Taipalsaari

  

Taipalsaareen suurin osa matkasta on tylsää isoa tietä. Onneksi Savitaipale Taipalsaari väli oli todellista koppimopotietä, hyvä asfaltti, mäkiä ja mutkia ja vähän liikennettä. Taipalsaari yllätti pienuudellaan. Taajamakylttien väli on vain pari kilometriä ja taajaman päättymisen jälkeen ajelimme etsien sopivaa u-käännöspaikkaa. Upeita maisemia ja tiedämme, että niitä jatkuu Lappeenrantaan saakka. Lähdimme aamuhämärissä ja palasimme iltahämärissä ja siksi onnistuimme näkemään neljä kaurista.

Taipalsaarelta on tehty kampakeraamiselle ajalle ajoittuvia löytöjä ja siellä on myös kalliomaalauksia. Seudulla on siis asuttu yli 4000 vuotta. Vaaterannassa tutkittiin kivikautinen – varhaismetallikautinen laaja-alainen asuinpaikka, joka rakentamisen seurauksena on osittain tuhoutunut. Vaaterannan asuinpaikalta on löydetty naudan, lampaan tai vuohen, sian ja hevosen luita, jotka kertovat karjanhoidon alkuvaiheista. Hevosen luut ovat todennäköisesti varhaismetallikaudelta. Punamultakuopasta löydettiin meripihkakorun, piiesineiden ja tyypillisen kampakeramiikan palojen lisäksi palaneita ihmisenluita. Se on ainoa kivikautinen polttohauta Suomesta. Valkeasaaresta on rautakauden alusta kalliomaalaus, jonka läheltä on löydetty varhaisrautakautista keramiikkaa. Keskiajalta lähtien aluetta on hallinnoitu Taipaleen kuninkaankartanosta. 1600-luvulla vakiintui nimi Taipalsaari. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 seutu jäi Ruotsin puolelle, myöhemmin se liitettiin Venäjään ja autonomian aikana palasi Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Kunnan alueesta yli puolet on järviä. Viime kesänä on ollut mahdollista lainata venettä maksutta paikallisen kaupan aukioloaikoina. Myös pyöräilyreiteiltä pääsee ihailemaan saaristomaisemaa. Taipalsaari on osa Unesco Global Geoparkia ja siellä sijaitsee 10 erilaista kohdetta. Käyntipäivänämme oli Konstun majan kesäkauden päättäjäiset ja Taipalsaaren nuorisoseuran 130-vuotisjuhlat. Lokakuussa on Jänkäsalon karvahattu-uistelukilpailut ja marraskuussa nuorille suunnattu tapahtuma kirkonkylän liikuntasalissa. Vesistöjen runsauden vuoksi kunta on kiinnostunut uudesta vesireitistä. Suunnitteleilla on Kutilan kanava, joka yhdistää Suur- ja Pien-Saimaan ja mahdollistaa rengasreitit Saimaalla. Kanavan rakentamisesta on kunnalle esitetty tiedustelu, jossa halutaan tietää paitsi kustannuksista myös ympäristövaikutuksista rakentamisen aikana ja pitemmällä aikavälillä. Ihailtavan pitkä kysymyslista, johon kunta on antanut perusteelliset vastaukset. Kunnan taloutta rakentaminen ja kanavan ylläpito tietysti rasittaa. Sen odotetaan lisäävän matkailua ja sen varaan rakentuvia elinkeinoja. Kanava toivotaan voitavan siirtää myöhemmin valtion hoidettavaksi kuten Kimolan kanava. Viime vuoden tilinpäätös oli yliijäämäinen, tosin ei niin paljon kuin talousarviossa oli toivottu. Tämän vuoden talousarviossa valtionosuuksista jouduttiin käyttämään ennakkotiedon lukuja ja lopullinen valtionosuus oli merkittävästi pienempi. Asiaa käsiteltiin syyskuun valtuuston kokouksessa.

