Tervola

  

Syksyllä ei ole kovin kiva ajella, kun aamulla on pitkään pimeää ja illalla alkaa myös hämärtää. Hämärässä ajamisessa on tosin se etu, että silloin liikkuvia eläimiä näkee enemmän. Olimme juuri ajaneet poronhoitoalueen kyltin ohi ja yritimme tiirailla pientareita, kun havaitsimme kaksi isoa hahmoa keskellä peltoa. Liian isoja poroiksi, vähän kookkaita lehmiksi ja oudon muotoisia hevosiksi, hirviä. Tänä vuonna olemme nähneet vain yhden hirven ja sekin oli kuollut hirvikolarin seurauksena. Elävien hirvien näkeminen on todellinen elämys. Myös kettu vilahti pientareelta metsään ja koppelo seisoi ihan rauhallisesti asfaltin reunalla. Aamulla jatkoimme Yli-Iistä matkaa. Kun Simojoki jäi taakse, aukesi soidensuojelualue Martimoaapa. Jotain todella sykähdyttävää. Tasaista suota silmänkantamattomiin. Ei mikään pieni lämpäre tien poskessa vaan lakeus. Tervolaan oli mahdollista ajaa pitkän reitin kautta päällystettyjä teitä tai Sompujärveltä päällystämätöntä tietä. Päätimme menomatkalla kokeilla sitä. Jos kokemus olisi samaa tasoa kuin viime vuonna Runon ja Rajan tiellä, takaisin ajaisimme päällystettyjä teitä. Ällistykseksemme tie oli paikoitellen paremmassa kunnossa kuin päällystetyt tiet, joita olimme ajaneet Sompujärvelle. Kuoppia toki oli mutta ei yhtään nimismiehen kiharaa. Joko Lapissa osataan pitää tiet kunnossa tai siellä kuljettajat eivät pidä nimismiehenkiharasta ja ajavat niin, ettei sitä synny. Kun kuva oli otettu, päätimme ajaa samaa reittiä takaisinkin päin. Päällystämätön tie eikä nimismiehen kiharaa, mikä kokemus.

Tervola on ollut metropoli kivikaudella. Tyypillisen kampakeramiikan pohjoisimmat löytöpaikat ovat Kemijoen varressa. Törmävaaran pohjoisrinteellä on kivikautisia asuinpaikkoja lähes katkeamattomana vyöhykkeenä monenikäisillä rantakorkeuksilla. Asuinkuoppia on eniten vaaran länsipäässä. Tutkituille kodanpohjille oli yhteistä runsas kiveysten määrä. Inventoinnissa paikannettiin 95 kohdetta, joista suurin osa kivikautisia asuinpaikkoja. Törmävaaraan on rakennettu turvekotien kaltaisia asumuksia. Varejoen vanhalla kyläkoululla on muinaishistoriaa esittelevä näyttely.

Tervola on onnistunut hoitamaan taloutensa hyvin. Viime vuosi oli ylijäämäinen ja siksi on mahdollista laajentaa kuntosalin seniorikortti koskemaan kaikkia eläkeläisiä. Valtuusto käynnisti yleiskaavan laatimisen Peräkummun alueelle. Sinne suunnitellaan yritystontteja, joiden puute on ollut yritystoiminnan kasvun esteenä. Tervolassa vietetään joka kesä Ämpäripääpäiviä. Tarinat kertovat eri syistä, joiden takia joku tai jotkut tervolalaiset ovat laittaneet päähänsä ämpärin ja tätä perinnettä kunnioitetaan kesäpäivillä. Elokuussa on Maaseudulta käsin -messut. Kirjastossa on Johanna Tirroniemen kana-aiheinen taidenäyttely Näkyväksi sulka kerrallaan. Tervolalaisissa on uraa uurtavia ihmisiä. Maria Kaisa Aula oli Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu ja Matias Aleksanteri Castrén ensimmäinen suomen kielen professori. Paasilinnan veljekset Arto, Erno, Mauri ja Reino ovat asuneet Tervolassa, kun heidän kotipaikkansa Petsamo jäi rauhansopimuksessa naapurin puolelle. Arton ja Ernon kirjoja olen jopa lukenut. Lasse Hoikka, joka perusti tanssiyhtye Souvarit, on myös tervolalainen.

Tervo

  

Tervon kunta itsenäistyi 1926. Alue on asuttu jo esihistoriallisena aikana ja alueelle rakennettiin vallituksia ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Venäjä pelkäsi saksalaisten maihinnousua Pohjanmaalle ja etenemistä sieltä Pietariin. Tervon asukasluku on vähentynyt viime aikoina melko tasaisesti. Tämä on vaaatinut esimerkiksi koulua sopeutumaan. Alaluokkia opetetaan kolmessa yhdysluokassa ja yläluokkien aineenopettajat ovat koululla vain tiettyinä päivinä. Koulu on uusi ja valtuusto päätti lisämäärärahan myöntämisestä koulun ja kirjaston kalustesiin ja AV-hankintoihin. Kunnana sivuilla opastetaan, miten loma-asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi. Siihen tarvitaan joko poikkeamislupa tai rakennuslupa ja kunta lupaa huolehtia siitä, että kaikki tarvittavat asiapaperit ja todistukset ovat kunnossa päätöksentekoa varten. Kunnan talous on kunnossa, viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen ja vanhaakin ylijäämää on. Kunta valittiin tänä vuonna Suomen ikäystävällisisimmäksi kunnaksi. Kunnanjohtaja vaihtuu. Täyttöprosessi on parhaillaan käynnissä. Hakijoiden haastattelut on tehty ja valtuusto päättää asiasta marraskuussa. Hallintopäällikkö hoitaa kunnanjohtajan tehtäviä vuoden loppuun.

Ajattelimme Tampereen jälkeen jo lopettaa matkustelun tältä vuodelta. Lappiin luvattiin kuitenkin lämpimiä öitä ja Lappi on vaan niin ihana. Tervoon lähdettiin vähän viileämmässä kelissä. Melkein sinne asti koppimopon mittari näytti vaihdellen 0-3 astetta. Mittarin numero vilkkuu noilla lämpötiloilla, jotta kuski huomaa olla varovainen. Huomasi selvästi hengittävänsä vapaammin, kun mittari alkoi vilkuttaa 2 astetta ja oikein huokaisi, kun se saavutti 3. Sumua oli paikoitellen niin paljon, että näkyvyys putosi noin 50 metriin. Ohittajatkin olivat varovaisempia. Tervon seutuvilla aurinko alkoi lämmittää sen verran, että sumu hälveni ja lämpötila nousi huolettomiin asteisiin.

Messukylä

  

Messukylästä on löydetty kvartsi- ja pii-iskoksia, mikä kertoo kivikautisesta asumisesta. Iidesjärven rannan asuipaikan löydöt ovat nuorakeramiikkaa ja sädekiviliuskeisen oikokirveen kappale. Alue on ollut vakituisesti asuttu rautakaudelta saakka, mistä todisteena on 600-800-luvulle ajoitettu Kukkoinkiven kalmisto. Takahuhdan ryhmäkylä muodostui viimeistään 1300-luvulla. Vuodelta 1390 on maininta Laurens Takahwktis -nimisestä henkilöstä. Vuonna 1553 kylässä oli jo 29 taloa, mikä on poikkeuksellisen paljon tuohon aikaan. Paikalta on löydetty rautakautista keramiikkaa, palanutta luuta ja ristiinkynnön jälkiä. Asiakirjoihin Messukylä pääsi 1439. Tampere syntyi aluksi Messukylän sisään. Se kasvoi alueliitosten ja teollisuuden vuoksi ja messukyläläiset kannattivat kuntaliitosta, joka toteutui 1947. Päätalo asui Messukylässä ja hänen kirjoissaan kuvataan seutua yksityiskohtaisesti.

Messukylässä oli useita kartanoita, joiden omistajat perustivat kouluja. Otavalan kehruukoulu toimi vuosina 1759-1767. Se sijaitsi lähellä nykyistä Tampereen yliopistoa. Vaikka koulu toimi vain lyhyen aikaa, sen ansiosta rukki yleistyi pellavan kehruussa. Koulua nimitettiin Pinniksi tai Spinniksi ja sen muistona on Pinninkatu. Ahlmanin maamieskoulu ja emäntäkoulu aloitti 1904. Se jatkaa toimintaansa AhlmanEdu-nimisenä. Maatalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema aloitti toimintansa 1925 Messukylässä. Se tosin siirrettiin Pälkäneelle muutaman vuoden kuluttua. Kaukajärven kartanon päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Wivi Lönn. Rakennus valmistui 1906. 1970-luvulla kaikki kartanon rakennukset hävitettiin. Messukyläläisen Matti Heinivahon levyttämää käännöskappaletta Lännen tie kuuntelin 1960-luvun teinivuosina.

Tampere

  

Kun olimme päässeet Tampereelta Kangasalan Kuohunharjulle ja vähän rauhoituin, ajattelin, että Tampereesta voisi kirjoittaa vain ”Käyty”, niin painajaismaista oli ajaa kaikkien niiden tietöiden keskellä. Kaiken lisäksi Muumimuseo oli päättänyt lanseerata uusimman Muumimukin samana viikonloppuna, kun sunnuntaina aamutuimaan olimme kaupungintalon edustalla ottamassa kuvaa. Lapseni halusi ehdottomasti mukin ja hän pelkäsi, että ne loppuvat ennen kuin niitä saa mistään muualta. Silkka sattuma tai sitten maailmankaikkeudella on jotain minua vastaan. Olimme lähteneet Forssasta aamupimeällä. Tie oli hiljainen, vasta asfaltoitu. Päällyste oli niin uusi, ettei siinä ollut ajoratamerkintöjä, mikä teki ajamisesta vähän vaativampaa kuin olin suunnitellut. Onneksi sunnuntaiaamun liikenne Tampereellakin oli hiljaista. Kaupungintalolle pääsi melko sujuvasti. Ongelmat alkoivat vasta, kun piti lähteä sieltä Tampere-talolle. Kun kirosanat jättää pois, niin ajokokemus oli, että huh,huh.

Koska Tampereella on tullut käytyä lukuisia kertoja, sitä ei voi jättää ihan pelkälle käyty-maininnalle. Ensimmäisen kerran Tampereella kävin lukioaikaan katsomassa Hair-musikaalin. Sen jälkeen olen käynyt siellä pääsykokeissa, useissa eri seminaareissa ja kongresseissa, vierailuilla sukulaisten ja ystävien luona, Särkänniemessä, Metso-kirjastossa silloin, kun Muumimuseo oli sen suojissa, Työläiskotimuseossa Amurissa, Lenin-museossa ja lukuisilla luokkaretkillä valvomassa Vapriikissa, työpaikkahaastatteluissa ja luennoimassa. Erityisen mieleenpainuva oli käynti Teknillisessä opistossa 1980-luvulla, missä vessojen ovia ei ollut merkitty sukupuolimerkinnöillä. Niissä oli vain kyltti WC. Sisustuksesta huomasin, ettei sitä ollut ehkä tarkoitettu minun sukupuolelleni mutta hätä ei lue lakia. Tampereesta on siis moneksi. Seuraavan kerran käyn siellä sitten, kun sen keskustaa ei enää myllätä enkä silloinkaan aja sinne itse vaan luotan julkisiin kulkuneuvoihin.

