsuojelualue. Kauniainen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta. Jos se olisi jossain pohjoisempana, sen olisi voinut ajella ristiin rastiin rajalta toiselle. Etelän liikenteen seassa emme kuitenkaan sitä tehneet. Kauniaisten historia alkaa huvilayhdyskuntana ja AB Grankullan toiminnan tuloksena. 1900-luvun alussa yhtiöt tekivät paitsi voittoa myös rakennuttivat teitä, perustivat kouluja ja huolehtivat poliisitoimesta. Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet 1915 ja siitä tuli kauppala 1920 ja kaupunki 1972. Kauniaisten taaja-aste on 100%.

Kauhava

 

Kouluaikana kysyttiin, minkä kunnan vallesmannin virkaan hakijoiden pitää liittää itsestään valokuva hakemukseen. Siihen aikaan valokuvaa ei tavallisesti liitetty hakemukseen, Nythän sellainen lienee jo pakollinen. Vastaus oli tietysti Kauhava. Sinne otetaan vain rumia vallesmanniksi.

Ohitimme Iisakki Järvenpään puukkotehtaan. Kysyin reissukaverilta, mennäänkö sinne. Puukkotehdas olisi ollut vielä auki. Hän sanoi, ettei ,mennä. Vähän matkan päästä hän totesi, ettei halua kuitenkaan käyttää 300-500€ uuteen puukkoon ja sen se maksaisi, jos sinne menisi. Pelkkä katselu ei keräilijälle olisi riittänyt. Ensi kesänä toivottavasti toteutuvat puukko- ja käsityöfestivaalit ihan livenä eikä vain virtuaalisesti kuten tänä vuonna. Sinne mennään jo senkin vuoksi, että siellä valitaan Kauhavan Ruma Vallesmanni.

Kauhava osaa ottaa rajoituksetkin resurssina. Viime talvena järjestettiin kahdella järvellä Kauhavan pienimmät pilkkikisat. Niihin sai osallistua 9 kilpailijaa ja yksi toimitsija. Alahärmään on rakennettu häjyylyperinteen keskus. Syksyä valaisemaan on loka-maarraskuun vaihteeseen suunniteltu valoviikkoa, jolloin valaistaan julkisia rakennuksia ja kouluissa, päiväkodeissa ja vanhuspalveluissa on valoon liittyvää toimintaa. Kauhavalla on kuvattu yhdeksän elokuvaa ja kunnan sivuilla esitellään elokuvien kuvauspaikkoja. Halutessaan voi tehdä road tripin eri elokuvien kuvauspaikoille. Vanhin elokuva on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama Pohjalaisia, joka valmistui 1936 ja uusin Taavi Vartian Rölli ja kultainen avain vuodelta 2013. Siihen väliin mahtuu sitten mm. Häjyt, Lakeuden kutsu ja Kotiinpaluu. Oiva ehdotus kotimaan matkailulle.

Kauhajoki

 

Täältä löytyi todella hieno hotelli, jossa myös hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Aamupalalla reissukaverin arvostamia lihapullia ja pikkunakkeja, tilava ja siisti huone. Kun menin tarkastamaan kylpyhuoneen sieltä pääsi omaan yksityiseen saunaan, jossa sai juuri sellaiset löylyt, joista nautin. Pitkään. Tänä kesänä olemme maksaneet yöstä enemmänkin emmekä ole saaneet rahoille ollenkaan tämän luokan vastinetta.

Kauhajoki mainostaa itseään sloganilla “sopivasti kaikkea ja vielä enemmän”. Kun tutkii patikointi-, pyöräily- ja hiihtoreittejä, voi allekirjoittaa edellisen: on kansallispuistoa, peltotietä keskellä kulttuurimaisemaa, pitkospuita ja maastopyöräilyreittejä. Jos ei halua lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan, löytyy keskustan tuntumasta jokirantapuisto. Koska mahdollisuus oli rentouttavaa saunomiseen jäi jokirantapuisto näkemättä.

Kriisiaikaan Kauhajoki on tarjonnut turvallisen ympäristön. Talvisodan aikana eduskunta kokoontui siellä. Eduskuntamuseo on auki sunnuntaisin. Pohjalaiseen talonpoikaiseen rakennusperinteeseen voi tutustua Hämes-Havusessa samalla, kun käy ihailemassa Hyypänjokilaakson maisema-aluetta. Siellä voi tutustua rakennusryhmään, jossa on kaksi umpipihaa. Talosta on mahdollista varata juhlatilaksi joko päätupa, jonne mahtuu 150 henkeä ruokailemaan tai yläkerroksen pienempi vain sadalle hengelle sopiva tila. Muitakin upeita rakennuksia kunnasta löytyy, joita voi sitten tarpeen tullenkäyttää juhliinsa.

Kauhajoelta kotoisin oleva puukkojunkkari Pukkilan-Jaska tunnetaan ehkä paremmin kuin Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri Agnes Sjöberg. Hän väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi tiettävästi ensimmäisenä naisena maailmassa. Hän sai luvan valmistua 1913. Hänen sukupuolensa vuoksi asia käsiteltiin ministeriössä. Agnes Sjöberg sai aluksi opiskelupaikan Sveitsistä muttei päässyt opiskelemaan, koska kaikkia Venäjän kansalaisia epäiltiin vallankumouksellisiksi. Seuraavaksi hän kokeili onneaan Dresdenin yliopistossa. Siellä hän oli ainoa nainen 300 miesopiskelijan joukossa eivätkä edes suomalaiset opiskelijat suhtautuneet häneen ystävällisesti, päinvastoin. Siksi hän valmistui Berliinistä 1916. Jopa kapellimestari Jorma Panula lienee tutumpi kauhajokelainen kuin uutta uraa naisille aukova Sjöberg.

Kaskinen

 

Olemme edellisen kerran käyneet Kaskisissa 1980-luvulla, kun vielä oli toiminnassa Kaskinen – Gävle laivayhteys. Alkuperäisen suunnitelman mukaan täällä oli tarkoitus yöpyä. Soittelimme lähes kaikkiin Visit Kaskinen sivuston paikkoihin. Pari oli täynnä, pariin ei saanut yhteyttä, pari oli tältä kesältä jo lopettanut toiminnan ja yksi oli koronan vuoksi jättänyt koko kesän väliin. Siitä oli kuulemma maininta sivustolla, joka oli jäänyt huomaamatta, kun etsin vain yhteystietoja. Ei siis auttanut muu kuin käydä paikkakunnalla vain pikaisesti.

Kaskinen on puutalokaupunki ja Suomen pienin kaupunki. Kaskinen on vanhoja kaupunkeja eikä siis syntynyt siten, että kunta on päättänyt kutsua itseään kaupungiksi. Sen perusti Kustaa III 1785 ja on siten viimeinen Ruotsin vallan aikana perustettu kaupunki. Kaupungin asemakaava on 1760-luvulta ja Bladhin talo on rakennettu 1788. Kaupunki on säästynyt tulipaloilta ja siksi siellä on vielä vanhoja puutaloja, joista suurin osa näytti olevan hyvässä kunnossa.

Kaskisen tapahtumakalenterissa on silakkamarkkinat lokakuussa ja samalla voi tutustua kalastusmuseoon. Nuorisolle on kahtena iltana viikossa avoinna nuorisotalo, jossa voi tavata kavereita tai sitten maanantaisin tutustua leivonnann ja ruuanlaiton saloihin. Nuorisovaltuuston toiminta on vapaa-aikaa ja kulttuuria mutta vanhusneuvoston sosiaali ja terveyspalvelua. Kaupungissa toimii myös Mökkiläisparlamentti ja sen löytää Kunta ja hallinto otsikon alta. Viimeisin sivustolla oleva tieto on lokakuulta 2019. Siinä luvataan, että parlamentti kokoontuu seuraavana kesänä Kalarantapäivien yhteydessä. Silloin ei tiedetty koronasta mitään. Kalarannassa voi käydä hukkuneiden kalastajien muistomerkillä. Se on pystytetty Mooseksen yönä 4.-5.9.1854 hirmumyrkyssä menehtyneiden muistoksi.

Karvia

 

Kaarina, siis siskoni ei se kunta, oli suositellut Anne Mattilan taidekahvilaa, koska siellä olisi testattavat munkit. Reissukaveri pitää epävirallista tilastoa kesän parhaasta munkista. Tämän kesän toistaiseksi paras on löytynyt Turengista. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää löytyisikö täältä voittaja. Olisimme ehtineet juuri ennen sulkemisaikaa mutta suunnittelemallamme reitillä oli taas kunnostettu tietä soratieksi. Koska soratien pituutta ei kerrottu, vaihdoimme reittiä ja jouduimme ajamaan parikymmentä kilometriä pidemmän matkan. Sen seurauksena myöhästyimme ja kahvio oli juuri mennyt kiinni.

Karvia on ollut vaurasta seutua jo 1800-luvulla. Siitä todistavat Kantin saha- ja myllyalue, Harmaluoman puromylly ja Niemenmaan tuulimylly. Tällainen määrä myllyjä tarvittiin kaiken viljan jauhattamiseen. 1635 perustettiin sotaväenottoja pakoilemaan pyrkiviä sotilaskarkureita varten Karvianjoen ja Kyrönkankaantien risteykseen hirsivarusteinen linnake. Se on päässyt Karvian kunnan vaakunaan. Varavankila jatkoi silmälläpidon perinnettä 1935-1960. Vankila oli suovankila, jossa vankityövoimalla raivattiin suosta peltoa. Kiljunteon yhteydessä joku vanki käsitteli tulta varomattomasti sillä seurauksella, että melkoinen osa talousrakennuksista paloi. Kun vankila lopetti toimintansa sen jäljellä oleviin rakennuksiin sijoitettiin erityistyölaitos, jonne passitettiin totaalikieltäytyjiä. Työlaitoskin lopetti toimintansa 1969. Nyt alueella voi tutustua vartijoille rakennettuihin tyyppitaloihin.

Karstula

 

Pysähdyimme paikallisella Teboililla ja ihailimme yrittäjäpariskunnan voittamia autourheilupalkintoja. Seinällä oli myös kuva presidenttiparista, joka oli käynyt samassa paikassa kahvilla. Keskustelun kuluessa kerroimme omasta koppimoporeissustamme ja yrittäjän mielestä paikallislehteen voisi vinkata uutisaiheen. Kun kaarsimme kunnantalon parkkipaikalle, siellä oli toimittaja odottamassa. Mielenkiinnolla odotamme lehtijuttua. Viispiikkinen ilmestyy keskiviikkoisin ja oli ehtinyt juuri ilmestyä, kun kävimme paikalla.

Karstula mainostaa itseään kokoaan suurempana ja mainettaan parempana. Neuvoteltu ja toteutumatta jäänyt kuntaliitos olisi kasvattanut kuntaa ja ollut minun mieleeni. Olisin säästynyt ainakin kahdelta kuntakäynniltä vaikka kunnan nimi olisikin muuttunut. K:lla alkavia kuntia kun on niin paljon, että tuntuu, ettei reissu etene ollenkaan. Karstulassa riittää nähtävää: automuseo, pitäjänmuseo ja kulttuurikävelyreittejä. Kuuluisin karstulalainen lienee Nätti-Jussi. Hän kävi Karstulassa syntymässä vaikka suurimman ajan elämästään työskenteli pohjoisen metsätyömailla. Nätti-Jussi oli ilmiömäinen tarinankertoja. Rovaniemelle on pystytetty muistomerkki ja Karstulassa on hänen nimeään kantava ravintola. Nätti-Jussista on tehty lauluja ja hänen tarinoitaan on julkaistu useammassa kirjassa.

Liikennemerkit varoittivat metsäpeurasta. En muista nähneeni tällaista liikennemerkkiä aiemmin. Vielä isompi tapaus oli, että pellolla näimme metsäpeuran, joka päätti sitten ylittää tien meidän takaamme. Vastaantuleva auto joutui hiljentämään vauhtia. Näin pitkään piti elää, että näki metsäpeuran ensimmäisen kerran livenä. Ei ollenkaan turha reissu.

Karkkila

 

Vähän ihmettelin Karkkilan kaupungintalon osoitetta: Valtatie 26 D. En ole tottunut siihen, että kaupungintalon tai edes kunnantalon osoitteessa on merkitty rappu. Tavallisesti talo käsittää koko rakennuksen. Paikan päällä aloin ymmärtää paremmin. Vanhat tehdasrakennukset on otettu uuteen käyttöön ja kaupungintalo on yhdessä niistä. Siitä olisi saanut upean kuvan mutta valtuusto kokoontuu Karkkila-salissa. Talon päädyssä on kyltti. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja kieltämättä helpommin sai kotteron parkkiin. Nuorisoa istui rakennuksen oven edessä. Meinasin jo ottaa kuvan, kun muistin, että sen julkaisemiseen tarvitaan lupa ja nuoriso oli niin nuorta, että olisi pitänyt etsiä vanhemmat paikalle. Onneksi Karkkilan nuoriso on ystävällistä ja väistivät siksi aikaa, että sain kuvan otettua.

Karkkila voisi olla ruotsiksi Godisstad muttei ole vaan Högfors. Vanhan tehtaan alueella on loistava museo ja Karjaanjoen vartta pitkin pääsee kävelemään Koskireittiä. Olemme käyneet täällä ennenkin. Karkkila toki käyttää nimensä mielleyhtymää hyväkseen ja on järjestänyt Karkkipäivän talvella. Kyseessä on messut, joilla on esitelty yrittäjien ja paikallisten osaajien taitoja. Viime talvena ne jäivät väliin. Toivottavasti ensi talvena onnistutaan. Karkkilalla menee muutenkin hyvin. Väkiluku on kääntynyt kasvuun. Alkuvuodesta on kirjattu sekä muuttovoittoa että luonnollista väestönkasvua.

Karkkilaan oli tarkoitus tulla jo aiemmin. Öljynvaihdon yhteydessä huomattiin muutakin. Kun variaattoriin oli vaihdettu ulompi etulautanen, keskipakokiilan liukupalat ja hihna, koppimopo kulki ihan eri vauhtia. Aiemmin ylinopeutta pystyi ajamaan vain kolmenkympin alueella. Nyt joutui mittarilukemaa katsomaan myös neljänkympin alueilla. Rajoitin toimii edelleen. Yli 45km/tunnissa se kulkee vain jyrkässä alamäessä. Remonttia odotellessa ehti syksy saapua. Ajoradan ja kevyen liikenteen väliin istutetut pihlajat notkuivat marjojen painosta. Tilhillä riittää syötävää. Marja-aroniat saavat jäädä rauhaan. Niistä muuten saa oivallista viiniä, jos osaa tehdä. Minä en edes yritä. Horsmien lehdet paljastavat tiilenpunaisen värinsä ja niiden siemenet olivat valmiina lentämään seuraavalle hakkuuaukiolle. Kauriit söivät pellolla, mitä viljelijöiltä oli jäänyt. Fasaanit osasivat olla viisaasti tien sivussa. Orava onnistui väistämään edellä ajavaa autoa ja odotti meidän ohiajoa keskiviivalla. Hirvi teki taas sen tempun, mitä se ei kuulemma koskaan tee ja kääntyi pientareelta takaisin metsään vaikka oli selvästi ollut aikeissa ylittää tien. Tämä hirvi oli todella iso. Kotterosta ei olisi jäänyt mitään, jos se olisi päättänyt kävellä yli. Sitä, olivatko pellolla ruokailevat kurjet jo muuttomatkalla vai olivatko pesineet jossain lähistöllä, ei voi tietää. Aamulla lähtiessämme keskitaivas oli kauttaaltaan pilvessä. Joka puolella metsänrajassa oli aivan sinistä taivasta ja aurinko paistoi pilven alareunan takaa. Tuli mieleen scifielokuva, jossa suuret avaruusalukset olivat pysähtyneet suurkaupunkien yläpuolelle juuri samannäköisesti. Aurinko häivytti vähitellen pilvet eikä niiden takaa paljastunut edes pientä avaruusalusta.

