Rantsila

                             

  

               

Täällä tien varsilla on monimuotoisuutta. Tässä vain pieni näyte. Huopaohdake tai partasutikukka niin kuin lapsena sitä nimitimme, saa aina hyvälle tuulelle. Myös muita ohdakkeita tien varsilla oli runsaasti. Lehtoakileijaa, niittyleinikkiä, maitohorsmaa ja lukuisia heinälajeja. Etelämpänä se monimuotoisuus on uhattuna. Maaperän yliannos typpeä ei ole eduksi niittykasveille ja lupiinin maaperään erittämä myrkky heikentää muiden kasvien itämiskykyä. Luulin aina, että vain lehtiruusukkeet varjostuksellaan vaikuttavat siihen, että lupiini valtaa alaa. Näin sitä oppii vielä vanhanakin. Lupiini on vähän kuin rasismi. Se käyttää monenlaisia keinoja levitäkseen. Ja vähintään yhtä vaikea torjua. 

Rantsilasta olisi tietysti voinut ottaa kuvia julkisista taideteoksista, joita alueella on todella paljon. Siihen aikaan, kun bussi vielä kiersi Rantsilan keskustan kautta ihailin niitä. Kotiseutuneuvos Helmi Junttila vaikutti siihen, että seudulla on paljon patsaita. Raikkaan urheilutalon edessä olevaa Hirven voi nähdä 4-tieltäkin. Sandelsin ratsastajapatsas oli vanhan bussireitin varrella. Se seisoi edelleen tutulla paikallaan, kun ajoimme siitä ohi. Paikallinen kansakoulunopettaja, maatilan emäntä ja kirjailija Elsa Punkeri on saanut muistomerkin. Hän kirjoitti paikallishistoriaa, runoja ja keräsi alueelta sananparsia ja arvoituksia. Jo aikaisemmin Chrisfried Ganander, joka toimi pappina Rantsilassa, keräsi materiaalia suomalais-ruotsalais-latinalaiseen sanakirjaan. Hän sai koottua 30000 sanaa mutta teos julkaistiin vasta 1900-luvulla. Sen liitteeksi tarkoitettu kansanuskoa käsittelevä Mythologia Fennica hakuteos sen sijaan painettiin 1789. Ansaitusti myös hänen patsaansa löytyy Rantsilasta. Muita patsaita ovat mm. Kylväjä, Lukeva poika ja Raivaaja. Aikaisemmin seudulla on ollut teoksia enemmänkin mutta jotkut niistä on poistettu rikkoutumisen vuoksi, mm Joutsen ja Lehmät.

Siikajoki

  