Oulujoki (1910-1964) Oulun maalaiskunta 1865-1909

    

Harvinaisen varhaisessa vaiheessa Oulun maalaiskunnan asukkaat tulivat siihen tulokseen etteivät asu maalaiskunnassa ja siksi muuttivat kunnan nimen Oulujoeksi. Taisivat olla ensimmäisiä tässä suhteessa. Toppilassa oli höyrysaha ja Maikkulassa viinatehdas. Muita elinkeinoja maanviljelyn lisäksi olivat kalastus, tervan kuljetus ja matkailu. Kunnalla ei koskaan ollut omaa kunnantaloa vaan asiat hoidettiin naapurikunnan alueelta. Ihan samoin kuin Jyväskylän maalaiskunnassakin. Se tosin pysyi maalaiskuntana koko ikänsä. Naapurikunta nakersi pikku hiljaa Oulujokea. Tuiran alueen se kahmaisi jo 1892 ja sama jatkui seuraavalla vuosisadalla tasaista tahtia, kunnes loput kunnan alueet jaettiin vuoden 1965 alussa kahdeksan naapurikunnan kesken. Jotkut ovat haikailleet paluuta menneeseen ja ovat yrittäneet puuhata kunnan palauttamista. Olen ajanut bussilla ja koppimopolla Tuiran siltojen yli monet kerrat. Silloin ei vaan pysty ottamaan kuvaa. Bussista olen muutaman kerran yrittänyt. Ei kovin hyvällä menestyksellä. Nytkään ei ollut valaistuksen kannalta sopivin keli mutta kyltti näkyy selvästi. Koska Tuiran liittämisestä alkoi kunnan kutistuminen, halusin nimenomaan siitä kuvan. Sattuneesta syystä kävelin siltojen yli ja tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä.

Säkylä

  

Säkylä on onnistunut sopeuttamaan talouttaan niin, että viime vuosi oli ylijäämäinen ja taseeseen on sitä kertynyt 15 miljoonaa. Syyskuun kokouksen esityslistassa on lisämäärärahan myöntäminen vesihuoltoverkoston rakentamiseen. Rakentamista on aikaistettu, minkä vuoksi rahaa tarvitaan jo tänä vuonna. Samassa kokouksessa käsitellään myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jossa on paljon tietoa kouluterveyskyselystä. Säkyläläisten lasten ja nuorten tilannetta verrataan satakuntalaisten ja kaikkien suomalaisten vastauksiin. Kunnanjohtaja on jäämässä ensi vuonna kesälomille ja jatkaa lomailua eläkkeelle. Nyt valtuuston pitää päättää kunnanjohtajan kelpoisuusehdoista. Hakijalta esitetään vaadittavaksi ylempää korkeakoulutukintoa ja kokemusta vaativista johtamis- ja esihenkilötehtävistä.

Kuvaa ottaessani ihmettelin kunnantalon edustalla olevaa vaikuttavaa merimiespatsasta. Se puuttuu Säkylän julkisten taideteosten luettelosta ehkä siksi, että se on paljastettu viime vuoden itsenäisyyspäivänä. Veistos on Emil Cedercreutzin tekemä ja hänen perustamansa säätiö luovutti sen Säkylän kunnalle. Taitelija oli syntynyt Köyliössä, joka on nykyisin Säkylää. Komea patsas ja kunnantalon takana avautuu Pyhäjärvi joten ihan hyvällä paikalla. Joka kerta, kun olemme ajaneet Säkylän kautta reissukaveri on muistuttanut, että siellä on Huovinrinteen varuskunta. Siellä voi käydä tutustumassa Porilaismuseoon. Sen nettisivutkin ovat vaikuttavat. Kuninkaallisen Porin rykmentin perustamiskäskyn antoi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadol 16.2.1626. Rykmentti taisteli paljon ulkomailla Ruotsin suurvalta-aikana. Vuosien saatossa rykmentti muuttui prikaatiksi. Ulkoilijalle suositellaan Harjureittiä, satakuntalaisten omaa ”pikku lappia”.

