Sund

  

Kolmas kerta tänä kesänä Ahvenanmaalle. Nyt olen jo oppinut, että varaukset pitää tehdä ajoissa ja maksaakin ajoissa. Lähdimme sunnuntaina, koska silloin Vuosnaisista Åvaan menee lautta vielä vähän jälkeen yhdeksän. Aikaisemmille lautoille ajattelin, että olisi turhan kiireistä yrittää. On mukavampaa ajella kaikessa rauhassa, pitää taukoja, kun siltä tuntuu ja väistellä rekkoja bussipysäkeille ilman stressiä ehtimisestä. Niinpä olimme Vuosnaisten satamassa, kun aikataulun mukaan edellinen lautta oli juuri lähdössä. Puomi alhaalla ja ramppi ylhäällä. Äkkiäkös pari tuntia menee ja varaus on seuraavaan lauttaan. Lastausta ohjaava mies oli eri mieltä. Hän laski rampin alas, nosti puomin ylös ja heilautti kättä, että tulkaa vaan. Kerroin, että varaukseni on vasta seuraavaan lauttaan. Sillä ei ollut väliä. Hyvin ystävällistä häneltä. Paljon kiitoksia. Meidän ei tarvinnut ajaa Brändössä hotellille pimeässä ja saimme nukkuakin vähän enemmän. Seuraavan aamun lautta kun lähti 6.15.

Sund on asunkasluvultaan kymmenkertainen verrattuna Sottungaan. Ensimmäiset merkit ihmisistä ovat pronssikaudelta. Pysyvä asutus paikalle tuli 500-luvulla, ehkä Suomesta, koska yhden kylän nimi on Finby. Vuoden 1571 veroluettelon perusteella on arvioitu, että asukkaita olisi silloin ollut noin 900. Väkiluku on siitä vähän kasvanut. Kastelholman linnaa alettiin rakenta 1300-luvulla ja se oli Ahvenanmaan hallintokeskus 1600-luvun alkupuolelle saakka. Se toimi myös vähän aikaa Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären vankilana. Venäjän vallan aikana rakennettiin Bomarsundin linnoitusta. Se jäi keskeneräiseksi ennen kuin britit tuhosivat sen 1854 Oolannin sodassa. Laulun nykyiset sanat eivät tästä kerro. 1856 rauhansopimuksessa määrättiin, että Ahvenanmaata ei linnoiteta. Määräys on edelleen voimassa. Sundin kunnan talous on kunnossa. Viime vuosi jäi ylijäämäiseksi huolimatta kolmesta lisäbudjetista. Uusia asukkaita houkutellaan kuntaan. Pohjois-Ahvenanmaan isoin taajama Godby on hyvin lähellä eikä Maarianhaminaankaan ole kuin 20 kilometriä. Kunnassa on hyvin vuokra-asuntoja ja tontteja, joista on merinäköla. Päiväkoti on Tosarsbyssä ja koulu 1-6 luokille on Finbyssä. Luokat 7-9 käydään naapurikunnan Godbyssä. Lukio ja ammatillinen koulutus löytyvät Maarianhaminasta, siis melko läheltä. Tunnetuin sundilainen on tukimusmatkailija ja kielentutkija Georg August Wallin. Reissukaveri hankki hänen matkoistaan kertovan kirjan Tutkimusmatkoilla arabien parissa: otteita matkapäiväkirjoista ja kirjeistä. Wallin osasi niin hyvin arabiaa, että hän onnistui vääräuskoisena käymään jopa Medinan ja Mekan pyhimmillä paikoilla. Jos hän olisi paljastunut, hengenmeno olisi ollut lähellä.

