Piippolassa on yksi Suomen maantieteellisistä keskipisteistä. Sen määrittämiseen on monta eri tapaa. Yksi on sellainen, että leikataan pahvista kartta itärajaa ja meren rannikkoa myöten. Kokeillaan, missä kohtaa se on tasapainossa kepin päässä. Silloin ollaan Piippolan Leskelän kylässä. Ei ihan siinä, mihin tien varteen on pystytetty muistomerkki Suomen keskipisteestä. Paikka muuuttuu pikkuhiljaa maankohoamisen vuoksi. Muistomerkki on rakennettu nykyiselle paikalle, jotta turistien on helpompi päästä sinne. Manner-Suomen keskipiste voidaan määrittää myös siten, että jana Utsjoen Nuorgamista Hangon Tulliniemeen katkaistaan Suomen itäisimmän pisteen ja Oulunsalon väliin piirretyllä janalla. Silloin paikkana on Puolangan Housuvaara. Mahdollista olisi ottaa myös merialueet huomioon. Eihän laskemissa ole jätetty järviäkään pois. Silloin keskipiste olisi Limingassa. Kokonaan toinen juttu on sitten väestöllinen keskipiste. Tämä ns. Weberin piste lasketaan siten, että etsitään paikka, johon kaikilla suomalaisilla olisi keskimäärin yhtä pitkä matka. Tämä piste siirtyy kaiken aikaa noin kilometrin vuodessa, koska väki pakkautuu etelään. 1970-luvulla se oli Luopioisten kunnan Rautajärven kylällä ja 2021 Hauhon Keson kylässä ja siirtyy siis eteläänpäin kaiken aikaa.
Piippolan Leskelän kylässä koko ikänsä viettänyt Pentti Haanpää ei omana aikanaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Sen sijaan nyt hän on saanut nimeään kantavan koulun Piippolaan ja kirjastossa on Haanpäähuone. Ensimmäisen novellikokoelman hän julkaisi 1925 ja häntä verrattiin jopa Aleksis Kiveen. Sen sijaan seuraava teos Kasarmi ja kenttä (1928) tyrmättiin. Kirja perustuu Haanpään omiin armeijakokemuksiin ja siitä vaadittiin poistettavaksi ”brutaaleimpia kohtauksia”. Haanpää kieltäytyi, koska ”Kuvasta ei saa kauniimpaa kuin malli”. WSOY kieltäytyi kirjan kustantamisesta ja sen kustansi pieni vasemmistolainen kustantaja Kansanvalta. Tämä tiesi Haanpään joutumista paitsioon 1930-luvun oikeistolaisessa Suomessa. Hän sai jopa sakkotuomion Tulenkantajat lehteen kirjoittamistaan ”Pulamiehet puhuvat” ja ”Pulamiehet lähtevät liikkeelle” -kirjoituksista. Sen jälkeen Haanpään oli vaikea löytää kustantajaa teoksilleen. Monet hänen kriittisimmistä teoksistaan onkin julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen vaikka ne oli kirjoitettu jo 1930-luvulla. Gummerus suostui julkaisemaan sellaisia teoksia, joissa ei voisi nähdä poliittisia kannanottoja. Sotakokemuksistaan Haanpää kirjoitti teokset Korpisotaa ja Yhdeksän miehen saappaat. Hänen novellejaan on julkaistu 360.
Emme ajaneet 4-tietä kuin Rantsilasta Pulkkilaan, joten Suomen keskipisteen muistomerkki jäi kuvaamatta. Sen sijaan tielle pilkahti välillä Kortteisen tekojärvi. Rannalle vievällä tiellä oli puomi, joten lähemmäs järveä en viitsinyt kävellä.