Kesä on kääntänyt selkänsä koppimopoilijoille. Syksy merkitsee virstanpylväitä kohti talvea: leikkuupuimurit, kynnöspellot, oraalla olevat vainiot, yhä keltaisemmat koivut, punaisena hehkuvat haavat, lehdettömien puiden välistä näkyviin hiipivät järvenselät, sähkölangoille kokoontuvat pikkulintuparvet, hanhi- ja kurkilaumat pelloilla, utua notkelmissa ja lampien läheisyydessä, kylmä sade huurrutta ikkunat. Jokainen uusi kunta voi olla tämän syksyn viimeinen ennen yöpakkasia ja räntäsateita. Siksi näistä nauttii vähintään yhtä paljon kuin keväällä vaikka tunnelma on haikean hyvästelevä.

Sysmä

  

Koppimopo hyytyi niin pienissäkin mäissä, ettemme uskaltaneet lähteä Vaarunvuorta yrittämään ennen kuin hidastumisen syy selviää. Korjaamolle ajaessani kuului takaa omituista klonksumista, joka säikäytti todella. Kolina johtui vain pakoputken kiinnikkeen löystymisestä. Hidastumisen aiheutti vetoakselin kuluminen. Pelkkä öljyn- ja variaattorin hihnan vaihto ei olisi vetoakselin kulumista paljastanut. Onneksi pakoputki lonksui, koska sen vuoksi voimansiirto tarkistettiin kokonaan. Jälleen kerran Motofix Jyskä pelasti meidät. Siellä uskaltaa esittää tyhmiä kysymyksiä ja henkilökunta vastaa ymmärrettävästi. Varaosan tilaus ja korjaaminen vei siten vähän enemmän aikaa. Mutta sitähän eläkeläisillä on koko loppuikä. Sysmässä olen käynyt lapsena mummin luona. Hän oli muuttanut Kivennavalle avioiduttuaan ja sodan vuoksi muutti takaisin kotiseudulleen. Hän asui Kalkkisissa. Lapsena minusta oli todella hauskaa, että mummin osoite on Selma Kilkkinen, Kalkkinen. Siihen aikaan ei vielä ollut postinumeroita. Kesällä ennen koulun alkua vietin mummin luona pitkähkön ajan. Muistan hänen pienen mökkinsä. Pienestä eteisestä tultiin keittiöön, josta oli seinään kiinnitetyt tikkaat vintille ja lattiassa luukku, josta samanlaisia seinään kiinnitettyjä tikkaita pääsi kellariin. Keittiöstä johti ovi pieneen huoneeseen. Siinä ei sängyn, piirongin, pöydän ja muutaman tuolin lisäksi ollut juurikaan tyhjää lattiaa. Kukkia muistan siellä olleen paljon. Ilmeisesti jouduin käyttäytymään aika hiljaisesti, koska äitini kertoi, että kotiin tuntuani olin mennyt perunakuopan takaiselle tasaiselle kalliolle ja juossut siellä edestakaisin ja huutanut suoraa huutoa. Kun mummi kävi meillä, hänellä oli aina tuliaisina. Erityisesti muistan pieniin purkeihin säilöttyjä pieniä sieniä. Mummi kuoli ennen kuin täytin kymmenen. Hänet on haudattu Sysmään. Sisareni yritti löytää hautaa joskus vuosia sitten ja minäkin kävin hautuumaalla, kun pyöräilimme Pohjois-Päijänteen ympäri. Kertun kirjapäiviltä olen löytänyt pitkään etsimäni Keltaisen Kirjaston kirjan. Taisi olla joku Calvino. Kun näin sen myyntipöydällä, jouduin hillitsemään itseni, etten olisi hihkunut riemusta ja maksettuani kirjan, menin istumaan se kädessäni läheiseen pöytään rauhoittumaan. Reissukaveri katseli minua vähän huolestuneena. Kun näytin kirjaa, hän pystyi eläytymään tunnetilaani, koska hänkin on keräilijä. Sysmän Kirjakyläyhdistys jatkaa Kertun aloittamaa työtä ja Kirjakyläpäivien lisäksi on myös Kirjojen iltapäivä elokuussa.

