Säkylä

  

Säkylä on onnistunut sopeuttamaan talouttaan niin, että viime vuosi oli ylijäämäinen ja taseeseen on sitä kertynyt 15 miljoonaa. Syyskuun kokouksen esityslistassa on lisämäärärahan myöntäminen vesihuoltoverkoston rakentamiseen. Rakentamista on aikaistettu, minkä vuoksi rahaa tarvitaan jo tänä vuonna. Samassa kokouksessa käsitellään myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jossa on paljon tietoa kouluterveyskyselystä. Säkyläläisten lasten ja nuorten tilannetta verrataan satakuntalaisten ja kaikkien suomalaisten vastauksiin. Kunnanjohtaja on jäämässä ensi vuonna kesälomille ja jatkaa lomailua eläkkeelle. Nyt valtuuston pitää päättää kunnanjohtajan kelpoisuusehdoista. Hakijalta esitetään vaadittavaksi ylempää korkeakoulutukintoa ja kokemusta vaativista johtamis- ja esihenkilötehtävistä.

Kuvaa ottaessani ihmettelin kunnantalon edustalla olevaa vaikuttavaa merimiespatsasta. Se puuttuu Säkylän julkisten taideteosten luettelosta ehkä siksi, että se on paljastettu viime vuoden itsenäisyyspäivänä. Veistos on Emil Cedercreutzin tekemä ja hänen perustamansa säätiö luovutti sen Säkylän kunnalle. Taitelija oli syntynyt Köyliössä, joka on nykyisin Säkylää. Komea patsas ja kunnantalon takana avautuu Pyhäjärvi joten ihan hyvällä paikalla. Joka kerta, kun olemme ajaneet Säkylän kautta reissukaveri on muistuttanut, että siellä on Huovinrinteen varuskunta. Siellä voi käydä tutustumassa Porilaismuseoon. Sen nettisivutkin ovat vaikuttavat. Kuninkaallisen Porin rykmentin perustamiskäskyn antoi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadol 16.2.1626. Rykmentti taisteli paljon ulkomailla Ruotsin suurvalta-aikana. Vuosien saatossa rykmentti muuttui prikaatiksi. Ulkoilijalle suositellaan Harjureittiä, satakuntalaisten omaa ”pikku lappia”.

Kesä on kääntänyt selkänsä koppimopoilijoille. Syksy merkitsee virstanpylväitä kohti talvea: leikkuupuimurit, kynnöspellot, oraalla olevat vainiot, yhä keltaisemmat koivut, punaisena hehkuvat haavat, lehdettömien puiden välistä näkyviin hiipivät järvenselät, sähkölangoille kokoontuvat pikkulintuparvet, hanhi- ja kurkilaumat pelloilla, utua notkelmissa ja lampien läheisyydessä, kylmä sade huurrutta ikkunat. Jokainen uusi kunta voi olla tämän syksyn viimeinen ennen yöpakkasia ja räntäsateita. Siksi näistä nauttii vähintään yhtä paljon kuin keväällä vaikka tunnelma on haikean hyvästelevä.

Sysmä

  