Vuonna 1779 annettiin Tampereen kaupungin perustamiskirje. Aleksanteri I:n Suomen kierros 1819 kulki Tampereenkin kautta. Hän jopa lupasi kutsua valtiopäivät koolle. Kutsukirje jäi kuitenkin allekirjoittamatta. Sen sijaan James Finlayson huomasi Tammerkosken mahdollisuudet ja sai keisarilta luvan konepajan perustamiseen. Tehdas saatiiin pystyyn valtion korottoman lainan turvin 1823 ja se oli vaihtanut tuotantosuunnakseen tekstiiliteollisuuden. Finlaysonin puuvillatehdas sai rinnalleen Tampereen pellavatehtaan 1856. Sisällissodan aikana Tampereen valtaus kuuluu kaikkien aikojen sisällissotien verisimpiin. Valokuvat tuhotusta kaupungista muistuttavat nykyvalokuvia Gazasta ja Ukrainasta.

Kesäkuun valtuustossa hyväksyttiin viime vuoden alijäämäinen tilinpäätös. Se ei ollut ensimmäinen mutta selvitystä talouden tasapainottamiseksi ei vielä tarvita, koska syömätöntä ylijäämää on vielä jäljellä. Samassa kokouksessa esiteltiin Tampereen kaupungin toiminnan ja talouden katsaus. Se ei näytä kovin valoisalta. Väki vähenee, työttömyys kasvaa, alijäämä syvenee, lainamäärä kasvaa, verorahoitus pienenee. Ensi vuoden talousarviota ollaan valmistelemassa. Valtuustoaloitteissa kuitenkin esitetään lisää menoja kaupungille tai ne ovat sellaisia, jotka eivät talouteen vaikuta ainakaan suoraan.

Tammela

  

Tammela nimen selitykseksi on esitetty tammi-sanan johdosta, ruotsin damm eli patoa tarkoittavan sanan väännöstä ja kantatalon nimeä. Aluksi Tammela tarkoitti kylän nimeä. Se mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1423. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa koko pitäjää. Tammelan kautta kulkee Hämeen Härkätie, joka on ollut kulkuväylänä 800-luvulta saakka. Tammelasta otettiin väkilukuun suhteutettuna eniten hakkapeliittoja 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Siksi tämä historian vaihe on esillä Tammelassa. Kunnantalo sijaitsee Hakkapeliitantiellä ja Lounais-Hämeen Pirtin alakerrassa on Hakkapeliittakellari. Suomen koululaitoksen historiaan Tammela pääsee Mustialan maanviljelyskoululla. Se perustettiin 1840 ja oli pitkään ainoa maatalousoppilaitos Suomessa. Siellä miehet opiskelivat suurtilojen työnjohtajiksi ja naiset karjakoiksi. Myös lampureita yritettiin kouluttaa mutta hakijoiden vähäisen määrän vuoksi se lakkautettiin 1860. Korkeampaa matalousopetusta ei Suomessa saanut missään lähes 70 vuoteen.

Tammelan kunnan viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Mitenkään poikkeuksellista se ei ole, sillä vanhaa ylijäämää on taseessa reilusti. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin, että Tammelan kunta tarjoaisi tontteja euron kappalehintaan. Valmistelussa todettiin, että sopiva alue olisi Nuutin alue Similänkumalla, missä asemakaavassa on 37 tonttia, joista 21 on rakentamisvalmiina. Sopiva ajankohta tonnttien markkinointiin oli Forssassa järjestettävillä Talo & Tyyli -messuilla. Tammelan luontokohteista esitellään Saaren kansanpuisto. Olemme ajaneet sen kautta. Ihana koppimopotie ja upeat harjumaisemat. Siellä on juhannusjuhlia pidetty vuodesta 1934 ja siellä on myös edellä mainittu Lounais-Hämeen Pirtti, talonpoikaisesineillä sisustettu kotiseututalo. Kaukolanharjun korkeimmalla kohdalla sijaitsee 100-vuotias näkötorni. Albert Edelfelt on käynyt myös ihailemassa maisemia. Torronsuon kansallispuistossa voi tutustua Etelä-Suomen suurimpaan keidassuoalueeseen. Siellä on paikoitellen jopa 12 metriä paksuja turvekerroksia. Osa pitkospuureitistä on esteetöntä. Silti en saanut reissukaveria sinne. Tosin rollaattorikaan ei ollut mukana. Reissukaveri kertoi armeija-aikaisesta kersantistaan, joka marssilauluna laulatti laulua Forssasta pojat kotoisin ollaan tuolta Tammelan pitäjästä, kun tuvasta mentiin tahtimarssia ruokalaan. Laulu on peräisin siltä ajalta, kun Forssan kylä vielä kuului Tammelan kuntaan eli ennen vuotta 1923.

Taivassalo

 

Taivassalo mainostaa itseään Onnellisten saaret ja Graniitinluja silakkapitäjä sloganeilla. Punaista tasalaatuista graniittia Taivassalosta viedään ulkomaille saakka. Taivassalo on aiemmin ollut saari mutta maankohoaminen on liittänyt sen mantereeseen. Toki siltoja Taivassalossa on. Muntin yksiaukkoinen kiviholvisilta korvasi vuonna 1850 aiemman puurakenteisen 1700-luvulla rakennetun puusillan. Muntin silta on edelleen nähtävillä. Se yhdisti Koiviston kylän Kirkkosaareen. Ohi ajaessamme olemme aina ihailleet sitä. Uudempi Kaitaisten silta valmistui 1982. Se on lähes puoli kilometriä pitkä ja yhdistää Kaitaisten ja Lehtisten saaret. Sillalle on monta kertaa tehnyt mieli pysähtyä ihailemaan vettä ja vihreää molemmin puolin. Koskettavin paikka on Kyynelten kallio. Ruotsin laki muuttui 1734 ja se kielsi serkusavioliitot kuolemanrangaistuksen uhalla. Taivassalolaiset serkukset eivät tähän taipuneet ja seurauksena Heikki Eerikinpoika Paastola mestattiin, Liisa Matintytär Uurna poltettiin sen jälkeen, kun hänen oli katseltava miehensä mestausta ja heidän lapsensa hukutettiin kiehuvaan veteen. Turun hovioikeuden päätöksestä on nettisivulla kopiot. Vanhojen käsialojen lukutaitoni on rapistunut joten en voi asiaa vahvistaa. Sen sijaan samalla paikalla on todistettavasti teloitettu 1665 annetulla tuomiolla kaksi homoseksuaalia. Suuri postitie on edelleen nähtävillä Taivassalossa. Ruotsista tullut posti tuli Taivassalon Tuomoistenrantaan, missä on entistetty kivilaituri. Myös Helsinginrannassa on jäänteitä laitureista. Tietä käytti myös Kustaa Vaasa kesällä 1557. Kuuluisin taivassalolainen on Maunu Särkilahti, joka toimi Turun piispana 1489-1500. Suomen sodan aikaan Ruotsista tulleet apujoukot yrittivät maihinnousua Taivassalossa. Homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Taivasssalon tämän vuoden valtuustoissa on vahvistettu uusia ranta-asemakaavamuutoksia Helsingissä, Tammelassa ja Aasamaalle. Viime vuoden talousarvio oli aluksi alijäämäinen. Loppuvuoden tiukkaan harkituilla hankinnoilla ja rekrytointikiellolla saatiin tilinpäätös ylijäämäiseksi. Samassa kokouksessa päivitettiin myös kunnan strategia. Taivassalopäivää vietetään 10.10.2026 kirjastossa. Järjestäjinä Yhteiseloa kirjastossa -hanke ja Taivassalo-Seura. Esillä on kotiseutuarkiston valokuvia ja esineistöä. Tapahtuma on osa vanhusten viikkoa. Kirjastossa on myös satuhetkiä perheiden pienimmille.

Taivalkoski

  

Taivalkosken valtuusto on alkuvuoden kokoontunut OSKU:n auditoriossa. Viimeisin kokous oli kuitenkin yläkoulun auditoriossa. Siksi kaksi kuvaa. Yläkoulun kuva on otettu iltahämärissä ja OSKUn kuva aamuhämärissä. Eivät kovin edustavia kumpikaan. Kesän hotellibudjetti alkaa ylittyä, joten ei ollut aikaa jäädä odottamaan valoisampaa aikaa. Toukokuun valtuuston kokouksen aluksi luovutettiin mitalit kahdelle taivalkoskelaiselle lasten ja nuorten kanssa työskentelevälle. Työhyvinvointia edistettiin kustantamalla henkilökunnan kahvit, teet ja kaakaot loppuvuodeksi. Menoerä ei ollut alkuperäisessä talousarviossa. Siksi valtuusto päätti lisämäärärahan myöntämisestä. Viime vuosi jäi alijäämäiseksi. Samoin odotetaan tämän ja parin seuraavan vuoden olevan alijäämäisiä. Taseessa on kuitenkin edellisiltä vuosilta säästynyttä ylijäämää joten kunnan talous on vakaalla pohjalla. Valtuusto hyväksyi myös Taivalkosken matkailustrategian päivityksen. Osa siitä on Taivalvaaran hiihtomajan ja laavun myynti, kun edellinen vuokralainen sanoi irti vuokrasopimuksen. Eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa asia on ollut esillä.

Iijoen varrelta on tehty runsaasti kivikautisisa löytöjä. Kierikin aluetta kaivetaan edelleen. Myös Taivassalon Tervaniemellä kerättiin materiaalia sekä pintapoiminnalla että kaivauksilla. Löytöihin sisältyi mm. n. 80 kvartsiesinettä ja poikkeuksellisen paljon karhun luufragmentteja. Kaivauksessa todettiin selviä rakenteita, joista osa oli tulisijoja. Seutu oli pääasiassa eräaluetta Täyssinän rauhaan 1595 saakka. Silloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan ja savolaisasutus kohtasi täällä rannikolta levittäytyvän asutuksen. Vanhimmat tunnetut asukkaat seudulla olivat Simo Kurtti, Juho Soroinen ja Heikki Manninen. Aloimme Kurtin kyläkoulun ohi. Keskus oli aluksi Jokijärvellä. Sieltä se siirtyi sahan perustamisen myötä Taivalkoskelle, minne perustettiin oma pitäjä. Jokijärvi liitettiin siihen 1884. Tunnetuin Jokijärveläinen on Kalle Päätalo. Taivalkoskelle on perustettu Päätalo-keskus. Siellä on Päätalon näköistyöhuone ja hänen elämästään kertova näyttely. Päätalon kotitalo on Jokijärvellä todella komealla paikalla. Kotiseutupäivät muutti nimekseen Päätalo-päivät 1980-luvun alussa. Toinen tuntemani taivalkoskelainen on historioitsija Jouko Vahtola, jonka luentoa olen joskus kuunnellut ja hänen yleisteoksistaan olen ammentanut tietoja ja tulkintoja opettajantyöhöni. Keskustassa on Suomen vanhin edelleen toimiva kauppa, Jalavan kauppa. Sen perusti Stephan Jakowleff 1880. Hän toimi kulkukauppiaana ja piti varastoa ja epävirallista kauppaa Puolangalla. Hän yritti perustaa pysyvän kaupan muttei saanut siihen lupaa ja siksi siirtyi Taivalkoskelle, mistä lupa heltisi. Suvun viides sukupolvi pitää kauppaa nykyisin. Stephanin poika Nikolai muutti nimensä Jalavaksi.