Jalasjärvi

 

Tänä vuonna on pihlajanmarjoista tullut hyvä sato. Kertovat, että sama tilanne on paarmojen ja hirvikärpästen kohdalla. Jalasjärvellä olen käynyt luennoimassa jotain kasvatustieteen opintojaksoa avoimessa yliopistossa. Koska kyseessä oli viikonloppukurssi, otin koko perheen mukaan. Reissukaveri muisteli, miten hän hoiti hotellissa lapsia. Totta. Koko sen ajan, kun itse luennoin. Hän häipyi huilaamaan heti, kun minä, muistaakseni kuuden tunnin luennoimisen jälkeen, tulin hotellille. Ja seuraavana päivänä odotti samanlainen urakka. Siis molempia. Olihan se pitkä aika hoitaa lapsia ihan yksin vaikka lapset olivat silloin pieniä ja aika vähään tyytyväisiä. Muutamat lelut ja kirjapino pitivät heidät tyytyväisenä.

Taas meni yöajeluksi loppumatka. Täytyy todeta, ettei tuntunut yhtä kivalta kuin kesällä. Loppukesän ja syksyn ajelut täytyy mitoittaa valoisiin tunteihin. Usvaa alkoi muodostua. Vastaan leijui lonkeroisia läpinäkymättömiä sumukielekkeitä. Keijukaisista ei näkynyt jälkeäkään. Tunnelma oli pikemminkin aavemainen.

Karijoki

 

Lapissa on tottunut siihen, että poroja on keskellä tietä ja niiden päätöksentekoa saa vain rauhassa odotella. Tänne tullessa tiellä oli joutsen vastaantulijoiden kaistalla. Vastaantuleva auto vilkutteli valoja melkoisen pitkään hätistelläkseen joutsenen syrjemmälle. Siirtyihän se. Meidän kaistallemme ja levitteli siipiään. Vähän ajan kuluttua se jatkoi tien poskeen. Kovin läheltä emme olisikaan uskaltaneet ajaa. Joutsenen nokan kopautus muovikuoreen olisi aiheuttanut pahan vahingon.

Karijoki yrittää saada lisää asukkaita. Siellä on ollut käytössä tupaantuliaislahja, joka on enimmillään 3200€, kun rakentaa tai ostaa omakotitalon tai osakkeen ja muuttaa sinne itse asumaan. Myös lapsirahaa 2020 syntyneelle lapselle maksetaan 2022 loppuun 500€ vuodessa, kunhan lapsi on kunnassa kirjoilla vuosien 2020-22 loppuun.Toivottavasti asukkaita tulee.

Karijoki ottaa myös vakavasti vieraslajien (=jättipalsami, komealupiini, jättiputki, kurtturuusu, espanjansiruetana) torjunnan. Sivulla annetaan ohjeita niiden hävittämiseksi ja sieltä löytyy linkki LLKY:n (=Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä) sivuille, missä on hyvin yksityiskohtaiset ohjeet ja kuvat tunnistamista varten.

Ylihärmä

 

Näitä kauniita taloja Pohjanmaalla, siis niillä kaikilla, on paljon. Niitä katselee ilokseen ihan riippumatta ovatko ne näin kunnostettuja vai harmaita ja vähän ränsistyneitä tai jotain siltä väliltä. Lieneekä härmäläistä huumoria, mihin tutustuimme jatkessamme matkaa. Paikoitellen piennaralue on houkuttelevan leveä ja vaikka sinne ei koppimopolla saakaan ajaa niin, kun toisella puolella on keskikaide ja takana autojono sen kun kasvaa, siellä tulee ajettua sakkojen saamisen uhallakin. Nyt oli leveä piennar mutta vastaan tulijoita harvakseltaan eikä ohittajiakaan liiemmin, joten noudatimme tieliikennelakia ja -asetusta. Vähän hätkähdimme, kun auto ohitti meidän oikealta puolelta, siis piennarta pitkin. Olen minä todistanut muitakin liikennesääntöjen omituisia tulkintoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikealta ohitettiin muulloin kuin silloin, kun odottelen vasemmalle kääntymistä omalla kaistalla.

Alahärmä

 

Kun tein ensimmäistä suunnitelmaa koppimoporeissuksi joskus viime vuosituhannella Alahärmä oli aakkosten ensimmäinen kunta. Paikka on säilynyt vaikka kunta se ei enää ole. Akaa ponkaisi historian hämäristä Alahärmän ohi aakkosten kärkeen. Reissukaverin mielestä ainoa urheilulaji, jota hän viitsii seurata on tractor-pulling. Harmillisesti lajin SM-kisat olivat olleet Alahärmässä juuri edellisenä viikonloppuna, kun maanantaina ajoimme paikkakunnan läpi.

Heikki Maunonpoika Härmä asettui alueelle 1537. Härmän häjyt ovat tunnettuja koko maassa. Aktiivisimmillaan häjyt olivat 1820-1880-luvuilla. Henkirikoksia tehtiin väkilukuun suhteutettuna seudulla kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Teorioita siitä, miksi juuri tällä seudulla väkivalta oli niin yleistä on esitetty useita. Syinä on mainittu rahahäitä, paikallisen virkavallan kehnoa laatua ja nuorison tapaa vähän mellastaa. Liian pitkälle viety kontrolli herätti vastustusta. Aiheesta on kirjoitettu paitsi tutkimuksia myös romaaneja, näytelmiä ja tietysti lauluja. Kauhavan ruman vallesmannin nimi oli Adolf Hägglund. Hän pidätti Isontalon Antin ja Rannanjärven. Isotalo sai kuolemantuomion, joka muutettiin 12 vuodeksi vankeutta ja Rannanjärvi raipparangaistuksen ja niin suuret sakot, että joutui istumaan osan niistä vesileipävankeutena.

Kortesjärvi

 

Tältä koulun pitää näyttää. Vieressä rakennetaan jotain ihan muun näköistä eivätkä oppilaat palaa tänne enää väistötiloista. Rakennukselle mietitään uutta käyttöä. Toiovottavasti se säilyy katukuvassa. Kortesjärvellä on totuttu kehittämään uusia käyttöjä valmiille rakennuksille. Niinpä Kortesjärven kirjasto sijaitsee entisessä ravintolassa. Sinne on sijoitettu päätoimittaja Ilmari Laukkosen 400 kirjaa käsittävä kokoelma. Hän on kirjoittanut Kortesjärven historian. Kirjastossa kokoontuu myös kirjallinen ompeluseura, missä keskustellaan kirjoista ja varmaankin myös muista ajankohtaisista asioista. Ellei ole kiinnostunut neulomisesta sinne voi mennä myös ilman kudinta. Syksyn ensimmäinen kokoontuminen on tiistaina 7.9. Samalla voi tutustua kirjastossa olevaan näyttelyyn. Leivontataitoisille on reseptien vaihtoiltoja, jolloin myös maistellaan toisten leivonnaisia.Monipuolinen kirjasto.