Koppimopo hyytyi niin pienissäkin mäissä, ettemme uskaltaneet lähteä Vaarunvuorta yrittämään ennen kuin hidastumisen syy selviää. Korjaamolle ajaessani kuului takaa omituista klonksumista, joka säikäytti todella. Kolina johtui vain pakoputken kiinnikkeen löystymisestä. Hidastumisen aiheutti vetoakselin kuluminen. Pelkkä öljyn- ja variaattorin hihnan vaihto ei olisi vetoakselin kulumista paljastanut. Onneksi pakoputki lonksui, koska sen vuoksi voimansiirto tarkistettiin kokonaan. Jälleen kerran Motofix Jyskä pelasti meidät. Siellä uskaltaa esittää tyhmiä kysymyksiä ja henkilökunta vastaa ymmärrettävästi. Varaosan tilaus ja korjaaminen vei siten vähän enemmän aikaa. Mutta sitähän eläkeläisillä on koko loppuikä. Sysmässä olen käynyt lapsena mummin luona. Hän oli muuttanut Kivennavalle avioiduttuaan ja sodan vuoksi muutti takaisin kotiseudulleen. Hän asui Kalkkisissa. Lapsena minusta oli todella hauskaa, että mummin osoite on Selma Kilkkinen, Kalkkinen. Siihen aikaan ei vielä ollut postinumeroita. Kesällä ennen koulun alkua vietin mummin luona pitkähkön ajan. Muistan hänen pienen mökkinsä. Pienestä eteisestä tultiin keittiöön, josta oli seinään kiinnitetyt tikkaat vintille ja lattiassa luukku, josta samanlaisia seinään kiinnitettyjä tikkaita pääsi kellariin. Keittiöstä johti ovi pieneen huoneeseen. Siinä ei sängyn, piirongin, pöydän ja muutaman tuolin lisäksi ollut juurikaan tyhjää lattiaa. Kukkia muistan siellä olleen paljon. Ilmeisesti jouduin käyttäytymään aika hiljaisesti, koska äitini kertoi, että kotiin tuntuani olin mennyt perunakuopan takaiselle tasaiselle kalliolle ja juossut siellä edestakaisin ja huutanut suoraa huutoa. Kun mummi kävi meillä, hänellä oli aina tuliaisina. Erityisesti muistan pieniin purkeihin säilöttyjä pieniä sieniä. Mummi kuoli ennen kuin täytin kymmenen. Hänet on haudattu Sysmään. Sisareni yritti löytää hautaa joskus vuosia sitten ja minäkin kävin hautuumaalla, kun pyöräilimme Pohjois-Päijänteen ympäri. Kertun kirjapäiviltä olen löytänyt pitkään etsimäni Keltaisen Kirjaston kirjan. Taisi olla joku Calvino. Kun näin sen myyntipöydällä, jouduin hillitsemään itseni, etten olisi hihkunut riemusta ja maksettuani kirjan, menin istumaan se kädessäni läheiseen pöytään rauhoittumaan. Reissukaveri katseli minua vähän huolestuneena. Kun näytin kirjaa, hän pystyi eläytymään tunnetilaani, koska hänkin on keräilijä. Sysmän Kirjakyläyhdistys jatkaa Kertun aloittamaa työtä ja Kirjakyläpäivien lisäksi on myös Kirjojen iltapäivä elokuussa.

Uutisissa kerrottiin suurimman viikinkiaikaisen hopearahakätkön löytymisestä Sysmässä. Levottomina aikoina maastokätköt olivat tavallisia. Jotain oli tapahtunut omistajalle, kun hän ei koskaan palannut noutamaan piilottamiaan rahoja. Löytö kertoo siitä, että Sysmä oli yhteydessä kansainväliseen kauppaan eikä vain riistettynä osapuolena. 4,5 kilon rahamäärän hankkiminen ei ihan joka pojalta onnistunut. Elettiin turvattomia aikoja. Voi vain arvailla, mitä tapahtui. Romaanikirjailijalle tämä fakta voi olla aika kutkuttava. Sysmästä on tutkittu merovinkiaikainen kalmisto. Alue toimi myös Nuijasodan näyttämönä. Sysmän kesäkäräjillä käsiteltiin kahden aateloidun ratsumestarin riitaa. Reid ja Tandefelt alkoivat kinastella käräjätuvassa, siirtyivät ulos miekkailemaan, sopivat asian siellä mutta palattuaan käräjätupaan jatkoivat riitaa kunnon tappelulla, jossa Reid puri Tandefeltiltä peukalon poikki. Aateluus tunnetusti velvoittaa.