Uutisissa kerrottiin suurimman viikinkiaikaisen hopearahakätkön löytymisestä Sysmässä. Levottomina aikoina maastokätköt olivat tavallisia. Jotain oli tapahtunut omistajalle, kun hän ei koskaan palannut noutamaan piilottamiaan rahoja. Löytö kertoo siitä, että Sysmä oli yhteydessä kansainväliseen kauppaan eikä vain riistettynä osapuolena. 4,5 kilon rahamäärän hankkiminen ei ihan joka pojalta onnistunut. Elettiin turvattomia aikoja. Voi vain arvailla, mitä tapahtui. Romaanikirjailijalle tämä fakta voi olla aika kutkuttava. Sysmästä on tutkittu merovinkiaikainen kalmisto. Alue toimi myös Nuijasodan näyttämönä. Sysmän kesäkäräjillä käsiteltiin kahden aateloidun ratsumestarin riitaa. Reid ja Tandefelt alkoivat kinastella käräjätuvassa, siirtyivät ulos miekkailemaan, sopivat asian siellä mutta palattuaan käräjätupaan jatkoivat riitaa kunnon tappelulla, jossa Reid puri Tandefeltiltä peukalon poikki. Aateluus tunnetusti velvoittaa.

Sysmän valtuusto kokoontuu Sysmän Säästöpankille 1898 rakennetussa hulppeassa talossa. Kunnantalokin on ihan hyvän näköinen mutta tämä rakennus on upea. Pankki oli perustettu jo 1880. Oman toimitalon rakentamisella ei ollut siten kiirettä. Rakennus on nykyään Teatteritalona. Siellä toimii Sysmän Kino, Kuurina Teatteri ja sitä voi varata myös omiin juhliin. Rakennuksen seinässä on Kaarlo Sarkian muistolaatta. Sarkia asui Sysmässä vuodesta 1943 kuolemaansa saakka. Yrjö Kokko toimi Sysmässä eläinlääkärinä 1938-1944. Olavi Virta sen sijaan on syntyperäinen sysmäläinen. Hänen synnyinkylällään, Särkilahdella, on muistoreliefi ja keskustassa Kimmo Pyykön Hopeinen kuu, joka on pystytetty Olavi Virta 100-vuotta -muistomerkiksi. Siinä musiikki on onnistuttu kiteyttämään metalliseen muotoon. Sysmä tunnetaan sahtipitäjänä. Elokuva 100 litraa sahtia teki tätä puolta Sysmästä tunnetuksi ja tänä kesänä on kuvattu jatko-osaa 200 litraa sahtia.

Sysmän talous on kunnossa. Tilinpäätös oli ylijäämäinen. Viime kokouksessa mietittiin vesilaitoksen yhtiöittämistä ja todettiin, että vesi tulee kuntalaisille halvemmaksi, kun vesilaitos jatkaa kunnan taseyksikkönä. Samalla hyväksyttiin lisätalousarvio. Mielenkiintoiseksi lisätalousarvion tekee se, että se on täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmin hyväksytty talousarvio. Lisätalousarvion tarve tulee siitä, että talousarviosta on valitettu hallinto-oikeuteen.

