Saltvik

  

Ennen vanhaan Naantalista kulki Ahvenanmaalle pääasiassa rekkoja kuljettava autolautta. Lauttaan ei edes päässyt ilman kulkuneuvoa. Ajat ovat muuttuneet. Entinen viihtyisä rahtarilaiva on muutettu risteilyalukseksi. Kunnon ravitseva arkiruoka, joka kuului matkan hintaan, on vaihtunut Saaristolais-buffeksi ja laivat ovat kasvaneet. Kun hytti oli keulassa ja koppimopo perässä, kävelyä tuli koko pitkän laivan mitalta. Sehän ei ole huono asia, koska reissussa ei tule juuri käveltyä eikä liikuttua omin voimin muutenkaan. Aikataulu on toki entinen eli Långnäsissa oltiin 3.45. Nyt etuna oli se, että aamu alkoi antaa sarastamisen merkkejä kun saavuimme satamaan. Monilla Ahvenanmaan pätkillä olemme olleet liikkeellä syksyllä, jolloin pimeää on ollut pitempään. Aamulla myös kauriit ovat aktiivisia. Ei tarvinnut ajaa pitkällekään, kun ensimmäinen ylitti tien. Valkovuokkoja oli mattoina penkalla ja metsässä niin pitkälle kuin pystyi näkemään. Kasvustoja oli enemmän ja ne olivat tiheämpiä kuin eteläisessä Suomessa. Laitumilla näimme lampaita ja lehmiä. Omenapuut kukkivat vaikka koivujen lehdet eivät olleet juurikaan isompia kuin Keski-Suomessa. Yritimme torkkua odotellessamme ensimmäisen kahvilan aukeamista. Reissukaveri on kotterossa nukkumisessa huomattavasti minua etevämpi. Liikenneympyröissä on tehty muutamia ylimääräisiä kierroksia. Saltvikissa syynä ei ollut eksyminen vaan se, että halusimme nähdä Luciaviikingin myös edestä päin. On se yksi parhaista liikenneympyrätaideteoksista. Myös Ålandstrafiken on muuttanut käytäntöjä. Kun aiempina vuosina on voinut ajaa satamaan ja pitää peukkuja, että lauttaan vielä mahtuu ja maksaa lautalla, se ei enää käy. Täytyy olla maksettu lippu ennen kuin ajaa lautalle. Aika monet ilmeisesti harrastavat läpiajoa Hummelvikistä Vuosnaisiin. Ahvenanmaalaisille se on sallittua mutta turistien täytyy yöpyä jossain välillä tai maksaa kalliimpi hinta. En pidä mukanani pankkitunnuksia enkä ole hankkinut mobiilisovelluksia. Kännykkäni on niin vanha, etten oikein luota sen tietoturvaan. Reissukaveri jo hätääntyi, ettemme pääse pois Ahvenanmaalta ollenkaan. Onneksi olen varautunut dementoitumiseeni ajoissa ja lapsellani on pääsy pankkitililleni. Hän osti meille liput. Dementianpelosta voi olla arvaamatonta hyötyä. Olimme jonossa ensimmäisinä ja ajattelin, että hyvin ehdimme Åva-Vuosnainen lautalle ja siksi varasimme paikan ensimmäiseen jatkoyhteyteen. En ollenkaan varautunut siihen, että joudun lautalla piippuhyllylle ja pääsimme lähtemään vasta, kun muut olivat ajaneet ulos alakerrasta. Taisin paikoitellen rikkoa sekä ajoneuvokohtaisia että tiekohtaisia nopeusrajoituksia. Lautalla olimme kaksi (2) minuuttia ennen sen lähtöä.

Saltvikin korkein kallio Orrdahlklint nousi ensimmäisenä merestä jääkauden päättyessä. Se on Ahvenanmaan korkein kohta. Seudulla on ollut tilapäistä asutusta kampakeraamisella ajalla. Pysyvä asutus muodostui rautakaudella 500-luvulla. Kunta oli myös keskiaikaisten maapäivien pitopaikka. Hopeaveroluettelossa vuodelta 1571 oli 105 talonpoikaa. Asukasluku oli merkittävästi suurempi, koska luetteloon ei tietysti merkitty vaimoja, lapsia eikä palkollisia tai torppareita. Rautakautisia kalmistoja kunnassa on runsaasti, mikä viittaa siihen, että seutu on ollut keskeinen viikinkiaikana. Sen kunniaksi vuosittain heinäkuussa vietetään viikinkimarkkinoita. Liikenneympyrää koristaa Luciaviikinki. Kunta on Suomen ruotsinkielisin kunta. Se on naapurikuntien kanssa keskeistä maatalousaluetta ja kunnassa toimii perunalastutehdas. Kunnassa on myös Ahvenanmaan suurin luola. Pinta-alaltaan Saltvik on Ahvenanmaan suurin kunta. Sinne perustettiin säästöpankki 1854 ja kansakoulu 1876.

Viime valtuuston kokouksessa päätettiin uusia Ödkarbyn koulun lämmitysjärjestelmä toimimaan maalämmöllä. Trumman Tobtlevägenille palautettiin kunnantien asema, joka oli siltä poistunut 1982. Nyt tien varrella on kaksi vakituista asuntoa ja liikehuoneisto. Kunta aloittaa myös suunnitella vuokrataloa, johon tulee 4-8 asuntoa.