Olin netistä ihaillut Siikajoen Tauvon hiekkasärkkää ja ajattelimme, että siellä voisi käydä katsomassa dyynejä, maankohoamisen aiheuttamaa saaren muuttumista niemeksi ja ehkä käydä kesäkioskilla jätskillä. Reittiä suunnitellessani totesin, että tie Revonlahdelta Siikajoelle on joskus valittu Suomen huonoimmaksi soratieksi. Se pitäisi siis kiertää. Sitten katselin valtuuston pöytäkirjoja ja kaksijakoisin tuntein totesin valtuuston kokoontuvan Ruukin koululla. Ei siis tarvitse ajaa 8-tietä eikä päästä Tauvoon. Majakka siellä on edelleen mutta tuulivoimalat, joista toisella oli ollut näköalapaikka, on jo purettu. Näköalapaikalle en kaiken aikaa pahenevan korkean paikan kammoni vuoksi olisi tosin kiivennytkään. Ystävien kanssa keskustelimme Eu:nkin havaitsemasta pölyttäjien huolestuttavasta vähenemisestä. Yhdeksi syyksi totesimme lupiinit. Se houkuttelee pölyttäjiä vaikka siinä ei ole mettä ja sen siitepöly on myrkyllistä ja siksi haittaa pölyttäjien lisääntymistä. Se ei kelpaa ravinnoksi perhostoukille ja medettömänä siitä ei ole iloa aikuisillekaan perhosille. Koska kiertelen Suomea, minulta kysyttiin, mihin asti lupiini on levinnyt. Minulla oli mielikuva, että Oulujärven pohjoispuolella sitä en olisi havainnut. Nyt päätin tutkia asiaa. Kinnulan seutuvalla yhtenäiset kymmeniä kilometrejä pitkät lupiinikasvustot, joita katkoivat vain sivuteiden liittymät, alkoivat harventua. Lestijärven mäntykankailla niitä ei näkynyt lainkaan. Asutuksen kohdalla niitä taas ilmestyi. Tuli mieleen, että niiden leviämisen estämiseksi Kinnulan pohjoispuolella riittäisi, että postilaatikolla käydessään ihmiset poimisivat näyttävät kukkakimput näköpiirissä olevista lupiineista. Muuutaman vuoden kuluttua siellä olisi torjuttu yli puolet kasvustoista. Kinnulan eteläpuolella kasvi on levinnyt niin laajalle asumattomienkin korpitaipaleiden laidoilla, että sillä keinolla hävitetyksi saisi ehkä vain 10% kasvustoista. Olisihan sekin alku. Minulla on nykyisin kävelylenkeillä aina sakset mukana. Vaikka en punkkipelon vuoksi kahlaa pitkälle, niin ainakin reitin lähellä olevat lupiinit eivät tänä vuonna tee siementä.

Siikajoen pitäjä perustettiin 1600-luvun lopulla ja silloin siihen kuuluivat jokivarren alueet Pyhäntää myöten. Kaikki siitä eronneet kunnat eivät ole liittyneet takaisin. Historia vyöryi seudulle venäläisen sotaväen myötä. Suomen sodan alkuvaihe oli pelkkää perääntymistä. Sodan ensimmäinen varsinainen taistelu käytiin 18.4.1808 Siikajoella. Vaikka ruotsalaisilla joukoilla oli ylivoima eikä taistelu ratkaissut mitään, oli sillä psykologinen merkitys. Venäläisille pystyttiin panemaan kampoihin. Suunnitelmissa ollut vyörytys etelään ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Kuntaliitoksista johtuen Siikajoella asutaan kylissä. Siksi myös pitäjäpäivien tapahtumat kuun vaihteessa sijaitsevat eri puolille kuntaa. Tänään Siikajoen kylällä hautausmaakierroksella keskitytään Ylipään joen eteläpuolisen osan väkeen ja heidän tarinoihinsa, Ruukin kylältä lähdetään Tiperon muinaismuistokohteille, missä arkeologit selittävät alueen historiaa ja Paavolan nuorisoseurantalolla lauletaan rakkaudesta ja elämästä. Viikko jatkuu lukuisilla tapahtumilla eri puolella kuntaa ensi sunnuntaihin saakka. Kylien asukasluku tosin vähenee kaiken aikaa. Siksi kunta joutuu lakkauttamaan Luohuan koulun ensi vuoden elokuun alusta lukien. Perusteluina on oppilasmäärän väheneminen, kunnan taloudellinen tilanne (työttömyys, valtionosuusleikkaukset) ja koulurakennuksen peruskorjaustarve. Vanhin osa on rakennettu 1898. Koulua on laajennettu vuosien varrella ja nyt kokonaisuus tarvitsisi peruskorjausta. Oppilaat kuljetetaan Paavolan koululle, missä on odotettavissa olevalle oppilasmäärälle hyvin tilaa. Valtuustossa eri mieltä olevat jäivät vähemmistöön. Rakennukselle mietitään jatkokäyttöä.