Suonenjoki

  

Aamulla, kun suunnistimme kohti Suonenjokea, sateli hiljakseltaan. Vaikkei Lapissa käytykään, niin poronhoitoalueella kumminkin. Sade ei estänyt parinkymmenen poron tokkaa aterioimassa pientareella. Vähän myöhemmin näimme valkoisen poron ruskean kaverinsa kanssa samoissa puuhissa. Vastaantuleva auto vilkutti valoja jo kaukaa. Lähempänä huomasimme kolmen poron juoksevan vastaantulevien kaistan pientareella rinnakkain. Autoilija ei uskaltanut ohittaa poroja, koska niillä on taipumus tehdä äkkinäisiä liikkeitä sivulle. Kajaanin jälkeen 5-tie alkoi vilkastua vaikka oli sunnuntai. Vähän ennen Marjahaan liittymää Iisalmessa peräämme tuli poliisiauto. Ylinopeutta en ollut ajanut, koska koppimopon vauhti oli jotenkin hyytynyt. Sitä ei saanut menemään edes isossa alamäessä yli 50km/tunnissa. Tasaisella juuri ja juuri 45:tä. Poliisi kertoi ystävällisesti, ettei tällä tiellä saisi ajaa hitailla ajoneuvoilla vaan olisi pitänyt ajaa Iisalmen keskustan kautta, kääntyä Soanlahden liittymässä. Sanoin, etten ollut huomannut liikennemerkkiä, sitä jossa on traktorin kuva ja joka on kooltaan jotain metri kertaa kaksi ja joka ohjaa hitaan liikenteen pois nopeampien jaloista. En ollut huomannut sitä myöskään edellisenä päivänä, jolloin olin ajanut samaa tietä eri suuntaan enkä Sonkajärvellä käynnin yhteydessäkään muutama viikko sitten. Tätä ei uskalla kertoa ensi talvena, kun käyn lääkärillä ja yritän saada lupaa uusia ajokortin. Raision, Porin ja Joensuun lähellä olen kyltin huomannut aiemmilla ajeluilla ja joskus jopa noudattanut määräystä. Kiltti poliisi jätti sakottamatta ja kepsin avulla löysin reitin Iisalmesta Pielavedelle päin ilman, että tarvitsi ajaa 5-tiellä. Suonenjokeen tutustuimme 1970-luvulla, kun mansikkakarnevaalit olivat kohtalaisen uusi juttu. Vietimme yön valvoen ja osittain rautatieaseman odotushuoneessa torkkuen. Joen varrella kävimme mutta uimaan emme uskaltautuneet vaikka sää olikin ihan hyvä. Reissukaveri tosin muistaa palelleensa. Tutkijanaikoinani kävin Suonenjoella luennoimassa Opettajien pedagogisesta ajattelusta. Hyvä ystäväni muutti Suonenjoelle lähemmas lapsenlapsiaan ja hänen luonaan olen kyläillyt muutaman kerran tälläkin vuosituhannella. Hienoisesti siis tuttu paikka.

Valtuusto kokoontuu Yrityspuisto Futurian auditoriossa. Viime kokouksessa valtuustolle esiteltiin kestävän kuntatalouden pitkän tähtäimen suunnitelman 2021-2025 loppuraporttia. Elinvoima- ja hallintopalvelut ovat olleet uusien haasteiden edessä, kun työllisyyspalvelut siirtyivät valtiolta kunnille. Silti ne ovat onnistuneet sopeutuksessa. Kasvun ja oppimisen palvelut ovat sopeutuneet pienenevään oppilas- ja lapsimäärään henkilöstöä vähentämällä. Tekniset palvelut ovat luopuneet tarpeettomista kiinteistöistä, lisänneet energiatehokkuutta ja tarkastelleet ulkoliikuntapaikkojen talvihoidon tarpeellisuutta. Toimilla on saatu viime vuoden tilinpäätös ylijäämäiseksi. Vuosien 2026-2029 kuntastrategiaa hiottiin kevään kokouksessa ja liikenneturvallisuussuunnitelmasta tiedotettiin valtuustoa. Rautalammintien turvallisuuden parantaminen tosin jää tulevaisuuteen. Matkailijoilla on mahdollisuus soudella Suonenjoella veloituksetta. Satoi sen verran, ettei ajatus houkuttanut vaikka soutelusta tykkäämmekin ja joella soutelu on erityisen mukavaa. Muuntamoihin Suonenjoen Taideseura ry:n jäsenet ovat suunnitelleet ja maalanneet kuvia ja Mansikkatytöistä on kaupungilla kaikkiaan viisi pienoisveistosta vuosilta 1981 ja 1985. Kuivataipaleen käsikäyttöiseen sulkukanavaan voi tutustua vuoden ympäri. Se rakennettiin 1891 paikalla olleen tukkirännin tilalle. Museot ovat auki vain kesäaikaan. Kirjaston kellarigalleriassa vaihtuvat näyttelyt ympäri vuoden