Tänne ajellessa aamusumu lyhensi näkyvyyden paikoitellen alle 50 metriin. Tien varren hämähäkinseitteihin sumu oli tiivistynyt kiiltäviksi laikuiksi. Maisema muistutti satunkirjojen kuvitusta. Koska tahansa saattoi jostain sammaleisen kiven takaa kurkistaa keijukainen. Vähitellen aurinko häivytti usvan ja keijujen trampoliinit. Keijuthan eivät hämähäkinseitteihin tartu. Sehän on fakta.

Ullava

 

Tien varressa oli lupaava mainos. Kahvi 1€. Sinne siis. Taisimme löytää paikan, joka oli mennyt kiinni juuri muutamaa minuuttia aiemmin. Onneksi on eväskori. Siellä tosin on vain leipiä, vissyä ja mustikkakeittoa, ei ollenkaan munkkeja.

Ullavan kunta oli ennen kuntaliitosta yksikielisesti suomenkielinen. Kuntaliitoksen vuoksi siitä tuli kaksikielinen ja se näkyy kadunnimien kylteissä. Sepänkyläntie on myös Sepänkylävägen. Veikko Vionojaa kunnioitetaan paikkakunnalla. Hänen mukaansa on nimetty koulu ja tie. Vionoja oli itse kehitellyt oman sukunimensä kotinsa lähellä virtaavan ojan ja äitinsä tyttönimen pohjalta. Hänen taidettaan voi ihailla Vionojasäätiön Taide Vionojassa, missä on Vionojan pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä. Tänä kesänä kolmen eri aikaan eläneen valokuvaajan teoksia Vienasta.

Kannus

 

Tällä reissupätkällä on ajettu ennätysmäärä mäntykankailla. Niihin ei kyllästy. Kannuksessa on säilytetty vanhoja rakennuksia ihan keskustan tuntumassa. Kannus mainostaa itseään sloganilla “juuret elämälle”. Jos nimikkokasvista (=voikukka), -linnusta (=talitiainen) ja -eläimestä (=kettu) rakentaa kannuslaisen perusluonteen, saa sitkeän, talven myrskytkin kestävän ja kilpailuissa lahjakkuudellaan isommatkin päihittävän ihmisen. Näistä voi mainita Kannuksen entisen asemapäällikön ja näytelmäkirjailija Gustaf von Numersin ja Oskari Tokoin, joista edellinen kuoli ja jälkimmäinen syntyi Kannuksessa. Numersin teoksista tutuin on Pastori Jussilainen. Oskari Tokoi on historiasta tutumpi. Hänet nimitettiin 1917 Suomen senaatin varapuheenjohtajaksi. Toimi vastaa nykyistä pääministeriä. Puheenjohtajana oli kenraalikuvernööri, joka oli Venäjän keisarin edustaja eikä venäjänkielisenä edes osallistunut senaatin kokouksiin. Tokoi oli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Hän ei toiminut tehtävässään kovin kauaa, sillä punaisten tappio sisällissodassa pakotti hänet pakenemaan maasta ja poissaolevana hänelle langetettiin kuolemantuomio 1918. Myöskään kommunistit eivät häntä pitkään arvostaneet, sillä Otto Ville Kuusisen johdolla hänelle langetettiin toinen kuolemantuomio. Vuonna 1944 edellinen kumottiin, jälkimmäistä ei koskaan. Sitäkään ei tosin kai yritetty aktiivisesti panna täytäntöön tai sen korvasivat Oskari Tokoin kahden lapsen teloitukset Stalinin vainoissa.

Kannuksessakin ensimmäinen valtuuston kokous sujui nimitysten merkeissä. Erilaisia sidosryhmiä, joissa Kannuksella on osa päätösvallasta on pitkä lista. Menestystä työssä.

Kannonkoski

Kuten kuvista näkyy, olemme saaneet sponsorin. Hänen tavoitteenaan on saada koppimoporeissulle lisää näkyvyyttä ja lisää sponsoreita. Majoittajat, polttoainetta, huoltoja ja ruokia tarjoavat tahot voivat ilmoittautua. Tekstimainontaa saa toivomusten mukaan. Kuljetuspalvelu Jazi on laajeneva Jyväskylän seudulla kuljetuspalveluita tarjoava firma. Ammattitaitoiset, ystävälliset kuskit tekevät ripeää ja huolellista työtä. Liike huolehti meidän muuttomme eikä yksikään esine mennyt rikki, joten minulla on omakohtaista kokemustakin yrityksestä.

Kannaonkosken valtuusto on kokoontunut koululla koronan vuoksi. Siellä on väljemmät tilat kuin kunnantalolla, mihin kokoukset palaavat, kunhan korona hellittää. Viime kokouksessa valittiin valtuustolle uusi puheenjohtaja, kunnan hallituksen jäsenet ja edustajat kuntayhtymiin, johtokuntiin, yhteistyöelimiin, neuvottelukuntiin ja vaikka mihin.

Kannonkoskelle sijoitettiin sotien jälkeen Sortavalan evakoita. Heidän mukanaan tuli myös Valamon luostarin munkkeja ja nunnia. Heidät sijoitettiin aluksi Piispalan koululle. Piispalan kylä tunnettiin myös Jauhoniemen nimellä. Erään tarinan mukaan nimi johtui siitä, että siellä tehtiin soppaa perunoista ja jauhoista, mikä nimenantoaikaan oli rikkauden merkki. Myöhemmin Piispalan koulu koki saman kohtalon kuin niin moni muukin kyläkoulu. Oppilasmäärän pienentyessä koulu lakkautettiin. Täällä kävi sikäli hyvin, että koulu jatkoi Nuorisokeskuksena ja on nykyisin kunnan liikelaitos. Sinne on tehty leirikoulumatkoja myös siitä koulusta, missä ennen eläkkeellä jäämistäni olin opettajana.

Kankaanpää

 Tylsä pätkä, mikä ei ollut Kankaanpään vika. Koko matka tietä 23. Lauantaina tie on aamulla hiljainen. Ohittajia alkumatkasta keskimäärin kolmen kilometrin välein eikä tahti pahasti tihentynyt paitsi sillä pätkällä, joka on päällekäin 3-tien kanssa. Onneksi piennar on leveä eikä rekkoja sattunut kohdalle. Kesä on kääntymässä lopuilleen. Horsmissa oli kukkia enää aivan latvassa. Väri näytti haalistuneen  kohti vanhaa rosaa. Kaunista edelleen.

Kankaanpään kupungintalo on arvokkan  näköinen ja iso. Jatkuu vielä pitkälle kuvan ulkopuolelle. Kaupungin uudistettu strategia nojaa älyyn, taiteeseen ja hyvinvointiin. Älyä edustavat paitsi ihmiset myös valokuituinfra, taidetta Taidekehä, taidekoulu ja musiikkiopisto ja hyvinvointia monipuoliset vapaa-ajan mahdollisuudet.  Taidekehällä on veistoksia ja seinämaalauksia. Ossi Somman Kotipesä on minun lemppari.