Siikainen

  

Pakoputki korjattu. Siikaisiin ajateltiin lähteä sunnuntaina, koska tie 23 Petäjävedelle on arkena aika ikävä ajettava. Tässä on nyt kökitty kotona juhannus ja hyviä hiljaisia ajopäiviä on jäänyt väliin niin lähdettiin arkena. Heräsin niin aikaisin, että liikenne länteen oli vielä hiljainen. Haapameän jälkeinen tiesortuma on korjausvaiheen 2-vaiheessa. En osaa sanoa, mitä korjauksesta vielä puuttuu. Tietä pääsi ihan hyvin ajamaan. Kesä on kukkeimmillaan. Tienvarsien haitalliset vieraslajit levittäytyvät pientareiden niiton takana metsien siimekseen. Paikoitellen näkee muutakin: päivänkakkara, harakankello, lehtoakileija useissa väreissä, kielot ovat jo ehtineet kukkia. Aiemmin tie 270 on kulkenut upean vanhan jättimäisistä kivistä tehdyn sillan yli. Nyt komea silta näkyi uudemmalta tieltä. On se jyhkeä.

Siikaisten synnystä on olemassa runo 1840-luvulta. Se perustuu vanhaan muistitietoon ja sen mukaan kunnan nimi Siikainen johtuu siitä, että asukkaat olisivat tulleet Siikajoelta. Yritin internetin tietojen perusteella tarkistaa asiaa. Vähän hataraksi jäi tiedon varmistaminen. Siikaisten kunta perustettiin 1871 Siikaisjärven ympäristöön. Perustamista oli mietitty jo aiemmin mutta 1866-1869 nälkävuodet viivyttivät hanketta. Kuntaliiitoksia on viimeksi mietitty 2014. Pikaisesti niihin ei ole tarvetta sillä viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Siikainen mainostaa itseään sillä, että siellä voi asua ”keskellä ei mitään mutta lähellä kaikkea”. Kyliä on useampia, kouluja vain yksi eikä sekään järin suuri. Valtuusto kokoontuu Metsätähden ruokalasalissa. Kuvaa ottaessamme siellä oli väkeä töissä, koska päiväkoti Pikku-Santra tarvitsee ateriansa. Viime vuonna valtuustoaloitteessa ehdotettiin talkootyöpalkintoa, joka koostuu kiertopalkinnosta ja rahasummasta. Palkinto jaetaan Siikaisten päivänä, joka tänä vuonna pidettiin kesäkuun alussa. Yritin etsiä palkinnon saajaa siinä onnistumatta. Onnea kuitenkin. Vapaaehtoistyö on tärkeä yhteisöllisyyden ja luottamuksen kasvattaja. Siikainenkin on niitä kuntia, joiden asukasmäärä tuplaantuu kesäisin. Kesäaikana aktiiviset kylät ja yhdistykset järjestävät monenlaisia tapahtumia. Sammin kylällä voi käydä tutustumassa vanhoihin koneisiin, traktoreihin ja maamoottoreihin. Siellä on myös perinnetapahtuma ja tanssit heinäkuun alussa. Syksyllä järjestetään traktorien mäkivetokisat. Myös Leväsjoen kylällä tapahtuu. Kyläyhdistyksen kesätapahtuma oli juhannuksena. Sotepiste on kesätauolla mutta perjantaisin terveyspalveluauto käy Siikaisissa. Myös museo avaa ovensa kesäsunnuntaisin. Liikkujille on tarjolla kuntosuunnistusta ja järviuimakoulua.

Sievi

  

Kun olimme päässeet tieltä 19 vähän hiljaisemmalle tielle, päätimme pysähtyä Kauhavalla tasaamaan hengitystä. Lähtiessämme jatkamaan matkaa kohti Sieviä, koppimoposta kuului omituinen ääni, johon reissukaveri kiinnitti huomiota. Jokaisessa ylämäessä kuului sama ääni. Koska toinen korvani on kuuro, minun on vaikea paikallistaa äänen suuntaa ja tietysti epäilin moottoria. Reissukaveri väitti oitis, että ääni kuuluu enemmän takaa. Tavarat resonoivat muovikoria vasten oli hänen teoriansa. Siirtelimme tavaroita ja laittelimme muovien väliin pehmikettä mutta ääni vain paheni. Jossain vaiheessa aloimme uskoa, että jotain sellaista oli tapahtunut, mikä ei korjaantuisi tavaratilan tyhjentämisellä. Epäilyt alkoivat kohdistua pakoputkeen. Ensi viikolla saamme selvyyden asiasta.

