Sottunga

  

Lauttayhteydet Sottungaan ovat niin kiharaiset, että matkaan menee enemmän aikaa kuin oikeastaan pitäisi. Vakituinen reissukaveri lähtee kyllä pitkille matkoille Lappiin mutta lautat ovat vähän kynnyskysymys. Onneksi sain pitkäaikaisen sponsorin mukaan. Lahjaveroraja ei ylity eli ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. Lautalla opimme, että menneisyyden perusteella ei pitäisi ennustaa tulevaisuutta. Vähän ennen lautan saapumista Kökariin tuli kuulutus ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Sama toistui, kun saavuttiin Kyrkogårdsölle. Reitillä on mahdollista käydä myös Husössä. Kun lautta alkoi lähestyä satamaa yritimme nähdä mitä kylttejä siellä olisi. Onko kyseessä Husö vai Sottunga. Emme onnistuneet havaitsemaan. Oli siellä parikin, mutta toinen oli aika pieni ja toinen majoituspaikan kyljessä. Kuulutusta ei tullut. Onneksi kahvila oli auki ja siellä ystävällinen ihminen kertoi, että kyllä, tämä on Sottunga. Kai henkilökunta olisi kuuluttanut meitä, jos emme olisi hiki hatussa kiiruhtaneet koppimopolle juuri ennen rampin kolahtamista laituriin. Ainakin toivon niin.

Sottunga on pieni saari, viisi kilometriä päästä päähän. Siellä asuu vähän reilut sata asukasta. Kaikki eivät tosin ympäri vuoden vaikka ovatkin kirjoilla Sottungassa. Saari sai vakituiset asukkaat 1000-luvulla. Varhaisemmistakin vierailijoista on merkkejä. Ison vihan aikaan asukkaat pakenivat Ruotsiin ja Suomen sodan aikaan perääntyvät ruotsalaiset sotilaat käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Majapaikassa selasin kirjaa, johon oli kerätty tiedot kaikista Sottungan asukkaista niin pitkältä ajalta kuin mahdollista. Paksu kirja. Voi vain kuvitella millainen opus olisi, jos sama toteutettaisiin vähänkin suuremmassa kunnassa. 1960-luvun väestöennusteet ovat erehtyneet Sottungan kohdalla pahasti. Silloin arveltiin, että 1990-luvulla asukkaita olisi vain 25. Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on todella vaikeaa. Joinakin vuosina koulussa ei ollut yhtään oppilasta. Nyt heitä on ruhtinaalliset yhdeksän, minkä vuoksi siellä on kaksi opettajaa. Syy oppilasmäärän kasvuun on naapurimaan politiikka, joka kieltää kaiken kotiopetuksen. Ruotsista on siksi muuttanut saarelle perheitä, jotka haluavat opettaa lastaan kotona. Monille tuli yllätyksenä, että opetussuunnitelma on kuitenkin sama kuin kouluissa ja asiaa myös kontrolloidaan. Ellei tavoitteita saavuteta, oppilaan on siirryttävä kouluun. Kun sinne siirtyi ensin yksi, muutkin vanhemmat huomasivat, että homma on heidänkin kannaltaan helpompi hoitaa lähettämällä lapset opettajien huoleksi. Saarella on myös päiväkoti, kauppa, posti, päivittäinen terveydenhoito, helikopterilla voidaan kuljettaa vakavammin sairastuneet hoitoon ja hammashoito käy saarella liikkuvalla kalustolla. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen joten kunta voi kehittää paikallisia palveluitaan.