Pohjoiseen on aina kiva ajella. Vähän liikennettä ja ne maisemat. Puolangan ja Taivalkosken välillä taisi mennä pari kymmentä kilometriä ilman yhtäkään ohitusta. Siellä oli monia järviä, joiden rannoilla ei näkynyt mökin mökkiä. Todellista erämaata. Pyhännän jälkeen alkoi näkyä maaruskaa. Punaisen, keltaisen ja ruskean eri sävyjä, sammaleiden ja varpujen erisävyisten vihreiden ja jäkälien harmaiden seassa. Poronhoitoalueen alkamisen jälkeen ei tarvinnut kauaa odottaa, kun ensimmäiset porot näkyivät pientareella. Matkan varrella näimme pellolla ison tokan. Metsäkanalinnut täyttävät kivipiiransa asfaltin reunassa olevilla pikkukivillä. Näimme pari aterialla. Tien yli lensi naarasteeri ja lintu, jonka olimme tunnistavinamme pyyksi.

Taipalsaari

  

Taipalsaareen suurin osa matkasta on tylsää isoa tietä. Onneksi Savitaipale Taipalsaari väli oli todellista koppimopotietä, hyvä asfaltti, mäkiä ja mutkia ja vähän liikennettä. Taipalsaari yllätti pienuudellaan. Taajamakylttien väli on vain pari kilometriä ja taajaman päättymisen jälkeen ajelimme etsien sopivaa u-käännöspaikkaa. Upeita maisemia ja tiedämme, että niitä jatkuu Lappeenrantaan saakka. Lähdimme aamuhämärissä ja palasimme iltahämärissä ja siksi onnistuimme näkemään neljä kaurista.

Taipalsaarelta on tehty kampakeraamiselle ajalle ajoittuvia löytöjä ja siellä on myös kalliomaalauksia. Seudulla on siis asuttu yli 4000 vuotta. Vaaterannassa tutkittiin kivikautinen – varhaismetallikautinen laaja-alainen asuinpaikka, joka rakentamisen seurauksena on osittain tuhoutunut. Vaaterannan asuinpaikalta on löydetty naudan, lampaan tai vuohen, sian ja hevosen luita, jotka kertovat karjanhoidon alkuvaiheista. Hevosen luut ovat todennäköisesti varhaismetallikaudelta. Punamultakuopasta löydettiin meripihkakorun, piiesineiden ja tyypillisen kampakeramiikan palojen lisäksi palaneita ihmisenluita. Se on ainoa kivikautinen polttohauta Suomesta. Valkeasaaresta on rautakauden alusta kalliomaalaus, jonka läheltä on löydetty varhaisrautakautista keramiikkaa. Keskiajalta lähtien aluetta on hallinnoitu Taipaleen kuninkaankartanosta. 1600-luvulla vakiintui nimi Taipalsaari. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 seutu jäi Ruotsin puolelle, myöhemmin se liitettiin Venäjään ja autonomian aikana palasi Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Kunnan alueesta yli puolet on järviä. Viime kesänä on ollut mahdollista lainata venettä maksutta paikallisen kaupan aukioloaikoina. Myös pyöräilyreiteiltä pääsee ihailemaan saaristomaisemaa. Taipalsaari on osa Unesco Global Geoparkia ja siellä sijaitsee 10 erilaista kohdetta. Käyntipäivänämme oli Konstun majan kesäkauden päättäjäiset ja Taipalsaaren nuorisoseuran 130-vuotisjuhlat. Lokakuussa on Jänkäsalon karvahattu-uistelukilpailut ja marraskuussa nuorille suunnattu tapahtuma kirkonkylän liikuntasalissa. Vesistöjen runsauden vuoksi kunta on kiinnostunut uudesta vesireitistä. Suunnitteleilla on Kutilan kanava, joka yhdistää Suur- ja Pien-Saimaan ja mahdollistaa rengasreitit Saimaalla. Kanavan rakentamisesta on kunnalle esitetty tiedustelu, jossa halutaan tietää paitsi kustannuksista myös ympäristövaikutuksista rakentamisen aikana ja pitemmällä aikavälillä. Ihailtavan pitkä kysymyslista, johon kunta on antanut perusteelliset vastaukset. Kunnan taloutta rakentaminen ja kanavan ylläpito tietysti rasittaa. Sen odotetaan lisäävän matkailua ja sen varaan rakentuvia elinkeinoja. Kanava toivotaan voitavan siirtää myöhemmin valtion hoidettavaksi kuten Kimolan kanava. Viime vuoden tilinpäätös oli yliijäämäinen, tosin ei niin paljon kuin talousarviossa oli toivottu. Tämän vuoden talousarviossa valtionosuuksista jouduttiin käyttämään ennakkotiedon lukuja ja lopullinen valtionosuus oli merkittävästi pienempi. Asiaa käsiteltiin syyskuun valtuuston kokouksessa.

Oulujoki (1910-1964) Oulun maalaiskunta 1865-1909

    

Harvinaisen varhaisessa vaiheessa Oulun maalaiskunnan asukkaat tulivat siihen tulokseen etteivät asu maalaiskunnassa ja siksi muuttivat kunnan nimen Oulujoeksi. Taisivat olla ensimmäisiä tässä suhteessa. Toppilassa oli höyrysaha ja Maikkulassa viinatehdas. Muita elinkeinoja maanviljelyn lisäksi olivat kalastus, tervan kuljetus ja matkailu. Kunnalla ei koskaan ollut omaa kunnantaloa vaan asiat hoidettiin naapurikunnan alueelta. Ihan samoin kuin Jyväskylän maalaiskunnassakin. Se tosin pysyi maalaiskuntana koko ikänsä. Naapurikunta nakersi pikku hiljaa Oulujokea. Tuiran alueen se kahmaisi jo 1892 ja sama jatkui seuraavalla vuosisadalla tasaista tahtia, kunnes loput kunnan alueet jaettiin vuoden 1965 alussa kahdeksan naapurikunnan kesken. Jotkut ovat haikailleet paluuta menneeseen ja ovat yrittäneet puuhata kunnan palauttamista. Olen ajanut bussilla ja koppimopolla Tuiran siltojen yli monet kerrat. Silloin ei vaan pysty ottamaan kuvaa. Bussista olen muutaman kerran yrittänyt. Ei kovin hyvällä menestyksellä. Nytkään ei ollut valaistuksen kannalta sopivin keli mutta kyltti näkyy selvästi. Koska Tuiran liittämisestä alkoi kunnan kutistuminen, halusin nimenomaan siitä kuvan. Sattuneesta syystä kävelin siltojen yli ja tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä.

Säkylä

  

Säkylä on onnistunut sopeuttamaan talouttaan niin, että viime vuosi oli ylijäämäinen ja taseeseen on sitä kertynyt 15 miljoonaa. Syyskuun kokouksen esityslistassa on lisämäärärahan myöntäminen vesihuoltoverkoston rakentamiseen. Rakentamista on aikaistettu, minkä vuoksi rahaa tarvitaan jo tänä vuonna. Samassa kokouksessa käsitellään myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jossa on paljon tietoa kouluterveyskyselystä. Säkyläläisten lasten ja nuorten tilannetta verrataan satakuntalaisten ja kaikkien suomalaisten vastauksiin. Kunnanjohtaja on jäämässä ensi vuonna kesälomille ja jatkaa lomailua eläkkeelle. Nyt valtuuston pitää päättää kunnanjohtajan kelpoisuusehdoista. Hakijalta esitetään vaadittavaksi ylempää korkeakoulutukintoa ja kokemusta vaativista johtamis- ja esihenkilötehtävistä.

Kuvaa ottaessani ihmettelin kunnantalon edustalla olevaa vaikuttavaa merimiespatsasta. Se puuttuu Säkylän julkisten taideteosten luettelosta ehkä siksi, että se on paljastettu viime vuoden itsenäisyyspäivänä. Veistos on Emil Cedercreutzin tekemä ja hänen perustamansa säätiö luovutti sen Säkylän kunnalle. Taitelija oli syntynyt Köyliössä, joka on nykyisin Säkylää. Komea patsas ja kunnantalon takana avautuu Pyhäjärvi joten ihan hyvällä paikalla. Joka kerta, kun olemme ajaneet Säkylän kautta reissukaveri on muistuttanut, että siellä on Huovinrinteen varuskunta. Siellä voi käydä tutustumassa Porilaismuseoon. Sen nettisivutkin ovat vaikuttavat. Kuninkaallisen Porin rykmentin perustamiskäskyn antoi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadol 16.2.1626. Rykmentti taisteli paljon ulkomailla Ruotsin suurvalta-aikana. Vuosien saatossa rykmentti muuttui prikaatiksi. Ulkoilijalle suositellaan Harjureittiä, satakuntalaisten omaa ”pikku lappia”.

Kesä on kääntänyt selkänsä koppimopoilijoille. Syksy merkitsee virstanpylväitä kohti talvea: leikkuupuimurit, kynnöspellot, oraalla olevat vainiot, yhä keltaisemmat koivut, punaisena hehkuvat haavat, lehdettömien puiden välistä näkyviin hiipivät järvenselät, sähkölangoille kokoontuvat pikkulintuparvet, hanhi- ja kurkilaumat pelloilla, utua notkelmissa ja lampien läheisyydessä, kylmä sade huurrutta ikkunat. Jokainen uusi kunta voi olla tämän syksyn viimeinen ennen yöpakkasia ja räntäsateita. Siksi näistä nauttii vähintään yhtä paljon kuin keväällä vaikka tunnelma on haikean hyvästelevä.