Reissukaveri yhdistää Sievin aina kenkiin, joita hän kehuu erittäin hyviksi. Sievi onkin Suomen toiseksi teollistunein kunta ja keskustan seutuvilla on useita muitakin teollisuuslaitoksia. Seutu on ollut asutettu kivikaudelta lähtien. Kunta itsenäistyi 1867. Sievi mainostaa itseään kuntana, jossa luonto ja palvelut ovat lähellä. Siksi olemme usein pysähtyneet liikenneympyrän lähellä olevaan kahvilaan välipalalle pohjoiseen mennessämme. Toisinaan se on ollut ensimmäinen mahdollisuus. Kunta käyttää nimensä merkitystä sujuvasti tiedotuksessaan: kuntastrategian nimi on Sievin ja kiehtovin kuntatarina ja kesäesite on nimeltään Suomen Sievin kesä. Kuntastrategian keskeisiä sanoja ovat rohkeus, positiivisuus, avarakatseisuus ja ihmisläheisyys. Viime aikoina väestön väheneminen asettaa näillekin tavoitteille haasteita, kun Järvikylän koulu lakkautetaan oppilasmäärän vähenemisen vuoksi. Sama kohtalo on ollut aiemminkin pienillä kyläkouluilla. Toisaalta kunta ostaa maita, joille odotetaan vihreän siirtymän teollisuustuotantoa kaavoituksen jälkeen. Sievin kesän kohokohtana on Muttimarkkinat heinäkuussa. Siellä on odotettavissa katutanssia, markkinahumua ja tietysti muttia. Siihen sanana tutustuin jo lapsena, kun naapuriimme rakennettuun taloon tuli perhe, jossa syötiin muttia aamupalaksi. Äiti tunsi kyllä valmistusohjeen muttei koskaan sitä valmistanut. Paikalliseen taiteeseenkin pääsimme tutustumaan, koska Sievin poikaa Mutti-Mattia esittävä Taru Mäntysen suihkukaivoveistos on kunnantalon edessä. Se näkyy, tosin melko huonosti kuvan vasemmassa laidassa.

Seinäjoki

  

Seinäjoen alue alkoi paljastua Litorinameren aikana noin 2000 eaa ja seudulta on kivikautisen asutuksen merkkejä. Kitinoja – Hanhikoski väliltä on paikallistettu asuinpaikkoja, pyyntikuoppa-alue, rautakautinen löytöpaikka ja historiallinen kalmisto, mikä viittaa siihen, että seudulla on pitkään ollut pysyvää asutusta. Myös Törnävän, Hallilan ja Kivistö alueilta on tehty löytöjä. Teollisen kehityksen alkuunpanijana voidaan pitää Abraham Falanderia, joka perusti 1798 Östermyran ruukin. Ansioistaan hänet aateloitiin Wasastjernaksi. Östermyra on myös nyt jo käytöstä poistunut Seinäjoen ruotsinkielinen nimi. Seinäjoki on nykyisin suomen yksikielisimpiä kaupunkeja eikä tarvitse ruotsinkielistä nimeä. Kunta itsenäistyi 1868 ja kävi läpi kauppala+maalaiskuntavaiheen ennen kaupungiksi tuloaan 1960.

