Syksyllä ei ole kovin kiva ajella, kun aamulla on pitkään pimeää ja illalla alkaa myös hämärtää. Hämärässä ajamisessa on tosin se etu, että silloin liikkuvia eläimiä näkee enemmän. Olimme juuri ajaneet poronhoitoalueen kyltin ohi ja yritimme tiirailla pientareita, kun havaitsimme kaksi isoa hahmoa keskellä peltoa. Liian isoja poroiksi, vähän kookkaita lehmiksi ja oudon muotoisia hevosiksi, hirviä. Tänä vuonna olemme nähneet vain yhden hirven ja sekin oli kuollut hirvikolarin seurauksena. Elävien hirvien näkeminen on todellinen elämys. Myös kettu vilahti pientareelta metsään ja koppelo seisoi ihan rauhallisesti asfaltin reunalla. Aamulla jatkoimme Yli-Iistä matkaa. Kun Simojoki jäi taakse, aukesi soidensuojelualue Martimoaapa. Jotain todella sykähdyttävää. Tasaista suota silmänkantamattomiin. Ei mikään pieni lämpäre tien poskessa vaan lakeus. Tervolaan oli mahdollista ajaa pitkän reitin kautta päällystettyjä teitä tai Sompujärveltä päällystämätöntä tietä. Päätimme menomatkalla kokeilla sitä. Jos kokemus olisi samaa tasoa kuin viime vuonna Runon ja Rajan tiellä, takaisin ajaisimme päällystettyjä teitä. Ällistykseksemme tie oli paikoitellen paremmassa kunnossa kuin päällystetyt tiet, joita olimme ajaneet Sompujärvelle. Kuoppia toki oli mutta ei yhtään nimismiehen kiharaa. Joko Lapissa osataan pitää tiet kunnossa tai siellä kuljettajat eivät pidä nimismiehenkiharasta ja ajavat niin, ettei sitä synny. Kun kuva oli otettu, päätimme ajaa samaa reittiä takaisinkin päin. Päällystämätön tie eikä nimismiehen kiharaa, mikä kokemus.
Tervola on ollut metropoli kivikaudella. Tyypillisen kampakeramiikan pohjoisimmat löytöpaikat ovat Kemijoen varressa. Törmävaaran pohjoisrinteellä on kivikautisia asuinpaikkoja lähes katkeamattomana vyöhykkeenä monenikäisillä rantakorkeuksilla. Asuinkuoppia on eniten vaaran länsipäässä. Tutkituille kodanpohjille oli yhteistä runsas kiveysten määrä. Inventoinnissa paikannettiin 95 kohdetta, joista suurin osa kivikautisia asuinpaikkoja. Törmävaaraan on rakennettu turvekotien kaltaisia asumuksia. Varejoen vanhalla kyläkoululla on muinaishistoriaa esittelevä näyttely.
Tervola on onnistunut hoitamaan taloutensa hyvin. Viime vuosi oli ylijäämäinen ja siksi on mahdollista laajentaa kuntosalin seniorikortti koskemaan kaikkia eläkeläisiä. Valtuusto käynnisti yleiskaavan laatimisen Peräkummun alueelle. Sinne suunnitellaan yritystontteja, joiden puute on ollut yritystoiminnan kasvun esteenä. Tervolassa vietetään joka kesä Ämpäripääpäiviä. Tarinat kertovat eri syistä, joiden takia joku tai jotkut tervolalaiset ovat laittaneet päähänsä ämpärin ja tätä perinnettä kunnioitetaan kesäpäivillä. Elokuussa on Maaseudulta käsin -messut. Kirjastossa on Johanna Tirroniemen kana-aiheinen taidenäyttely Näkyväksi sulka kerrallaan. Tervolalaisissa on uraa uurtavia ihmisiä. Maria Kaisa Aula oli Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu ja Matias Aleksanteri Castrén ensimmäinen suomen kielen professori. Paasilinnan veljekset Arto, Erno, Mauri ja Reino ovat asuneet Tervolassa, kun heidän kotipaikkansa Petsamo jäi rauhansopimuksessa naapurin puolelle. Arton ja Ernon kirjoja olen jopa lukenut. Lasse Hoikka, joka perusti tanssiyhtye Souvarit, on myös tervolalainen.