Ajattelimme tutustua saaren toisessa päässä olevaan näköalapaikkaan. Sade alkoi, kun olimme ottamassa kuvaa valtuuston kokouspaikasta ja ajattelimme, ettei sateella kummemmin näe ja siksi ajelimme asfalttiteitä niin pitkälle kuin niitä riitti. Saaressa on lukuisia eri pituisia patikointireittejä ja niiden yhdistelmällä voi kiertää saaren. Aamulla ennen lautan lähtöä tutustuimme yhteen niistä vähän matkaa. Lauttaan ei Sottungasta lähtenyt meidän lisäksemme kuin yksi auto ja lautta näytti ilahduttavan tyhjältä. Kun ajoin sisään, toisen puolen piippuhyllyn ramppi oli laskettu alas ja minut ohjattiin sinne. Olen nyt joutunut ajamaan ylös niin monta kertaa, että alan tottua ajatukseen. Pulssi ei edes juuri noussut. Sponsori totesi, että hän ei uskalla tulla mukaan, kun ajan koppimopoa sieltä alas vaan käveli lautalta ulos Galtbyssä. Merenkäynti Kökarin ja Galtbyn välillä oli ajoittain voimakasta. Aaltojen pärskeet kastelivat matkustajatilan etuikkunat reippaasti ja ruokatilausta tekemään mennessämme keikutti sen verran, että täytyi ottaa tukea kaikesta mahdollisesta. Maamatkoilla näkyi hanhi- ja kurkiparvia odottamassa etelään lähtöä ja kaurisperhe ylittämässä tietä. Kultturista nautimme tutustumalla tuoreeseen Unescon maailmanperintökohteeseen, Paimion parantolaan, ja piipahdimme myös Paimion metsässä.

Valtimo

  

Seutua on hyödynnetty jo kivikaudella ja ihmisten merkkejä on myös pronssikaudelta ja löydöissä on 1200-luvulta peräisin oleva miekka. Täyssinän rauhan 1595 rajakivi sijaitsee Maanselän asemalla. Sen kautta kulki Ruotsin ja Venäjän raja. Raja siirtyi idemmäs vasta 1833 ja silloin se oli Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan raja. Suomen vihatuimmaksi mieheksi sanotaan Simo Hurttaa eli Simon Affleckia. Hän toimi verovoutina ja hänen nimeään kantaa Valtimossa Simo Hurtan ratsutie. Se on Rumossa oleva nähtävyys, kahdeksan kilometriä pitkä Kokkoharjun päällä kulkeva muinaispolku, jota pitkin Simo Hurtta kulki veronkeruumatkoillaan 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Verovouti oli vuokrannut kruunulta verojen keruun. Hän siis maksoi kruunulle tietyn summan ja hänen omat tulonsa muodostuivat sen perusteella kuinka paljon enemmän hän onnistui veroja keräämään kuin mitä hän oli maksanut vuokraoikeudesta kruunulle. Häntä vastaan nousi lukuisia talonpoikien kapinoita. Kunta perustettiin 1910 ja se ehti yli satavuotiaaksi ennen liittymistään Nurmekseen 2020. Valtimon menneisyytteen voi tutustua Puukoululla kirkonkylän keskustassa, Makasiinimuseolla ja Kuntalaisten talon museossa. Puukoululla on esillä entisajan luokkahuone sekä osuustoimintaan, Marttojen historiaan ja palokuntaan liittyvää esineistöä. Makasiinimuseo perehdyttää veroviljojen säilytykseen ja lainajyvästön toimintaan. Valtimo-päiviä vietetään heinäkuussa. Käyntimme aikaan alkavat muuttolinnut kerääntyä yhä harveneville sähkölangoille ja reissukaveri bongasi myös toistakymmentä kurkea käsittävän parven pellolla.

Sotkamo

  

Olen käynyt luennoimassa Sotkamon Tuliketussa joskus 1980-luvulla. Kuskina oli kollega. Vähän liukas tie ja äkkijarrutus mutkassa, minkä jälkeen olimme liikenteenjakajassa siististi kahden tolpan välissä. Seuraava vähältä piti tilanne oli, kun edellä näkyi yksi kirkas valo. Molemmat tulkitsimme sen vastaantulevaksi autoksi, kunnes hyvin lähellä huomasimme, että se olikin edellä ajavan traktorin perävalo. Ei mielestäni ihan laillinen. Kolmatta vähältä piti tilannetta ei onneksi tullut. Hirvivaaraliikennemerkkien kohdalla valpastumme aina. Koppimoposta ei jäisi juuri ehjää paikkaa, jos kolaroisimme hirven kanssa. Sotkamossa ohitimme hiljattain tapahtuneen hirvikolarin. Auton kylki näytti ryppyiseltä. Hirveä siirrettiin parhaillaan kauhakuormaajan kauhaan. Vastaan tullut auto vilkutti ystävällisesti valoja niin ehdimme hidastaa vauhtia jo ennen tapahtumapaikkaa.

Räätäkankaalta Räätäjärven rannalta tutkittiin kivikautinen n. 50 x 100 metrin laajuinen hyvin säilynyt, pesäkkeinen asuinpaikka. Vanhimmat vesilinnunkuvat keramiikan koristeluna ovat Sotkamosta Sär 1 -keramiikan paloista eli noin 6000 vuoden takaa. Paikalta löydettiin eri tyyppistä keramiikkaa, kvartsikaapimia ja -iskoksia, palanutta luuta ja rautakuonaa, minkä perusteella paikalla on asuttu myös varhaismetallikaudella. Myös Putkonlahdesta saatiin vastaavia löytöjä. Inventoinneilla kartoitettiin suurten vesireittien rannat ja muutamia pienempiä järviä. Sotkamon nimi kertonee vesilintujen merkityksestä nimen antaneille eränkävijöille. Pähkinäsaaren rauhassa Sotkamo jäi idän puolelle. Vaikka liminkalaiset eränkävijät asuttivat seutua jo 1500-luvulla, vasta Täyssinän rauha 1595 siirsi Kainuun Ruotsin valtapiiriin. Seutua koettelivat nälkävuodet ja isoviha mutta toisaalta tervakauppa toi vaurautta. Kunnallishallinto perustettiin 1874. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1882. Kainuun vanhin nuorisoseurai  perustettiin Sotkamoon 1891, samana vuonna kuin kuntalaiset saivat Säästöpankin. Vapaakaupan ensimmäisiin teoreetikkoihin kuuluva Anders Chydenius on syntynyt Sotkamossa. Hän opiskeli Turussa ja Upsalassa, toimi valtiopäivillä ja esitti niin radikaaleja ajatuksia, että hänet erotettiin pappissäädystä. Ehkä siksi hän alkoi puolustaa taloudellisen vapauden lisäksi myös uskonnonvapautta. Muita kuuluisuuksia ovat kirjailija Veikko Huovinen ja teatteriohjaaja, dramaturgi ja näyttelijä Kaisa Korhonen. Heitäkin kuuluisampi lienee Talvivaaran kaivos, joka konkurssin jälkeen siirtyi Terrafamelle. Bioliuotuksen, sakka-altaiden vuodon, läheisten järvien vesien pilaantumisen ja monenlaisten muiden kiemuroiden innoittamana aiheesta on tehty kolme elokuvaa.

Sotkamon valtuusto hyväksyi viime vuoden tilinpäätöksen, joka jäi alijäämäiseksi. Se pystyttiin kattamaan vanhalla ylijäämällä. Valtuustoaloitteissa toivottiin asumisneuvonnan järjestämistä, iltapäivävälipalan tarjoamista oppilaille, kun koulupäivä venyy pitkäksi ja Kissalammen ruoppaamista. Sotkamon Lasten Parlamentti ehdotti Ota lapsi töihin -päivän järjestämistä vuosittain. Marraskuussa Sotkamon kunnan oma organisaatio järjestää päivän valtakunnallisena teemapäivänä ja haastaa muut työnantajat mukaan kampanjaan.

Sonkajärvi

  

Melko alkumatkasta kohti Sonkajärveä reissukaveri huomasi pientareella linnun. Katsoin sinne päin ja minusta se näytti vain satunnaiselta kepiltä. Reissukaveri on ennenkin tunnistanut kantoja linnuiksi joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Kun ajoimme lähemmäs, satunnainen keppi käänsi päätään, mitä kepit eivät tavallisesti tee. Kohdalla hiljensin vauhdin (onneksi tie oli hiljainen) ja kuinka ollakaan ihan tunnistettava koppelo. En niitäkään ole luonnossa aikaisemmin nähnyt. Reissukaveria hätyytteli ukkometso kerran Lapissa. Paikoitellen lepän lehdet on syöty melkein paljaiksi. Joku öttiäinen on levinnyt tänä kesänä laajalle. Sonkajärvellä näimme satokauden ensimmäiset leikkuupuimurit pellolla. Kesä on jo pitkällä.

Sonkajärven valtuuston viime kokouksessa myönnettiin eroja eri luottamustehtävistä useammalle henkilölle. Taustana oli kunnanhallituksen maakuntakaavasta antama lausunto.Vielä viime vuonna kunnanhallitus ja -valtuusto olivat sitä mieltä, että tuulivoimaa voitaisiin hyvinkin sijoittaa Huttusenlehtoon. Vastustajat keräsivät adressin ja sillä ilmeisesti oli vaikutusta, koska keväällä kunnanhallitus oli muuttanut mieltään. Ne, jotka eivät olleet muuttaneet mieltään esittivät epäluottamuslauseen antamista koko hallitukselle. Tilapäisen valiokunnan perustamishanke kaatui valtuustossa äänin 11-10. Tappiolle jäänyt porukka pahoitti mielensä ja eroaaltohan siitä seurasi. Huttusenlehdon tuulivoimapuisto olisi rakennettu entiselle turvesuolle. Sen läheisyydessä on kuitenkin matkailun kannalta tärkeät Jyrkänkosken ruukki, Volokinpolku ja Nurmijoen melontareitti. Jyrkänkosken ruukki on perustettu 1831 ja seutu keräsi matkailijoita, mm. Juhani Aho kävi paikalla. Ruukki lopetti toimintansa 1919 ja museovirasto on suojannut ja restauroinut aluetta. Siellä olevassa Ruukin tupa -kahvilassa kävimme. Alue on hyvin vaikuttava. Tuulivoima olisi häirinnyt myös Uuranholin rotkolaakson matkailukäyttöä. Meloa voi myös Matkusjoella ja Sukevalle on tehty pakoraitti. Se on seitsemän kilometriä pitkä ulkoilureitti, jonka varrella on mahdollisuus tutustua historiaan. Tuulivoima toisi kiinteistöverotuloja. Matkailu toisi palveluiden käyttäjiä. Ruukin tuvan mustikkapiirakkaa voi suositella.

Somero

 

Somero on minulle entuudestaan tuttu. Pikkusiskoni asui perheineen Somerolla ja hän oli siellä myös töissä. Asuinpaikkaa hän on vaihtanut mutta käy Somerolla edelleen töissä. Ei samalla alalla, millä aloitti silloin viime vuosituhannella. Yritin minäkin alanvaihtoa, kun talvella olisi vapaata aikaa. Konkurssien vuoksi pätevääkin työvoimaa on runsaasti tarjolla ja minun lyhyt työkokemukseni alalla on 1970-luvun alusta. En siis ihmettele, ettei vuokratyöfirmasta ole kuulunut työtarjouksia. Kävimme moikkaamassa pikkusiskoa työpaikalla. Hänellä oli kiire. Muutaman sanan ehti vaihtaa ennen kuin oli taas menossa. Nuorena sitä jaksaa. Matkalle sattui ainutlaatuinen luontoharvinaisuus. Lumikko oli lähtenyt ylittämään tietä mutta päätti kääntyä takaisin havaitessaan meidät. En aikaisemmin ole lumikkoa nähnyt luonnossa. Pääsimme seuraamaan peltoaukean yläpuolella pyydystämistä yrittävää pöllöä melko pitkän aikaa ennen kuin se lensi kauemmas ja kettu livahti sillan pielestä alas tieltä.

Kuuluisin somerolainen lienee Rauli ”Baddig” Somerjoki, Hirsjärvellä syntynyt ja siellä kansakoulussa laulajanuransa aloittanut suomalaisen musiikin suuri vaikuttaja. Hänen laulujaan hyräilen vieläkin; Fiilaten ja höyläten, Bensaa suonissa, Laivat, Tähdet, tähdet ja lukemattomat muut. Somero on muokannut Paratiisi-laulun säettä omiin tarkoituksiinsa muotoon ”Juttu tääl onnistuu”. Somerniemellä on Badding-kioski. Vaikka en olekaan juuri munkkien ystävä, piti toki maistaa Badding-munkkia. Kioski on samassa paikassa, jossa perhe piti kioskia 1962-1975. Vanha kioski kunnostettiin 1997 ja se toimii kesäkioskina edelleen. Nykyisin kioskista löytyy Badding-tietoa ja esineitä. Somerjoen ensimmäisen levytyksen sanat olivat suoraan lakitekstiä. Se oli ehkä syy, miksi Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen vedoten sanojen epäsiveellisyyteen. Muut levyn laulut lauloi myös somerolainen M.A.Numminen, joka yhdessä Somerjoen kanssa aiheutti Jyväskylässä skandaalin. En ymmärrä musiikkia ja siksi en käy festareilla ja hyvin harvoin konserteissa. Eräänä vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmassa oli Lounaispuistossa M.A.Nummisen konsertti. Poliisit olivat joskus aikaisemmin poistaneet hänet konsertista joten oli ihan paikallaan, että tähän konserttiin poliisit sitten toivat hänet. Niin se aika muuttuu. Musiikin alalta on vielä mainittava Unto Mononen ja Karita Mattila. Myös kirjallisuuden saralla somerolaiset ovat kunnostautuneet; Risto Rasan runoista olen aina pitänyt ja Kaari Utrion kirjoja lukenut samoin kuin Helvi Hämäläisen, joka vietti kesiä ja kirjoitti Somerolla äitinsä sukulaisten luona.

Valtuuston viime kokouksessä päätettiin hyväksyä alijäämäinen tilinpäätös. Vanhaa ylijäämää on varalla myös tulevien vuosien alijäämien kattamiseen. Someron Vanhaintuki ry, joka vuokraa ikäihmisille asuntoja sai avustuksen lainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Kotihoidon kuntalisää on alkuvuonna kulunut budjetoitua enemmän ja siihen tarvittiin myös lisämääräraha. Valmistelun kuluessa on pohdittu myös kotihoidon kuntalisän lakkauttamista ja sen saannin ehtojen tarkistamista. Tällainen ohjeistus kaupunginhallitukselta lähti sivistyslautakunnalle. Työllistämispalvelut siirtyivät valtiolta kunnille ja nyt pohditaan yrityksille maksettavien kuntalisien ehtojen päivittämistä vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä. Salon seudun työllisyyspalvelut etsii pilottihankkeeseen kuntia ja Somero päätti liittyä hankkeeseen.

Luontoretkeilijälle on tarjolla Häntälän notkojen skottilaista maisemaa, Iso-Valkeejärven kristallinkirkasta järveä, Pontikkapuron tulipaikkaa ja Nakkivuoren kallioseinämän kiipeilyreittejä sekä Paimionjoen melontaa kesällä ja lumikenkäilyä talvella. Lähempänä keskustaa voi kiertää Akustinpuistossa kirjaston penkkilenkkiä bongaillen kirjavinkkejä. Rantatuvan kohdalla joella järjestetään ensi lauantaina ankanuiton kilpailu. Myöhemmin tässä kuussa esiintyy mentalisti Pete Poskiparta ja torilla on Kuule mua -tapahtuma, jonka vetonauloina ovat tubettaja Tinke ja somevaikuttaja Herbalisti.

Soini

 

Sodankylästä etelään sai ihailla tienvarsien puna-apiloita, siankärsämöitä ja päivänkakkaroita. Mäntykankaiden kanervat alkavat olla kauneimmillaan. Etelämpänä sitten jättipalsami kukkii laajoina kasvustoina. Sekin on haitallinen vieraslaji. Sen hävitttäminen on huomattavasti lupiinia helpompaa, koska se on yksivuotinen. Vain leikkauskeväänä itämättömät siemenet tuottavat kasvin seuraavana kesänä. Hävittämiseen ei tarvitse siis sitoutua pitkäksi aikaa. Soiniin ajeltiin lähes koko ajan taukoamattomassa sateessa. Eläinhavainnot jäivät silloin vähiin. Joutsenperhe lensi kohti etelää ja kurkia näkyi pelloilla. Ne ovat levinneet jo koko maahan.

Soinin kunnantalon vieressä on Kuninkaantupa. Retkeilyreittien joukossa on Kuninkaanpuiston ja Kuninkaanjoen reitit. Kuninkaanjoki alkaa Kuninkaansuolta ja sen alkupäässä on Kuninkaankivi. Vuodelta 1568 olevassa asiakirjassa on nimi Kunnga ioki ja vuonna 1581 sama paikka kirjoitetaan Konungsåby eli Kuninkaanjoen kylä. Kylän asukkaana mainitaan jo 1560 Peder Konung. Hän ei ole niin merkittävä henkilö kuin Kustaa Vaasa, joten tarina kertoo, että kuningas olisi käynyt metsästysretkellä seudulla, juonut Kuninkaanjoesta ja jättänyt tarinan elämään. Kustaa Vaasa vietti Suomessa vuoden Suuren Venäjän sodan (1555-1557) aikana. Silloin olisi toki ehtinyt käydä salomailla metsästämässäkin. Kaikki eivät tähän tarinaan usko vaan nimelle on kehitetty myös vaihtoehtoisia selityksiä. Kylän karjaa paimentavien paimenten pomoa on nimitetty vall-kung -nimityksellä. Alajärven ruotsinkieliset olisivat siis paimentaneet karjaansa Kuninkaanjoen alajuoksulla. Myös on veikkailtu, että joki olisi ollut vanha rajajoki hämäläisten ja karjalaisten erämaanautintojen välillä. Ehkä jopa rajajoki Novgorodin suuntaan. Nimitys Soini seudulle tuli vasta 1800-luvulla kunnan itsenäistyttyä 1868. 1700-luvulla seutu oli tervanpolttoaluetta. Tervanpoltto on saanut muistomerkin Liikekeskuksen aukiolle. Talvisodassa soinilaiset sotilaat palvelivat Jalkaväkirykmentti 30:ssä, jonka komppanianpäällikkönä oli runoilija Yrjö Jylhä. Taipaleenjoen taistelussa komppanian tappiot olivat niin suuret, että jatkosodassa joukko-osastoja ei enää koottu saman kunnan asevelvollisista. Jos Linna olisi kirjoittanut Tuntemattoman sotilaan talvisodasta, siinä ei puhuttaisi niin monia murteita. Jatkosodan aikana haluttiin varmistaa, ettei mikään kunta kokisi kohtuuttoman suurta menetystä vaikka suuri osa komppanian miehistä kuolisi tai haavoittuisi. Monessa kunnassa on säilynyt vaivaisukkoja, jotka keräsivät almuja köyhille. Soinissa on 1854 Matti Taipaleen veistämä vaivaisakka. Akka on puolitoista metriä korkea eli tuon ajan keskimääräisen naisen pituinen. Matti Taipaleelle maksetusta palkkiosta on erilaisia tietoja. Tekijä oli mäkitupalaisen poika, joka kuoli vähän akan valmistumisen jälkeen vain 20 vuotiaana. Akka on saanut matkustella. Se on käynyt kotimaassa vaivaisukkonäyttelyssä ja ulkomailla Italiassa saakka ja se on päässyt postimerkkiin.

Aika monet kunnat ovat nettisivuilleen laittaneet vähän monimerkityksisen moton. Niin myös Soini, joka on ”Luonnostaan huipulla”. Kuntalaisia motivoidaan liikkumaan. Koko kesän ovat käytössä kuntolaatikot, Liike kuuluu kaikille ja Mestaripyöräilijä-kampanjat ja elo-syyskuussa vielä Kepeät kierrokset urheilukentällä. Kirjasto mainostaa Lukuloikkaa lapsille, nuorille ja perheille. Samalla kirjastossa voi tutustua Heikki Lehtomäen näyttelyyn. Heinäkuun viimeisenä päivänä vietetään marginaalimusiikin festivaalia Puuhi-juuret 2026. Soinilaisten muusikoiden ilta on elokuussa. Kunnalla menee hyvin. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Naapurikunnalla ei mene yhtä hyvin. Soini ei ole kiinnostunut kuntaliitoksesta. Isompaan konkurssikypsään kuntaan liittyminen ei pienelle kunnalle lupaa mitään hyvää. Seuraavien kunnallisvaalien jälkeen valtuuston enemmistö on isosta kunnasta ja palvelut pelastetaan sinne. Soinin valtuusto hyväksyi Yrityslaakson asemakaavan. Suunnitteilla on ulkokuntosali, johon haetaan investointitukea. Omaa rahaa hankkeeseen käytetään 15300€, jos hanke saa tukea Elinvoimakeskukselta. Lisäksi päivitettiin metsä- ja hyvinvointisuunnitelmat.

Sodankylä

  

Ravintoloiden ahdingosta on uutisoitukin. Koppimopoilijalle se näkyy lyhentyneinä aukioloaikoina ja kokonaisina päivinä, jolloin kahvila on kiinni. Epävarmuus pitää kukkaron nyörit tiukalla, vieraan työvoiman palkkaaminen ei vähentyvän kassavirran vuoksi ole mahdollista eikä yrittäjä jaksa ilman lepopäiviä. Siksi koppimopoilija syö eväitä parkkipaikoilla tien varressa. Samalle pätkälle voi sattua kokemuksia ääripäistä. Tällä pätkällä kohtasimme reissun tähänastisen parhaan hinta-laatu-suhteen majoituksessa ja toiseksi huonoimman. Vaikea kuvitella, että enää loppumatkasta tapaisimme parempaa. Rovaniemeltä varasimme reissun toiseksi parhaaseen majoitukseen yön. Avaimia hakiessamme henkilökunta siirsi meidät parempaan huoneeseen samalla hinnalla. Sillä tempulla pääsi parhaaksi. Harmi, ettei Lapissa ole enää kuin neljä käymätöntä kuntaa. Poroja näimme kiitettävästi. Aluksi ihmettelimme, miksi vastaantuleva auto vilkutti valoja. Mikä meissä on vikana? Mutkan takaa tuli näkyviin porolauma keskellä tietä. Seuraavan valojen vilkuttelijan jälkeen tiesimme varautua niihin ihan ihmettelemättä. Pudasjärveltä Ranualle näimme enemmän poroja kuin ohittavia autoja. Tämä on juuri se asia, miksi koppimopoilu on niin nautittavaa ja miksi Lappi on niin ihana.