Sysmä

  

Koppimopo hyytyi niin pienissäkin mäissä, ettemme uskaltaneet lähteä Vaarunvuorta yrittämään ennen kuin hidastumisen syy selviää. Korjaamolle ajaessani kuului takaa omituista klonksumista, joka säikäytti todella. Kolina johtui vain pakoputken kiinnikkeen löystymisestä. Hidastumisen aiheutti vetoakselin kuluminen. Pelkkä öljyn- ja variaattorin hihnan vaihto ei olisi vetoakselin kulumista paljastanut. Onneksi pakoputki lonksui, koska sen vuoksi voimansiirto tarkistettiin kokonaan. Jälleen kerran Motofix Jyskä pelasti meidät. Siellä uskaltaa esittää tyhmiä kysymyksiä ja henkilökunta vastaa ymmärrettävästi. Varaosan tilaus ja korjaaminen vei siten vähän enemmän aikaa. Mutta sitähän eläkeläisillä on koko loppuikä. Sysmässä olen käynyt lapsena mummin luona. Hän oli muuttanut Kivennavalle avioiduttuaan ja sodan vuoksi muutti takaisin kotiseudulleen. Hän asui Kalkkisissa. Lapsena minusta oli todella hauskaa, että mummin osoite on Selma Kilkkinen, Kalkkinen. Siihen aikaan ei vielä ollut postinumeroita. Kesällä ennen koulun alkua vietin mummin luona pitkähkön ajan. Muistan hänen pienen mökkinsä. Pienestä eteisestä tultiin keittiöön, josta oli seinään kiinnitetyt tikkaat vintille ja lattiassa luukku, josta samanlaisia seinään kiinnitettyjä tikkaita pääsi kellariin. Keittiöstä johti ovi pieneen huoneeseen. Siinä ei sängyn, piirongin, pöydän ja muutaman tuolin lisäksi ollut juurikaan tyhjää lattiaa. Kukkia muistan siellä olleen paljon. Ilmeisesti jouduin käyttäytymään aika hiljaisesti, koska äitini kertoi, että kotiin tuntuani olin mennyt perunakuopan takaiselle tasaiselle kalliolle ja juossut siellä edestakaisin ja huutanut suoraa huutoa. Kun mummi kävi meillä, hänellä oli aina tuliaisina. Erityisesti muistan pieniin purkeihin säilöttyjä pieniä sieniä. Mummi kuoli ennen kuin täytin kymmenen. Hänet on haudattu Sysmään. Sisareni yritti löytää hautaa joskus vuosia sitten ja minäkin kävin hautuumaalla, kun pyöräilimme Pohjois-Päijänteen ympäri. Kertun kirjapäiviltä olen löytänyt pitkään etsimäni Keltaisen Kirjaston kirjan. Taisi olla joku Calvino. Kun näin sen myyntipöydällä, jouduin hillitsemään itseni, etten olisi hihkunut riemusta ja maksettuani kirjan, menin istumaan se kädessäni läheiseen pöytään rauhoittumaan. Reissukaveri katseli minua vähän huolestuneena. Kun näytin kirjaa, hän pystyi eläytymään tunnetilaani, koska hänkin on keräilijä. Sysmän Kirjakyläyhdistys jatkaa Kertun aloittamaa työtä ja Kirjakyläpäivien lisäksi on myös Kirjojen iltapäivä elokuussa.

Uutisissa kerrottiin suurimman viikinkiaikaisen hopearahakätkön löytymisestä Sysmässä. Levottomina aikoina maastokätköt olivat tavallisia. Jotain oli tapahtunut omistajalle, kun hän ei koskaan palannut noutamaan piilottamiaan rahoja. Löytö kertoo siitä, että Sysmä oli yhteydessä kansainväliseen kauppaan eikä vain riistettynä osapuolena. 4,5 kilon rahamäärän hankkiminen ei ihan joka pojalta onnistunut. Elettiin turvattomia aikoja. Voi vain arvailla, mitä tapahtui. Romaanikirjailijalle tämä fakta voi olla aika kutkuttava. Sysmästä on tutkittu merovinkiaikainen kalmisto. Alue toimi myös Nuijasodan näyttämönä. Sysmän kesäkäräjillä käsiteltiin kahden aateloidun ratsumestarin riitaa. Reid ja Tandefelt alkoivat kinastella käräjätuvassa, siirtyivät ulos miekkailemaan, sopivat asian siellä mutta palattuaan käräjätupaan jatkoivat riitaa kunnon tappelulla, jossa Reid puri Tandefeltiltä peukalon poikki. Aateluus tunnetusti velvoittaa.

Sysmän valtuusto kokoontuu Sysmän Säästöpankille 1898 rakennetussa hulppeassa talossa. Kunnantalokin on ihan hyvän näköinen mutta tämä rakennus on upea. Pankki oli perustettu jo 1880. Oman toimitalon rakentamisella ei ollut siten kiirettä. Rakennus on nykyään Teatteritalona. Siellä toimii Sysmän Kino, Kuurina Teatteri ja sitä voi varata myös omiin juhliin. Rakennuksen seinässä on Kaarlo Sarkian muistolaatta. Sarkia asui Sysmässä vuodesta 1943 kuolemaansa saakka. Yrjö Kokko toimi Sysmässä eläinlääkärinä 1938-1944. Olavi Virta sen sijaan on syntyperäinen sysmäläinen. Hänen synnyinkylällään, Särkilahdella, on muistoreliefi ja keskustassa Kimmo Pyykön Hopeinen kuu, joka on pystytetty Olavi Virta 100-vuotta -muistomerkiksi. Siinä musiikki on onnistuttu kiteyttämään metalliseen muotoon. Sysmä tunnetaan sahtipitäjänä. Elokuva 100 litraa sahtia teki tätä puolta Sysmästä tunnetuksi ja tänä kesänä on kuvattu jatko-osaa 200 litraa sahtia.

Sysmän talous on kunnossa. Tilinpäätös oli ylijäämäinen. Viime kokouksessa mietittiin vesilaitoksen yhtiöittämistä ja todettiin, että vesi tulee kuntalaisille halvemmaksi, kun vesilaitos jatkaa kunnan taseyksikkönä. Samalla hyväksyttiin lisätalousarvio. Mielenkiintoiseksi lisätalousarvion tekee se, että se on täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmin hyväksytty talousarvio. Lisätalousarvion tarve tulee siitä, että talousarviosta on valitettu hallinto-oikeuteen.

Suonenjoki

  

Aamulla, kun suunnistimme kohti Suonenjokea, sateli hiljakseltaan. Vaikkei Lapissa käytykään, niin poronhoitoalueella kumminkin. Sade ei estänyt parinkymmenen poron tokkaa aterioimassa pientareella. Vähän myöhemmin näimme valkoisen poron ruskean kaverinsa kanssa samoissa puuhissa. Vastaantuleva auto vilkutti valoja jo kaukaa. Lähempänä huomasimme kolmen poron juoksevan vastaantulevien kaistan pientareella rinnakkain. Autoilija ei uskaltanut ohittaa poroja, koska niillä on taipumus tehdä äkkinäisiä liikkeitä sivulle. Kajaanin jälkeen 5-tie alkoi vilkastua vaikka oli sunnuntai. Vähän ennen Marjahaan liittymää Iisalmessa peräämme tuli poliisiauto. Ylinopeutta en ollut ajanut, koska koppimopon vauhti oli jotenkin hyytynyt. Sitä ei saanut menemään edes isossa alamäessä yli 50km/tunnissa. Tasaisella juuri ja juuri 45:tä. Poliisi kertoi ystävällisesti, ettei tällä tiellä saisi ajaa hitailla ajoneuvoilla vaan olisi pitänyt ajaa Iisalmen keskustan kautta, kääntyä Soanlahden liittymässä. Sanoin, etten ollut huomannut liikennemerkkiä, sitä jossa on traktorin kuva ja joka on kooltaan jotain metri kertaa kaksi ja joka ohjaa hitaan liikenteen pois nopeampien jaloista. En ollut huomannut sitä myöskään edellisenä päivänä, jolloin olin ajanut samaa tietä eri suuntaan enkä Sonkajärvellä käynnin yhteydessäkään muutama viikko sitten. Tätä ei uskalla kertoa ensi talvena, kun käyn lääkärillä ja yritän saada lupaa uusia ajokortin. Raision, Porin ja Joensuun lähellä olen kyltin huomannut aiemmilla ajeluilla ja joskus jopa noudattanut määräystä. Kiltti poliisi jätti sakottamatta ja kepsin avulla löysin reitin Iisalmesta Pielavedelle päin ilman, että tarvitsi ajaa 5-tiellä. Suonenjokeen tutustuimme 1970-luvulla, kun mansikkakarnevaalit olivat kohtalaisen uusi juttu. Vietimme yön valvoen ja osittain rautatieaseman odotushuoneessa torkkuen. Joen varrella kävimme mutta uimaan emme uskaltautuneet vaikka sää olikin ihan hyvä. Reissukaveri tosin muistaa palelleensa. Tutkijanaikoinani kävin Suonenjoella luennoimassa Opettajien pedagogisesta ajattelusta. Hyvä ystäväni muutti Suonenjoelle lähemmas lapsenlapsiaan ja hänen luonaan olen kyläillyt muutaman kerran tälläkin vuosituhannella. Hienoisesti siis tuttu paikka.

Valtuusto kokoontuu Yrityspuisto Futurian auditoriossa. Viime kokouksessa valtuustolle esiteltiin kestävän kuntatalouden pitkän tähtäimen suunnitelman 2021-2025 loppuraporttia. Elinvoima- ja hallintopalvelut ovat olleet uusien haasteiden edessä, kun työllisyyspalvelut siirtyivät valtiolta kunnille. Silti ne ovat onnistuneet sopeutuksessa. Kasvun ja oppimisen palvelut ovat sopeutuneet pienenevään oppilas- ja lapsimäärään henkilöstöä vähentämällä. Tekniset palvelut ovat luopuneet tarpeettomista kiinteistöistä, lisänneet energiatehokkuutta ja tarkastelleet ulkoliikuntapaikkojen talvihoidon tarpeellisuutta. Toimilla on saatu viime vuoden tilinpäätös ylijäämäiseksi. Vuosien 2026-2029 kuntastrategiaa hiottiin kevään kokouksessa ja liikenneturvallisuussuunnitelmasta tiedotettiin valtuustoa. Rautalammintien turvallisuuden parantaminen tosin jää tulevaisuuteen. Matkailijoilla on mahdollisuus soudella Suonenjoella veloituksetta. Satoi sen verran, ettei ajatus houkuttanut vaikka soutelusta tykkäämmekin ja joella soutelu on erityisen mukavaa. Muuntamoihin Suonenjoen Taideseura ry:n jäsenet ovat suunnitelleet ja maalanneet kuvia ja Mansikkatytöistä on kaupungilla kaikkiaan viisi pienoisveistosta vuosilta 1981 ja 1985. Kuivataipaleen käsikäyttöiseen sulkukanavaan voi tutustua vuoden ympäri. Se rakennettiin 1891 paikalla olleen tukkirännin tilalle. Museot ovat auki vain kesäaikaan. Kirjaston kellarigalleriassa vaihtuvat näyttelyt ympäri vuoden

Suomussalmi

  