Kangasniemi

 Reissukaveri muisteli, että armeija-aikaan hän oli tullut Kangasniemeltä lomille hyvin mäkistä ja mutkaista tietä. Tie oli ennallaan. Kangasniemi sen sijaan oli näinä reilu 50 vuotena muuttunut. Ei löytynyt enää tuttuja maamerkkejä. Tällä pätkällä pääsi vertailemaan erilaisia päällystevaurioista kertomisen tapoja. Risteysten jälkeenhän pitää tielle tulijoille aina kertoa, että nyt on päällysteessä vaurioita edessä. Jossain asia hoidetaan niin, että päällystevaurioiden alkupäässä kerrotaan koko pituus ja risteysten jälkeen sitten on uusi merkki, jossa kilometrimäärä on vähän pienempi. Täällä kerrottiin matka seuraavaan risteykseen ja risteyksen jälkeen taas matka seuraavaan. Aluksi ei tuntunut pahalta, että päällystevaurioita on seuraavat viisi kilometriä mutta kun toisen ristyksen jälkeen tuli taas merkki, että päällystevauriot jatkuvat taas erinäisiä kilometrejä, niin tuli jotenkin petetty olo. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat tietää koko kurjuuden kerralla eikä tipottain. Sitten siihen osaa varauta eikä odota parempaa.

Kangasniemellä ollaan päivittämässä kirkonkylän osayleiskaavaa. Kaavaluonnos on esillä loppukuuhun saakka ja suunnitelmien mukaan valtuusto tekee päätöksen asiasta ensi vuoden alussa. Nyt on se aika, jolloin kuntalaiset voivat vaikuttaa asiaan.

Kangasala

 

Ruotsin opinnoista on jäänyt mieleen lause: Finska biljetter räknades på textilområde eli suomeksi Suomen liput laskettiin Kangasalalla. Kunta kertoo olevansa “oksalla ylimmällä”. Valtuusto kokoontuu Kangasala-talossa, sen Kangasala-salissa. Uusi valtuusto pääsee työn touhuun elokuussa. Vielä ei kokousaikaa löytynyt kunnan nettisivuilta. Menestystä valtuustolle ja tehkää hyviä päätöksiä.

Erik XIV:n leski Kaarina Maununtytär lähetettiin mahdollisimman kauas Tukholmasta Kangasalalle Liuksialan kartanoon. Kaarina ehti olla kuningatar melkein kolme kuukautta ennen miehensä syrjäyttämistä. Sen jälkeen hän vietti Turun linnassa vankeudessa pitkät ajat ennen kuin pääsi Kangasalalle. Hän on suomalaisten oma kuningatar vaikka onkin syntynyt Tukholmassa.

Toinen kuuluisuus Kangasalalta vähän myöhemmältä ajalta on Kummeli. Aina, kun tarjosin vieraille sherryä tein sen sanomalla “Höm, höm, otin vapauden tuoda teille vähän sherryä”. Sitaatti on jostain Kummeli elokuvasta, missä myrkytetyllä sherryllä yritetään tappaa hankalaksi koettu pariskunta hotellissa. Kuolemattomia sitaatteja ryhmältä on lukemattomia. “Vieläkö pyöritetään Keinosta vai pelattaisko jo pesäpalloo.”

Kotimatkalla tutustuimme taas uuteen liikennemerkkiin. Tien varressa oli iso kyltti, jossa luki “Rakenteen parantaminen 10 km”. Emme ihan tienneet, mitä rakenteen parantaminen tarkoittaa. Nyt tiedämme. Välitöntä u-käännöstä ja vaihtoehtoisen reitin löytämistä. Asfaltti oli pätkittäin kuorittu pois ja tilalla oli karkeaa soraa. Rakennetta oli parannettu ajan kanssa. Alkumatkasta sora oli melko tasaisena kerroksena koko tien leveydeltä ja loppumatkasta se oli lähes kokonaan lentänyt tien sivuun. Keskeneräistä työtähän ei pidä näyttää herroille eikä hulluille. Kumpikaan ryhmä ei ymmärrä, miksi välivaihe tehdään niinkuin se tehdään ja miksi lopputuloksen kannalta se on välttämätöntä tehdä juuri niin. Taidamme kuulua enemmän jälkimmäiseen ryhmään. Emme varsinaisesti kritisoineet tekotapaa, harmittelimmehan muuten vaan sitä, ettemme olleet selvittäneet tietyön vaihetta etukäteen, jolloin olisimme voineet valita vaihtoehtoisen reitin. Niitäkin Suomessa riittää. Kepsikin antaa lyhimmän ja nopeimman reitin. Me olisimme yrittäneet löytää vähiten liikennöidyn.

Aitolahti

 

Kukahan keksisi jotain kaupallisesti kannattavaa tekemistä lupiineista. Niiden siemeniä on nyt todella paljon. Eikö niistä saisi edes biodieseliä. Myrkyllisyytensä vuoksi ne eivät kelpaa sen paremmin eläinten kuin ihmisten ravinnoksi. Korjuukone voisi ajaa tietä pitkin. Suurin osa lupiinipelloista on tien varressa alle 50 metrin etäisyydellä tiestä. Sitra voisi rahoittaa jotain kehittelyä.

Aitolahden kunnan vaakunassa on “punaisessa kentässä aaltokoroinen kultahirsi, jossa kolme soikeaa, kyljiltään sisäänpäin kaartuvaa rengasta”. Minä sitten ihailen vaakunatieteen kieltä. Renkaat ovat hiilipusseja. Ne ovat eloperäistä hiiltä, jäänteitä sinibakteereista lähes kahden miljardin vuoden takaa. Aitolahti on yksi niistä harvoista paikoista, jossa tällaisia esiintymiä on.

Teisko

 

Teiskon itsenäistymisen aikoihin vesistö oli yhdistävä tekijä, ei erottava. Ajat muuttuvat. Niinpä veden aiemmin yhdistämät ja myöhemmin erottamat kunnat vaihtoivat maa-alueita ja Teisko sijaitsi vain järven itäpuolella ennen kuin sen historia itsenäisenä kuntana päättyi.

Teiskossa lienee Euroopan pienin museo: maitolaiturimuseo. Siellä on tänä kesänä näyttely Maaseudun voimaa. Näyttelyyn kuuluu sininen lehmä, joka seisoo viljapellolla. Ihmiset ovat ilmeisesti halunneet tutustua lehmään lähemmin, koska pellon laitaan on rakennettu aita, joka estää ihmisiä kävelemästä viljapellolle. Tien toisella puolella on mahtavat utareet, jotka seisovat maitosuihkujensa varassa. Tutustumisen arvoinen paikka.

Himanka

 

Jossain tuolla etäämmällä näkyy myös avomerta. Veneitä on laitureissa ihan kiitettävästi. Arki ja maanantai, kun tätä kuvattiin ja ahkerat ihmiset ovat työn touhussa. Lestijoen varren ranta-aitat olisivat myös kuvan arvoisia. Olen vain vähän arka pysäköimään kapealle pientareelle edes kuvanottohetkeä varten. Raumankarin alueella ovat jokakesäiset markkinat paitsi tänä kesänä. Yllätys, yllätys, ne on peruttu koronan vuoksi. Pienimuotoisia tapahtumia järjestettiin kuitenkin markkinaviikolla.

Himanka on entiseltä nimeltään Rauma eli satama. Nimitystä käytettiin vielä 1809. Himangan vanhin alue on nykynimeltään Raumankari. Kunta on perustettu 1868 eli pian kunnallislain säätämisen jälkeen. Se liitettiin Kalajokeen 2010.