Ancylusjärvi (noin 7000-6000 eKr) ulottui Sodankylään saakka. Tämän kauden loppuvaiheessa on hirvi ehtinyt levitä seudulle. Rakkokankaalta on poikkeuksellinen löytö. Käyräteräisen eläinpääkoristeisen punaliuskeveitsen lisäksi siihen kuuluu jäännöksiä kymmenkunnasta kiviesineestä, jotka on poltettu ja rikottu perusteellisesti. Syytä moiseen menettelyyn voi vain arvailla. Kelukosken voimalaitoksen vaikutusalueelta tutkittiin kivikautista asuinpaikkoja ja pyyntikuoppasysteemi. Kuoppasysteemi on tehty suoaukeiden välisille hiekkakaarroille, jolloin saaliseläimet ovat joutuneet niihin yrittäessään Sattasjoen pohjoispuolen kulkureitille. Alueelta löytyneet palaneet luut olivat kuluneet majaville, peuroille ja hirville. Neulanniemen asuinpaikka määriteltiin lyhytaikaiseksi pyyntiasuinpaikaksi. Poikamellan asuinpaikalta tutkittiin kolme tulisijaa ja löydettiin kvartsia ja keramiikkaa, joiden perusteella veden alle jäävä asuinpaikka todetiin kivikautiseksi. Kelukosken asuinpaikka oli säilynyt varsin hyvin ja siinä riittäisi tutkittavaa. Se tuhoutui, kun voimalaitos rakennetaan 2001. Autiokentän kivinen eläinaiheinen veistos edustaa laajalle levinnyttä eläintaiteen perinnettä. Myös pronssikautisia esineitä on löydetty alueelta. Uusi aika tuli Sodankylään viimeistään silloin, kun 1912 sinne vedettiin lenntäinlinja. Sodankylä on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta. Lappi on suurten kuntien luettelossa hyvin edustettu, kymmenestä suurimmasta seitsemän on Lapissa. Koska kunnassa on tilaa, sinne mahtuu osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, Sompion luonnonpuisto ja osa Saariselän tunturialuetta. Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat ovat keskustasta pohjoiseen. Lokan alle jäi Suomen suurin suo, Posoaapa, ja kolme kylää. Soita toki jäi suojeltavaksikin. Ilmakkiaavan ja Viiankiaavan soidensuojelualueet edustavat pohjoisen suomen tyypillisiä aapasoita. Sodankylän elokuvajuhlat ovat toistuneet vuodesta 1986 asti ja kansainväliset kullanhuuhdontakisat ovat vielä vanhempaa perua. Kunnan talous on hyvällä tolalla. Sodankylän kunnan viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuusto käsitteli myös kunnan kaivosohjelmaa. Sodankylässä on useita kaivoksi ja niiden toiminta halutaan sovittaa ympäristön ja paikallisyhteisön hyvinvointiin. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin maa- ja metsätalouden sekä luontaistalouden opintoja peruskouluun. Asiaan suhtauduttiin myötämielisesti. Edellytyksenä on, että joku opettaja on asian opettamisesti kiinnostunut. Valinnaiskursseja voi opetussuunnitelmaan lisätä joka vuosi. Oma kokemukseni on vähän kelju. Kollega oli innostunut toisen maailmansodan kurssista ja sai markkinoitua sen oppilaille todella tehokkaasti. Sitten hän vaihtoi koulua ja jätti kurssin perinnöksi meille kahdelle, jotka emme olleet vähääkään kiinnostuneita asiasta. Onneksi nuorempi kollega hoiti homman. Sitoutunut opettaja on ensiarvoisen tärkeä valinnaiskurssien onnistumiselle. Kuuluisista sodankyläläisistä voi mainita Andreas Alarieston, joka saavutti mainetta 1970-luvulla, kun naivismi oli nouseva taidesuuntaus. Hän oli itseoppinut taiteilija ja piti ensimmäisen virallisen näyttelynsä 75-vuotiaana. Minuakin on houkuteltu taideseuran jäseneksi. Voisikohan sitä kokeilla, millaisia teoksia saisi ensi kesäksi seuran näyttelyyn. Silloin olen samanikäinen kuin Alariesto ensinäyttelynsä aikoihin. Kirjallisuuden alaa edustaa Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi oli ehdolla useampaankin palkintoon. Kirja kertoo Lempin tarinan kolmen hänelle läheisen ihmisen näkökulmasta. Kirjan rakenne on tehokas. Se korostaa sitä, miten erilaisen kuvan eri ihmiset Lempistä ovat saaneet. Tunteet vaihtelevat kertojasta riippuen rakkaudesta ja ihailusta kateuteeen ja vihaan. Teosta voi lämpimästi suositella.