Vanhin suomalaisen asuinpaikan hiiliajoitus, noin 7000 eKr on Suomussalmen Vanhasta Kirkkosaaresta. Kalmosärkän asutus on jatkunut esikeraamiselta ajalta ainakin vuoden 1600 jKr seutuville. Värikallion pienten, viivoin kuvattujen eläinten on arveltu esittävän joko peuroja tai hirviä. Ihmishahmoilla on isot kolmikulmaiset päät, jotka voisivat olla naamareita ja liittyvän uskonnollisiin menoihin. Meripihka on Suomessa tuontitavaraa. Suomussalmelta on löydetty meripihkakappale, jonka toisen pään muotoilu tuo mieleen karhun pään. Kiantajärven säännöstelyn aiheuttama vedenpinnan vaihtelu tuhoaa rannoilla olevia esihistoriallisia asuinpaikkoja. Siksi 1985 tutkittiin koekuopin rantaa 3,5 km:n matkalta. Sieltä tunnettiin ennestään kahdeksan muinaisjäännöstä ja tutkimuksessa löydettiin yksi uusi. Myös Kalmosärkän ja Salmenniemen esihistorialliset kohteet ovat tuhoutumassa vedenpinnan korkeuden vaihteluiden vuoksi. Suomussalmelta on löydetty kivitaltan muotoon valettu kupariesine, jonka metalli on peräisin Uralilta. Ilmari Kianto on runoillut Suomussalmesta ”tervan, pettuleivän maa”, ”surun salmi autioiden soiden maa, sua sentään korven poika kaihoissaankin rakastaa”. Kianto muutti 5-vuotiaana Suomussalmelle ja tunsi sen ilmeisesti kotiseudukseen, koska edellä lainatun runon nimi on Suomussalmi – kotiseutu. Kiannon kuuluisimmat romaanit ovat Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Punaisen viivan elokuvaversiota olen käyttänyt havainnollistaessani viime vuosisadan köyhälistön elämää ja lapsikuolleisuutta sekä ensimmäisten yleisten ja yhtäläisten eduskuntavaalien äänestyslippua. Miksi kansa sai tuolloin käsiinsä ehdokaslistojen yhdistelmän, johon valitun ehdokkaan kohdalle vedettiin viiva. Nyt äänestäjä saa vain pienen lapun ja ehdokaslistojen yhdistelmä on äänestyskopin seinällä. Jotain eikä niin vähän on muuttunut.

Suomussalmen talous on kunnossa. Ämmänsaaren koulurakennusten korttelin asemakaavan muutos on tulossa seuraavaan valtuustoon. Tarkoituksena on purkaa 1960-luvulla rakennettu uusi koulu ja sen paikalle suunnitellaan asuinrakentamista. Vanhempaa 1950-luvulla rakennettua koulua suunnitellaan suojeltavaksi. Se muodostaa parin samoinhin aikoihin rakennetun entisen kunnantalon kanssa. Kainuun museo ja Kainuun liitto paheksuivat lausunnoissaan uudemman koulurakennuksen purkamista. Sekin olisi maisemallisesti syytä säilyttää. Sen käyttö nykyisellään sisäilmaongelmien vuoksi on hankalaa ja remontointi maksaisi liikaa. Vanhemmassa koulurakennuksessa toimii Kianta-opisto jatkossakin. Samassa kokouksessa päätetään myös vesi- ja jätevesimaksujen sekä tonttien myynti- ja vuokraushintojen korotuksista. Vauvauinnit ovat Suomussalmella alkaneet. Taiteiden yötä vietetään 11.9. Ämmänsaaren torilla, Sampolan sisäpihalla, Teatteri Retikassa, Kirjastossa ja useissa muissakin paikoissa. Pakko sanoa! -teatterifestivaali on tulossa syyskuun lopulla. Sen teemana on tänä vuonna Metsässä. Festivaalilauantaina tehdään esityksellinen retki Hossan Huosilammen harjumaisemaan ja suoluontoon. Turisteille mainostetaan Soivaa metsää, Raatteen tietä ja Hiljaista kansaa. Raatteen tie on vaikuttava. Reissukaveri on käynyt sitä pitkin rajalla asti ja saanut opastetun kierroksen. Yhdessä olemme ihailleet muistomerkkiä. Hiljaisen kansan lettukahviossa olemme useammalla Lapin matkalla nauttineet tarjonnasta ja ihailleet pellon hahmoja.

Sund

  

Kolmas kerta tänä kesänä Ahvenanmaalle. Nyt olen jo oppinut, että varaukset pitää tehdä ajoissa ja maksaakin ajoissa. Lähdimme sunnuntaina, koska silloin Vuosnaisista Åvaan menee lautta vielä vähän jälkeen yhdeksän. Aikaisemmille lautoille ajattelin, että olisi turhan kiireistä yrittää. On mukavampaa ajella kaikessa rauhassa, pitää taukoja, kun siltä tuntuu ja väistellä rekkoja bussipysäkeille ilman stressiä ehtimisestä. Niinpä olimme Vuosnaisten satamassa, kun aikataulun mukaan edellinen lautta oli juuri lähdössä. Puomi alhaalla ja ramppi ylhäällä. Äkkiäkös pari tuntia menee ja varaus on seuraavaan lauttaan. Lastausta ohjaava mies oli eri mieltä. Hän laski rampin alas, nosti puomin ylös ja heilautti kättä, että tulkaa vaan. Kerroin, että varaukseni on vasta seuraavaan lauttaan. Sillä ei ollut väliä. Hyvin ystävällistä häneltä. Paljon kiitoksia. Meidän ei tarvinnut ajaa Brändössä hotellille pimeässä ja saimme nukkuakin vähän enemmän. Seuraavan aamun lautta kun lähti 6.15.

Sund on asunkasluvultaan kymmenkertainen verrattuna Sottungaan. Ensimmäiset merkit ihmisistä ovat pronssikaudelta. Pysyvä asutus paikalle tuli 500-luvulla, ehkä Suomesta, koska yhden kylän nimi on Finby. Vuoden 1571 veroluettelon perusteella on arvioitu, että asukkaita olisi silloin ollut noin 900. Väkiluku on siitä vähän kasvanut. Kastelholman linnaa alettiin rakenta 1300-luvulla ja se oli Ahvenanmaan hallintokeskus 1600-luvun alkupuolelle saakka. Se toimi myös vähän aikaa Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären vankilana. Venäjän vallan aikana rakennettiin Bomarsundin linnoitusta. Se jäi keskeneräiseksi ennen kuin britit tuhosivat sen 1854 Oolannin sodassa. Laulun nykyiset sanat eivät tästä kerro. 1856 rauhansopimuksessa määrättiin, että Ahvenanmaata ei linnoiteta. Määräys on edelleen voimassa. Sundin kunnan talous on kunnossa. Viime vuosi jäi ylijäämäiseksi huolimatta kolmesta lisäbudjetista. Uusia asukkaita houkutellaan kuntaan. Pohjois-Ahvenanmaan isoin taajama Godby on hyvin lähellä eikä Maarianhaminaankaan ole kuin 20 kilometriä. Kunnassa on hyvin vuokra-asuntoja ja tontteja, joista on merinäköla. Päiväkoti on Tosarsbyssä ja koulu 1-6 luokille on Finbyssä. Luokat 7-9 käydään naapurikunnan Godbyssä. Lukio ja ammatillinen koulutus löytyvät Maarianhaminasta, siis melko läheltä. Tunnetuin sundilainen on tukimusmatkailija ja kielentutkija Georg August Wallin. Reissukaveri hankki hänen matkoistaan kertovan kirjan Tutkimusmatkoilla arabien parissa: otteita matkapäiväkirjoista ja kirjeistä. Wallin osasi niin hyvin arabiaa, että hän onnistui vääräuskoisena käymään jopa Medinan ja Mekan pyhimmillä paikoilla. Jos hän olisi paljastunut, hengenmeno olisi ollut lähellä.

Ahvenanmaalla käydessä pitää nähdä lampaita ja kauriita. Molemmat onnistuivat. Palasimme rahtilaivalla. Ne ovat nykyisin isoja risteilyaluksia. Autokansiakin on vaikka kuinka monta. Emme tulleet panneeksi merkille, mille kannelle ajoimme, koska meitä kiinnosti enemmänkin hissin sijainti. Autokannen numeronkin olisi pitänyt kiinnostaa. Poislähtiessä tutkimme hissin seinällä olevia merkintöjä. Kannelle 8 ei ollut merkitty rahtia, joten menimme kannelle 7. Sielä oli kyllä rekkoja muttei koppimopoa. Kävin katsomassa kantta 5. Siellä ei ollut edes rekkoja. Siinä vaiheessa hajaannuimme ja molemmat onnistuimme tahoillamme saamaan selville, että koppimopo on kannella 3. Emme olleet olettaneet, että olimme joutuneet niin alas. Satamasta pois ajaminen rekkojen ja kiireisten henkilöautojen keskellä on aina tukalaa. Onneksi varaamamme hotelli oli Raisiossa ja suurin osa rekoista kääntyi Helsinkiin päin. Matkalukeminen oli loppunut jo laivalla. Hotellin kirjahyllystä nappasi Fingerporin albumin ja ajattelin rentoutua. Reissukaveri varustautui suihkuun, kun hän huomasi, etteivät kotiavaimet olleetkaan kaulassa nahkahihnassa niin kuin tavallisesti. Aloimme miettiä, missä ne voisivat olla. Lumparsundin parkkipaikalla reissukaveri oli vaihtanut pitkähihaisen collegepaidan t-paitaan. Tämä operaatio sujui parhaiten, kun avaimet eivät olleet kaulassa. Sitten hän muisti laittaneensa ne koppimopon katolle. Ihan hyvä paikka. Tiedän, miten jotkut ovat laittaneet auton katolle sisäpelikengät, rahapussin ja itsekin olen laittanut koppimopon katolle polttoainesäiliön korkin. Ei olisi pitänyt. Lohdullista asiassa on, ettei löytäjä varmaan osaa tulla avaimilla kotiimme. Hänen pitäisi lukea tätä blogia ja se on tuskin todennäköistä. Varmemmaksi vakuudeksi ja asian loppuun saattamiseksi kävin reissukaverin pyynnöstä tutkimassa koppimopon, jos vaikka avaimet olisivat lattialla. Tutkin penkkien aluset ja välit. Ei ollut. Sitten kokeilin myös katolta. Siellähän ne olivat hyvässä tallessa matkanneet Lumparlandista Raisioon. Joskus käy hyvä tuuri.