Himangasta kotiinpäin ajellessamme kiinnitti huomiota kukkivat perunapellot. Reissukaveri torkahteli välillä ja välillä totesi, että maisemat alkavat käydä yksitoikkoisiksi. Myöhemmin hän harmitteli, että nukkui eikä nähnyt maisemia. Yritin lohduttaa, etteivät perunapellot olleet kovin eri näköisiä keskenään. Kukkivina kauniita kylläkin. Jostain syystä minuakin unetti vaikka olin nukkunut edellisen yön ihan hyvin. Vähän kävi reissukaveri kateeksi, joka kuorsasi ajoittain ihan tuhdisti. Itse kun ei saanut edes kunnolla ummistaa silmiään ajon aikana. Kun alan huomata väsyväni eikä ihan lähistöllä ole paikkaa, jossa voisi huilata tai muuten pysähtyä, alan laulamaan. Reissukaveri huomautti taipumuksistani seurusteluaikana, että kyseinen laulu on jo sävelletty. Lapseni nukahtivat salamannopeasti, jos lauloin heille túutulaulua ja vähän vanhempina kielsivät laulamasta tai edes hyräilemästä. Nyt reissukaveri joutuu kuuntelemaan  äänekästäkin lauluani oman turvallisuutensa vuoksi. En edes itse pysty nukahtamaan, jos laulan samaan aikaan. Ihmisystävällisistä syistä yritän pysähtyä mahdollisimman nopeasti, kun huomaan laulaneeni Saku Sammakon kosiomatkasta pariin kertaan.

Kalajoki

Todella tyylikäs kaupungintalo ja läheisyydessä liikenneympyrät, joiden keskikoristeena on hiekkasärkkiä ja majakoita. Visit Kalajoki-sivulla turistia yllytetään valloittamaan Kalajoki, unohtamaan kello ja kravatti. Sivulta löytyy valmiita ehdotuksia retkeilijöille ja pyöräilijöille: Siiponjoen luontopolku, hiekkasärkät, kulttuurikierros ja rengasreitti Viitapakoille. Pyöräilijälle Kalajoki on ihanteellista seutua, koska korkeuserot ovat pienet. Ei siis harmillisia ylämäkiä muttei sitten vastaavasti pitkiä alamäkiäkään. Maakalla ja Rahjan saaristo ovat sitten ihan oma lukunsa. Joskus 1980-luvulla kävimme siskoni perheen kanssa hiekkasärkillä, mihin oli perustettu lapsille puuhapuisto JukuJukumaa. Omat ja siskon lapset viihtyivät siellä hyvin ja puolisotkin viihtyivät lähistöllä omissa harrastuksissaan.

Kalajoki on matkailukaupunki. Sen vuoksi työssäkäyvistä on yrittäjiä tuplaten Suomen keskiarvoon verrattuna. Myös talous on kunnassa tasapainossa ja veroäyri 21.0. Ei ihan Kauniaisten luokkaa muttei sieltä kireimmästäkään päästä. Ei Kalajoella ole keskitytty vain huvitteluun vaan meriluontokeskus valistaa ihmisiä maankohoamisrannikon luonnosta. Kalajoki nousi merestä vasta kivikauden loppupuolella, joten kivikauden asutusta ei seudulla juuri ole. Vähän korkeammalla kyllä, koska meren rannikko on asutukseen ja elämiseen oivallinen paikka. Meri onkin tarjonnut kalajokisille elannon myös myöhemmin; sataman kautta kulkee tavaraa, Maakallan edustalla on ollut hyvät kalapaikat ja tietysti hiekkasärkille tulevat turistit. Koronapandemiasta kärsinyt turkistarhaus saa Kalajoen kaupungilta korvamerkittyä tukea. Turkis on uusiutuva luonontuote päinvastoin kuin fleece, joka on mikromuovin paha lähde.

Sponsori

 

Reissukaveri alkoi olla sitä mieltä, että nyt olisi korkea aika alkaa tiedustella majapaikkaa. Kello ei vielä ollut järin paljon, mutta huomasin olevani vähän hidas ja siksi kurvasimme hotelli Lounatuulen parkkipaikalle Ylivieskassa. Koska Lounatuuli oli kiinni aloin soitella Kalajoelle useampaan paikaan. Joko ne ovat auki virastoaikaan tai sitten paikat olivat täynnä ja netissä eri majoitusliikkeistä päädyttiin samalle ystävälliselle puhelinäänelle. Reissukaveri alkoi jo suunnitella laavun tekoa. Joskus nuoruudessa olemme yrittäneet yöpyä reissukaverin tekemässä laavussa. Ihan mallikas rakennelma päällisin puolin ja melkein ehdin nukahtaa ennen kuin koko komeus romahti päällemme. Sen jälkeen olen pyrkinyt etsimään majoituksen jostain muualta kuin reissukaverin lupaamasta itse tehdystä laavusta.

Lounatuuli hotelli oli siis kiinni, mutta nettisivuilla kerrottiin, että on olemassa päivystysnumero. Soitimme sinne ja pääsimme majoittumaan. Aamupalalla kerroimme projektistamme omistajalle ja hänestä tarina oli korona-ajan hauskin. Siksi saimme kahden hengen huoneen yhden hengen huoneen hinnalla. Ovathan sukulaiset ja ystävät sponsoroineet koppimoporeissua näiden vuosien aikana. Se, että täällä saimme ensimmäisen ei-tuttavan sponsorin, tekee reissusta jotenkin tärkeämmän tuntuisen. Hotelli on siisti, ravintola todella viihtyisä ja aamupala runsas ja monipuolinen ja mikä tärkeintä palvelu pelaa. Voimme suositella paikkaa lämpimästi.

Omistaja kertoi myös tarinan siitä, miksi paikoitellen tiet ovat hyvin mutkikkaita. Kun aikoinaan syrjäkulmilta alettiin rakentaa tietä kohti kirkonkylää, otettiin suora linja kirkonkellon ääneen. Tuohon aikaan kuitenkin paimennettiin lehmiä metsissä ja lehmillä oli tietysti kellot kaulassa. Siksi toisinaan kirkon kellon ja lehmän kellon äänet sekoittuivat ja niissä tilanteissa tuli tiehen mutka. Jotenkin uskottavampi tarina kuin se, että tietä oli varakkaissa kunnissa niin paljon, ettei se mahtunut suoraan vaan sitä piti laittaa mutkille.

Kiitokset sponsoroinnista ja menestystä Lounatuulelle. Ehkä jonkun kirjaimen kohdalla poikkeamme taas, viimeistään, kun on Ylivieskan vuoro. 

Kajaani

 

Keskiarvo on mielenkiintoinen ilmiö. Joskus kouluaikaan kuulin tarinan, jonka mukaan ihminen, jonka jalat ovat kuumassa uunissa ja pää jääkaapissa voi olla tyytyväinen, koska hänellä on keskimäärin hyvä olo. Tätä mietin, kun kääntyessämme tielle 870 näimme liikennemerkin, joka varoitti päällystevaurioista seuraavan 17 km matkalla. Tie oli kuitenkin juuri asfaltoitu. Ajettuamme viisi kilometriä olimme vakuuttuneita siitä, että liikennemerkkien poistajalla on ollut muita kiireitä ja hän tulee hakemaan liikennemerkin pois kunhan kerkiää, koska se mitä ilmeisimmin on aiheeton. Yhdeksän kilometrin kohdalla oli sitten toinen liikennemerkki, joka kertoi, että päällyste päättyy. Missään ei näkynyt asfaltointikoneita eikä muitakaan tien kunnostukseen viittaavia laitteita. Merkkiä seurasi kahdeksan kilometriä nimismiehen kiharaa, jonka syvyys vaihteli kolmen ja kymmenen senttimetrin välillä. Keskimäärin siis liikennemerkki piti paikkaansa. Olemme matkoillallamme tavanneet hyvin paljon päällystevaurioita ja ajaneet pitkiäkin pätkiä ja päivitelleen tien päällysteen heikkoa kuntoa. Silti tämän kokemuksen jälkeen olemme vakuuttuneita siitä, ettei niin huonoa päällystettä voi olla, että se olisi epämiellyttävämpi kuin nimismiehen kihara. Jälkiviisaasti tutkin nettiä matkan päätyttyä. Tienpätkä oli “kunnostettu” soratieksi 2018. Sille ei ole ilmeisesti tehty yhtään mitään sen jälkeen. Lapsuudessani suurin osa teistä oli sorateitä mutten muista vastaavaa nimismiehen kiharaa niiltä ajoilta. Tosin silloin autot kulkivat huomattavasti hitaammin, vähän niin kuin koppimopot nyt.