Seinäjoki on nimennyt itsensä Avaruuden pääkaupungiksi. Avaruus tässä yhteydessä ei tarkoittane ulkoavaruutta vaan sitä, että ollaan Pohjanmaalla, missä lakeutta riittää. Kaupungin hallinnollisen keskustan on suunnitellut Alvar Aalto. Siihen kuuuluu kaupungintalon, kirjaston, virastotalon ja teatterin lisäksi myös Lakeuden Risti -kirkko ja seurakuntakeskus. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen, mikä mahdollistaa asukkaiden mukaan ottamisen tulevaisuuden suunnitteluun. Asukasbudjetti toteuttaa osallistavaa päätöksentekoa. Sen teemana 2025-2026 on ollut lasten ja nuorten hyvinvointi. Asukkaat saavat ehdottaa kehittämiskohteita ja niistä valitaan suosituimmat. Pajuluoman ulkokuntosali sai eniten ääniä ja sen maapohjatyöt on aloitettu. Ulkokuntosali valmistuu syksyllä. Toinen tapa osallistaa ovat asukaskyselyt. Parhaillaan laaditaan suunnitelmaa Sahanlammen kehittämiseksi virkistysalueena. Siitä on suunnittelijoilla kaksi vaihtoehtoa ja asukaskyselyllä selvitetään, mitkä asiat kaupunkilaisia kiinnostavat. Suunnitelmissa on joitakin selviä eroja esimerkiksi sen suhteen tuleeko alueelle kaupallisia palveluita vai ei ja kuinka monta jalankulkusiltaa joen yli rakennetaan sekä pysäköintialueidan sijoittelu ja laajuus. Olisin ehtinyt jättää mielipiteeni kyselyyn. En jättänyt, koska tuskin ikinä käyn alueella. 1970-luvulla siellä todennäköisesti käveltiin, kun veljeni asui Keponkadulla. Seinäjoki on tunnettu tapahtuma- ja urheilukaupunkina. Siellä pidetään Seinäjoen tangomarkkinat, Provinssi ja Solar Sound Festival, joka tosin on tältä vuodelta peruttu. Tunnettuja seinäjokisia ovat liike-elämän uutisissa usein mainitut Jorma Ollila ja Pekka Perä.

Savukoski

Kun koppimopo oli korjaamolla kytkinongelman vuoksi eikä matka edennyt, katselimme miten Savukoskelle satoi lunta. Kunnon takatalvi. Joten ei mitään paineita korjaamollekaan. Ongelman korjaaminen kesti sen verran, että Savukoskella on jo rikottu helleraja useampaan otteeseen. Kesäkin alkaa olla jo aika pitkällä. Voikukkapellot ovat hahtuva-asteella. Niittyleinikki- ja koiranputkipellot kukoistavat kauneimmillaan. Jos sekaan osuu vielä isoja laikkuja metsäkurjenpolvea, värit ovat kuin taulusta ikään. Pientareita on alettu niittää. Samoin heinätyöt ovat hyvässä vauhdissa. Sateessa ajettiin poronhoitoalueella. Porot pitivät myös sadetta jossain eivätkä näyttäytyneet ennen kuin Piispan pysäkin seutuvilla, ensin yksi ja sitten reilu kolmenkymmenen poron tokka. Sen jälkeen niitä näkyi aina, kun oli ehtinyt toteamaan, ettei vähään aikaan ole näkynytkään, sekä yksittäisiä että laumoja. Savukoskella pientareita ja kesannolle jätettyjä peltoja alkoivat reunustaa kullerot. Olen toivonutkin, että Lappiin osuisimme kulleroiden kukinta-aikaan. Ne ovat luonnonkukista kauneimpia. Yritin saada niitä kasvamaan pihallamme, huonolla menestyksellä. Tavallisesti tekstiä kohti on yksi kuva. Kullerot piti kuitenkin ikuistaa myös tänne.

Savukoskelta on löydetty kaksi matalaan veteen uhrattua käyrää tikaria tai lyhytttä miekkaa, jotka ovat peräisin noin vuodelta 300 eKr. Tyyliltään ne ovat Itä-Venäjän Ananjinon kulttuurin piiristä.

Savukoski on todellinen erämaakunta. Se on Suomen harvimmin asuttu. Poroja kunnassa on kymmenkertainen määrä asukaslukuun verrattuna. Joulupukkikin on joutunut muuttamaan Rovaniemen Pajakylään. Hänellä on toivottavasti Korvatunturilla kuitenkin kesäpaikka, mihin hän pakenee hektistä kaupunkiarkeaan muorinsa ja kaikkien tonttujen kanssa. Kunnan pinta-alasta kolmasosa on erilaisia luonnonsuojelualueita. Pohjoisosassa on muinaisen jääjärven jäännös, Loitsina. Sen lähellä on kivikautinen asuinpaikka. Savukosken puolella on myös sallalaiselle baarillekin nimensä lainannut Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä. Kyseessä on Suomen pisin paikannimi. Sodan aikana neuvostopartisaanit hävittivät silloisen Seitajärven kylän. Kunnassa onkin useita partisaanien uhreille pystytettyjä muistomerkkejä. Kuuluisista Savukoskelaisista voi mainita Moskun eli Aleksi Hihnavaaran, josta on tehty elokuva. Reissukaveri ei juurikaan elokuvia itselleen ostanut mutta Mosku hänen kokoelmastaan löytyy. Toinen paikallinen kuuluisuus on Sau-herra, Kaleb Kabriel Savukoski, jonka ansioksi on laitettu Savukosken pitäjän perustaminen. Hänen elämästään on Hannele Pokka kirjoittanut kirjan.

Savukoski on julistautunut Suomen Eräkunnaksi. Viime vuonna pidetyssä juhlassa syötiin Korvatunturin koulun keittiön ja Savukosken Marttojen keittolounas ja jälkiruokana oli nokipannukahvia. Eri puolella Suomea kunnat ovat julistautuneet milloin minkäkin teeman pääkaupungeiksi. Savukoski on ylpeä siitä, että se on kunta ja siksi se julistautui Eräkunnaksi. Kyseessä ei ole vain matkailuvaltti vaan tahtotila ja valtuusto onkin päättänyt suhtautua kielteisesti uraanin ja toriumin etsintään ja kaivostoimintaan. Heinäkuun alussa juhlitaan Savukosken kunnan perustamisen 110-vuotisjuhlaa kokonainen viikko.

 

Savonlinna

  

Savonlinnaan kepsi olisi ohjannut Mikkelin kautta. Valitsimme reitiksemme Saimaan kiertämisen. Miten upeita maisemia. Tarkoituksena oli, että Lappeenrannassa ja Imatrallakin ajaisimme mahdollisimman lähellä Saimaata. Toisin kävi. Piti käydä tankkaamassa ja sitten ajoimme vain isoa tietä. Ystävällisesti tien pitäjä oli kertonut, mikä silta ylittää Saimaan kanavan. Kaiteet estivät näkemästä sitä. Reissukaveri kertoi nähneensä vilauksen. Savonlinnassa ei valitsemassamme hotellissa enää meidän sinne tullessamme ollut ruokailumahdollisuutta mutta neuvottiin ystävällisesti torille. Sieltä löytyi herkullinen muikkuannos. Kun henkilökunta tuli kyselemään jälkiruokatoiveita, kerroimme menevämme etsimään lörtsyjä. Ystävällinen viereisen pöydän asiakas kertoi, että torikahvila, josta lörtsyjä olimme edellisellä vierailuilla saaneet, on jo kiinni. Tutustuimme kuitenkin toriin. Cafe & Bar Mirrissä kehuttiin heidän omaa leivonnaistaan. Mielestäni Savonlinnassa turistin tulee kuitenkin yrittää saada lörtsyjä. Tarjoilija oli ilmiselvästi ylpeä perinneruuasta ja opasti minut Lippakioskille, mistä kyseistä herkkua oli saatavilla vaikka torin lörtsykahvila olikin kiinni. Lörtsyjä saa nykyisin muualtakin mutta aitojen savonlinnalaisten veroisia ne eivät ole. Savonlinnan kaupungintalo teki vaikutuksen mahtavuudellaan. Samoin Laitaatsalmen sillat. Reissukaveri arvelikin, että se on rakennettu niin korkealle, jotta lentokoneet pääsevät siitä ali. Saimaan syväväylä kulkee sillan ali ja on parantanut vesiliikenneturvallisuutta.

Pellossalmella ja Tynkkylänjoella on kaivettu kivi- ja rautakautisia asuinpaikkoja. Keskiajalla Savonlinnaan oli jo tie. Olavinlinna on rakennettu 1400-luvulla. Myöhemmin sitä paranneltiin ja enimmillään siinä oli viisi tornia joista yksi purettiin jo 1700-luvulla. Linna suojasi rajaa ja vesireittiä Novgorodin tasavallan ja nousevan Moskovan ruhtinaskunnan uhkaa vastaan. Paikka valittiin siksi, että voimakas virta ei talvellakaan jäätynyt. Sen valloittaminen oli siten käytännössä mahdotonta. Sitä kyllä vihollinen oli yrittänyt jo 1400-luvulla onnistumatta. Kustaa Vaasan aikana hallinto järjestettiin voutikunniksi, jotka vastasivat linnaläänejä. Savonlinna oli näistä yksi. Raja siirtyi myöhemmin idemmäs ja linnan merkitys väheni. Sen rakentamisen ja kunnostamisen yhteydessä alueelle oli kuitenkin syntynyt merkittävästi asutusta ja Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639. Sotaväen hankinnassa siirryttiin ruotujakolaitokseen 1600-luvun loppupuolella. Kaarle XI:n suunnitelmana oli, että jokainen lääni varustaa 1200 miehen rykmentin. Savonlinnan läänissä päästiin vuonna 1681 vain 822 ruodun vahvuuteen. Ruotuun kuului keskimäärin neljä taloa ja niiden tuli varustaa yksi sotamies. Kruunu lakkautti Savonlinnan kaupungin 1600-luvun jälkipuoliskolla. Suuren Pohjan sodan aikaan Olavinlinna antautui 1714. Rauhassa linna palautui ruotsalaisille mutta siirtyi hattujen sodan seurauksena venäläisille. Kun koko Suomi liitettiin Venäjään Suomen suuriruhtinaskuntana, linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Se toimi jonkin aikaa vankilana. 1870-luvulla sitä alettiin kunnostaa historiallisena muistomerkkinä. Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin 1912. Lasten kanssa kävelimme ponttoonisiltaa pitkin tutustumaan linnaan joskus viime vuosituhannella. Kun hallinto alkoi koskea ihmisiä muutenkin kuin vain sotaväenottojen ja verotuksen osalta, alettiin huomata, että virkamiesten pitäisi osata kansan kieltä. Kymenkartanon ja Savonlinnan maaherra totesikin, että lääninsihteerin toimeen valittavalla pitää olla hyvä suullisen ja kirjoitetun suomen kielen taito, jotta hän voi hoitaa tehtäviään.

Valtuustoaloitteissa haluttiin luoda visiota Savonlinna 2040, näkötornia Nälkälinnanmäelle ja puistoruokailun järjestämistä myös Kerimäelle, Punkaharjulle ja Savonrannalle. Itä-Suomen kaupungit tavoittelivat Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa tälle vuodelle. Se meni kuitenkin Ouluun. Sen tilalle syntyivät Kulttuurin unelmavuodet, jotka ovat kiertäneet Itä-Suomen kaupunkeja ja tänä kesänä on Savonlinnan vuoro. Tapahtumia on koko kesäksi: nuorikulttuurifestivaali, runolaulutupa, Sirkan ilta, kirkkovenesoutu, musiikki ja tanssiopiston kevätjuhla, kesän avaus ja lapsille Savonlinnan eläimet. Myös Olavinlinnassa on lasten linnapäivä ja Kadonneen paistin arvoitus -lastenkierrokset. Taas syytetään tyttöä vaikka syyllinen on joku muu niin kuin Balladi Olavinlinnasta -laulussa. Nyt linnaan pääse myös myöhään illalla. Tunnettuista savonlinnalaisista voi mainita Marja-Liisa Vartion, Hannu Salakan ja Joel Lehtosen, jonka Putkinotkon taloon voi käydä tutustumassa.