Suomussalmi

  

Vanhin suomalaisen asuinpaikan hiiliajoitus, noin 7000 eKr on Suomussalmen Vanhasta Kirkkosaaresta. Kalmosärkän asutus on jatkunut esikeraamiselta ajalta ainakin vuoden 1600 jKr seutuville. Värikallion pienten, viivoin kuvattujen eläinten on arveltu esittävän joko peuroja tai hirviä. Ihmishahmoilla on isot kolmikulmaiset päät, jotka voisivat olla naamareita ja liittyvän uskonnollisiin menoihin. Meripihka on Suomessa tuontitavaraa. Suomussalmelta on löydetty meripihkakappale, jonka toisen pään muotoilu tuo mieleen karhun pään. Kiantajärven säännöstelyn aiheuttama vedenpinnan vaihtelu tuhoaa rannoilla olevia esihistoriallisia asuinpaikkoja. Siksi 1985 tutkittiin koekuopin rantaa 3,5 km:n matkalta. Sieltä tunnettiin ennestään kahdeksan muinaisjäännöstä ja tutkimuksessa löydettiin yksi uusi. Myös Kalmosärkän ja Salmenniemen esihistorialliset kohteet ovat tuhoutumassa vedenpinnan korkeuden vaihteluiden vuoksi. Suomussalmelta on löydetty kivitaltan muotoon valettu kupariesine, jonka metalli on peräisin Uralilta. Ilmari Kianto on runoillut Suomussalmesta ”tervan, pettuleivän maa”, ”surun salmi autioiden soiden maa, sua sentään korven poika kaihoissaankin rakastaa”. Kianto muutti 5-vuotiaana Suomussalmelle ja tunsi sen ilmeisesti kotiseudukseen, koska edellä lainatun runon nimi on Suomussalmi – kotiseutu. Kiannon kuuluisimmat romaanit ovat Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Punaisen viivan elokuvaversiota olen käyttänyt havainnollistaessani viime vuosisadan köyhälistön elämää ja lapsikuolleisuutta sekä ensimmäisten yleisten ja yhtäläisten eduskuntavaalien äänestyslippua. Miksi kansa sai tuolloin käsiinsä ehdokaslistojen yhdistelmän, johon valitun ehdokkaan kohdalle vedettiin viiva. Nyt äänestäjä saa vain pienen lapun ja ehdokaslistojen yhdistelmä on äänestyskopin seinällä. Jotain eikä niin vähän on muuttunut.