Helteet päättyivät tai ainakin keskeytyivät ukkosmyrskyyn. Vähän ennen Kajaania alkoi sataa. Siksi kuva on otettu koppimopon sisältä. Pahimpaan ukkosmyrskyyn emme joutuneet. Silti keli oli sellainen, ettemme tutustuneet Kajaaniin. Tosin linnan rauniot ovat peruskorjattavina. Sinne ei siis olisi päässyt vaikka olisi ollut hienompi ilma. Linna ei koskaan valmistunut ja sitä käytettiinkin vankilana. Kuuluisin vanki oli Johannes Messenius. Hän käytti 20 vuoden vankeusaikansa tehokkaasti kirjoittamalla Suomen historian vuodesta 156 jälkeen vedenpaisumuksen. Olen kuunnellut erittäin hienon luentosarjan historiankirjoituksen historiasta ja siinä käsiteltiin myös Messeniuksen Scondia illusstrataa.

Ajattelimme tutustuvamme Ärjänsaareen, josta olimme nähneet ohjelman tv:ssä. Koska satoi, emme lähteneet. Kajaani on tuottanut merkkimiehiä melkoisesti. Elias Lönnrot toimi Kajaanissa piirilääkärinä, Urho Kekkonen kävi koulunsa Kajaanissa ja naapurikunnassa syntynyt Eino Leinokin lasketaan Kajaanin kasvatteihin, koska nykyisin Paltaniemi kuuluu Kajaaniin. Näppärä tapa hankkia kuuluisuuksia.

Kajaani on muuttotappiokunta ja siksi valtuuston päänvaivana ovat talousarviot, jota Kajaanin kohdalla eivät paljon parantaneet edes valtion koronakompensaatiot vaan vuoden 2020 tilinpäätös jäi 12 miljoonaa alijäämäiseksi. Suurin syy tähän on Kainuun sote. Sote-hyvinvointialueilla on haastava tehtävä saada kulut kuriin.

Nilsiä

 

Nilsiä on kuuluisa Helesinkiin lähteneestä piikalikasta, jonka tavoitteena on oppia ruotsin kieli ja saada itselleen herraspoika sulhaseksi. Eräs sukulaiseni tapasi mukavan tuntuisen tytön ja kuuli, että hän on kotoisin Nilsiästä. Hän arveli, ettei tämän naisen kanssa asiat kehity mihinkään, kun ensimmäisenä kotipaikka otetaan jostain Tatu Pekkarisen 1920-luvun rallista. Hän hämmästyi todella, kun paljastui, ettei esittäytyjä ollutkaan yrittänyt jallittaa häntä vaan Savossa todellakin on sen niminen kunta. Paikkakunta on säilynyt vaikka kunta se ei enää ole.

Nilsiässä on myös todella hieno vesitorni ja Tahkovuoren hiihtokeskus. Tahkovuori nousee suoraan Syvärijärven rannasta. Tahkovuoren matkailukeskus on perustettu 1960-luvulla. Perustajina tuon ajan kuuluisuudet Kalevi Keinänen, Urpo Lahtinen ja Jörn Donner. Siihen aikaan, kun Kalevi Keinänen poseerasi chincillaturkissa, isäni oli metsätöissä. Lehdessä kerrottiin, että turkin hinta oli jotain aivan huikeaa. En enää muista tarkkaa summaa, mutta köyhän perheen lukiolaistytölle se oli valtava. Kysyin isältäni ostaisiko hän minulle samanlaisen turkin. Isäni vastasi hetkeäkään epäröimättä: “Jos tilissä tulee riittävästi rahaa, niin kyllä ostan”. Ei tullut.

Muuruvesi

 

Nyt ollaan siinä vaiheessa kesää, että horsmat kukkivat kauneimmillaan. Niiden sinipunainen väri on todellinen ilo silmälle. Lähellä Muuruvettä näimme oikein ison horsmapellon. Hyönteiset viihtyvät niiden kukissa. Eiväthän ne ole kovin kauniita enää siinä vaiheessa, kun niiden siemenet lähtevät lentoon. Siksi niistä on syytä nauttia nyt. Sekä hyönteisten että meidän ihmisten.

Muuruvedellä oli vietetty käyntipäivänämme kotiseutupäivää. Kylätalolla ohjelmassa oli kotiseutupolun esittely, Savonian pelimannien esiintyminen ja Alma Holopaisen runoja sekä tietysti yhteisiä kylän tarinoita. Myöhästyimme ohjelmasta ja kun kävin kuvaamassa horsmia, kylällä oli melko hiljaista. Kylällä toimii useita yhdistyksiä, joista Muuruveden kotiseutuyhdistys ylläpitää paikallista museota.

Kaavi

 

Vähään aikaan emme olekaan reissanneet. Koppimopon ilmastointi huolehditaan avaamalla ikkuna. Se ei ihan riitä yli 25 asteen lämpötilassa ja matkustamisesta tulee tukalaa. Odottelimme siis ilmojen viilenemistä. Matkalla Kaaviin pysähdyimme Luostarintien Kyläkaupassa Kosulassa teelle ja kahville. Reissukaveri kehui, että nyt hän on saanut tämän kesän (toistaiseksi) parhaan munkin. Voi hyvin kuvitella, että Luostaritiellä on hyviä munkkeja.

Kaavin äänestysprosentti kunnallisvaaleissa oli alhaisempi kuin Suomessa keskimäärin, vain 52,5%. Naiset olivat aktiivisempia, 54,4%, kun miesten äänestysprosentti oli 50,6. EU:n ulkopuolelta tulleiden äänestysprosentti oli vain 12.5%. Ehdokkaista naisia oli 38% ja valituista valtuutetuista 35%. Kaavilaiset luottavat hieman enemmän miehiin kuin naisiin. Valtakunnallisesti tilanne on päinvastainen. Naisehdokkaita on suhteellisesti vähemmän kuin mitä heitä tulee valituiksi valtuustoihin. Annetuista äänistä oli jouduttu hylkäämään 0,3%, koska äänestyslipussa oli äänestäjän nimi, erityinen tuntomerkki tai muu asiaton merkintä. Nämä kaikki olivat ennakkoäänissä.

Kaavilla on jouduttu miettimään yläkoululaisten tilannetta. Tuusniemen kunta sanoi irti edellisen sopimuksen ja Kaavilla jouduttiin joko suostumaan uuteen, Tuusniemelle edullisempaan sopimukseen tai perustamaan oma yläkoulu. Kunnanhallituksen esitys on, että valtuusto hyväksyy uuden sopimuksen. Siitä varmaan keskustellaan uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa.

