Rääkkylästä on niin lyhyt matka Pyhäselkään, että piipahdettiin sielläkin. Kuuluisin asukas Pyhäselällä lienee Suhmuran Santra, josta Esa Pakarinen laulaa haikeasti, koska ”niin pitkä matka, niin pitkä matka on saatolle Suhmuraan”. Santra, nuoruuden rakkaus, jäi haaveeksi ja laulun mies tyytyi Mantaan muttei koskaan unohtanut Santraa. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Terho Könönen, joka kertoo todellisesta kohtaamisesta Santran kanssa. Hän oli kesämökillä ja sieltä kävi Hammaslahden seurojentalolla tanssimassa. Suhmura ja kesämökki olivat tanssipaikalta eri suuntiin. Laululla on siis vankka todellisuuspohja. Suhmura ei ole varsinainen kylä vaikka on saanut oman historiikin. Myös Mulo on Pyhäselän kylä, jopa kauempana kuin Suhmura, mutta silloin saattajalla olikin pyörä matkassa. Mulosta on tehty kyläkirja ja siellä valitaan Mulon Manta kahden vuoden välein. Muita taiteeseen liittyviä pyhäselkäläisiä ovat ainakin sisarukset kirjailija Eeva Tikka ja kuvataiteilija Saara Tikka. Pyhäselässä on aktiivisia kyläyhdistyksiä, jotka ovat saaneet aikaiseksi Pyhäselän kunnan historian. Kuntaliitos toteutui vuoden 2009 alusta. Päätös oli saaatu aikaiseksi reilua vuotta aiemmin.
Kuntosaliohjaajani kanssa keskustelimme aukkohakkuiden pitkistä kannoista. Isävainaa yritti aina jättää mahdollisimman lyhyen kannaon, koska jokainen sentti puuta oli rahanarvoista tavaraa. Hän olisi pyöritellyt silmiään reilu parimetrisille kannoille. Arvelimme, että lahopuudirektiivi on syynä nykyiseen käytäntöön. Siksi kuva on tuulenkaadoista, jotka on jätetty lahoamaan. Edes kivet, jotka ovat olleet juurien painona eivät ole estäneet puiden kaatumista. Koska puut ovat maata vasten, kolopesijät eivät niitä välttämättä arvosta. Aukolla oleva yksinäinen pitkä kanto on myös sen verran suojaton, että voi olla, ettei sekään kolopesijälle kelpaa. Siinähän poikaset olisivat kuin noutopöydässä.