Sysmän valtuusto kokoontuu Sysmän Säästöpankille 1898 rakennetussa hulppeassa talossa. Kunnantalokin on ihan hyvän näköinen mutta tämä rakennus on upea. Pankki oli perustettu jo 1880. Oman toimitalon rakentamisella ei ollut siten kiirettä. Rakennus on nykyään Teatteritalona. Siellä toimii Sysmän Kino, Kuurina Teatteri ja sitä voi varata myös omiin juhliin. Rakennuksen seinässä on Kaarlo Sarkian muistolaatta. Sarkia asui Sysmässä vuodesta 1943 kuolemaansa saakka. Yrjö Kokko toimi Sysmässä eläinlääkärinä 1938-1944. Olavi Virta sen sijaan on syntyperäinen sysmäläinen. Hänen synnyinkylällään, Särkilahdella, on muistoreliefi ja keskustassa Kimmo Pyykön Hopeinen kuu, joka on pystytetty Olavi Virta 100-vuotta -muistomerkiksi. Siinä musiikki on onnistuttu kiteyttämään metalliseen muotoon. Sysmä tunnetaan sahtipitäjänä. Elokuva 100 litraa sahtia teki tätä puolta Sysmästä tunnetuksi ja tänä kesänä on kuvattu jatko-osaa 200 litraa sahtia.

Sysmän talous on kunnossa. Tilinpäätös oli ylijäämäinen. Viime kokouksessa mietittiin vesilaitoksen yhtiöittämistä ja todettiin, että vesi tulee kuntalaisille halvemmaksi, kun vesilaitos jatkaa kunnan taseyksikkönä. Samalla hyväksyttiin lisätalousarvio. Mielenkiintoiseksi lisätalousarvion tekee se, että se on täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmin hyväksytty talousarvio. Lisätalousarvion tarve tulee siitä, että talousarviosta on valitettu hallinto-oikeuteen.

Suonenjoki

  

Aamulla, kun suunnistimme kohti Suonenjokea, sateli hiljakseltaan. Vaikkei Lapissa käytykään, niin poronhoitoalueella kumminkin. Sade ei estänyt parinkymmenen poron tokkaa aterioimassa pientareella. Vähän myöhemmin näimme valkoisen poron ruskean kaverinsa kanssa samoissa puuhissa. Vastaantuleva auto vilkutti valoja jo kaukaa. Lähempänä huomasimme kolmen poron juoksevan vastaantulevien kaistan pientareella rinnakkain. Autoilija ei uskaltanut ohittaa poroja, koska niillä on taipumus tehdä äkkinäisiä liikkeitä sivulle. Kajaanin jälkeen 5-tie alkoi vilkastua vaikka oli sunnuntai. Vähän ennen Marjahaan liittymää Iisalmessa peräämme tuli poliisiauto. Ylinopeutta en ollut ajanut, koska koppimopon vauhti oli jotenkin hyytynyt. Sitä ei saanut menemään edes isossa alamäessä yli 50km/tunnissa. Tasaisella juuri ja juuri 45:tä. Poliisi kertoi ystävällisesti, ettei tällä tiellä saisi ajaa hitailla ajoneuvoilla vaan olisi pitänyt ajaa Iisalmen keskustan kautta, kääntyä Soanlahden liittymässä. Sanoin, etten ollut huomannut liikennemerkkiä, sitä jossa on traktorin kuva ja joka on kooltaan jotain metri kertaa kaksi ja joka ohjaa hitaan liikenteen pois nopeampien jaloista. En ollut huomannut sitä myöskään edellisenä päivänä, jolloin olin ajanut samaa tietä eri suuntaan enkä Sonkajärvellä käynnin yhteydessäkään muutama viikko sitten. Tätä ei uskalla kertoa ensi talvena, kun käyn lääkärillä ja yritän saada lupaa uusia ajokortin. Raision, Porin ja Joensuun lähellä olen kyltin huomannut aiemmilla ajeluilla ja joskus jopa noudattanut määräystä. Kiltti poliisi jätti sakottamatta ja kepsin avulla löysin reitin Iisalmesta Pielavedelle päin ilman, että tarvitsi ajaa 5-tiellä. Suonenjokeen tutustuimme 1970-luvulla, kun mansikkakarnevaalit olivat kohtalaisen uusi juttu. Vietimme yön valvoen ja osittain rautatieaseman odotushuoneessa torkkuen. Joen varrella kävimme mutta uimaan emme uskaltautuneet vaikka sää olikin ihan hyvä. Reissukaveri tosin muistaa palelleensa. Tutkijanaikoinani kävin Suonenjoella luennoimassa Opettajien pedagogisesta ajattelusta. Hyvä ystäväni muutti Suonenjoelle lähemmas lapsenlapsiaan ja hänen luonaan olen kyläillyt muutaman kerran tälläkin vuosituhannella. Hienoisesti siis tuttu paikka.