Kaavissa on uhanalaisen rotkokehräjäkälän esiintymä. Sitä kasvaa kiisukallioilla. Olisimme ehkä löytäneet esiintymän mutta emme halunneet vaarantaa sen elinoloja. Tyydyimme siis katselemaan kuvia.

Loimaan kunta/Loimaan maalaiskunta

 

Iso kyltti tien veressä. Joka päivä auki ja kahvikupin kuva. Reissukaveri valitteli miten huono reissu on ollut, kun on saanut vain yhdet munkkikahvit. Jospa täällä onnistaisi. Liikuntakeskuksen aukioloaika tarkoitti sitten vain urheilukenttää tämän upean rakennuksen vieressä. Seuraavassakaan kahvilassa ei ollut munkkeja eikä reissukaveri ihastunut edes heidän lohileipäänsä. Siitä oli kuulemma unohtunut suola. Muutamat kauhun hetket koettiin, kun olimme jatkamassa matkaa. Avain ei kääntynyt virtalukossa mihinkään, ei minun eikä reissukaverin voimilla. Netissä kerrottiin, että tonkien avulla avainta voi väkisin kääntää, lukkopesän voi irrottaa ja käynnistää ajokin isolla ruuvimeisselillä tai käyttää porakonetta mutta jokaisen vaihtoehtoisen toimenpiteen jälkeen pitää sitten tilata lukkoseppä. Sunnuntai, pieni paikkakunta ja päivystävä lukkoseppä ties missä. Kokeiltiin crc:llä. Se auttoi. Tosin pelkäsimme sitten sammuttaa moottoria ennen kuin olisimme yöpymispaikassa, jos sama toistuisi. Siksi saimme tutkittua milloin 23 tie Jyväskylään päin on hiljainen. Vuoden lyhin yö on paras hetki tutkimiseen. Reissukaveri sanoi, että tämä pätkä koppimoporeissusta jää varmasti mieleen. Aamuyöstä ei liikenne häirinnyt, kun seurattiin vaivihkaa sarastavaa kesäaamua. Pilvet koillisen suunnassa alkoivat saada oranssinpunaista väriä. Aamutuuli väreilytti järvien pintaa. Kauris käveli ihan turvallisen etäisyyden päässä tien yli ja ketunpentu kipitti tien yli, jäi pientareelle katselemaan ja vähän pelästyneen oloisena palasi takaisin, katseli toisella pientareella kotteroa ja pujahti metsän suojaan.

Kaarina

 

Frasierissa on perusteellisesti kuvattu veljeskateutta. En ole aiemmin tunnistanut itsessäni sisaruskateuden merkkejä. Kun totesin, että Kaarinan kunnavaltuusto kokoontuu Kaarina-talon Kaarina-salissa, niin lievä ärtymys Kaarina-nimen toistamisesta alkoi nostaa päätään ja sieltähän minä tunnistin vihreäsilmäisen kateuden. Tämä melkein pilasi hyvän mielen siitä, että koppimoporeissu on päässyt taas uuteen kirjaimeen asti. K-kirjainta sitten riittääkin. Edellisten vuosien vauhdilla ainakin viideksi vuodeksi. Toisaalta kunnat ovat aika lähellä. Sellaisia etäisyyksiä kuin Enontekiö-Espoo tai Inari-Inkoo ei enää tule vastaan.

Uuteen valtuuston valittiin 51 valtuutettua ja heille varavaltuutetut. Vastuullinen työ alkaa sitten elokuussa. Onnea ja menestystä valituille tärkeässä ja vastuullisessa työssä. Toivottavasti häirintä vähenee ja saatte vain asiallista palautetta ja jaksatte tehdä jatkossakin hyviä päätöksiä kuntalaisille.

Nähtävää Kaarinassa löytyy myös: Kuusiston linnanrauniot, pätkiä Suuresta Kuninkaantiestä. Suomen sodan Lemun taistelun muistomerkki ja V.I.Leninin muistolaatta. Lemun taistelun muistomerkki ei noudata ihan sitä tavallisinta sotamuistomerkkien tyyliä ja siksi se kannattaa käydä katsomassa. Lenin hyppäsi junasta, liikkuvasta, Littoisten aseman lähellä pakomatkallaan 1907. Vähän pakon edessä, koska hänen perässään oli tsaarin urkkijoita. He eivät saaneet Leniniä kiinni vaan hän käveli Kaarinasta jään yli Paraisille ja pääsi sitä kautta Tukholmaan. Tällaiselle seikkailulle kannattaakin pystyttää muistolaatta. Alueelta löytyy myös liuta kartanoita.

Halikko

 

Suomusjärven kulttuurin asuinpaikkoja on löydetty Halikosta, joten asutusta seudulla on ollut pitkään. Myöhemmin viikingit ovat käyneet kauppaa Rikalanmäellä. Kuntana Halikko on perustettu ensimmäisten joukossa kunnallislakien astuttua voimaan 1860-luvulla. Ensimmäinen kuntakokousten esimies oli Wiurilan kreivi August Armfelt. Tuohon aikaan päätösvaltaa oli enemmän niillä, jotka maksoivat enemmän veroja. Kreivi saattoi maksaa niitä eniten ja oli siksi itseoikeutettu myös päättämään, mitä verorahoilla tehdään. Häntä kunnioitetaan edelleen. Halikon yläkoulu on Armfeltin koulu. Kunnallisvaalien äänestysprosentti kertoo siitä, miten vähän joitakin ihmisiä kiinnosta, mitä heidän rahoillaan tehdään.

Halikonjoen yli on rakennettu siltoja aiemminkin. 1600-luvulla pitäjä sai sakot huonosti hoidetusta sillasta. Siitä, koska silta on rakennettu ei ole jäänyt dokumenttia. “Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas” sanottiin ennen vanhaan ja sanonta pitää paikkansa myös ajallisesti. Kuvan sillan suunnittelu aloitettiin 1804 ja siltaa alettiin rakentaa heti 1865. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja seuraavana vuonna silta oli jo valmis. Kaarinaan päin ajoimme Suurta Kuninkaatietä eli Suurta Rantatietä, jonka varrelta löytyi kestikievari ja kahvia, teetä ja erilaisia leivonnaisia mutta ei munkkeja. Tyydyimme suklaakakkupaloihin. Sellaisen olisin ottanut vaikka munkkeja olisi ollutkin. Reissukaveri vähän harmitteli.

Suomusjärvi

 

Suomusjärven kulttuuri on kaikille arkeologeille ja useimmille historioitsijoillekin tuttu. Siksi ajelimme museolle, josko siellä olisi ollut esineistöä tuolta 8000-5000 ajalta eaa. Suomusjärven kulttuuri on Suomen vanhinta asutuskerrostumaa ja seudulta on löytynyt paljon asutuksen jäänteitä. Eläminen perustui keräilyyn, metsästykseen ja kalastukseen. Löytöpaikat ovat tuohon aikaan olleet meren rannikkoa. Noihin aikoihin meri oli Ancylus- ja Litorinameri. Kivikauden jälkeen seudulla onkin ollut hiljaisempaa. Pronssi- ja rautakautiset löydöt ovat harvinaisia. Kansallismuseossa olen toki käynyt esineistöä ihailemassa aiemminkin. Silti Suomusjärvellä Suomusjärven kulttuurin esineistön tutkiskelu olisi ollut autenttisempaa. Museo oli helppo löytää. Se olisi jopa auennut myöhemmin. Ajatuksena oli kuitenkin ehtiä Kaarinaan vielä saman päivän aikana joten emme jääneet odottamaan.