Sulkava

  

Sulkavan Pisamalahden muinaislinna 1100-luvulta on lajissaan Suomen merkittävimpiä. Sinne on hyvät opasteet. Vuoren laki on ollut helposti puolustettava ja luonnonesteiden parantamiseksi rakennetut muurinjäännökset ovat hyvn näkyvissä edelleen. Kapakkamäen asuinpaikasta on löydetty pikkukuppeja, joiden käyttötarkoitusta ovat arkeologit pohtineet. Halkaisijaltaan 27mm ja syvyydeltään 24 mm kuppeihin mahtuisi nestettä vain snapsin verran. Niillä on joko erikoistarkoitus tai niitä on tehty lasten leikkeihin. Myöhempiä puolustusrakennelmia ovat Aleksandr Suvorovin 1790-luvulla rakennuttama Telataipaleen kanava ja Partalansaaren Auvilan kylällä sijaitsevat Sarsuinmäen tykkipatterit, jotka rakennettiin osaksi talvisodan jälkeen pystytettyä Salpalinjaa. Sinne on tuotu nähtäville museotykki. Sulkava kuuluu saaristokuntiin ja saa siksi saaristolisää. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Sen turvin voidaan rakentaa uusi koulurakennus. Toki lainarahaakin tarvitaan. Tarjouskilpailusta on tullut riitaa. Edullisimman tarjouksen hylkäysperusteita tarjoaja ei ole hyväksynyt vaan on valittanut markkinaoikeuteen. Maallikolle perustelut näyttävät ihan järkeviltä mutta en olekaan asiantuntija. Valtuusto- ja kuntalaisaloitteista työn alla ovat vielä liikuntapaikkojen varausjärjestelmän sähköistäminen, Kiikkurannan huussin nykyaikaistaminen ja Hakovirran sillan pysähdyspaikan uusi wc, Kylävara-hanke sekä Sulkavan toisen taajaman, Lohilahden, kehittäminen. Kuuluisista sulkavalaisista on ihan pakko mainita Timo Rautiainen sen vuoksi, että olin hänen työkaverinaan vuosituhannen vaihteessa. Toinen, jonka tiesin oli Paavo Seppänen. Hän oli sosiologi, jonka tutkimuksiin perehdyin opiskeluaikanani. Reissukaveri muistaa aina Sulkavasta puhuttaessa mainita siellä toteutettavat suursoudut. Häntäkin oli yritetty värvätä 1970-1980-luvulla mukaan. Ei lähtenyt. Reissukaveri on enemmänkin vaapunvetosoutuun kuin kilpasoutuun erikoistunut soutaja.

Matkalla näimme haukan lekuttavan pellon yläpuolella ja sitten syöksyvän alas. Vaikka tiellä ei ollut kovin paljon liikennettä, en uskaltanut pysähtyä seuraamaan miten haukka yrityksessään onnistui. Muutamia kauriita näkyi pellolla. Matkalla piipahdin entisen työkaverin luona nauttimassa perikarjalaista vieraanvaraisuutta. Kiitos.

Sottunga

  

Lauttayhteydet Sottungaan ovat niin kiharaiset, että matkaan menee enemmän aikaa kuin oikeastaan pitäisi. Vakituinen reissukaveri lähtee kyllä pitkille matkoille Lappiin mutta lautat ovat vähän kynnyskysymys. Onneksi sain pitkäaikaisen sponsorin mukaan. Lahjaveroraja ei ylity eli ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. Lautalla opimme, että menneisyyden perusteella ei pitäisi ennustaa tulevaisuutta. Vähän ennen lautan saapumista Kökariin tuli kuulutus ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Sama toistui, kun saavuttiin Kyrkogårdsölle. Reitillä on mahdollista käydä myös Husössä. Kun lautta alkoi lähestyä satamaa yritimme nähdä mitä kylttejä siellä olisi. Onko kyseessä Husö vai Sottunga. Emme onnistuneet havaitsemaan. Oli siellä parikin, mutta toinen oli aika pieni ja toinen majoituspaikan kyljessä. Kuulutusta ei tullut. Onneksi kahvila oli auki ja siellä ystävällinen ihminen kertoi, että kyllä, tämä on Sottunga. Kai henkilökunta olisi kuuluttanut meitä, jos emme olisi hiki hatussa kiiruhtaneet koppimopolle juuri ennen rampin kolahtamista laituriin. Ainakin toivon niin.

Sottunga on pieni saari, viisi kilometriä päästä päähän. Siellä asuu vähän reilut sata asukasta. Kaikki eivät tosin ympäri vuoden vaikka ovatkin kirjoilla Sottungassa. Saari sai vakituiset asukkaat 1000-luvulla. Varhaisemmistakin vierailijoista on merkkejä. Ison vihan aikaan asukkaat pakenivat Ruotsiin ja Suomen sodan aikaan perääntyvät ruotsalaiset sotilaat käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Majapaikassa selasin kirjaa, johon oli kerätty tiedot kaikista Sottungan asukkaista niin pitkältä ajalta kuin mahdollista. Paksu kirja. Voi vain kuvitella millainen opus olisi, jos sama toteutettaisiin vähänkin suuremmassa kunnassa. 1960-luvun väestöennusteet ovat erehtyneet Sottungan kohdalla pahasti. Silloin arveltiin, että 1990-luvulla asukkaita olisi vain 25. Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on todella vaikeaa. Joinakin vuosina koulussa ei ollut yhtään oppilasta. Nyt heitä on ruhtinaalliset yhdeksän, minkä vuoksi siellä on kaksi opettajaa. Syy oppilasmäärän kasvuun on naapurimaan politiikka, joka kieltää kaiken kotiopetuksen. Ruotsista on siksi muuttanut saarelle perheitä, jotka haluavat opettaa lastaan kotona. Monille tuli yllätyksenä, että opetussuunnitelma on kuitenkin sama kuin kouluissa ja asiaa myös kontrolloidaan. Ellei tavoitteita saavuteta, oppilaan on siirryttävä kouluun. Kun sinne siirtyi ensin yksi, muutkin vanhemmat huomasivat, että homma on heidänkin kannaltaan helpompi hoitaa lähettämällä lapset opettajien huoleksi. Saarella on myös päiväkoti, kauppa, posti, päivittäinen terveydenhoito, helikopterilla voidaan kuljettaa vakavammin sairastuneet hoitoon ja hammashoito käy saarella liikkuvalla kalustolla. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen joten kunta voi kehittää paikallisia palveluitaan.

Ajattelimme tutustua saaren toisessa päässä olevaan näköalapaikkaan. Sade alkoi, kun olimme ottamassa kuvaa valtuuston kokouspaikasta ja ajattelimme, ettei sateella kummemmin näe ja siksi ajelimme asfalttiteitä niin pitkälle kuin niitä riitti. Saaressa on lukuisia eri pituisia patikointireittejä ja niiden yhdistelmällä voi kiertää saaren. Aamulla ennen lautan lähtöä tutustuimme yhteen niistä vähän matkaa. Lauttaan ei Sottungasta lähtenyt meidän lisäksemme kuin yksi auto ja lautta näytti ilahduttavan tyhjältä. Kun ajoin sisään, toisen puolen piippuhyllyn ramppi oli laskettu alas ja minut ohjattiin sinne. Olen nyt joutunut ajamaan ylös niin monta kertaa, että alan tottua ajatukseen. Pulssi ei edes juuri noussut. Sponsori totesi, että hän ei uskalla tulla mukaan, kun ajan koppimopoa sieltä alas vaan käveli lautalta ulos Galtbyssä. Merenkäynti Kökarin ja Galtbyn välillä oli ajoittain voimakasta. Aaltojen pärskeet kastelivat matkustajatilan etuikkunat reippaasti ja ruokatilausta tekemään mennessämme keikutti sen verran, että täytyi ottaa tukea kaikesta mahdollisesta. Maamatkoilla näkyi hanhi- ja kurkiparvia odottamassa etelään lähtöä ja kaurisperhe ylittämässä tietä. Kultturista nautimme tutustumalla tuoreeseen Unescon maailmanperintökohteeseen, Paimion parantolaan, ja piipahdimme myös Paimion metsässä.

Valtimo

  

Seutua on hyödynnetty jo kivikaudella ja ihmisten merkkejä on myös pronssikaudelta ja löydöissä on 1200-luvulta peräisin oleva miekka. Täyssinän rauhan 1595 rajakivi sijaitsee Maanselän asemalla. Sen kautta kulki Ruotsin ja Venäjän raja. Raja siirtyi idemmäs vasta 1833 ja silloin se oli Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan raja. Suomen vihatuimmaksi mieheksi sanotaan Simo Hurttaa eli Simon Affleckia. Hän toimi verovoutina ja hänen nimeään kantaa Valtimossa Simo Hurtan ratsutie. Se on Rumossa oleva nähtävyys, kahdeksan kilometriä pitkä Kokkoharjun päällä kulkeva muinaispolku, jota pitkin Simo Hurtta kulki veronkeruumatkoillaan 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Verovouti oli vuokrannut kruunulta verojen keruun. Hän siis maksoi kruunulle tietyn summan ja hänen omat tulonsa muodostuivat sen perusteella kuinka paljon enemmän hän onnistui veroja keräämään kuin mitä hän oli maksanut vuokraoikeudesta kruunulle. Häntä vastaan nousi lukuisia talonpoikien kapinoita. Kunta perustettiin 1910 ja se ehti yli satavuotiaaksi ennen liittymistään Nurmekseen 2020. Valtimon menneisyytteen voi tutustua Puukoululla kirkonkylän keskustassa, Makasiinimuseolla ja Kuntalaisten talon museossa. Puukoululla on esillä entisajan luokkahuone sekä osuustoimintaan, Marttojen historiaan ja palokuntaan liittyvää esineistöä. Makasiinimuseo perehdyttää veroviljojen säilytykseen ja lainajyvästön toimintaan. Valtimo-päiviä vietetään heinäkuussa. Käyntimme aikaan alkavat muuttolinnut kerääntyä yhä harveneville sähkölangoille ja reissukaveri bongasi myös toistakymmentä kurkea käsittävän parven pellolla.

Sotkamo

  

Olen käynyt luennoimassa Sotkamon Tuliketussa joskus 1980-luvulla. Kuskina oli kollega. Vähän liukas tie ja äkkijarrutus mutkassa, minkä jälkeen olimme liikenteenjakajassa siististi kahden tolpan välissä. Seuraava vähältä piti tilanne oli, kun edellä näkyi yksi kirkas valo. Molemmat tulkitsimme sen vastaantulevaksi autoksi, kunnes hyvin lähellä huomasimme, että se olikin edellä ajavan traktorin perävalo. Ei mielestäni ihan laillinen. Kolmatta vähältä piti tilannetta ei onneksi tullut. Hirvivaaraliikennemerkkien kohdalla valpastumme aina. Koppimoposta ei jäisi juuri ehjää paikkaa, jos kolaroisimme hirven kanssa. Sotkamossa ohitimme hiljattain tapahtuneen hirvikolarin. Auton kylki näytti ryppyiseltä. Hirveä siirrettiin parhaillaan kauhakuormaajan kauhaan. Vastaan tullut auto vilkutti ystävällisesti valoja niin ehdimme hidastaa vauhtia jo ennen tapahtumapaikkaa.