Suomussalmen talous on kunnossa. Ämmänsaaren koulurakennusten korttelin asemakaavan muutos on tulossa seuraavaan valtuustoon. Tarkoituksena on purkaa 1960-luvulla rakennettu uusi koulu ja sen paikalle suunnitellaan asuinrakentamista. Vanhempaa 1950-luvulla rakennettua koulua suunnitellaan suojeltavaksi. Se muodostaa parin samoinhin aikoihin rakennetun entisen kunnantalon kanssa. Kainuun museo ja Kainuun liitto paheksuivat lausunnoissaan uudemman koulurakennuksen purkamista. Sekin olisi maisemallisesti syytä säilyttää. Sen käyttö nykyisellään sisäilmaongelmien vuoksi on hankalaa ja remontointi maksaisi liikaa. Vanhemmassa koulurakennuksessa toimii Kianta-opisto jatkossakin. Samassa kokouksessa päätetään myös vesi- ja jätevesimaksujen sekä tonttien myynti- ja vuokraushintojen korotuksista. Vauvauinnit ovat Suomussalmella alkaneet. Taiteiden yötä vietetään 11.9. Ämmänsaaren torilla, Sampolan sisäpihalla, Teatteri Retikassa, Kirjastossa ja useissa muissakin paikoissa. Pakko sanoa! -teatterifestivaali on tulossa syyskuun lopulla. Sen teemana on tänä vuonna Metsässä. Festivaalilauantaina tehdään esityksellinen retki Hossan Huosilammen harjumaisemaan ja suoluontoon. Turisteille mainostetaan Soivaa metsää, Raatteen tietä ja Hiljaista kansaa. Raatteen tie on vaikuttava. Reissukaveri on käynyt sitä pitkin rajalla asti ja saanut opastetun kierroksen. Yhdessä olemme ihailleet muistomerkkiä. Hiljaisen kansan lettukahviossa olemme useammalla Lapin matkalla nauttineet tarjonnasta ja ihailleet pellon hahmoja.

Sund

  

Kolmas kerta tänä kesänä Ahvenanmaalle. Nyt olen jo oppinut, että varaukset pitää tehdä ajoissa ja maksaakin ajoissa. Lähdimme sunnuntaina, koska silloin Vuosnaisista Åvaan menee lautta vielä vähän jälkeen yhdeksän. Aikaisemmille lautoille ajattelin, että olisi turhan kiireistä yrittää. On mukavampaa ajella kaikessa rauhassa, pitää taukoja, kun siltä tuntuu ja väistellä rekkoja bussipysäkeille ilman stressiä ehtimisestä. Niinpä olimme Vuosnaisten satamassa, kun aikataulun mukaan edellinen lautta oli juuri lähdössä. Puomi alhaalla ja ramppi ylhäällä. Äkkiäkös pari tuntia menee ja varaus on seuraavaan lauttaan. Lastausta ohjaava mies oli eri mieltä. Hän laski rampin alas, nosti puomin ylös ja heilautti kättä, että tulkaa vaan. Kerroin, että varaukseni on vasta seuraavaan lauttaan. Sillä ei ollut väliä. Hyvin ystävällistä häneltä. Paljon kiitoksia. Meidän ei tarvinnut ajaa Brändössä hotellille pimeässä ja saimme nukkuakin vähän enemmän. Seuraavan aamun lautta kun lähti 6.15.