Ahvenanmaalla käydessä pitää nähdä lampaita ja kauriita. Molemmat onnistuivat. Palasimme rahtilaivalla. Ne ovat nykyisin isoja risteilyaluksia. Autokansiakin on vaikka kuinka monta. Emme tulleet panneeksi merkille, mille kannelle ajoimme, koska meitä kiinnosti enemmänkin hissin sijainti. Autokannen numeronkin olisi pitänyt kiinnostaa. Poislähtiessä tutkimme hissin seinällä olevia merkintöjä. Kannelle 8 ei ollut merkitty rahtia, joten menimme kannelle 7. Sielä oli kyllä rekkoja muttei koppimopoa. Kävin katsomassa kantta 5. Siellä ei ollut edes rekkoja. Siinä vaiheessa hajaannuimme ja molemmat onnistuimme tahoillamme saamaan selville, että koppimopo on kannella 3. Emme olleet olettaneet, että olimme joutuneet niin alas. Satamasta pois ajaminen rekkojen ja kiireisten henkilöautojen keskellä on aina tukalaa. Onneksi varaamamme hotelli oli Raisiossa ja suurin osa rekoista kääntyi Helsinkiin päin. Matkalukeminen oli loppunut jo laivalla. Hotellin kirjahyllystä nappasi Fingerporin albumin ja ajattelin rentoutua. Reissukaveri varustautui suihkuun, kun hän huomasi, etteivät kotiavaimet olleetkaan kaulassa nahkahihnassa niin kuin tavallisesti. Aloimme miettiä, missä ne voisivat olla. Lumparsundin parkkipaikalla reissukaveri oli vaihtanut pitkähihaisen collegepaidan t-paitaan. Tämä operaatio sujui parhaiten, kun avaimet eivät olleet kaulassa. Sitten hän muisti laittaneensa ne koppimopon katolle. Ihan hyvä paikka. Tiedän, miten jotkut ovat laittaneet auton katolle sisäpelikengät, rahapussin ja itsekin olen laittanut koppimopon katolle polttoainesäiliön korkin. Ei olisi pitänyt. Lohdullista asiassa on, ettei löytäjä varmaan osaa tulla avaimilla kotiimme. Hänen pitäisi lukea tätä blogia ja se on tuskin todennäköistä. Varmemmaksi vakuudeksi ja asian loppuun saattamiseksi kävin reissukaverin pyynnöstä tutkimassa koppimopon, jos vaikka avaimet olisivat lattialla. Tutkin penkkien aluset ja välit. Ei ollut. Sitten kokeilin myös katolta. Siellähän ne olivat hyvässä tallessa matkanneet Lumparlandista Raisioon. Joskus käy hyvä tuuri.

Sulkava

  

Sulkavan Pisamalahden muinaislinna 1100-luvulta on lajissaan Suomen merkittävimpiä. Sinne on hyvät opasteet. Vuoren laki on ollut helposti puolustettava ja luonnonesteiden parantamiseksi rakennetut muurinjäännökset ovat hyvn näkyvissä edelleen. Kapakkamäen asuinpaikasta on löydetty pikkukuppeja, joiden käyttötarkoitusta ovat arkeologit pohtineet. Halkaisijaltaan 27mm ja syvyydeltään 24 mm kuppeihin mahtuisi nestettä vain snapsin verran. Niillä on joko erikoistarkoitus tai niitä on tehty lasten leikkeihin. Myöhempiä puolustusrakennelmia ovat Aleksandr Suvorovin 1790-luvulla rakennuttama Telataipaleen kanava ja Partalansaaren Auvilan kylällä sijaitsevat Sarsuinmäen tykkipatterit, jotka rakennettiin osaksi talvisodan jälkeen pystytettyä Salpalinjaa. Sinne on tuotu nähtäville museotykki. Sulkava kuuluu saaristokuntiin ja saa siksi saaristolisää. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Sen turvin voidaan rakentaa uusi koulurakennus. Toki lainarahaakin tarvitaan. Tarjouskilpailusta on tullut riitaa. Edullisimman tarjouksen hylkäysperusteita tarjoaja ei ole hyväksynyt vaan on valittanut markkinaoikeuteen. Maallikolle perustelut näyttävät ihan järkeviltä mutta en olekaan asiantuntija. Valtuusto- ja kuntalaisaloitteista työn alla ovat vielä liikuntapaikkojen varausjärjestelmän sähköistäminen, Kiikkurannan huussin nykyaikaistaminen ja Hakovirran sillan pysähdyspaikan uusi wc, Kylävara-hanke sekä Sulkavan toisen taajaman, Lohilahden, kehittäminen. Kuuluisista sulkavalaisista on ihan pakko mainita Timo Rautiainen sen vuoksi, että olin hänen työkaverinaan vuosituhannen vaihteessa. Toinen, jonka tiesin oli Paavo Seppänen. Hän oli sosiologi, jonka tutkimuksiin perehdyin opiskeluaikanani. Reissukaveri muistaa aina Sulkavasta puhuttaessa mainita siellä toteutettavat suursoudut. Häntäkin oli yritetty värvätä 1970-1980-luvulla mukaan. Ei lähtenyt. Reissukaveri on enemmänkin vaapunvetosoutuun kuin kilpasoutuun erikoistunut soutaja.

Matkalla näimme haukan lekuttavan pellon yläpuolella ja sitten syöksyvän alas. Vaikka tiellä ei ollut kovin paljon liikennettä, en uskaltanut pysähtyä seuraamaan miten haukka yrityksessään onnistui. Muutamia kauriita näkyi pellolla. Matkalla piipahdin entisen työkaverin luona nauttimassa perikarjalaista vieraanvaraisuutta. Kiitos.

Sottunga

  

Lauttayhteydet Sottungaan ovat niin kiharaiset, että matkaan menee enemmän aikaa kuin oikeastaan pitäisi. Vakituinen reissukaveri lähtee kyllä pitkille matkoille Lappiin mutta lautat ovat vähän kynnyskysymys. Onneksi sain pitkäaikaisen sponsorin mukaan. Lahjaveroraja ei ylity eli ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. Lautalla opimme, että menneisyyden perusteella ei pitäisi ennustaa tulevaisuutta. Vähän ennen lautan saapumista Kökariin tuli kuulutus ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Sama toistui, kun saavuttiin Kyrkogårdsölle. Reitillä on mahdollista käydä myös Husössä. Kun lautta alkoi lähestyä satamaa yritimme nähdä mitä kylttejä siellä olisi. Onko kyseessä Husö vai Sottunga. Emme onnistuneet havaitsemaan. Oli siellä parikin, mutta toinen oli aika pieni ja toinen majoituspaikan kyljessä. Kuulutusta ei tullut. Onneksi kahvila oli auki ja siellä ystävällinen ihminen kertoi, että kyllä, tämä on Sottunga. Kai henkilökunta olisi kuuluttanut meitä, jos emme olisi hiki hatussa kiiruhtaneet koppimopolle juuri ennen rampin kolahtamista laituriin. Ainakin toivon niin.

Sottunga on pieni saari, viisi kilometriä päästä päähän. Siellä asuu vähän reilut sata asukasta. Kaikki eivät tosin ympäri vuoden vaikka ovatkin kirjoilla Sottungassa. Saari sai vakituiset asukkaat 1000-luvulla. Varhaisemmistakin vierailijoista on merkkejä. Ison vihan aikaan asukkaat pakenivat Ruotsiin ja Suomen sodan aikaan perääntyvät ruotsalaiset sotilaat käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Majapaikassa selasin kirjaa, johon oli kerätty tiedot kaikista Sottungan asukkaista niin pitkältä ajalta kuin mahdollista. Paksu kirja. Voi vain kuvitella millainen opus olisi, jos sama toteutettaisiin vähänkin suuremmassa kunnassa. 1960-luvun väestöennusteet ovat erehtyneet Sottungan kohdalla pahasti. Silloin arveltiin, että 1990-luvulla asukkaita olisi vain 25. Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on todella vaikeaa. Joinakin vuosina koulussa ei ollut yhtään oppilasta. Nyt heitä on ruhtinaalliset yhdeksän, minkä vuoksi siellä on kaksi opettajaa. Syy oppilasmäärän kasvuun on naapurimaan politiikka, joka kieltää kaiken kotiopetuksen. Ruotsista on siksi muuttanut saarelle perheitä, jotka haluavat opettaa lastaan kotona. Monille tuli yllätyksenä, että opetussuunnitelma on kuitenkin sama kuin kouluissa ja asiaa myös kontrolloidaan. Ellei tavoitteita saavuteta, oppilaan on siirryttävä kouluun. Kun sinne siirtyi ensin yksi, muutkin vanhemmat huomasivat, että homma on heidänkin kannaltaan helpompi hoitaa lähettämällä lapset opettajien huoleksi. Saarella on myös päiväkoti, kauppa, posti, päivittäinen terveydenhoito, helikopterilla voidaan kuljettaa vakavammin sairastuneet hoitoon ja hammashoito käy saarella liikkuvalla kalustolla. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen joten kunta voi kehittää paikallisia palveluitaan.

Ajattelimme tutustua saaren toisessa päässä olevaan näköalapaikkaan. Sade alkoi, kun olimme ottamassa kuvaa valtuuston kokouspaikasta ja ajattelimme, ettei sateella kummemmin näe ja siksi ajelimme asfalttiteitä niin pitkälle kuin niitä riitti. Saaressa on lukuisia eri pituisia patikointireittejä ja niiden yhdistelmällä voi kiertää saaren. Aamulla ennen lautan lähtöä tutustuimme yhteen niistä vähän matkaa. Lauttaan ei Sottungasta lähtenyt meidän lisäksemme kuin yksi auto ja lautta näytti ilahduttavan tyhjältä. Kun ajoin sisään, toisen puolen piippuhyllyn ramppi oli laskettu alas ja minut ohjattiin sinne. Olen nyt joutunut ajamaan ylös niin monta kertaa, että alan tottua ajatukseen. Pulssi ei edes juuri noussut. Sponsori totesi, että hän ei uskalla tulla mukaan, kun ajan koppimopoa sieltä alas vaan käveli lautalta ulos Galtbyssä. Merenkäynti Kökarin ja Galtbyn välillä oli ajoittain voimakasta. Aaltojen pärskeet kastelivat matkustajatilan etuikkunat reippaasti ja ruokatilausta tekemään mennessämme keikutti sen verran, että täytyi ottaa tukea kaikesta mahdollisesta. Maamatkoilla näkyi hanhi- ja kurkiparvia odottamassa etelään lähtöä ja kaurisperhe ylittämässä tietä. Kultturista nautimme tutustumalla tuoreeseen Unescon maailmanperintökohteeseen, Paimion parantolaan, ja piipahdimme myös Paimion metsässä.

Valtimo

  

Seutua on hyödynnetty jo kivikaudella ja ihmisten merkkejä on myös pronssikaudelta ja löydöissä on 1200-luvulta peräisin oleva miekka. Täyssinän rauhan 1595 rajakivi sijaitsee Maanselän asemalla. Sen kautta kulki Ruotsin ja Venäjän raja. Raja siirtyi idemmäs vasta 1833 ja silloin se oli Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan raja. Suomen vihatuimmaksi mieheksi sanotaan Simo Hurttaa eli Simon Affleckia. Hän toimi verovoutina ja hänen nimeään kantaa Valtimossa Simo Hurtan ratsutie. Se on Rumossa oleva nähtävyys, kahdeksan kilometriä pitkä Kokkoharjun päällä kulkeva muinaispolku, jota pitkin Simo Hurtta kulki veronkeruumatkoillaan 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Verovouti oli vuokrannut kruunulta verojen keruun. Hän siis maksoi kruunulle tietyn summan ja hänen omat tulonsa muodostuivat sen perusteella kuinka paljon enemmän hän onnistui veroja keräämään kuin mitä hän oli maksanut vuokraoikeudesta kruunulle. Häntä vastaan nousi lukuisia talonpoikien kapinoita. Kunta perustettiin 1910 ja se ehti yli satavuotiaaksi ennen liittymistään Nurmekseen 2020. Valtimon menneisyytteen voi tutustua Puukoululla kirkonkylän keskustassa, Makasiinimuseolla ja Kuntalaisten talon museossa. Puukoululla on esillä entisajan luokkahuone sekä osuustoimintaan, Marttojen historiaan ja palokuntaan liittyvää esineistöä. Makasiinimuseo perehdyttää veroviljojen säilytykseen ja lainajyvästön toimintaan. Valtimo-päiviä vietetään heinäkuussa. Käyntimme aikaan alkavat muuttolinnut kerääntyä yhä harveneville sähkölangoille ja reissukaveri bongasi myös toistakymmentä kurkea käsittävän parven pellolla.

Sotkamo

  

Olen käynyt luennoimassa Sotkamon Tuliketussa joskus 1980-luvulla. Kuskina oli kollega. Vähän liukas tie ja äkkijarrutus mutkassa, minkä jälkeen olimme liikenteenjakajassa siististi kahden tolpan välissä. Seuraava vähältä piti tilanne oli, kun edellä näkyi yksi kirkas valo. Molemmat tulkitsimme sen vastaantulevaksi autoksi, kunnes hyvin lähellä huomasimme, että se olikin edellä ajavan traktorin perävalo. Ei mielestäni ihan laillinen. Kolmatta vähältä piti tilannetta ei onneksi tullut. Hirvivaaraliikennemerkkien kohdalla valpastumme aina. Koppimoposta ei jäisi juuri ehjää paikkaa, jos kolaroisimme hirven kanssa. Sotkamossa ohitimme hiljattain tapahtuneen hirvikolarin. Auton kylki näytti ryppyiseltä. Hirveä siirrettiin parhaillaan kauhakuormaajan kauhaan. Vastaan tullut auto vilkutti ystävällisesti valoja niin ehdimme hidastaa vauhtia jo ennen tapahtumapaikkaa.

Räätäkankaalta Räätäjärven rannalta tutkittiin kivikautinen n. 50 x 100 metrin laajuinen hyvin säilynyt, pesäkkeinen asuinpaikka. Vanhimmat vesilinnunkuvat keramiikan koristeluna ovat Sotkamosta Sär 1 -keramiikan paloista eli noin 6000 vuoden takaa. Paikalta löydettiin eri tyyppistä keramiikkaa, kvartsikaapimia ja -iskoksia, palanutta luuta ja rautakuonaa, minkä perusteella paikalla on asuttu myös varhaismetallikaudella. Myös Putkonlahdesta saatiin vastaavia löytöjä. Inventoinneilla kartoitettiin suurten vesireittien rannat ja muutamia pienempiä järviä. Sotkamon nimi kertonee vesilintujen merkityksestä nimen antaneille eränkävijöille. Pähkinäsaaren rauhassa Sotkamo jäi idän puolelle. Vaikka liminkalaiset eränkävijät asuttivat seutua jo 1500-luvulla, vasta Täyssinän rauha 1595 siirsi Kainuun Ruotsin valtapiiriin. Seutua koettelivat nälkävuodet ja isoviha mutta toisaalta tervakauppa toi vaurautta. Kunnallishallinto perustettiin 1874. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1882. Kainuun vanhin nuorisoseurai  perustettiin Sotkamoon 1891, samana vuonna kuin kuntalaiset saivat Säästöpankin. Vapaakaupan ensimmäisiin teoreetikkoihin kuuluva Anders Chydenius on syntynyt Sotkamossa. Hän opiskeli Turussa ja Upsalassa, toimi valtiopäivillä ja esitti niin radikaaleja ajatuksia, että hänet erotettiin pappissäädystä. Ehkä siksi hän alkoi puolustaa taloudellisen vapauden lisäksi myös uskonnonvapautta. Muita kuuluisuuksia ovat kirjailija Veikko Huovinen ja teatteriohjaaja, dramaturgi ja näyttelijä Kaisa Korhonen. Heitäkin kuuluisampi lienee Talvivaaran kaivos, joka konkurssin jälkeen siirtyi Terrafamelle. Bioliuotuksen, sakka-altaiden vuodon, läheisten järvien vesien pilaantumisen ja monenlaisten muiden kiemuroiden innoittamana aiheesta on tehty kolme elokuvaa.

Sotkamon valtuusto hyväksyi viime vuoden tilinpäätöksen, joka jäi alijäämäiseksi. Se pystyttiin kattamaan vanhalla ylijäämällä. Valtuustoaloitteissa toivottiin asumisneuvonnan järjestämistä, iltapäivävälipalan tarjoamista oppilaille, kun koulupäivä venyy pitkäksi ja Kissalammen ruoppaamista. Sotkamon Lasten Parlamentti ehdotti Ota lapsi töihin -päivän järjestämistä vuosittain. Marraskuussa Sotkamon kunnan oma organisaatio järjestää päivän valtakunnallisena teemapäivänä ja haastaa muut työnantajat mukaan kampanjaan.

Sonkajärvi

  

Melko alkumatkasta kohti Sonkajärveä reissukaveri huomasi pientareella linnun. Katsoin sinne päin ja minusta se näytti vain satunnaiselta kepiltä. Reissukaveri on ennenkin tunnistanut kantoja linnuiksi joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Kun ajoimme lähemmäs, satunnainen keppi käänsi päätään, mitä kepit eivät tavallisesti tee. Kohdalla hiljensin vauhdin (onneksi tie oli hiljainen) ja kuinka ollakaan ihan tunnistettava koppelo. En niitäkään ole luonnossa aikaisemmin nähnyt. Reissukaveria hätyytteli ukkometso kerran Lapissa. Paikoitellen lepän lehdet on syöty melkein paljaiksi. Joku öttiäinen on levinnyt tänä kesänä laajalle. Sonkajärvellä näimme satokauden ensimmäiset leikkuupuimurit pellolla. Kesä on jo pitkällä.

Sonkajärven valtuuston viime kokouksessa myönnettiin eroja eri luottamustehtävistä useammalle henkilölle. Taustana oli kunnanhallituksen maakuntakaavasta antama lausunto.Vielä viime vuonna kunnanhallitus ja -valtuusto olivat sitä mieltä, että tuulivoimaa voitaisiin hyvinkin sijoittaa Huttusenlehtoon. Vastustajat keräsivät adressin ja sillä ilmeisesti oli vaikutusta, koska keväällä kunnanhallitus oli muuttanut mieltään. Ne, jotka eivät olleet muuttaneet mieltään esittivät epäluottamuslauseen antamista koko hallitukselle. Tilapäisen valiokunnan perustamishanke kaatui valtuustossa äänin 11-10. Tappiolle jäänyt porukka pahoitti mielensä ja eroaaltohan siitä seurasi. Huttusenlehdon tuulivoimapuisto olisi rakennettu entiselle turvesuolle. Sen läheisyydessä on kuitenkin matkailun kannalta tärkeät Jyrkänkosken ruukki, Volokinpolku ja Nurmijoen melontareitti. Jyrkänkosken ruukki on perustettu 1831 ja seutu keräsi matkailijoita, mm. Juhani Aho kävi paikalla. Ruukki lopetti toimintansa 1919 ja museovirasto on suojannut ja restauroinut aluetta. Siellä olevassa Ruukin tupa -kahvilassa kävimme. Alue on hyvin vaikuttava. Tuulivoima olisi häirinnyt myös Uuranholin rotkolaakson matkailukäyttöä. Meloa voi myös Matkusjoella ja Sukevalle on tehty pakoraitti. Se on seitsemän kilometriä pitkä ulkoilureitti, jonka varrella on mahdollisuus tutustua historiaan. Tuulivoima toisi kiinteistöverotuloja. Matkailu toisi palveluiden käyttäjiä. Ruukin tuvan mustikkapiirakkaa voi suositella.

Somero

 

Somero on minulle entuudestaan tuttu. Pikkusiskoni asui perheineen Somerolla ja hän oli siellä myös töissä. Asuinpaikkaa hän on vaihtanut mutta käy Somerolla edelleen töissä. Ei samalla alalla, millä aloitti silloin viime vuosituhannella. Yritin minäkin alanvaihtoa, kun talvella olisi vapaata aikaa. Konkurssien vuoksi pätevääkin työvoimaa on runsaasti tarjolla ja minun lyhyt työkokemukseni alalla on 1970-luvun alusta. En siis ihmettele, ettei vuokratyöfirmasta ole kuulunut työtarjouksia. Kävimme moikkaamassa pikkusiskoa työpaikalla. Hänellä oli kiire. Muutaman sanan ehti vaihtaa ennen kuin oli taas menossa. Nuorena sitä jaksaa. Matkalle sattui ainutlaatuinen luontoharvinaisuus. Lumikko oli lähtenyt ylittämään tietä mutta päätti kääntyä takaisin havaitessaan meidät. En aikaisemmin ole lumikkoa nähnyt luonnossa. Pääsimme seuraamaan peltoaukean yläpuolella pyydystämistä yrittävää pöllöä melko pitkän aikaa ennen kuin se lensi kauemmas ja kettu livahti sillan pielestä alas tieltä.

Kuuluisin somerolainen lienee Rauli ”Baddig” Somerjoki, Hirsjärvellä syntynyt ja siellä kansakoulussa laulajanuransa aloittanut suomalaisen musiikin suuri vaikuttaja. Hänen laulujaan hyräilen vieläkin; Fiilaten ja höyläten, Bensaa suonissa, Laivat, Tähdet, tähdet ja lukemattomat muut. Somero on muokannut Paratiisi-laulun säettä omiin tarkoituksiinsa muotoon ”Juttu tääl onnistuu”. Somerniemellä on Badding-kioski. Vaikka en olekaan juuri munkkien ystävä, piti toki maistaa Badding-munkkia. Kioski on samassa paikassa, jossa perhe piti kioskia 1962-1975. Vanha kioski kunnostettiin 1997 ja se toimii kesäkioskina edelleen. Nykyisin kioskista löytyy Badding-tietoa ja esineitä. Somerjoen ensimmäisen levytyksen sanat olivat suoraan lakitekstiä. Se oli ehkä syy, miksi Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen vedoten sanojen epäsiveellisyyteen. Muut levyn laulut lauloi myös somerolainen M.A.Numminen, joka yhdessä Somerjoen kanssa aiheutti Jyväskylässä skandaalin. En ymmärrä musiikkia ja siksi en käy festareilla ja hyvin harvoin konserteissa. Eräänä vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmassa oli Lounaispuistossa M.A.Nummisen konsertti. Poliisit olivat joskus aikaisemmin poistaneet hänet konsertista joten oli ihan paikallaan, että tähän konserttiin poliisit sitten toivat hänet. Niin se aika muuttuu. Musiikin alalta on vielä mainittava Unto Mononen ja Karita Mattila. Myös kirjallisuuden saralla somerolaiset ovat kunnostautuneet; Risto Rasan runoista olen aina pitänyt ja Kaari Utrion kirjoja lukenut samoin kuin Helvi Hämäläisen, joka vietti kesiä ja kirjoitti Somerolla äitinsä sukulaisten luona.

Valtuuston viime kokouksessä päätettiin hyväksyä alijäämäinen tilinpäätös. Vanhaa ylijäämää on varalla myös tulevien vuosien alijäämien kattamiseen. Someron Vanhaintuki ry, joka vuokraa ikäihmisille asuntoja sai avustuksen lainojen korkoihin ja lyhennyksiin. Kotihoidon kuntalisää on alkuvuonna kulunut budjetoitua enemmän ja siihen tarvittiin myös lisämääräraha. Valmistelun kuluessa on pohdittu myös kotihoidon kuntalisän lakkauttamista ja sen saannin ehtojen tarkistamista. Tällainen ohjeistus kaupunginhallitukselta lähti sivistyslautakunnalle. Työllistämispalvelut siirtyivät valtiolta kunnille ja nyt pohditaan yrityksille maksettavien kuntalisien ehtojen päivittämistä vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä. Salon seudun työllisyyspalvelut etsii pilottihankkeeseen kuntia ja Somero päätti liittyä hankkeeseen.

Luontoretkeilijälle on tarjolla Häntälän notkojen skottilaista maisemaa, Iso-Valkeejärven kristallinkirkasta järveä, Pontikkapuron tulipaikkaa ja Nakkivuoren kallioseinämän kiipeilyreittejä sekä Paimionjoen melontaa kesällä ja lumikenkäilyä talvella. Lähempänä keskustaa voi kiertää Akustinpuistossa kirjaston penkkilenkkiä bongaillen kirjavinkkejä. Rantatuvan kohdalla joella järjestetään ensi lauantaina ankanuiton kilpailu. Myöhemmin tässä kuussa esiintyy mentalisti Pete Poskiparta ja torilla on Kuule mua -tapahtuma, jonka vetonauloina ovat tubettaja Tinke ja somevaikuttaja Herbalisti.