Kuhmoisten onkipoika oli palannut talven jälkeen laiturille ja hänellä oli uusi pusakka. Matkalla näimme useita muuttolintuparvia väljässä auramuodostelmassa. Reissukaveri tunnisti ne hanhiksi. Ihmettelin, miksi ne menevät kohti etelää. Reissukaveri otti oikein kompassin esille ja totesi myös, että jostain syystä niiden suunta todellakin oli etelä. Alkumatka ajettiin tihkusateessa. Se on siitä ikävää, ettei sade pese kotteroa puhtaaksi ja ohikulkijat roiskuttavat pölyistä vettä tien pinnalta tuulilasiin, tietysti kaikkialle muuallekin mutta tuulilasissa se häiritsee. Viime vuonna Puukkopäiville Nuutajärvelle mennessämme pääsimme ihailemaan valkovuokkoja. Tällä kertaa ajelimme valkovuokkoseuduilla melkein koko matkan. Luopioisissa alkoivat ensimmäiset näkyä pientareella ja tien varren metsässä. Niiden kohdalla piti aina vähän hiljentää. Uskelassa piti nousta oikein kuvaamaan. Uskela on perustettu kirkkopitäjänä ehkä jo 1200-luvulla. Asiakirjoihin pitäjä pääsi 1329 ja on siten Halikonlahden vanhin pitäjä, joka ulottui Someron eteläosiin saakka. Iällä ja muinaisella historialle ei ole väliä, kun kehitys kehittyy. Uskelan yksi kylä alkoi kehittyä taloudellisesti, siitä tuli kauppala ja se nielaisi entisen emäpitäjän jo 1960-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti