Piippola

  

Piippolassa on yksi Suomen maantieteellisistä keskipisteistä. Sen määrittämiseen on monta eri tapaa. Yksi on sellainen, että leikataan pahvista kartta itärajaa ja meren rannikkoa myöten. Kokeillaan, missä kohtaa se on tasapainossa kepin päässä. Silloin ollaan Piippolan Leskelän kylässä. Ei ihan siinä, mihin tien varteen on pystytetty muistomerkki Suomen keskipisteestä. Paikka muuuttuu pikkuhiljaa maankohoamisen vuoksi. Muistomerkki on rakennettu nykyiselle paikalle, jotta turistien on helpompi päästä sinne. Manner-Suomen keskipiste voidaan määrittää myös siten, että jana Utsjoen Nuorgamista Hangon Tulliniemeen katkaistaan Suomen itäisimmän pisteen ja Oulunsalon väliin piirretyllä janalla. Silloin paikkana on Puolangan Housuvaara. Mahdollista olisi ottaa myös merialueet huomioon. Eihän laskemissa ole jätetty järviäkään pois. Silloin keskipiste olisi Limingassa. Kokonaan toinen juttu on sitten väestöllinen keskipiste. Tämä ns. Weberin piste lasketaan siten, että etsitään paikka, johon kaikilla suomalaisilla olisi keskimäärin yhtä pitkä matka. Tämä piste siirtyy kaiken aikaa noin kilometrin vuodessa, koska väki pakkautuu etelään. 1970-luvulla se oli Luopioisten kunnan Rautajärven kylällä ja 2021 Hauhon Keson kylässä ja siirtyy siis eteläänpäin kaiken aikaa.

Piippolan Leskelän kylässä koko ikänsä viettänyt Pentti Haanpää ei omana aikanaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Sen sijaan nyt hän on saanut nimeään kantavan koulun Piippolaan ja kirjastossa on Haanpäähuone. Ensimmäisen novellikokoelman hän julkaisi 1925 ja häntä verrattiin jopa Aleksis Kiveen. Sen sijaan seuraava teos Kasarmi ja kenttä (1928) tyrmättiin. Kirja perustuu Haanpään omiin armeijakokemuksiin ja siitä vaadittiin poistettavaksi ”brutaaleimpia kohtauksia”. Haanpää kieltäytyi, koska ”Kuvasta ei saa kauniimpaa kuin malli”. WSOY kieltäytyi kirjan kustantamisesta ja sen kustansi pieni vasemmistolainen kustantaja Kansanvalta. Tämä tiesi Haanpään joutumista paitsioon 1930-luvun oikeistolaisessa Suomessa. Hän sai jopa sakkotuomion Tulenkantajat lehteen kirjoittamistaan ”Pulamiehet puhuvat” ja ”Pulamiehet lähtevät liikkeelle” -kirjoituksista. Sen jälkeen Haanpään oli vaikea löytää kustantajaa teoksilleen. Monet hänen kriittisimmistä teoksistaan onkin julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen vaikka ne oli kirjoitettu jo 1930-luvulla. Gummerus suostui julkaisemaan sellaisia teoksia, joissa ei voisi nähdä poliittisia kannanottoja. Sotakokemuksistaan Haanpää kirjoitti teokset Korpisotaa ja Yhdeksän miehen saappaat. Hänen novellejaan on julkaistu 360.

Emme ajaneet 4-tietä kuin Rantsilasta Pulkkilaan, joten Suomen keskipisteen muistomerkki jäi kuvaamatta. Sen sijaan tielle pilkahti välillä Kortteisen tekojärvi. Rannalle vievällä tiellä oli puomi, joten lähemmäs järveä en viitsinyt kävellä.

Siikalatva

  

Siikalatva on syntynyt vuoden 2009 alussa eli se on yksi Suomen nuorimmista kunnista. Kestilä, Piippola, Rantsila ja Pulkkila päättivät kuntaliitoksesta eikä minkään kunnan oma nimi kelvannut kaikille uuden kunnan nimeksi. Kaikki kunnat sijaitsivat Siikajoen tai sen sivujokien varsilla, joten Siikalatva oli aika osuva valinta. Väkiluvun vähenemistä kuntaliitos ei ole onnistunut pysähdyttämään. Pelastajaksi toivotaan grafiittia, jonka Eu on luokitellut kriittiseksi ja strategiseksi raaka-aineeksi. Sitä on kairauksissa löydetty Kupukasta. Alueella on malminetsintälupa ja siellä on tehty koekairauksia. Löytö on yhtiön mukaan potentiaaliselta kooltaan Euroopan merkittävimpiä. Siitä valmistetaan akkujen anodeja ja vihreä siirtymä lisää akkujen tarvetta. Sen toivotaan tuovan alueelle työpaikkoja, jotka ovat hävinneet, kun turvetuotannosta on luovuttu. Elokuussa pidetään seminaari aiheesta. Kuntaan suunnitellaan myös tuulituulivoimapuistoja. Kaavoitukset ovat menossa. Viime vuosi oli kunnassa talodellisesti odotettua parempi. Tilikausi oli ylijäämäinen, omavaraisuusaste parani, velkaantuneisuus väheni ja lainakanta pieneni. Silti kaikki valtuutetut eivät ole olleet kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajistoon tyytyväisiä ja heidän vaihtamistaan puuhataan. Koska kyliä on paljon, myös kesätapahtumia on eri puolilla kuntaa: keppihevoskilpailua, kesäteatteria, lauttaristeilyjä, joogaa ITE-taidenäyttelyä ja vaikka mitä. Pitäjäpäiviä vietetään viikoilla 27-30.

Pulkkila

  

Uljuan tekojärvi rakennettiin 1960-luvun lopulla sähköntuotantoa ja Siikajoen kevättulvien säännöstelyä varten osittain Vornan kylän päälle. Useimmiten tästä vain ajetaan ohi ja tielle näkee vain voimalaitoksen kanavan, joka alittaa tien. Nyt oli tilaisuus käydä taas katsomassa mahtavaa selkää. Reissukaveri jäi koppimopoon. Hänen mielestään portaita oli liikaa, vähän reilu 40 eli vähemmän kuin meille kotiin. Tosin reissukaveri käyttää kotona portaita vain hissin ollessa rikki. Minä yritän edes sen verran kuntoilla. Uljuaa mainostetaan retkeilyyn, kalastukseen ja melontaan ja talvella pilkkimmiseen ja hiihtämiseen sopivana paikkana. Netistä voi ostaa kalastuslupia. Reissukaveri tiesi kertoa, että Uljua on kalaisa järvi. Pulkkila mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1562, mistä voi päätellä, että vakituinen asutus tuli seudulle muutamia vuosia aiemmin. Verottaja löysi uudisasukkaat melko tehokkaasti jo tuohon aikaan. Ensimmäisessä maininnassa paikan nimi on Naaraskoski. Nimi Pulkkila tulee kylän suurimmasta talosta.

Tunnetuista pulkkilalaisista voi mainita Ilmari Kiannon ja Pentti Haanpään, jotka ovat käyneet syntymässä kunnassa. Kianto muutti perheensä mukana pois jo lapsena. Haanpään ei tarvinnut lähteä mihinkään, kun koko kylä liitettiin naapurikuntaan melko pian hänen syntymänsä jälkeen.

Rantsila

                             

  

               

Täällä tien varsilla on monimuotoisuutta. Tässä vain pieni näyte. Huopaohdake tai partasutikukka niin kuin lapsena sitä nimitimme, saa aina hyvälle tuulelle. Myös muita ohdakkeita tien varsilla oli runsaasti. Lehtoakileijaa, niittyleinikkiä, maitohorsmaa ja lukuisia heinälajeja. Etelämpänä se monimuotoisuus on uhattuna. Maaperän yliannos typpeä ei ole eduksi niittykasveille ja lupiinin maaperään erittämä myrkky heikentää muiden kasvien itämiskykyä. Luulin aina, että vain lehtiruusukkeet varjostuksellaan vaikuttavat siihen, että lupiini valtaa alaa. Näin sitä oppii vielä vanhanakin. Lupiini on vähän kuin rasismi. Se käyttää monenlaisia keinoja levitäkseen. Ja vähintään yhtä vaikea torjua. 

Rantsilasta olisi tietysti voinut ottaa kuvia julkisista taideteoksista, joita alueella on todella paljon. Siihen aikaan, kun bussi vielä kiersi Rantsilan keskustan kautta ihailin niitä. Kotiseutuneuvos Helmi Junttila vaikutti siihen, että seudulla on paljon patsaita. Raikkaan urheilutalon edessä olevaa Hirven voi nähdä 4-tieltäkin. Sandelsin ratsastajapatsas oli vanhan bussireitin varrella. Se seisoi edelleen tutulla paikallaan, kun ajoimme siitä ohi. Paikallinen kansakoulunopettaja, maatilan emäntä ja kirjailija Elsa Punkeri on saanut muistomerkin. Hän kirjoitti paikallishistoriaa, runoja ja keräsi alueelta sananparsia ja arvoituksia. Jo aikaisemmin Chrisfried Ganander, joka toimi pappina Rantsilassa, keräsi materiaalia suomalais-ruotsalais-latinalaiseen sanakirjaan. Hän sai koottua 30000 sanaa mutta teos julkaistiin vasta 1900-luvulla. Sen liitteeksi tarkoitettu kansanuskoa käsittelevä Mythologia Fennica hakuteos sen sijaan painettiin 1789. Ansaitusti myös hänen patsaansa löytyy Rantsilasta. Muita patsaita ovat mm. Kylväjä, Lukeva poika ja Raivaaja. Aikaisemmin seudulla on ollut teoksia enemmänkin mutta jotkut niistä on poistettu rikkoutumisen vuoksi, mm Joutsen ja Lehmät.

Siikajoki

  

Olin netistä ihaillut Siikajoen Tauvon hiekkasärkkää ja ajattelimme, että siellä voisi käydä katsomassa dyynejä, maankohoamisen aiheuttamaa saaren muuttumista niemeksi ja ehkä käydä kesäkioskilla jätskillä. Reittiä suunnitellessani totesin, että tie Revonlahdelta Siikajoelle on joskus valittu Suomen huonoimmaksi soratieksi. Se pitäisi siis kiertää. Sitten katselin valtuuston pöytäkirjoja ja kaksijakoisin tuntein totesin valtuuston kokoontuvan Ruukin koululla. Ei siis tarvitse ajaa 8-tietä eikä päästä Tauvoon. Majakka siellä on edelleen mutta tuulivoimalat, joista toisella oli ollut näköalapaikka, on jo purettu. Näköalapaikalle en kaiken aikaa pahenevan korkean paikan kammoni vuoksi olisi tosin kiivennytkään. Ystävien kanssa keskustelimme Eu:nkin havaitsemasta pölyttäjien huolestuttavasta vähenemisestä. Yhdeksi syyksi totesimme lupiinit. Se houkuttelee pölyttäjiä vaikka siinä ei ole mettä ja sen siitepöly on myrkyllistä ja siksi haittaa pölyttäjien lisääntymistä. Se ei kelpaa ravinnoksi perhostoukille ja medettömänä siitä ei ole iloa aikuisillekaan perhosille. Koska kiertelen Suomea, minulta kysyttiin, mihin asti lupiini on levinnyt. Minulla oli mielikuva, että Oulujärven pohjoispuolella sitä en olisi havainnut. Nyt päätin tutkia asiaa. Kinnulan seutuvalla yhtenäiset kymmeniä kilometrejä pitkät lupiinikasvustot, joita katkoivat vain sivuteiden liittymät, alkoivat harventua. Lestijärven mäntykankailla niitä ei näkynyt lainkaan. Asutuksen kohdalla niitä taas ilmestyi. Tuli mieleen, että niiden leviämisen estämiseksi Kinnulan pohjoispuolella riittäisi, että postilaatikolla käydessään ihmiset poimisivat näyttävät kukkakimput näköpiirissä olevista lupiineista. Muuutaman vuoden kuluttua siellä olisi torjuttu yli puolet kasvustoista. Kinnulan eteläpuolella kasvi on levinnyt niin laajalle asumattomienkin korpitaipaleiden laidoilla, että sillä keinolla hävitetyksi saisi ehkä vain 10% kasvustoista. Olisihan sekin alku. Minulla on nykyisin kävelylenkeillä aina sakset mukana. Vaikka en punkkipelon vuoksi kahlaa pitkälle, niin ainakin reitin lähellä olevat lupiinit eivät tänä vuonna tee siementä.

Siikajoen pitäjä perustettiin 1600-luvun lopulla ja silloin siihen kuuluivat jokivarren alueet Pyhäntää myöten. Kaikki siitä eronneet kunnat eivät ole liittyneet takaisin. Historia vyöryi seudulle venäläisen sotaväen myötä. Suomen sodan alkuvaihe oli pelkkää perääntymistä. Sodan ensimmäinen varsinainen taistelu käytiin 18.4.1808 Siikajoella. Vaikka ruotsalaisilla joukoilla oli ylivoima eikä taistelu ratkaissut mitään, oli sillä psykologinen merkitys. Venäläisille pystyttiin panemaan kampoihin. Suunnitelmissa ollut vyörytys etelään ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Kuntaliitoksista johtuen Siikajoella asutaan kylissä. Siksi myös pitäjäpäivien tapahtumat kuun vaihteessa sijaitsevat eri puolille kuntaa. Tänään Siikajoen kylällä hautausmaakierroksella keskitytään Ylipään joen eteläpuolisen osan väkeen ja heidän tarinoihinsa, Ruukin kylältä lähdetään Tiperon muinaismuistokohteille, missä arkeologit selittävät alueen historiaa ja Paavolan nuorisoseurantalolla lauletaan rakkaudesta ja elämästä. Viikko jatkuu lukuisilla tapahtumilla eri puolella kuntaa ensi sunnuntaihin saakka. Kylien asukasluku tosin vähenee kaiken aikaa. Siksi kunta joutuu lakkauttamaan Luohuan koulun ensi vuoden elokuun alusta lukien. Perusteluina on oppilasmäärän väheneminen, kunnan taloudellinen tilanne (työttömyys, valtionosuusleikkaukset) ja koulurakennuksen peruskorjaustarve. Vanhin osa on rakennettu 1898. Koulua on laajennettu vuosien varrella ja nyt kokonaisuus tarvitsisi peruskorjausta. Oppilaat kuljetetaan Paavolan koululle, missä on odotettavissa olevalle oppilasmäärälle hyvin tilaa. Valtuustossa eri mieltä olevat jäivät vähemmistöön. Rakennukselle mietitään jatkokäyttöä.

Siikainen

  

Pakoputki korjattu. Siikaisiin ajateltiin lähteä sunnuntaina, koska tie 23 Petäjävedelle on arkena aika ikävä ajettava. Tässä on nyt kökitty kotona juhannus ja hyviä hiljaisia ajopäiviä on jäänyt väliin niin lähdettiin arkena. Heräsin niin aikaisin, että liikenne länteen oli vielä hiljainen. Haapameän jälkeinen tiesortuma on korjausvaiheen 2-vaiheessa. En osaa sanoa, mitä korjauksesta vielä puuttuu. Tietä pääsi ihan hyvin ajamaan. Kesä on kukkeimmillaan. Tienvarsien haitalliset vieraslajit levittäytyvät pientareiden niiton takana metsien siimekseen. Paikoitellen näkee muutakin: päivänkakkara, harakankello, lehtoakileija useissa väreissä, kielot ovat jo ehtineet kukkia. Aiemmin tie 270 on kulkenut upean vanhan jättimäisistä kivistä tehdyn sillan yli. Nyt komea silta näkyi uudemmalta tieltä. On se jyhkeä.

Siikaisten synnystä on olemassa runo 1840-luvulta. Se perustuu vanhaan muistitietoon ja sen mukaan kunnan nimi Siikainen johtuu siitä, että asukkaat olisivat tulleet Siikajoelta. Yritin internetin tietojen perusteella tarkistaa asiaa. Vähän hataraksi jäi tiedon varmistaminen. Siikaisten kunta perustettiin 1871 Siikaisjärven ympäristöön. Perustamista oli mietitty jo aiemmin mutta 1866-1869 nälkävuodet viivyttivät hanketta. Kuntaliiitoksia on viimeksi mietitty 2014. Pikaisesti niihin ei ole tarvetta sillä viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Siikainen mainostaa itseään sillä, että siellä voi asua ”keskellä ei mitään mutta lähellä kaikkea”. Kyliä on useampia, kouluja vain yksi eikä sekään järin suuri. Valtuusto kokoontuu Metsätähden ruokalasalissa. Kuvaa ottaessamme siellä oli väkeä töissä, koska päiväkoti Pikku-Santra tarvitsee ateriansa. Viime vuonna valtuustoaloitteessa ehdotettiin talkootyöpalkintoa, joka koostuu kiertopalkinnosta ja rahasummasta. Palkinto jaetaan Siikaisten päivänä, joka tänä vuonna pidettiin kesäkuun alussa. Yritin etsiä palkinnon saajaa siinä onnistumatta. Onnea kuitenkin. Vapaaehtoistyö on tärkeä yhteisöllisyyden ja luottamuksen kasvattaja. Siikainenkin on niitä kuntia, joiden asukasmäärä tuplaantuu kesäisin. Kesäaikana aktiiviset kylät ja yhdistykset järjestävät monenlaisia tapahtumia. Sammin kylällä voi käydä tutustumassa vanhoihin koneisiin, traktoreihin ja maamoottoreihin. Siellä on myös perinnetapahtuma ja tanssit heinäkuun alussa. Syksyllä järjestetään traktorien mäkivetokisat. Myös Leväsjoen kylällä tapahtuu. Kyläyhdistyksen kesätapahtuma oli juhannuksena. Sotepiste on kesätauolla mutta perjantaisin terveyspalveluauto käy Siikaisissa. Myös museo avaa ovensa kesäsunnuntaisin. Liikkujille on tarjolla kuntosuunnistusta ja järviuimakoulua.

Sievi

  

Kun olimme päässeet tieltä 19 vähän hiljaisemmalle tielle, päätimme pysähtyä Kauhavalla tasaamaan hengitystä. Lähtiessämme jatkamaan matkaa kohti Sieviä, koppimoposta kuului omituinen ääni, johon reissukaveri kiinnitti huomiota. Jokaisessa ylämäessä kuului sama ääni. Koska toinen korvani on kuuro, minun on vaikea paikallistaa äänen suuntaa ja tietysti epäilin moottoria. Reissukaveri väitti oitis, että ääni kuuluu enemmän takaa. Tavarat resonoivat muovikoria vasten oli hänen teoriansa. Siirtelimme tavaroita ja laittelimme muovien väliin pehmikettä mutta ääni vain paheni. Jossain vaiheessa aloimme uskoa, että jotain sellaista oli tapahtunut, mikä ei korjaantuisi tavaratilan tyhjentämisellä. Epäilyt alkoivat kohdistua pakoputkeen. Ensi viikolla saamme selvyyden asiasta.

Reissukaveri yhdistää Sievin aina kenkiin, joita hän kehuu erittäin hyviksi. Sievi onkin Suomen toiseksi teollistunein kunta ja keskustan seutuvilla on useita muitakin teollisuuslaitoksia. Seutu on ollut asutettu kivikaudelta lähtien. Kunta itsenäistyi 1867. Sievi mainostaa itseään kuntana, jossa luonto ja palvelut ovat lähellä. Siksi olemme usein pysähtyneet liikenneympyrän lähellä olevaan kahvilaan välipalalle pohjoiseen mennessämme. Toisinaan se on ollut ensimmäinen mahdollisuus. Kunta käyttää nimensä merkitystä sujuvasti tiedotuksessaan: kuntastrategian nimi on Sievin ja kiehtovin kuntatarina ja kesäesite on nimeltään Suomen Sievin kesä. Kuntastrategian keskeisiä sanoja ovat rohkeus, positiivisuus, avarakatseisuus ja ihmisläheisyys. Viime aikoina väestön väheneminen asettaa näillekin tavoitteille haasteita, kun Järvikylän koulu lakkautetaan oppilasmäärän vähenemisen vuoksi. Sama kohtalo on ollut aiemminkin pienillä kyläkouluilla. Toisaalta kunta ostaa maita, joille odotetaan vihreän siirtymän teollisuustuotantoa kaavoituksen jälkeen. Sievin kesän kohokohtana on Muttimarkkinat heinäkuussa. Siellä on odotettavissa katutanssia, markkinahumua ja tietysti muttia. Siihen sanana tutustuin jo lapsena, kun naapuriimme rakennettuun taloon tuli perhe, jossa syötiin muttia aamupalaksi. Äiti tunsi kyllä valmistusohjeen muttei koskaan sitä valmistanut. Paikalliseen taiteeseenkin pääsimme tutustumaan, koska Sievin poikaa Mutti-Mattia esittävä Taru Mäntysen suihkukaivoveistos on kunnantalon edessä. Se näkyy, tosin melko huonosti kuvan vasemmassa laidassa.

Seinäjoki

  

Seinäjoen alue alkoi paljastua Litorinameren aikana noin 2000 eaa ja seudulta on kivikautisen asutuksen merkkejä. Kitinoja – Hanhikoski väliltä on paikallistettu asuinpaikkoja, pyyntikuoppa-alue, rautakautinen löytöpaikka ja historiallinen kalmisto, mikä viittaa siihen, että seudulla on pitkään ollut pysyvää asutusta. Myös Törnävän, Hallilan ja Kivistö alueilta on tehty löytöjä. Teollisen kehityksen alkuunpanijana voidaan pitää Abraham Falanderia, joka perusti 1798 Östermyran ruukin. Ansioistaan hänet aateloitiin Wasastjernaksi. Östermyra on myös nyt jo käytöstä poistunut Seinäjoen ruotsinkielinen nimi. Seinäjoki on nykyisin suomen yksikielisimpiä kaupunkeja eikä tarvitse ruotsinkielistä nimeä. Kunta itsenäistyi 1868 ja kävi läpi kauppala+maalaiskuntavaiheen ennen kaupungiksi tuloaan 1960.

Seinäjoki on nimennyt itsensä Avaruuden pääkaupungiksi. Avaruus tässä yhteydessä ei tarkoittane ulkoavaruutta vaan sitä, että ollaan Pohjanmaalla, missä lakeutta riittää. Kaupungin hallinnollisen keskustan on suunnitellut Alvar Aalto. Siihen kuuuluu kaupungintalon, kirjaston, virastotalon ja teatterin lisäksi myös Lakeuden Risti -kirkko ja seurakuntakeskus. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen, mikä mahdollistaa asukkaiden mukaan ottamisen tulevaisuuden suunnitteluun. Asukasbudjetti toteuttaa osallistavaa päätöksentekoa. Sen teemana 2025-2026 on ollut lasten ja nuorten hyvinvointi. Asukkaat saavat ehdottaa kehittämiskohteita ja niistä valitaan suosituimmat. Pajuluoman ulkokuntosali sai eniten ääniä ja sen maapohjatyöt on aloitettu. Ulkokuntosali valmistuu syksyllä. Toinen tapa osallistaa ovat asukaskyselyt. Parhaillaan laaditaan suunnitelmaa Sahanlammen kehittämiseksi virkistysalueena. Siitä on suunnittelijoilla kaksi vaihtoehtoa ja asukaskyselyllä selvitetään, mitkä asiat kaupunkilaisia kiinnostavat. Suunnitelmissa on joitakin selviä eroja esimerkiksi sen suhteen tuleeko alueelle kaupallisia palveluita vai ei ja kuinka monta jalankulkusiltaa joen yli rakennetaan sekä pysäköintialueidan sijoittelu ja laajuus. Olisin ehtinyt jättää mielipiteeni kyselyyn. En jättänyt, koska tuskin ikinä käyn alueella. 1970-luvulla siellä todennäköisesti käveltiin, kun veljeni asui Keponkadulla. Seinäjoki on tunnettu tapahtuma- ja urheilukaupunkina. Siellä pidetään Seinäjoen tangomarkkinat, Provinssi ja Solar Sound Festival, joka tosin on tältä vuodelta peruttu. Tunnettuja seinäjokisia ovat liike-elämän uutisissa usein mainitut Jorma Ollila ja Pekka Perä.

Savukoski

Kun koppimopo oli korjaamolla kytkinongelman vuoksi eikä matka edennyt, katselimme miten Savukoskelle satoi lunta. Kunnon takatalvi. Joten ei mitään paineita korjaamollekaan. Ongelman korjaaminen kesti sen verran, että Savukoskella on jo rikottu helleraja useampaan otteeseen. Kesäkin alkaa olla jo aika pitkällä. Voikukkapellot ovat hahtuva-asteella. Niittyleinikki- ja koiranputkipellot kukoistavat kauneimmillaan. Jos sekaan osuu vielä isoja laikkuja metsäkurjenpolvea, värit ovat kuin taulusta ikään. Pientareita on alettu niittää. Samoin heinätyöt ovat hyvässä vauhdissa. Sateessa ajettiin poronhoitoalueella. Porot pitivät myös sadetta jossain eivätkä näyttäytyneet ennen kuin Piispan pysäkin seutuvilla, ensin yksi ja sitten reilu kolmenkymmenen poron tokka. Sen jälkeen niitä näkyi aina, kun oli ehtinyt toteamaan, ettei vähään aikaan ole näkynytkään, sekä yksittäisiä että laumoja. Savukoskella pientareita ja kesannolle jätettyjä peltoja alkoivat reunustaa kullerot. Olen toivonutkin, että Lappiin osuisimme kulleroiden kukinta-aikaan. Ne ovat luonnonkukista kauneimpia. Yritin saada niitä kasvamaan pihallamme, huonolla menestyksellä. Tavallisesti tekstiä kohti on yksi kuva. Kullerot piti kuitenkin ikuistaa myös tänne.

Savukoskelta on löydetty kaksi matalaan veteen uhrattua käyrää tikaria tai lyhytttä miekkaa, jotka ovat peräisin noin vuodelta 300 eKr. Tyyliltään ne ovat Itä-Venäjän Ananjinon kulttuurin piiristä.

Savukoski on todellinen erämaakunta. Se on Suomen harvimmin asuttu. Poroja kunnassa on kymmenkertainen määrä asukaslukuun verrattuna. Joulupukkikin on joutunut muuttamaan Rovaniemen Pajakylään. Hänellä on toivottavasti Korvatunturilla kuitenkin kesäpaikka, mihin hän pakenee hektistä kaupunkiarkeaan muorinsa ja kaikkien tonttujen kanssa. Kunnan pinta-alasta kolmasosa on erilaisia luonnonsuojelualueita. Pohjoisosassa on muinaisen jääjärven jäännös, Loitsina. Sen lähellä on kivikautinen asuinpaikka. Savukosken puolella on myös sallalaiselle baarillekin nimensä lainannut Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä. Kyseessä on Suomen pisin paikannimi. Sodan aikana neuvostopartisaanit hävittivät silloisen Seitajärven kylän. Kunnassa onkin useita partisaanien uhreille pystytettyjä muistomerkkejä. Kuuluisista Savukoskelaisista voi mainita Moskun eli Aleksi Hihnavaaran, josta on tehty elokuva. Reissukaveri ei juurikaan elokuvia itselleen ostanut mutta Mosku hänen kokoelmastaan löytyy. Toinen paikallinen kuuluisuus on Sau-herra, Kaleb Kabriel Savukoski, jonka ansioksi on laitettu Savukosken pitäjän perustaminen. Hänen elämästään on Hannele Pokka kirjoittanut kirjan.

Savukoski on julistautunut Suomen Eräkunnaksi. Viime vuonna pidetyssä juhlassa syötiin Korvatunturin koulun keittiön ja Savukosken Marttojen keittolounas ja jälkiruokana oli nokipannukahvia. Eri puolella Suomea kunnat ovat julistautuneet milloin minkäkin teeman pääkaupungeiksi. Savukoski on ylpeä siitä, että se on kunta ja siksi se julistautui Eräkunnaksi. Kyseessä ei ole vain matkailuvaltti vaan tahtotila ja valtuusto onkin päättänyt suhtautua kielteisesti uraanin ja toriumin etsintään ja kaivostoimintaan. Heinäkuun alussa juhlitaan Savukosken kunnan perustamisen 110-vuotisjuhlaa kokonainen viikko.

 

Savonlinna

  

Savonlinnaan kepsi olisi ohjannut Mikkelin kautta. Valitsimme reitiksemme Saimaan kiertämisen. Miten upeita maisemia. Tarkoituksena oli, että Lappeenrannassa ja Imatrallakin ajaisimme mahdollisimman lähellä Saimaata. Toisin kävi. Piti käydä tankkaamassa ja sitten ajoimme vain isoa tietä. Ystävällisesti tien pitäjä oli kertonut, mikä silta ylittää Saimaan kanavan. Kaiteet estivät näkemästä sitä. Reissukaveri kertoi nähneensä vilauksen. Savonlinnassa ei valitsemassamme hotellissa enää meidän sinne tullessamme ollut ruokailumahdollisuutta mutta neuvottiin ystävällisesti torille. Sieltä löytyi herkullinen muikkuannos. Kun henkilökunta tuli kyselemään jälkiruokatoiveita, kerroimme menevämme etsimään lörtsyjä. Ystävällinen viereisen pöydän asiakas kertoi, että torikahvila, josta lörtsyjä olimme edellisellä vierailuilla saaneet, on jo kiinni. Tutustuimme kuitenkin toriin. Cafe & Bar Mirrissä kehuttiin heidän omaa leivonnaistaan. Mielestäni Savonlinnassa turistin tulee kuitenkin yrittää saada lörtsyjä. Tarjoilija oli ilmiselvästi ylpeä perinneruuasta ja opasti minut Lippakioskille, mistä kyseistä herkkua oli saatavilla vaikka torin lörtsykahvila olikin kiinni. Lörtsyjä saa nykyisin muualtakin mutta aitojen savonlinnalaisten veroisia ne eivät ole. Savonlinnan kaupungintalo teki vaikutuksen mahtavuudellaan. Samoin Laitaatsalmen sillat. Reissukaveri arvelikin, että se on rakennettu niin korkealle, jotta lentokoneet pääsevät siitä ali. Saimaan syväväylä kulkee sillan ali ja on parantanut vesiliikenneturvallisuutta.

Pellossalmella ja Tynkkylänjoella on kaivettu kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja. Keskiajalla Savonlinnaan oli jo tie. Olavinlinna on rakennettu 1400-luvulla. Myöhemmin sitä paranneltiin ja enimmillään siinä oli viisi tornia joista yksi purettiin jo 1700-luvulla. Linna suojasi rajaa ja vesireittiä Novgorodin tasavallan ja nousevan Moskovan ruhtinaskunnan uhkaa vastaan. Paikka valittiin siksi, että voimakas virta ei talvellakaan jäätynyt. Sen valloittaminen oli siten käytännössä mahdotonta. Sitä kyllä vihollinen oli yrittänyt jo 1400-luvulla onnistumatta. Kustaa Vaasan aikana hallinto järjestettiin voutikunniksi, jotka vastasivat linnaläänejä. Savonlinna oli näistä yksi. Raja siirtyi myöhemmin idemmäs ja linnan merkitys väheni. Sen rakentamisen ja kunnostamisen yhteydessä alueelle oli kuitenkin syntynyt merkittävästi asutusta ja Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639. Sotaväen hankinnassa siirryttiin ruotujakolaitokseen 1600-luvun loppupuolella. Kaarle XI:n suunnitelmana oli, että jokainen lääni varustaa 1200 miehen rykmentin. Savonlinnan läänissä päästiin vuonna 1681 vain 822 ruodun vahvuuteen. Ruotuun kuului keskimäärin neljä taloa ja niiden tuli varustaa yksi sotamies. Kruunu lakkautti Savonlinnan kaupungin 1600-luvun jälkipuoliskolla. Suuren Pohjan sodan aikaan Olavinlinna antautui 1714. Rauhassa linna palautui ruotsalaisille mutta siirtyi hattujen sodan seurauksena venäläisille. Kun koko Suomi liitettiin Venäjään Suomen suuriruhtinaskuntana, linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Se toimi jonkin aikaa vankilana. 1870-luvulla sitä alettiin kunnostaa historiallisena muistomerkkinä. Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin 1912. Lasten kanssa kävelimme ponttoonisiltaa pitkin tutustumaan linnaan joskus viime vuosituhannella. Kun hallinto alkoi koskea ihmisiä muutenkin kuin vain sotaväenottojen ja verotuksen osalta, alettiin huomata, että virkamiesten pitäisi osata kansan kieltä. Kymenkartanon ja Savonlinnan maaherra totesikin, että lääninsihteerin toimeen valittavalla pitää olla hyvä suullisen ja kirjoitetun suomen kielen taito, jotta hän voi hoitaa tehtäviään.

Valtuustoaloitteissa haluttiin luoda visiota Savonlinna 2040, näkötornia Nälkälinnanmäelle ja puistoruokailun järjestämistä myös Kerimäelle, Punkaharjulle ja Savonrannalle. Itä-Suomen kaupungit tavoittelivat Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa tälle vuodelle. Se meni kuitenkin Ouluun. Sen tilalle syntyivät Kulttuurin unelmavuodet, jotka ovat kiertäneet Itä-Suomen kaupunkeja ja tänä kesänä on Savonlinnan vuoro. Tapahtumia on koko kesäksi: nuorikulttuurifestivaali, runolaulutupa, Sirkan ilta, kirkkovenesoutu, musiikki ja tanssiopiston kevätjuhla, kesän avaus ja lapsille Savonlinnan eläimet. Myös Olavinlinnassa on lasten linnapäivä ja Kadonneen paistin arvoitus -lastenkierrokset. Taas syytetään tyttöä vaikka syyllinen on joku muu niin kuin Balladi Olavinlinnasta -laulussa. Nyt linnaan pääse myös myöhään illalla. Tunnettuista savonlinnalaisista voi mainita Marja-Liisa Vartion, Hannu Salakan ja Joel Lehtosen, jonka Putkinotkon taloon voi käydä tutustumassa.

Savitaipale

  

Vein koppimopon öljynvaihtoon. Se on aina vähän jännittävä juttu, kun ajopelistä voi löytyä vaikka mitä muuta pikku vikaa. Lämmityslaitteen toimimattomuus johtui vaijerin irronneesta kiinnityksestä. Sen korjauksen olin samalla tilannut. Etupyörän laakerin, raidetangon suojakumin, vaihteiston tiivisteen ja renkaiden vaihtotarve tuli sitten vähän puskista. Mutta nyt on hyvä lähteä matkalle ja kohta pääsee taas Lappiin. Jos vaihteistoöljyt olisivat itärajan tuntumaan mennessä tihkuneet tielle ja rattaat pyörineet hetken kuivina, niin maallikkonakin ymmärrän, että matka olisi katkennut siihen. Onneksi on huolehtiva korjaamo. Savitaipaleen kunnantalo löytyi vaivatta. Valtuusto ei vaan kokoonnu siellä vaan koulukeskuksessa. Sinne olikin sitten kepsin ohjeidenkin mukaan hankalampi löytää. Kärsivällinen naisääni käski kääntyä vasemmalle vaikka edessä oli kielletyn ajosuunnan merkki. Koska ihmisiä ei näkynyt ja koulukeskus näkyi selvästi, rikottiin taas liikennesääntöjä. Komea koulu. Pihassa mahtui tekemään uukkarin sujuvasti vaarantamatta ketään tai mitään.

Savitaipaleen Kuolimojärven alueelta on löydetty 3000-1600 eaa ajoitettuja asuinpaikkoja. Ruuniemessä ja Niinivuorella on kalliomaalauksia. Pitäjä perustettiin 1639. Kustaa III:n sodan seurauksena alue siirtyi Venäjälle ja Pietarin puolustukseksi rakennettiin Kärnäkoskelle 1700-luvun lopulla linnoituksia. Savitaipaleella vietti sodan jälkeen kesiään kuvataiteilija Väinö Rautio. Kuvanveistäjä Viljo Savikurki oli syntynyt Savitaipaleella. Hän teki lukuisia sankaripatsaita. Niiden lisäksi hän suunnitteli Savitaipaleen vaakunan. Sen vallikoro viittaa rajaseutuun ja sorkka-aura on vanhaa seudulla käytettyä tyyppiä. Vanhempaa kulttuurivaikuttajapolvea edustaa Taneli Europaeus. Hän oli Lönnrotin aikailainen, kielitieteilijä, arkeologi ja keräili kansanrunoutta. Hän teki seitsemän runonkeruumatkaa Karjalaan, Vienan Karjalaan, Inkeriin ja Viroon. Hän keräsi enemmän runosäkeitä kuin Lönnrot. Kalevalan Kullervo-runot ovat hänen keruumatkansa tuloksia. Europaeuksen keksimiä sanoja ovat mm. eduskunta, esitelmä, harratus, tasa-arvo, toimeentulo ja valtava. Häntä pilkattiin siksi, että hänen mielestään ihmisen alkukoti oli Afrikassa. Siksi hän sai lisänimen Europaeus-Africanus. Pilkalta ei säästy, jos on aikaansa edellä. Siksi kai niin moni on perässähiihtäjä. Elinaikanaan Europaeus ei saavuttanut tunnustusta. Hän kuoli köyhänä ja hänet haudattiin Pietariin köyhien hautausmaalle, mistä hänet siirrettiin Hietaniemen hautausmaalle. Savitaipaleelle on pystytetty Europaeuksen muistopatsas ja perukoulu on Europaeuksen koulu.

Toukokuun kokouksessaan valtuusto käsitteli viime vuoden tilinpäätöstä, joka oli ylijäämäinen. Kunta on tehnyt useana vuonna ylijäämäisen tilinpäätöksen. Omavaraisuusaste oli 78.11%. Etelä-Karjalan kuntien ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen yhteistyönä on valmisteltu maakunnallista sopimusta, jonka tarkoituksena on lisätä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Tavoitteena on, että Etelä-Karjalassa jatkossakin olisivat maan hyvinvoivimmat lapset, nuoret ja perheet. Toimilla ehkäistäisiin syrjäytyneisyyttä, yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta sekä muuta häiriökäyttäytymistä. Hyvinvointijohtaja esitteli sopimusta kokouksessa. Kunnan kesälehti on ilmestynyt. Siinä on lukuisia tilaisuuksia, joista mielenkiintoisin on Nykykansantaiteen näyttely kesä-heinäkuussa.

Karuna

  

Karuna on noussut merestä suhteellisen myöhään ja siksi kivikaudelta ei ole kiinteitä muinaisjäännöksi. Joitakin irtolöytöjä alueelta on tavattu. Karunan kunta syntyi Arvid Horn af Åminnen kartanon maille rakennuttaman kirkon ympärille. Kirkko oli aluksi aatelissuvun yksityinen kappeli ja siksi kartanon omistaja sai valita mieleisensä papin kirkkoon. 1600-luvulla karunalaiset harjoittivat talonpoikaispurjehdusta eli veivät tuotteitaan naapurikuntiin. 1726 heille myönnettiin oikeus viedä Tukholmaan maa- ja metsätaloustuotteita ja kalaa. Lähellä olevaan Sandön satamaan pääsi isommallakin laivalla. Sen edustalla käytiin Suomen sodan aikana meritaistelu, jossa venäläiset löivät ruotsalaisen laivasto-osaston ja pääsivät etenemään länteen. Kunta itsenäistyi 1869. Kansakoulu aloitti alkuvuodesta 1886. Kunta oli aluksi kaksikielinen ja siksi myös ruotsinkielisille saatiin oma kansakoulu 1893. Ruotsinkielisten lasten vähenemisen seurauksena ruotsinkielinen koulun lakkautettiin 1926. Maaltamuutto aiheutti sen, että kunta liitettiin Sauvoon vudoen 1969 alusta.

Kesä on selvästi alkanut. Voikukkapellot alkavat kukoistaa. Toinen varma merkki ovat moottoripyöräletkat. En hoksannut laskea kuinka monta meni editse, kun odottelin vuoroani risteyksessä mutta kyllä niitä varmaan oli yli pari kymmentä. Oli hyvää tuuria, ettei niiden tarvinnut ohittaa meitä.

Sauvo

  

Sauvoon ajelimme Punkalaitumen kautta. Vähän ennen kunnan keskustaan tuloa poliisiauto ohitti meidät. Uudella moottorilla tulee helposti ajettua ylinopeutta. Onneksi satuimme loivaan ylämäkeen, missä tämäkin moottori hyytyy ihan laillisiin nopeuksiin. Keskustan lähellä sitten selvisi, mitä poliisit olivat tulleet tekemään. Pääsin puhaltamaan tötteröön. Tämä on jo toinen kerta joten homma on ihan tuttua. Ei pelottanut viisarin värähtäminen yhtään, koska tässä iässä töpeksii liikenteessä ihan riittävästi ilman alkoholiakin.

Sauvossa on ollut kiinteää asutusta rautakaudelta saakka. Korvalasta on löydetty paasiarkkuhautoja, jotka on ajoitettu 0-200 jKr. Turun tuomiokirkon Musta kirja mainitsee sauvolaisen kirkkoherra Asceruksen 1335, koska tämä oli testamentannut Korpelasta ostamansa tilan tuomiokirkolle. Useat aatelissuvut ovat jättäneet puisen hautavaakunansa Sauvon kirkkoon. Vuonna 1599 Sauvo näytteli pientä osaa tuolloisten suurvaltojen valtataistelussa. Juhana III:n poika Sigismund Vaasa oli 1594 kruunattu Ruotsin kuninkaaksi. Hän oli siinä vaiheessa jo Puolan kuningas ja näin oli muodostumassa Puola-Ruotsin personaaliunioni. Juhana III:n veli Kaarle-herttua ei ollut tyytyväinen tilanteeseen vaan halusi kruunun itselleen. Hän julistautui 1597 valtionhoitajaksi. Suomalaiset kannattivat Sigismundia ja siksi Kaarlen täytyi tulla ottamaan valta Suomessa asevoimin. Hänen joukkonsa Ahvenanmaan valloitettuaan nousivat maihin Sauvossa. Kaarlen joukot menestyivät paremmin ja hän syrjäytti Sigismundin.

Sauvon valtuusto päätti viime kokouksessaan kunnan omistamien ja myynnissä olevien tonttien vuokrausmahdollisuudesta. Vuokra-aika päätettiin 30 vuodeksi, jonka jälkeen tontti on mahdollista lunastaa tai vuokrasopimus uusia. Myös vuokra-aikana tontin lunastaminen on mahdollista. Vuotuinen vuokra on 5% tontin kokonaishinnasta ja se tarkistetaan vuosittain. Vuokra sidotaan elinkustannusindeksiin. Seuraavassa valtuuston kokouksessa käsitellään viime vuoden tilinpäätös. Tilikauden tulos jäi ylijäämäiseksi. Jos ylijäämä jaettaisiin asukkaille, jokainen saisi 81 euroa. Kunnissa sillä varaudutaan tuleviin investointeihin. Kunta mainostaa itseään maaseutukylän luonteella; puhdasta, rauhallista, merellistä maalaismaisemaa ja luonto lähellä kaikkialla.

Sastamala

  

Lähellä Sastamalan keskustaa reissukaveri totesi yhtäkkiä, että pellolla juoksee susi. Minäkin ehdin nähdä sitä melkoisen pitkän aikaa eli muutamia sekunteja. Se juoksi pellon keskellä. Metsän reunaan oli siitä saman verran matkaa kuin sudesta tiehen. Susi laukkasi todella lujaa. Pellon reunoilla ei ollut taloja mutta asutukseen ei ollut kovin pitkä matka. Eläin oli iso, ruskeanharmaa, näytti suuremmalta kuin tuttavieni susikoirat. Sellaiseksi sen kuitenkin arvelin. Reissukaveri sanoi, ettei sillä ollut pantaa. Useimmilla koirillahan ei nykyisin ole pantaa vaan niitä talutetaan valjaissa. Pannan puuttuminen osoitti myös, ettei se ollut ainakaan pantasusi. Suden näkeminen aamupäivällä keskellä peltoa, vaikkei pelto kovin suuri ollutkaan, on niin epätodennäköistä, että epäilin asiaa. Tarkistin Petohavainnot.fi sivustolta, onko seudulla tehty havaintoja. Meidän sijaintipaikaltamme vajaan 15 kilometrin päässä sellainen oli tehty edellisenä päivänä. Todennäköisyys alkoi kasvaa ja, kun vähän matkan päästä näimme kauriin, yritimme viestittää sille, että meidän tulosuuntaamme ei ainakaan kannattaisi mennä.

Sastamalan pitäjä oli suuri Satakunnan historialliseen maakuntaan kuulunut pitäjä, joka aikojen saatossa hajosi useiksi kunniksi, jotka sitten liittyivät takaisin yhteen ja ottivat vanhan nimensä käyttöön. Nuoremman roomalaisen rautakauden rannikkokulttuuri ulottui Sastamalaan saakka, mitä todista 300-luvulle ajoitettu röykkiöhauta, josta on löydetty miekanosia. Tyrväällä kalmistoalueelle tehtiin fosfaattikartoitus. Fosforipitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia röykkiöalueilla. Roismalasta Torran kalmiston läheltä havaittiin entinen pelto. Asiakirjoihin Sastama pääsi 1300-luvun alussa. Vanhan kirjallisuuden päivillä kävin etsimässä Keltaisen kirjaston puuttuvia kirjoja jo silloin, kun suomalaisen kirjan museo Pukstaavi oli vielä utuisena ajatuksena joidenkin edistyksellisten aivoissa. Vuonna 2013 Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi ja valitsee Vuoden Kirjapään. Kuvataiteilijoista tunnetuin sastamalalainen lienee Emil Danielson, joka rakennutti luonnonkivistä itselleen ateljeelinnan Pirunvuorelle. Siihen voi käydä kesäisin tutustumassa. Lapsiperheitä houkutellaan Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuvalla Herra Hakkaraisen talolla. Sarkia-Seura ylläpitää runoilija Kaarlo Sarkian nuoruudenkotia museona Sastamalan Kiikassa. Maisemakohteista voi mainita Keikyän riippusillan, joka on Suomen pisin puurakenteinen riippusilta.

Valtuusto kokoontuu Sylvään koululla. Viime kokouksessaan Sastamalan valtuusto hyväksyi hyvinvointisuunnitelman vuosille 1926-1935. Sen painopisteinä ovat osallisuus, liikkuminen, turvallisuus, elinympäristö ja kulttuuri. Nuorten kohdalla painotetaan polkua eteenpäin koulutuksesta työelämään.

Saltvik

  

Ennen vanhaan Naantalista kulki Ahvenanmaalle pääasiassa rekkoja kuljettava autolautta. Lauttaan ei edes päässyt ilman kulkuneuvoa. Ajat ovat muuttuneet. Entinen viihtyisä rahtarilaiva on muutettu risteilyalukseksi. Kunnon ravitseva arkiruoka, joka kuului matkan hintaan, on vaihtunut Saaristolais-buffeksi ja laivat ovat kasvaneet. Kun hytti oli keulassa ja koppimopo perässä, kävelyä tuli koko pitkän laivan mitalta. Sehän ei ole huono asia, koska reissussa ei tule juuri käveltyä eikä liikuttua omin voimin muutenkaan. Aikataulu on toki entinen eli Långnäsissa oltiin 3.45. Nyt etuna oli se, että aamu alkoi antaa sarastamisen merkkejä kun saavuimme satamaan. Monilla Ahvenanmaan pätkillä olemme olleet liikkeellä syksyllä, jolloin pimeää on ollut pitempään. Aamulla myös kauriit ovat aktiivisia. Ei tarvinnut ajaa pitkällekään, kun ensimmäinen ylitti tien. Valkovuokkoja oli mattoina penkalla ja metsässä niin pitkälle kuin pystyi näkemään. Kasvustoja oli enemmän ja ne olivat tiheämpiä kuin eteläisessä Suomessa. Laitumilla näimme lampaita ja lehmiä. Omenapuut kukkivat vaikka koivujen lehdet eivät olleet juurikaan isompia kuin Keski-Suomessa. Yritimme torkkua odotellessamme ensimmäisen kahvilan aukeamista. Reissukaveri on kotterossa nukkumisessa huomattavasti minua etevämpi. Liikenneympyröissä on tehty muutamia ylimääräisiä kierroksia. Saltvikissa syynä ei ollut eksyminen vaan se, että halusimme nähdä Luciaviikingin myös edestä päin. On se yksi parhaista liikenneympyrätaideteoksista. Myös Ålandstrafiken on muuttanut käytäntöjä. Kun aiempina vuosina on voinut ajaa satamaan ja pitää peukkuja, että lauttaan vielä mahtuu ja maksaa lautalla, se ei enää käy. Täytyy olla maksettu lippu ennen kuin ajaa lautalle. Aika monet ilmeisesti harrastavat läpiajoa Hummelvikistä Vuosnaisiin. Ahvenanmaalaisille se on sallittua mutta turistien täytyy yöpyä jossain välillä tai maksaa kalliimpi hinta. En pidä mukanani pankkitunnuksia enkä ole hankkinut mobiilisovelluksia. Kännykkäni on niin vanha, etten oikein luota sen tietoturvaan. Reissukaveri jo hätääntyi, ettemme pääse pois Ahvenanmaalta ollenkaan. Onneksi olen varautunut dementoitumiseeni ajoissa ja lapsellani on pääsy pankkitililleni. Hän osti meille liput. Dementianpelosta voi olla arvaamatonta hyötyä. Olimme jonossa ensimmäisinä ja ajattelin, että hyvin ehdimme Åva-Vuosnainen lautalle ja siksi varasimme paikan ensimmäiseen jatkoyhteyteen. En ollenkaan varautunut siihen, että joudun lautalla piippuhyllylle ja pääsimme lähtemään vasta, kun muut olivat ajaneet ulos alakerrasta. Taisin paikoitellen rikkoa sekä ajoneuvokohtaisia että tiekohtaisia nopeusrajoituksia. Lautalla olimme kaksi (2) minuuttia ennen sen lähtöä.

Saltvikin korkein kallio Orrdahlklint nousi ensimmäisenä merestä jääkauden päättyessä. Se on Ahvenanmaan korkein kohta. Seudulla on ollut tilapäistä asutusta kampakeraamisella ajalla. Pysyvä asutus muodostui rautakaudella 500-luvulla. Kunta oli myös keskiaikaisten maapäivien pitopaikka. Hopeaveroluettelossa vuodelta 1571 oli 105 talonpoikaa. Asukasluku oli merkittävästi suurempi, koska luetteloon ei tietysti merkitty vaimoja, lapsia eikä palkollisia tai torppareita. Rautakautisia kalmistoja kunnassa on runsaasti, mikä viittaa siihen, että seutu on ollut keskeinen viikinkiaikana. Sen kunniaksi vuosittain heinäkuussa vietetään viikinkimarkkinoita. Liikenneympyrää koristaa Luciaviikinki. Kunta on Suomen ruotsinkielisin kunta. Se on naapurikuntien kanssa keskeistä maatalousaluetta ja kunnassa toimii perunalastutehdas. Kunnassa on myös Ahvenanmaan suurin luola. Pinta-alaltaan Saltvik on Ahvenanmaan suurin kunta. Sinne perustettiin säästöpankki 1854 ja kansakoulu 1876.

Viime valtuuston kokouksessa päätettiin uusia Ödkarbyn koulun lämmitysjärjestelmä toimimaan maalämmöllä. Trumman Tobtlevägenille palautettiin kunnantien asema, joka oli siltä poistunut 1982. Nyt tien varrella on kaksi vakituista asuntoa ja liikehuoneisto. Kunta aloittaa myös suunnitella vuokrataloa, johon tulee 4-8 asuntoa.

Salo

  

Sekä Veitakkalan linnanvuorelta että Viitanmäestä on löydetty pronssikautisia esineitä. Niiden joukossa on komea pronssinen keihäs. Ollikkalassa on Isomäen rautakautinen asuinalue, joka on ajoitettu 300-500-luvuille. Siellä on ollut useita kiinteästi toisiinsa liittyneitä suurperheiden asuttamia taloja. Paikalta on löydetty jopa kultakoruja, jotka kertovat vauraudesta. Talot ovat olleet jopa 200 neliömetrin kokoisia, joten yhteen taloon on mahtunut kymmeniä ihmisiä. Vauraus viittaa siihen, että paikalla on ollut kauppapaikka. Tielinjauksen alta tutkittiin pellolla olleet kohteet, jotka todettiin maanviljelyksen vuoksi tuhoutuneiksi, jos niitä on joskus ollut. Paikalta löytyneet esineet arveltiin muualta kulkeutuneiksi, koska ne löytyivät pintamaasta tai kynnetystä kerroksesta. Maakaupan vapauttamisen jälkeen lakkautettiin 1866 useita markkinoita. Toisaalta kaupankäyntiä edistettiin, kun perustettiin useita kauppaloita, niiden joukossa Salo 1872.

Salo mainostaa itseään teemalla ”Vaihda kallis elämä rikkaaseen”. Lauseella viitataan siihen, että Salosta saa omakotitalon Helsinkiläisen yksiön hinnalla. Uutta tarjontaa esitellään vuoden 2028 asuntomessuilla, joiden yksi kohde on Helenansillan lähellä olevalla Moision alueella. Siellä rakenetaan yhtiömuotoista asumista ja peruskorjataan puutaloa. Puolentoistatunnin juna Helsingin ja Turun välillä mahdollistaa sujuvan pendelöinnin. Huhtikuun valtuustossa keskusteltiin kyseisen oikoradan tarpellisuudesta. Sitä vastustettiin paitsi etätöiden lisääntymisen aiheuttamalla matkustamisen vähenemisellä myös luontoarvoilla ja sillä, ettei valtakunnallisen infran rakentaminen ole kuntien tehtävä vaan valtion. Nämä perustelut kaatuivat äänin 32-19. Aihe oli ilmeisen herkkä, koska eri vaiheissa äänestettiin valtuutettujen ja kaupunginhallituksen jäsenten esteellisyydestä. Tupurin koulun ja päiväkodin peruskorjauksen käsittelyn yhteydessäkin jotkut poistuivat salista, mutta asiasta ei tarvinnut äänestää. Yhdenvertaisuussuunnitelman raportti meni myös läpi ilman äänestyksiä. Valtuustoaloite, joka koski Salon omistamien metsien hakkuissa pidettävää taukoa lintujen pesinnän aikana ei myöskään herättänyt ajatuksia jääviydestä vaikka asiasta äänestettiinkin.

Minulla asuu sukulaisia Salossa. Suunnitelmissa oli ehtiä vielä Naantalista lautalla Ahvenanmaalle, joten emme ehtineet tavata. Nopein reitti olisi ollut tietä 40 Raisioon mutta sitähän ei hitailla ajoneuvoilla saa ajaa. Mietimme pitkään liikennerikkomuksen ja pitemmän matkan etujen ja haittojen määrää. Päätimme ajella laillista reittiä. Jostain syystä kepsin asetuksista oli pudonnut ”valtatiet vältetty” kohta ja meitä ohjattiin toistuvasti moottoritielle. Niille en aja enää ja siksi jotkut liikenneympyrät kierrettiin sitten useampaan kertaan. Jossain vaiheessa harhailua aloimme jo vilkuilla kelloja. Loppujen lopuksi ehdimme ihan hyvissä ajoissa satamaan.

Uskela

  

Kuhmoisten onkipoika oli palannut talven jälkeen laiturille ja hänellä oli uusi pusakka. Matkalla näimme useita muuttolintuparvia väljässä auramuodostelmassa. Reissukaveri tunnisti ne hanhiksi. Ihmettelin, miksi ne menevät kohti etelää. Reissukaveri otti oikein kompassin esille ja totesi myös, että jostain syystä niiden suunta todellakin oli etelä. Alkumatka ajettiin tihkusateessa. Se on siitä ikävää, ettei sade pese kotteroa puhtaaksi ja ohikulkijat roiskuttavat pölyistä vettä tien pinnalta tuulilasiin, tietysti kaikkialle muuallekin mutta tuulilasissa se häiritsee. Viime vuonna Puukkopäiville Nuutajärvelle mennessämme pääsimme ihailemaan valkovuokkoja. Tällä kertaa ajelimme valkovuokkoseuduilla melkein koko matkan. Luopioisissa alkoivat ensimmäiset näkyä pientareella ja tien varren metsässä. Niiden kohdalla piti aina vähän hiljentää. Uskelassa piti nousta oikein kuvaamaan. Uskela on perustettu kirkkopitäjänä ehkä jo 1200-luvulla. Asiakirjoihin pitäjä pääsi 1329 ja on siten Halikonlahden vanhin pitäjä, joka ulottui Someron eteläosiin saakka. Iällä ja muinaisella historialle ei ole väliä, kun kehitys kehittyy. Uskelan yksi kylä alkoi kehittyä taloudellisesti, siitä tuli kauppala ja se nielaisi entisen emäpitäjän jo 1960-luvulla.

Salla

  

Keväällä Lappiin meno on aina kuin siirtyisi alkukesästä lopputalveen ja paluu sama päinvastoin. Kivijärvellä näimme viimeiset hiirenkorvat, Oulaisissa oli lehtikuusissa pienet neulasten alut, Pudasjärvellä alkoi näkyä vanhaa lunta varjopaikoissa. Iijoessakaan ei vesi ollut korkealla. Jäät olivat jäätyneet korkeammalle kuin missä nyt oli veden pinta ja siksi molempia rantoja reunusti jääpanta. Kuusamossa pienet järvet olivat osittain jäässä, pohjoisempana myös isommat. Sallaa kohti mennessä lumilaikut laajenivat ja vähitellen ei kyse enää ollutkaan laikuista vaan yhtenäisen lumen seassa näkyi sulaneita pälviä. Pudasjärvellä näimme ensimmäiset porot, yksi niistä ylitti tien vähän matkan päässä. Edessä oleva auto joutui jopa hiljentämään. Muita tien ylittäjiä olivat kettu ja pyy, joka tihensi vähän askelta, kun lähestyimme. Yksinäisiä kurkia näkyi pelloilla. Ilmeisesti pesintä on jo alkanut ja toinen vanhemmista on hautomassa. Hanhet olivat vielä parvissa menossa kohti pohjoista. Paluumatkalla Nurmeksessa satoi vettä ja vaikka illalla ei näkynyt hiirenkorvia, aamulla ne olivat selvästi havaittavissa ja suurenivat kun etenimme etelään päin. Onneksemme Lapin takatalvi tuli vasta, kun olimme ehtineet jo etelämmäksi.

Vanhin suomalainen suksi on löydetty Sallasta. Kyseessä on olaspohjainen suksi, jonka alkuperäisten mittojen on arveltu olleen 180x15 cm. Mäystimet on kiinnitetty paikalleen suksen lävistävien reikien kautta. Se on ajoitettu noin 3250 eKr tienoille. Onkamossa on useita kivikautisia asuinpaikkoja, joista osa on myöhemmän viljelyksen vuoksi tuhoutunut. Kaivauksissa todettiin pyyntikuoppia, liesiä ja kvartsi-iskosten keskittymiä. Pohjoisten erämaiden merkitys säilyi pitkään, mitä osoittavat ristiretkiaikaiset Novgorodissa valmistetut hopeaesineet, joita on löytynyt Sallasta. Niihin aikoihin viimeistään alkoi myös lappalaisten verotus. Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa Salla menetti osan alueestaan, kun raja vedettiin vanhaa 1721 Pietari Suuren rajalinjaa pitkin.

Kevät on Sallassakin kuntalaisaloitteiden tilanteen käsittelyä. Toiveissa on ollut virtuaalivesijumppaa, lintutorni Märkäjärvelle, Sallan perinnetoimikunnan perustaminen, kunnan liittyminen www.kuntalaisaloite.fi -palveluun, nopeusrajoituksen alentaminen Kaunisharjulle ja paljon muuta. Matkailijalle markkinoidaan erämaan rauhaa, josta voi nauttia Sallan ja Oulangan kansallispuistoissa. Selkeät opasteet tien varrella ohjaavat Karhunkierros-vaellusreitille ja kansallispuistoja yhdistää Topsakantaival-reitti. Pohjoisen luonnonilmiöiden havaintopaikkoja on useita. Niissä voi ihailla revontulia, keskiyön aurinkoa, ruskan väriloistoa ja tykkypuita. Näiden lisäksi voi käydä tutustumassa Kullanojan vesiputoukseen, Aholanvaaran hiidenkirnuihin ja Tuntsan erämaan tuntureihin. Myös geologisia kohteita on runsaasti. Suomen suurimman hiidenkirnun lisäksi Matovaarassa on nähtävillä jääkauden aikaisen Sallan jääjärven muinaisrantaa.

Saarijärvi

  

Summasjärven rannalla on kivikauden kylä, missä voi tutustua kivikautisiin ansoihin ja asumuksiin. Alueella on yhteensä seitsemän erillistä asuinpaikkaa kahdella eri hiekkaterassilla. Voudinniemessä on kivikautisen asuinpaikan lisäksi myös jälkiä historiallisen ajan raudanvalmistuksesta ja 1600-luvun virkatalon jäänteitä. Myös Multapakanniemestä on löydetty Kiukaisten kulttuurin keramiikkaa ja asbestikeramiikkaa. Haikanniemestä tutkittiin 9,5 x 5 m mittainen kodanpohja, jossa on kivetty tulisija. Kivikauden kylään olen tutustunut pariinkin otteeseen. En tosin silloin, kun olin opettajana Saarijärven lukiossa ja olisin voinut viedä oppilaat sinne tutustumaan. Aina olen ollut huono tutustuttamaan oppilaita historiallisiin kohteisiin. Anteeksi. Kivikauden kylän vieressä olevassa hotellissakin olen käynyt. Kerran jopa viikon kuntoutusreissulla. Iltaisin oli omatoimista kuntosalia. Mieluummin lainasin keittiöstä pari suurta hilloämpäriä ja poimin ne täyteen puolukoita ja kävin pyörällä tutustumassa Tarmo Mannin muistopatsaaseen Lannevedellä. Kain Tapperin teos on todella upea. Lähellä oli myllyravintola, jossa kävin teellä. Olisin toki saanut muutakin. Siellä oli todennäköisesti joku metsästysseurua iltaa viettämässä. Tupa täynnä miehiä. Alkoi olla jo hämärä, joten pyöräily pikkupäissään ei oikein houkutellut ja tyydyin teehen.

Viime kokouksessaan Saarijärven valtuusto käsitteli viime vuoden valtuustoaloitteet. Niitä oli tehty vieraslajien torjunnasta, koulunkäynninohjaajien kesätyöllistämisestä ohjaajiksi lasten ja nuorten kesätoimintaan, etätyötilasta ja riippumattoman selvityksen tekemisestä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palveluverkosta, jotta päätöksiä ei tehtäisi vain vuosi ja kohde kerrallaan.

Saarijärvelle ajaminen oli nyt nautinto. Viime vuonna peruskorjattiin tie 6304. Soratien pätkät ja työkoneet keskellä tietä olivat muisto vain, kun köröttelimme kuntaan. Juuri tällaista koppimopotien pitääkin olla. Hyvää asfalttia, mäkiä ja mutkia eikä juurikaan häiritsevää muuta liikennettä. Kun ennen tunnistin tien kohdan kuopista ja päällystevaurioista, joista pahimpia kiersin vastaantulijoiden kaistalle, niin nyt tien varren maisemat tuntuivat jopa vähän vierailta. Niihin ei voinut kiinnittää huomiota aiemmin. Kauniita järviä, viehättäviä taloja ja maalaismaisemaa, josta nyt saattoi nauttia täysin siemauksin.

Pyhäselkä

  

Rääkkylästä on niin lyhyt matka Pyhäselkään, että piipahdettiin sielläkin. Kuuluisin asukas Pyhäselällä lienee Suhmuran Santra, josta Esa Pakarinen laulaa haikeasti, koska ”niin pitkä matka, niin pitkä matka on saatolle Suhmuraan”. Santra, nuoruuden rakkaus, jäi haaveeksi ja laulun mies tyytyi Mantaan muttei koskaan unohtanut Santraa. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Terho Könönen, joka kertoo todellisesta kohtaamisesta Santran kanssa. Hän oli kesämökillä ja sieltä kävi Hammaslahden seurojentalolla tanssimassa. Suhmura ja kesämökki olivat tanssipaikalta eri suuntiin. Laululla on siis vankka todellisuuspohja. Suhmura ei ole varsinainen kylä vaikka on saanut oman historiikin. Myös Mulo on Pyhäselän kylä, jopa kauempana kuin Suhmura, mutta silloin saattajalla olikin pyörä matkassa. Mulosta on tehty kyläkirja ja siellä valitaan Mulon Manta kahden vuoden välein. Muita taiteeseen liittyviä pyhäselkäläisiä ovat ainakin sisarukset kirjailija Eeva Tikka ja kuvataiteilija Saara Tikka. Pyhäselässä on aktiivisia kyläyhdistyksiä, jotka ovat saaneet aikaiseksi Pyhäselän kunnan historian. Kuntaliitos toteutui vuoden 2009 alusta. Päätös oli saaatu aikaiseksi reilua vuotta aiemmin.

Kuntosaliohjaajani kanssa keskustelimme aukkohakkuiden pitkistä kannoista. Isävainaa yritti aina jättää mahdollisimman lyhyen kannaon, koska jokainen sentti puuta oli rahanarvoista tavaraa. Hän olisi pyöritellyt silmiään reilu parimetrisille kannoille. Arvelimme, että lahopuudirektiivi on syynä nykyiseen käytäntöön. Siksi kuva on tuulenkaadoista, jotka on jätetty lahoamaan. Edes kivet, jotka ovat olleet juurien painona eivät ole estäneet puiden kaatumista. Koska puut ovat maata vasten, kolopesijät eivät niitä välttämättä arvosta. Aukolla oleva yksinäinen pitkä kanto on myös sen verran suojaton, että voi olla, ettei sekään kolopesijälle kelpaa. Siinähän poikaset olisivat kuin noutopöydässä.

Rääkkylä

  

Kun on pitkään ollut keväiset, melkein kesäiset kelit, takatalvea ei edes ajattele. Onneksi on säätiedotus ja kelikamerat. Lykkäsimme matkaa. Kuntosaliohjaajani (huom! Käyn kuntosalilla ja minulla on ohjaaja. Olen siis kunnon kansalainen, koska pidän huolta terveydestäni enkä kuormita terveydenhoitoa.) ajoi kesärenkailla suunnittelemaamme reittiä ja kertoi, että lunta oli tullut kuin talvella. Vielä, kun me ajoimme melkein viikkoa myöhemmin Vapunaaton tihkusateessa, Joroisten seudulla varjopaikoissa tien varrella näkyi suuria lumilaikkuja. Rääkkylä on lossimatkan takana. Losseja on enää harvassa joten niistä vähistä, jotka sattuvat reitille täytyy nauttia. Ihailin Arvinsalmen lossin ohjeita ja kieltoja. Erityisesti kiinnitti huomiota kyltti ”Älä heitä roskia mereen. Kasta inte skräp i havet.” Matkaa Suomenlahdelle on pari sataa kilometriä ja Laatokan merellekin melkein sata. Voihan tietysti olla niin, että jollakin on mukana tehokas katapultti. Roskien sinkoaminen Laatokalle voisi aiheuttaa ulkopoliittisen selkkauksen. Näinä aikoina ei voi olla riittävän varovainan.

Rääkkylän Pörrinmökistä saatiin kivikautiselta asuinpaikalta suuret määrät keramiikkaa, piitä ja kvartsia sekä ”purupihkaa” Lieneekö ollut nuorisoa liikkeellä. Luuaineistosta tunnistettiin hylje, hirvi, peura, majava, metsäjänis, hauki ja ahven. Kalaa oli tunnistetuissa luissa eniten. Ruokavalio on ollut terveellinen. Asuinpaikka-alue todettiin noin kymmenen hehtaarin suuruiseksi. Rääkkylästä on löydetty myös savi-idoli, jolla on selvästi kaksi jalkaa. Tavallisesti jalkaosa on jätetty yhtenäiseksi.

Nykyinen Rääkkylä kuului 1400-luvulla Kiteeseen ja maksoi veroja Novgorodiin. Se oli levotonta rajaseutua valtioiden ja uskontojen välillä. 1600-luvulla Rääkkylän kautta kulki venäläisten ja karjalaisten kauppatie. Rääkkylän ensimmäinen kansakoulu aloitti kirkonkylällä 1892. Myös Rasivaaraan ja Kompakkaan perustettiin koulut. 1900-luvulla kyläkouluja perustettiin useampia, viimeinen 1957. Samalla vuosikymmenellä perustetiin myös yksityinen oppikoulu. Kyläkouluja on vähitellen lasten vähentyessä lakkautettu, viimeisenä Rasivaaran koulu 2010. Nykyisin Rääkkylässä on vain yksi perusopetusta antava koulu. Kunnan talousvaikeuksien vuoksi Rääkkylän kunta ja Kiteen kaupunki käynnistivät kuntaliitosselvityksen syksyllä 2007. Kumpikaan kunta ei kannattanut liitosta ja vastoin valtioneuvoston 2016 päätöstä kunta sai jatkaa itsenäisenä. Viime vuosi oli ylijäämäinen joten kunta jatkaa itsenäisenä ainakin toistaiseksi. Sanan rääkky merkitystä mietin. Tässäkin netti tuli avuksi. Rääkkyrauta tai rääkyrauta on takkirautaa. Se on hyvin hiilipitoinen rautaseos, joka on kovaa mutta haurasta. Käyttökelpoiseksi se saadaan polttamalla siitä ylimääräinen hiili pois. Rääkkylän vaakunan aihe viittaa kaskenpolttoon ja myös epäsuorasti hiilen polttamiseen pois raudasta.

Rusko

  

Ruskonjoen jokilaaksossa on raivattu peltoja esihistoriallisen ajan lopulla eli 800- ja 900-luvulla. Historiallisen ajan alussa Ruskolle oli vakiintunut sekä peltoviljely että kiinteä kyläasutus. Viljelystä on kirjallisia viitteitä 1300-luvulta asti. Katolisen kirkon ensimmäinen suomalainen piispa oli Ruskon pitäjästä kotoisin ollut Maunu I. Hän lienee Tarja Lunnaksen ohella merkittävin ruskolainen. Rusko on poikkeuksellinen pikkukunta sen vuoksi, että sen asukasluku on kasvanut ja viime vuoden tilinpäätöskin oli ylijäämäinen. Tontteja on hyvin tarjolla valmistuneiden ja valmisteilla olevien asemakaavojen ansiosta. Tänä vuonna valmistuu Ruskon kunnantalo ja valtuusto siirtää kokouksensa sinne nykyisestä kokouspaikasta Maunun koululta. Kunnan kotisivuilta voi katsella rakennuksen havainnekuvia. Kunta saa edustavan kirjaston ja virastot palaavat rakennuksen peruskorjattuun osaan. Asukasluvun kasvu näkyy myös siinä, että varhaiskasvatuksessa on useita avoimia työpaikkoja. Ikääntyneempiäkään ei ole unohdettu. Ruskotalolla kokoontuu hyvinvointikahvila, jonne voi tulla oleilemaan, tapaamaamaan tuttuja, tutustumaan uusiin ihmisiin tai pitää omia esittelyjä. Jos reissu olisi osunut Ruskoon tiistaina, olisimme tuppaantuneet kertomaan koppimoporeissusta.

Luontohavainnoista mainittavimmat olivat töyhtöhyyppä- ja hanhiparvet, joita näimme joutsenten, kurkien ja naakkojen lisäksi. Leskenlehdet reunustivat teitä, ojassa kukkivat sinivuokot ja pellot ja tienvarret alkoivat selvästi vihertää. Yövyimme Aurassa ja kotimatkalla uskaltauduimme ajamaan 9-tiellä, koska sunnuntaiaamun liikenne on kohtuullisen hiljaista. Muut pääsivät sujuvasti ohi ja itsekin ohitin yhden traktorin. Tuntui hetken melkein autoilulta. Humppilan jälkeen liikenne alkoi vilkastua ja siksi jatkoimme pienemmillä teillä.

Ruovesi

  

Kesähuvilan rakennushankkeen tieltä tutkittiin röykkiöitä, joista löytyi palanutta ja palamatonta luuta sekä metalliesineitä, jotka ajoitettiin esihistoriallisiksi. Kuningas Kustaa Vaasan kannustama savolainen uudisasutus tunkeutui Satakunnan eräalueille ja sinne voitiin 1560-luvulla perustaa Ruoveden uudisasutuspitäjä. Savolaisasutus eteni siitä vielä lännemmäs aina ohi Alajärven ja Lappajärven. Ensimmäinen varsinainen maaseudulla sijaitseva ”kunnansairaala” saatiin 1881 Ruovedelle, jonne rakennettiin nelivuoteinen sairastupa. Runeberg toimi kotiopettajana Ruovedellä ja tutustui siellä Vänrikki Stoolin esikuvaan. Runeberg on antanut nimensä lähteeelle, joka toimi kokoontumispaikkana jo ennen hänen aikaansa. Akseli Gallen-Kallela vetäytyi Ruovedelle rakentamaansa Kalelaan. Siellä hän maalasi Kalevalaan liittyviä töitään. Gallen-Kallela piirsi 1915 Ruoveden kunnan sinetin ja samantyylisen Ruoveden suojeluskunnan tunnuksen 1920. Niiden pohjalta on piirretty nykyinen Ruoveden kunnan vaakuna, jossa on kirkkovene ja kolme lahnaa. Kirkkoveneen hankaintapit symboloivat niitä kuntia, jotka on erotettu Ruovedestä ja lahnat kolmelta suunnalta yhtyviä vesireittejä, jotka kohtaavat Ruovedellä. Matkailijoille esitellään Helvetinjärven kansallispuistoa ja sen kapeaa rotkolaaksoa, Helvetinkolua, sekä höyrylaiva Tarjanteen risteilyjä. Visuvedeltä pääsee laivan kyytiin. Se on tuttu paikka Jussi Raittisen laulusta Valtatie 66. Ruoveden visio on ”Menestyvä maalaiskunta – Kyllä kestävälle kehitykselle ja asukkaiden onnelle”.

Ruokolahti

  

Tavallisesti olemme kunnioittaneet yöpakkasia. Nyt kuitenkin Ylen meteorologi sanoi, että ilmassa on niin vähän kosteutta, ettei ole vaaraa kuuraliukkaudesta. Siispä uskaltauduimme -5 asteen pakkasilla lähtemään kohti Ruokolahtea. Ei koppimopon lämmityslaitteessa ole ollut hurraamista aiemminkaan mutta nyt se kieltäytyi toimimasta tyystin. Olimme toki varustautuneet villatakein, pipoin, hansikkain ja villasukin. Silti aina, kun metsän takaa aurinko pääsi lämmittämään edes vähän, kommentoimme toisillemme, miten kivalta se tuntui. Toinen huolenaihe liittyi drooneihin. Reissukaverin mielestä olimme menossa niin lähelle aiempien droonien putoamisaluetta, että meidän oli syytä varautua niihin. Hänen tuttavansa olivat ehdottaneet kypäriä. Sain puhuttua hänet ympäri. Anttolasta eteenpäin reissukaveri piti todella tarkasti taivasta silmällä. Vasta paluumatkalla Mikkelin jälkeen hän alkoi rentoutua. 62-tietä olemme ajelleen aiemminkin. Puumalan Pistohiekan seudut ovat henkeäsalpaavan kauniita. Istuimme pitkään parkkipaikalla, söimme eväitä ja ihailimme Päijänteen Ristinselällä olevan Kätkytsaaren pienempää versiota. Muuttolinnuista bongasimme kurkia, joutsenia, telkkiä ja sorsia.

Ruokolahden Utulassa tutkittiin erilaisia röykkiöitä. Osa niistä todettiin viljelyröykkiöiksi. Kun pelloilta oli kerätty irtokivet ne kaadettiin pellon reunaan kasaksi. Yksi röykkiöistä oli erilainen ja se todettiin historiallisen ajan tilapäiseksi tulisijaksi. Alueella on ollut myös kivikautista asutusta. Karklahdessa tien levennyksen alta tutkittiin koekuopituksin pienialainen, kivikautinen asuinpaikka.

Suuren Pohjan sodan jälkeen Ruotsi seurasi Euroopan tilanteen kehitystä tarkasti. Kun suurpoliittinen tilanne muuttui mutkikkaaksi, ajatteli Ruotsin Hattupuolue, että nyt voisi saada takaisin menetetyt alueet. Ruotsi julisti sodan Venäjälle. Menestys ei ollut kummoinenkaan. Venäläisten sotilaiden ryöstöretkistä ensimmäisinä sai kärsiä Ruokolahti. Kylissä poltettiin taloja ja otettiin vankeja, jotka vietiin Venäjälle. Uudemmalla ajalla Ruokolahdelle Venäjältä on tullut paikallinen kuuluisuus – Ruokolahden leijona. Sitä Ruokolahden kunta edelleen käyttää markkinoinnissa. Tien varrella voi ihailla leijonapatsaita, jotka ohjaavat kulkijan keskustaan. Leijonahavaintoja tehtiin kesällä 1992. Asiaan palatttiin tapahtuman 25-vuotispäivän tiimoilta ja silloin uutisoitiin, että leijona oli ilmeisestikin ollut todella olemassa. Rajavartiolaitos nimesi leijonan Elviksi, jotta kansa ei äänestäisi sille venäläisperäistä nimeä. Tänä vuonna, jos rahoittajia on riittävästi, on tulossa kirja, joka kertoo faktat.

Ruokolahti mainostaa itseään lapsiystävällinsenä kuntana. Se on mukana UNICEFin lapsiystävällinen kunta -mallissa. Ruokolahti antaa kunnassa syntyneelle vauvapaketin, jota helmikuussa jätetyssä valtuustoaloitteessa ehdotetaan laajennettavaksi perinteikkääksi ja yhteisölliseksi rotinatervehdykseksi. Nykyistä vauvapaketti täydennettäisiin yhdistysten ja yritysten lahjoittamilla tuotteilla, tiedolla karjalaisesta rotinaperinteestä sekä QR-koodilla, joka ohjaa kunnan verkkosivuille vauvaperheille suunnattuun tietoon. Eikä lapsiystävällisyys rajoitu vain kuntaan sillä paikallisen kaupan edessä on lapsiperheille varattu viisi autopaikkaa. 

Matka jatkuu

 Tosiasiahan on, että en tekniikasta mitään ymmärrä. Minun ajatteluni noudattelee aika paljon Spede-show:n naisen logiikkaa ja ja siitä sain taas muistutuksen. Koppimopo on ollut talven korjattavana. Siihen vaihdettiin moottori, jäähdytin ja iso nippu letkuja. Nyt se on taas pihassa ja odotellaan yöpakkasten loppumista. Maaliskuun kolmas päivä sain korjauksen loppulaskun. Seuraavana päivänä muistin, ettei vaihteistoöljyjäkään ollut vaihdettu aikoihin. Pyysin vaihtamaan ja se onnistui. Kun ajopeli tuotiin pihaan sain moottoriöljyjen vaihdosta laskun. Siinä oli myös laskutettu  "moot kannake kumi". Minun humanistin - yhteiskuntatieteilijän aivojen on vaikea ymmärtää, miten vaihdelaatikon öljynvaihto paljastaa moottorin kannakekumien vaihtotarpeen, kun koko moottorin vaihto, joka siis oli laskutettu jo 3.3. ei sitä paljastanut. Näinhän se tietysti on, kun asiantuntija sen sanoo. Olen tarkkaavaisena kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää, mitä katsastajat, korjaamojen henkilökunta ja ajoneuvoja harrastavat tuttavani puhuvat. Toisinaan minusta jopa tuntuu, että olen ollut ymmärtäväni asian, ehkä väärin mutta kuitenkin. Tämän kannakemumikokemuksen jälkeen en taida enää yrittääkään ymmärtää. Kunhan ajelen.

 Olemme tehneet lyhyitä koeajeluita ympäristössä ja öljyn- jäähdytysveden kulutuksen seurantaa sekä moottorin äänen kuuntelua. Reissukaverin mielestä uuden moottorin ääni on miehekkäämpi, minusta vain outo. Kai siihen tottuu. Lehtisaaren kallioilla kävelimme nostalgiafiilistelemässä. Näillä tienoin olemme seuranneet komeita jäidenlähtöjä, joissa jäät kiilautuvat isoina lohkareina korkealle rantakalliolle, lapseni on tehnyt elokuvaa kalliolla olevan jääputouksen sulamisesta kevätauringossa ja monet juhannuskokot on täällä poltettu uimareissuista nyt puhumattakaan. Reissukaveri on seurannut telkänpoikasten pudottautumista pöntöstä, saukon uiskentelua rannassa ja haukien, ahventen, särkien ja lahnojen kutua rantaruovikossa. Sen verran viileä ilma, ettemme istuneet juurella pitkään. Taisin silti polttaa poskiani vähän.