Sund on asunkasluvultaan kymmenkertainen verrattuna Sottungaan. Ensimmäiset merkit ihmisistä ovat pronssikaudelta. Pysyvä asutus paikalle tuli 500-luvulla, ehkä Suomesta, koska yhden kylän nimi on Finby. Vuoden 1571 veroluettelon perusteella on arvioitu, että asukkaita olisi silloin ollut noin 900. Väkiluku on siitä vähän kasvanut. Kastelholman linnaa alettiin rakenta 1300-luvulla ja se oli Ahvenanmaan hallintokeskus 1600-luvun alkupuolelle saakka. Se toimi myös vähän aikaa Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären vankilana. Venäjän vallan aikana rakennettiin Bomarsundin linnoitusta. Se jäi keskeneräiseksi ennen kuin britit tuhosivat sen 1854 Oolannin sodassa. Laulun nykyiset sanat eivät tästä kerro. 1856 rauhansopimuksessa määrättiin, että Ahvenanmaata ei linnoiteta. Määräys on edelleen voimassa. Sundin kunnan talous on kunnossa. Viime vuosi jäi ylijäämäiseksi huolimatta kolmesta lisäbudjetista. Uusia asukkaita houkutellaan kuntaan. Pohjois-Ahvenanmaan isoin taajama Godby on hyvin lähellä eikä Maarianhaminaankaan ole kuin 20 kilometriä. Kunnassa on hyvin vuokra-asuntoja ja tontteja, joista on merinäköla. Päiväkoti on Tosarsbyssä ja koulu 1-6 luokille on Finbyssä. Luokat 7-9 käydään naapurikunnan Godbyssä. Lukio ja ammatillinen koulutus löytyvät Maarianhaminasta, siis melko läheltä. Tunnetuin sundilainen on tukimusmatkailija ja kielentutkija Georg August Wallin. Reissukaveri hankki hänen matkoistaan kertovan kirjan Tutkimusmatkoilla arabien parissa: otteita matkapäiväkirjoista ja kirjeistä. Wallin osasi niin hyvin arabiaa, että hän onnistui vääräuskoisena käymään jopa Medinan ja Mekan pyhimmillä paikoilla. Jos hän olisi paljastunut, hengenmeno olisi ollut lähellä.

Ahvenanmaalla käydessä pitää nähdä lampaita ja kauriita. Molemmat onnistuivat. Palasimme rahtilaivalla. Ne ovat nykyisin isoja risteilyaluksia. Autokansiakin on vaikka kuinka monta. Emme tulleet panneeksi merkille, mille kannelle ajoimme, koska meitä kiinnosti enemmänkin hissin sijainti. Autokannen numeronkin olisi pitänyt kiinnostaa. Poislähtiessä tutkimme hissin seinällä olevia merkintöjä. Kannelle 8 ei ollut merkitty rahtia, joten menimme kannelle 7. Sielä oli kyllä rekkoja muttei koppimopoa. Kävin katsomassa kantta 5. Siellä ei ollut edes rekkoja. Siinä vaiheessa hajaannuimme ja molemmat onnistuimme tahoillamme saamaan selville, että koppimopo on kannella 3. Emme olleet olettaneet, että olimme joutuneet niin alas. Satamasta pois ajaminen rekkojen ja kiireisten henkilöautojen keskellä on aina tukalaa. Onneksi varaamamme hotelli oli Raisiossa ja suurin osa rekoista kääntyi Helsinkiin päin. Matkalukeminen oli loppunut jo laivalla. Hotellin kirjahyllystä nappasi Fingerporin albumin ja ajattelin rentoutua. Reissukaveri varustautui suihkuun, kun hän huomasi, etteivät kotiavaimet olleetkaan kaulassa nahkahihnassa niin kuin tavallisesti. Aloimme miettiä, missä ne voisivat olla. Lumparsundin parkkipaikalla reissukaveri oli vaihtanut pitkähihaisen collegepaidan t-paitaan. Tämä operaatio sujui parhaiten, kun avaimet eivät olleet kaulassa. Sitten hän muisti laittaneensa ne koppimopon katolle. Ihan hyvä paikka. Tiedän, miten jotkut ovat laittaneet auton katolle sisäpelikengät, rahapussin ja itsekin olen laittanut koppimopon katolle polttoainesäiliön korkin. Ei olisi pitänyt. Lohdullista asiassa on, ettei löytäjä varmaan osaa tulla avaimilla kotiimme. Hänen pitäisi lukea tätä blogia ja se on tuskin todennäköistä. Varmemmaksi vakuudeksi ja asian loppuun saattamiseksi kävin reissukaverin pyynnöstä tutkimassa koppimopon, jos vaikka avaimet olisivat lattialla. Tutkin penkkien aluset ja välit. Ei ollut. Sitten kokeilin myös katolta. Siellähän ne olivat hyvässä tallessa matkanneet Lumparlandista Raisioon. Joskus käy hyvä tuuri.