Räätäkankaalta Räätäjärven rannalta tutkittiin kivikautinen n. 50 x 100 metrin laajuinen hyvin säilynyt, pesäkkeinen asuinpaikka. Vanhimmat vesilinnunkuvat keramiikan koristeluna ovat Sotkamosta Sär 1 -keramiikan paloista eli noin 6000 vuoden takaa. Paikalta löydettiin eri tyyppistä keramiikkaa, kvartsikaapimia ja -iskoksia, palanutta luuta ja rautakuonaa, minkä perusteella paikalla on asuttu myös varhaismetallikaudella. Myös Putkonlahdesta saatiin vastaavia löytöjä. Inventoinneilla kartoitettiin suurten vesireittien rannat ja muutamia pienempiä järviä. Sotkamon nimi kertonee vesilintujen merkityksestä nimen antaneille eränkävijöille. Pähkinäsaaren rauhassa Sotkamo jäi idän puolelle. Vaikka liminkalaiset eränkävijät asuttivat seutua jo 1500-luvulla, vasta Täyssinän rauha 1595 siirsi Kainuun Ruotsin valtapiiriin. Seutua koettelivat nälkävuodet ja isoviha mutta toisaalta tervakauppa toi vaurautta. Kunnallishallinto perustettiin 1874. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1882. Kainuun vanhin nuorisoseurai  perustettiin Sotkamoon 1891, samana vuonna kuin kuntalaiset saivat Säästöpankin. Vapaakaupan ensimmäisiin teoreetikkoihin kuuluva Anders Chydenius on syntynyt Sotkamossa. Hän opiskeli Turussa ja Upsalassa, toimi valtiopäivillä ja esitti niin radikaaleja ajatuksia, että hänet erotettiin pappissäädystä. Ehkä siksi hän alkoi puolustaa taloudellisen vapauden lisäksi myös uskonnonvapautta. Muita kuuluisuuksia ovat kirjailija Veikko Huovinen ja teatteriohjaaja, dramaturgi ja näyttelijä Kaisa Korhonen. Heitäkin kuuluisampi lienee Talvivaaran kaivos, joka konkurssin jälkeen siirtyi Terrafamelle. Bioliuotuksen, sakka-altaiden vuodon, läheisten järvien vesien pilaantumisen ja monenlaisten muiden kiemuroiden innoittamana aiheesta on tehty kolme elokuvaa.

Sotkamon valtuusto hyväksyi viime vuoden tilinpäätöksen, joka jäi alijäämäiseksi. Se pystyttiin kattamaan vanhalla ylijäämällä. Valtuustoaloitteissa toivottiin asumisneuvonnan järjestämistä, iltapäivävälipalan tarjoamista oppilaille, kun koulupäivä venyy pitkäksi ja Kissalammen ruoppaamista. Sotkamon Lasten Parlamentti ehdotti Ota lapsi töihin -päivän järjestämistä vuosittain. Marraskuussa Sotkamon kunnan oma organisaatio järjestää päivän valtakunnallisena teemapäivänä ja haastaa muut työnantajat mukaan kampanjaan.

Sonkajärvi

  

Melko alkumatkasta kohti Sonkajärveä reissukaveri huomasi pientareella linnun. Katsoin sinne päin ja minusta se näytti vain satunnaiselta kepiltä. Reissukaveri on ennenkin tunnistanut kantoja linnuiksi joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Kun ajoimme lähemmäs, satunnainen keppi käänsi päätään, mitä kepit eivät tavallisesti tee. Kohdalla hiljensin vauhdin (onneksi tie oli hiljainen) ja kuinka ollakaan ihan tunnistettava koppelo. En niitäkään ole luonnossa aikaisemmin nähnyt. Reissukaveria hätyytteli ukkometso kerran Lapissa. Paikoitellen lepän lehdet on syöty melkein paljaiksi. Joku öttiäinen on levinnyt tänä kesänä laajalle. Sonkajärvellä näimme satokauden ensimmäiset leikkuupuimurit pellolla. Kesä on jo pitkällä.

Sonkajärven valtuuston viime kokouksessa myönnettiin eroja eri luottamustehtävistä useammalle henkilölle. Taustana oli kunnanhallituksen maakuntakaavasta antama lausunto.Vielä viime vuonna kunnanhallitus ja -valtuusto olivat sitä mieltä, että tuulivoimaa voitaisiin hyvinkin sijoittaa Huttusenlehtoon. Vastustajat keräsivät adressin ja sillä ilmeisesti oli vaikutusta, koska keväällä kunnanhallitus oli muuttanut mieltään. Ne, jotka eivät olleet muuttaneet mieltään esittivät epäluottamuslauseen antamista koko hallitukselle. Tilapäisen valiokunnan perustamishanke kaatui valtuustossa äänin 11-10. Tappiolle jäänyt porukka pahoitti mielensä ja eroaaltohan siitä seurasi. Huttusenlehdon tuulivoimapuisto olisi rakennettu entiselle turvesuolle. Sen läheisyydessä on kuitenkin matkailun kannalta tärkeät Jyrkänkosken ruukki, Volokinpolku ja Nurmijoen melontareitti. Jyrkänkosken ruukki on perustettu 1831 ja seutu keräsi matkailijoita, mm. Juhani Aho kävi paikalla. Ruukki lopetti toimintansa 1919 ja museovirasto on suojannut ja restauroinut aluetta. Siellä olevassa Ruukin tupa -kahvilassa kävimme. Alue on hyvin vaikuttava. Tuulivoima olisi häirinnyt myös Uuranholin rotkolaakson matkailukäyttöä. Meloa voi myös Matkusjoella ja Sukevalle on tehty pakoraitti. Se on seitsemän kilometriä pitkä ulkoilureitti, jonka varrella on mahdollisuus tutustua historiaan. Tuulivoima toisi kiinteistöverotuloja. Matkailu toisi palveluiden käyttäjiä. Ruukin tuvan mustikkapiirakkaa voi suositella.

Somero

 

Somero on minulle entuudestaan tuttu. Pikkusiskoni asui perheineen Somerolla ja hän oli siellä myös töissä. Asuinpaikkaa hän on vaihtanut mutta käy Somerolla edelleen töissä. Ei samalla alalla, millä aloitti silloin viime vuosituhannella. Yritin minäkin alanvaihtoa, kun talvella olisi vapaata aikaa. Konkurssien vuoksi pätevääkin työvoimaa on runsaasti tarjolla ja minun lyhyt työkokemukseni alalla on 1970-luvun alusta. En siis ihmettele, ettei vuokratyöfirmasta ole kuulunut työtarjouksia. Kävimme moikkaamassa pikkusiskoa työpaikalla. Hänellä oli kiire. Muutaman sanan ehti vaihtaa ennen kuin oli taas menossa. Nuorena sitä jaksaa. Matkalle sattui ainutlaatuinen luontoharvinaisuus. Lumikko oli lähtenyt ylittämään tietä mutta päätti kääntyä takaisin havaitessaan meidät. En aikaisemmin ole lumikkoa nähnyt luonnossa. Pääsimme seuraamaan peltoaukean yläpuolella pyydystämistä yrittävää pöllöä melko pitkän aikaa ennen kuin se lensi kauemmas ja kettu livahti sillan pielestä alas tieltä.

Kuuluisin somerolainen lienee Rauli ”Baddig” Somerjoki, Hirsjärvellä syntynyt ja siellä kansakoulussa laulajanuransa aloittanut suomalaisen musiikin suuri vaikuttaja. Hänen laulujaan hyräilen vieläkin; Fiilaten ja höyläten, Bensaa suonissa, Laivat, Tähdet, tähdet ja lukemattomat muut. Somero on muokannut Paratiisi-laulun säettä omiin tarkoituksiinsa muotoon ”Juttu tääl onnistuu”. Somerniemellä on Badding-kioski. Vaikka en olekaan juuri munkkien ystävä, piti toki maistaa Badding-munkkia. Kioski on samassa paikassa, jossa perhe piti kioskia 1962-1975. Vanha kioski kunnostettiin 1997 ja se toimii kesäkioskina edelleen. Nykyisin kioskista löytyy Badding-tietoa ja esineitä. Somerjoen ensimmäisen levytyksen sanat olivat suoraan lakitekstiä. Se oli ehkä syy, miksi Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen vedoten sanojen epäsiveellisyyteen. Muut levyn laulut lauloi myös somerolainen M.A.Numminen, joka yhdessä Somerjoen kanssa aiheutti Jyväskylässä skandaalin. En ymmärrä musiikkia ja siksi en käy festareilla ja hyvin harvoin konserteissa. Eräänä vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmassa oli Lounaispuistossa M.A.Nummisen konsertti. Poliisit olivat joskus aikaisemmin poistaneet hänet konsertista joten oli ihan paikallaan, että tähän konserttiin poliisit sitten toivat hänet. Niin se aika muuttuu. Musiikin alalta on vielä mainittava Unto Mononen ja Karita Mattila. Myös kirjallisuuden saralla somerolaiset ovat kunnostautuneet; Risto Rasan runoista olen aina pitänyt ja Kaari Utrion kirjoja lukenut samoin kuin Helvi Hämäläisen, joka vietti kesiä ja kirjoitti Somerolla äitinsä sukulaisten luona.

Valtuuston viime kokouksessä päätettiin hyväksyä alijäämäinen tilinpäätös. Vanhaa ylijäämää on varalla myös tulevien vuosien alijäämien kattamiseen. Someron Vanhaintuki ry, joka vuokraa ikäihmisille asuntoja sai avustuksen lainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Kotihoidon kuntalisää on alkuvuonna kulunut budjetoitua enemmän ja siihen tarvittiin myös lisämääräraha. Valmistelun kuluessa on pohdittu myös kotihoidon kuntalisän lakkauttamista ja sen saannin ehtojen tarkistamista. Tällainen ohjeistus kaupunginhallitukselta lähti sivistyslautakunnalle. Työllistämispalvelut siirtyivät valtiolta kunnille ja nyt pohditaan yrityksille maksettavien kuntalisien ehtojen päivittämistä vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä. Salon seudun työllisyyspalvelut etsii pilottihankkeeseen kuntia ja Somero päätti liittyä hankkeeseen.

Luontoretkeilijälle on tarjolla Häntälän notkojen skottilaista maisemaa, Iso-Valkeejärven kristallinkirkasta järveä, Pontikkapuron tulipaikkaa ja Nakkivuoren kallioseinämän kiipeilyreittejä sekä Paimionjoen melontaa kesällä ja lumikenkäilyä talvella. Lähempänä keskustaa voi kiertää Akustinpuistossa kirjaston penkkilenkkiä bongaillen kirjavinkkejä. Rantatuvan kohdalla joella järjestetään ensi lauantaina ankanuiton kilpailu. Myöhemmin tässä kuussa esiintyy mentalisti Pete Poskiparta ja torilla on Kuule mua -tapahtuma, jonka vetonauloina ovat tubettaja Tinke ja somevaikuttaja Herbalisti.

Soini

 

Sodankylästä etelään sai ihailla tienvarsien puna-apiloita, siankärsämöitä ja päivänkakkaroita. Mäntykankaiden kanervat alkavat olla kauneimmillaan. Etelämpänä sitten jättipalsami kukkii laajoina kasvustoina. Sekin on haitallinen vieraslaji. Sen hävitttäminen on huomattavasti lupiinia helpompaa, koska se on yksivuotinen. Vain leikkauskeväänä itämättömät siemenet tuottavat kasvin seuraavana kesänä. Hävittämiseen ei tarvitse siis sitoutua pitkäksi aikaa. Soiniin ajeltiin lähes koko ajan taukoamattomassa sateessa. Eläinhavainnot jäivät silloin vähiin. Joutsenperhe lensi kohti etelää ja kurkia näkyi pelloilla. Ne ovat levinneet jo koko maahan.

