Karkkila

 

Vähän ihmettelin Karkkilan kaupungintalon osoitetta: Valtatie 26 D. En ole tottunut siihen, että kaupungintalon tai edes kunnantalon osoitteessa on merkitty rappu. Tavallisesti talo käsittää koko rakennuksen. Paikan päällä aloin ymmärtää paremmin. Vanhat tehdasrakennukset on otettu uuteen käyttöön ja kaupungintalo on yhdessä niistä. Siitä olisi saanut upean kuvan mutta valtuusto kokoontuu Karkkila-salissa. Talon päädyssä on kyltti. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja kieltämättä helpommin sai kotteron parkkiin. Nuorisoa istui rakennuksen oven edessä. Meinasin jo ottaa kuvan, kun muistin, että sen julkaisemiseen tarvitaan lupa ja nuoriso oli niin nuorta, että olisi pitänyt etsiä vanhemmat paikalle. Onneksi Karkkilan nuoriso on ystävällistä ja väistivät siksi aikaa, että sain kuvan otettua.

Karkkila voisi olla ruotsiksi Godisstad muttei ole vaan Högfors. Vanhan tehtaan alueella on loistava museo ja Karjaanjoen vartta pitkin pääsee kävelemään Koskireittiä. Olemme käyneet täällä ennenkin. Karkkila toki käyttää nimensä mielleyhtymää hyväkseen ja on järjestänyt Karkkipäivän talvella. Kyseessä on messut, joilla on esitelty yrittäjien ja paikallisten osaajien taitoja. Viime talvena ne jäivät väliin. Toivottavasti ensi talvena onnistutaan. Karkkilalla menee muutenkin hyvin. Väkiluku on kääntynyt kasvuun. Alkuvuodesta on kirjattu sekä muuttovoittoa että luonnollista väestönkasvua.

Karkkilaan oli tarkoitus tulla jo aiemmin. Öljynvaihdon yhteydessä huomattiin muutakin. Kun variaattoriin oli vaihdettu ulompi etulautanen, keskipakokiilan liukupalat ja hihna, koppimopo kulki ihan eri vauhtia. Aiemmin ylinopeutta pystyi ajamaan vain kolmenkympin alueella. Nyt joutui mittarilukemaa katsomaan myös neljänkympin alueilla. Rajoitin toimii edelleen. Yli 45km/tunnissa se kulkee vain jyrkässä alamäessä. Remonttia odotellessa ehti syksy saapua. Ajoradan ja kevyen liikenteen väliin istutetut pihlajat notkuivat marjojen painosta. Tilhillä riittää syötävää. Marja-aroniat saavat jäädä rauhaan. Niistä muuten saa oivallista viiniä, jos osaa tehdä. Minä en edes yritä. Horsmien lehdet paljastavat tiilenpunaisen värinsä ja niiden siemenet olivat valmiina lentämään seuraavalle hakkuuaukiolle. Kauriit söivät pellolla, mitä viljelijöiltä oli jäänyt. Fasaanit osasivat olla viisaasti tien sivussa. Orava onnistui väistämään edellä ajavaa autoa ja odotti meidän ohiajoa keskiviivalla. Hirvi teki taas sen tempun, mitä se ei kuulemma koskaan tee ja kääntyi pientareelta takaisin metsään vaikka oli selvästi ollut aikeissa ylittää tien. Tämä hirvi oli todella iso. Kotterosta ei olisi jäänyt mitään, jos se olisi päättänyt kävellä yli. Sitä, olivatko pellolla ruokailevat kurjet jo muuttomatkalla vai olivatko pesineet jossain lähistöllä, ei voi tietää. Aamulla lähtiessämme keskitaivas oli kauttaaltaan pilvessä. Joka puolella metsänrajassa oli aivan sinistä taivasta ja aurinko paistoi pilven alareunan takaa. Tuli mieleen scifielokuva, jossa suuret avaruusalukset olivat pysähtyneet suurkaupunkien yläpuolelle juuri samannäköisesti. Aurinko häivytti vähitellen pilvet eikä niiden takaa paljastunut edes pientä avaruusalusta.