Soinin kunnantalon vieressä on Kuninkaantupa. Retkeilyreittien joukossa on Kuninkaanpuiston ja Kuninkaanjoen reitit. Kuninkaanjoki alkaa Kuninkaansuolta ja sen alkupäässä on Kuninkaankivi. Vuodelta 1568 olevassa asiakirjassa on nimi Kunnga ioki ja vuonna 1581 sama paikka kirjoitetaan Konungsåby eli Kuninkaanjoen kylä. Kylän asukkaana mainitaan jo 1560 Peder Konung. Hän ei ole niin merkittävä henkilö kuin Kustaa Vaasa, joten tarina kertoo, että kuningas olisi käynyt metsästysretkellä seudulla, juonut Kuninkaanjoesta ja jättänyt tarinan elämään. Kustaa Vaasa vietti Suomessa vuoden Suuren Venäjän sodan (1555-1557) aikana. Silloin olisi toki ehtinyt käydä salomailla metsästämässäkin. Kaikki eivät tähän tarinaan usko vaan nimelle on kehitetty myös vaihtoehtoisia selityksiä. Kylän karjaa paimentavien paimenten pomoa on nimitetty vall-kung -nimityksellä. Alajärven ruotsinkieliset olisivat siis paimentaneet karjaansa Kuninkaanjoen alajuoksulla. Myös on veikkailtu, että joki olisi ollut vanha rajajoki hämäläisten ja karjalaisten erämaanautintojen välillä. Ehkä jopa rajajoki Novgorodin suuntaan. Nimitys Soini seudulle tuli vasta 1800-luvulla kunnan itsenäistyttyä 1868. 1700-luvulla seutu oli tervanpolttoaluetta. Tervanpoltto on saanut muistomerkin Liikekeskuksen aukiolle. Talvisodassa soinilaiset sotilaat palvelivat Jalkaväkirykmentti 30:ssä, jonka komppanianpäällikkönä oli runoilija Yrjö Jylhä. Taipaleenjoen taistelussa komppanian tappiot olivat niin suuret, että jatkosodassa joukko-osastoja ei enää koottu saman kunnan asevelvollisista. Jos Linna olisi kirjoittanut Tuntemattoman sotilaan talvisodasta, siinä ei puhuttaisi niin monia murteita. Jatkosodan aikana haluttiin varmistaa, ettei mikään kunta kokisi kohtuuttoman suurta menetystä vaikka suuri osa komppanian miehistä kuolisi tai haavoittuisi. Monessa kunnassa on säilynyt vaivaisukkoja, jotka keräsivät almuja köyhille. Soinissa on 1854 Matti Taipaleen veistämä vaivaisakka. Akka on puolitoista metriä korkea eli tuon ajan keskimääräisen naisen pituinen. Matti Taipaleelle maksetusta palkkiosta on erilaisia tietoja. Tekijä oli mäkitupalaisen poika, joka kuoli vähän akan valmistumisen jälkeen vain 20 vuotiaana. Akka on saanut matkustella. Se on käynyt kotimaassa vaivaisukkonäyttelyssä ja ulkomailla Italiassa saakka ja se on päässyt postimerkkiin.

Aika monet kunnat ovat nettisivuilleen laittaneet vähän monimerkityksisen moton. Niin myös Soini, joka on ”Luonnostaan huipulla”. Kuntalaisia motivoidaan liikkumaan. Koko kesän ovat käytössä kuntolaatikot, Liike kuuluu kaikille ja Mestaripyöräilijä-kampanjat ja elo-syyskuussa vielä Kepeät kierrokset urheilukentällä. Kirjasto mainostaa Lukuloikkaa lapsille, nuorille ja perheille. Samalla kirjastossa voi tutustua Heikki Lehtomäen näyttelyyn. Heinäkuun viimeisenä päivänä vietetään marginaalimusiikin festivaalia Puuhi-juuret 2026. Soinilaisten muusikoiden ilta on elokuussa. Kunnalla menee hyvin. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Naapurikunnalla ei mene yhtä hyvin. Soini ei ole kiinnostunut kuntaliitoksesta. Isompaan konkurssikypsään kuntaan liittyminen ei pienelle kunnalle lupaa mitään hyvää. Seuraavien kunnallisvaalien jälkeen valtuuston enemmistö on isosta kunnasta ja palvelut pelastetaan sinne. Soinin valtuusto hyväksyi Yrityslaakson asemakaavan. Suunnitteilla on ulkokuntosali, johon haetaan investointitukea. Omaa rahaa hankkeeseen käytetään 15300€, jos hanke saa tukea Elinvoimakeskukselta. Lisäksi päivitettiin metsä- ja hyvinvointisuunnitelmat.

Sodankylä

  

Ravintoloiden ahdingosta on uutisoitukin. Koppimopoilijalle se näkyy lyhentyneinä aukioloaikoina ja kokonaisina päivinä, jolloin kahvila on kiinni. Epävarmuus pitää kukkaron nyörit tiukalla, vieraan työvoiman palkkaaminen ei vähentyvän kassavirran vuoksi ole mahdollista eikä yrittäjä jaksa ilman lepopäiviä. Siksi koppimopoilija syö eväitä parkkipaikoilla tien varressa. Samalle pätkälle voi sattua kokemuksia ääripäistä. Tällä pätkällä kohtasimme reissun tähänastisen parhaan hinta-laatu-suhteen majoituksessa ja toiseksi huonoimman. Vaikea kuvitella, että enää loppumatkasta tapaisimme parempaa. Rovaniemeltä varasimme reissun toiseksi parhaaseen majoitukseen yön. Avaimia hakiessamme henkilökunta siirsi meidät parempaan huoneeseen samalla hinnalla. Sillä tempulla pääsi parhaaksi. Harmi, ettei Lapissa ole enää kuin neljä käymätöntä kuntaa. Poroja näimme kiitettävästi. Aluksi ihmettelimme, miksi vastaantuleva auto vilkutti valoja. Mikä meissä on vikana? Mutkan takaa tuli näkyviin porolauma keskellä tietä. Seuraavan valojen vilkuttelijan jälkeen tiesimme varautua niihin ihan ihmettelemättä. Pudasjärveltä Ranualle näimme enemmän poroja kuin ohittavia autoja. Tämä on juuri se asia, miksi koppimopoilu on niin nautittavaa ja miksi Lappi on niin ihana.

Ancylusjärvi (noin 7000-6000 eKr) ulottui Sodankylään saakka. Tämän kauden loppuvaiheessa on hirvi ehtinyt levitä seudulle. Rakkokankaalta on poikkeuksellinen löytö. Käyräteräisen eläinpääkoristeisen punaliuskeveitsen lisäksi siihen kuuluu jäännöksiä kymmenkunnasta kiviesineestä, jotka on poltettu ja rikottu perusteellisesti. Syytä moiseen menettelyyn voi vain arvailla. Kelukosken voimalaitoksen vaikutusalueelta tutkittiin kivikautista asuinpaikkoja ja pyyntikuoppasysteemi. Kuoppasysteemi on tehty suoaukeiden välisille hiekkakaarroille, jolloin saaliseläimet ovat joutuneet niihin yrittäessään Sattasjoen pohjoispuolen kulkureitille. Alueelta löytyneet palaneet luut olivat kuluneet majaville, peuroille ja hirville. Neulanniemen asuinpaikka määriteltiin lyhytaikaiseksi pyyntiasuinpaikaksi. Poikamellan asuinpaikalta tutkittiin kolme tulisijaa ja löydettiin kvartsia ja keramiikkaa, joiden perusteella veden alle jäävä asuinpaikka todetiin kivikautiseksi. Kelukosken asuinpaikka oli säilynyt varsin hyvin ja siinä riittäisi tutkittavaa. Se tuhoutui, kun voimalaitos rakennetaan 2001. Autiokentän kivinen eläinaiheinen veistos edustaa laajalle levinnyttä eläintaiteen perinnettä. Myös pronssikautisia esineitä on löydetty alueelta. Uusi aika tuli Sodankylään viimeistään silloin, kun 1912 sinne vedettiin lenntäinlinja. Sodankylä on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta. Lappi on suurten kuntien luettelossa hyvin edustettu, kymmenestä suurimmasta seitsemän on Lapissa. Koska kunnassa on tilaa, sinne mahtuu osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, Sompion luonnonpuisto ja osa Saariselän tunturialuetta. Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat ovat keskustasta pohjoiseen. Lokan alle jäi Suomen suurin suo, Posoaapa, ja kolme kylää. Soita toki jäi suojeltavaksikin. Ilmakkiaavan ja Viiankiaavan soidensuojelualueet edustavat pohjoisen suomen tyypillisiä aapasoita. Sodankylän elokuvajuhlat ovat toistuneet vuodesta 1986 asti ja kansainväliset kullanhuuhdontakisat ovat vielä vanhempaa perua. Kunnan talous on hyvällä tolalla. Sodankylän kunnan viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuusto käsitteli myös kunnan kaivosohjelmaa. Sodankylässä on useita kaivoksi ja niiden toiminta halutaan sovittaa ympäristön ja paikallisyhteisön hyvinvointiin. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin maa- ja metsätalouden sekä luontaistalouden opintoja peruskouluun. Asiaan suhtauduttiin myötämielisesti. Edellytyksenä on, että joku opettaja on asian opettamisesti kiinnostunut. Valinnaiskursseja voi opetussuunnitelmaan lisätä joka vuosi. Oma kokemukseni on vähän kelju. Kollega oli innostunut toisen maailmansodan kurssista ja sai markkinoitua sen oppilaille todella tehokkaasti. Sitten hän vaihtoi koulua ja jätti kurssin perinnöksi meille kahdelle, jotka emme olleet vähääkään kiinnostuneita asiasta. Onneksi nuorempi kollega hoiti homman. Sitoutunut opettaja on ensiarvoisen tärkeä valinnaiskurssien onnistumiselle. Kuuluisista sodankyläläisistä voi mainita Andreas Alarieston, joka saavutti mainetta 1970-luvulla, kun naivismi oli nouseva taidesuuntaus. Hän oli itseoppinut taiteilija ja piti ensimmäisen virallisen näyttelynsä 75-vuotiaana. Minuakin on houkuteltu taideseuran jäseneksi. Voisikohan sitä kokeilla, millaisia teoksia saisi ensi kesäksi seuran näyttelyyn. Silloin olen samanikäinen kuin Alariesto ensinäyttelynsä aikoihin. Kirjallisuuden alaa edustaa Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi oli ehdolla useampaankin palkintoon. Kirja kertoo Lempin tarinan kolmen hänelle läheisen ihmisen näkökulmasta. Kirjan rakenne on tehokas. Se korostaa sitä, miten erilaisen kuvan eri ihmiset Lempistä ovat saaneet. Tunteet vaihtelevat kertojasta riippuen rakkaudesta ja ihailusta kateuteeen ja vihaan. Teosta voi lämpimästi suositella.