Valtuusto kokoontuu Yrityspuisto Futurian auditoriossa. Viime kokouksessa valtuustolle esiteltiin kestävän kuntatalouden pitkän tähtäimen suunnitelman 2021-2025 loppuraporttia. Elinvoima- ja hallintopalvelut ovat olleet uusien haasteiden edessä, kun työllisyyspalvelut siirtyivät valtiolta kunnille. Silti ne ovat onnistuneet sopeutuksessa. Kasvun ja oppimisen palvelut ovat sopeutuneet pienenevään oppilas- ja lapsimäärään henkilöstöä vähentämällä. Tekniset palvelut ovat luopuneet tarpeettomista kiinteistöistä, lisänneet energiatehokkuutta ja tarkastelleet ulkoliikuntapaikkojen talvihoidon tarpeellisuutta. Toimilla on saatu viime vuoden tilinpäätös ylijäämäiseksi. Vuosien 2026-2029 kuntastrategiaa hiottiin kevään kokouksessa ja liikenneturvallisuussuunnitelmasta tiedotettiin valtuustoa. Rautalammintien turvallisuuden parantaminen tosin jää tulevaisuuteen. Matkailijoilla on mahdollisuus soudella Suonenjoella veloituksetta. Satoi sen verran, ettei ajatus houkuttanut vaikka soutelusta tykkäämmekin ja joella soutelu on erityisen mukavaa. Muuntamoihin Suonenjoen Taideseura ry:n jäsenet ovat suunnitelleet ja maalanneet kuvia ja Mansikkatytöistä on kaupungilla kaikkiaan viisi pienoisveistosta vuosilta 1981 ja 1985. Kuivataipaleen käsikäyttöiseen sulkukanavaan voi tutustua vuoden ympäri. Se rakennettiin 1891 paikalla olleen tukkirännin tilalle. Museot ovat auki vain kesäaikaan. Kirjaston kellarigalleriassa vaihtuvat näyttelyt ympäri vuoden

Suomussalmi

  

Vanhin suomalaisen asuinpaikan hiiliajoitus, noin 7000 eKr on Suomussalmen Vanhasta Kirkkosaaresta. Kalmosärkän asutus on jatkunut esikeraamiselta ajalta ainakin vuoden 1600 jKr seutuville. Värikallion pienten, viivoin kuvattujen eläinten on arveltu esittävän joko peuroja tai hirviä. Ihmishahmoilla on isot kolmikulmaiset päät, jotka voisivat olla naamareita ja liittyvän uskonnollisiin menoihin. Meripihka on Suomessa tuontitavaraa. Suomussalmelta on löydetty meripihkakappale, jonka toisen pään muotoilu tuo mieleen karhun pään. Kiantajärven säännöstelyn aiheuttama vedenpinnan vaihtelu tuhoaa rannoilla olevia esihistoriallisia asuinpaikkoja. Siksi 1985 tutkittiin koekuopin rantaa 3,5 km:n matkalta. Sieltä tunnettiin ennestään kahdeksan muinaisjäännöstä ja tutkimuksessa löydettiin yksi uusi. Myös Kalmosärkän ja Salmenniemen esihistorialliset kohteet ovat tuhoutumassa vedenpinnan korkeuden vaihteluiden vuoksi. Suomussalmelta on löydetty kivitaltan muotoon valettu kupariesine, jonka metalli on peräisin Uralilta. Ilmari Kianto on runoillut Suomussalmesta ”tervan, pettuleivän maa”, ”surun salmi autioiden soiden maa, sua sentään korven poika kaihoissaankin rakastaa”. Kianto muutti 5-vuotiaana Suomussalmelle ja tunsi sen ilmeisesti kotiseudukseen, koska edellä lainatun runon nimi on Suomussalmi – kotiseutu. Kiannon kuuluisimmat romaanit ovat Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Punaisen viivan elokuvaversiota olen käyttänyt havainnollistaessani viime vuosisadan köyhälistön elämää ja lapsikuolleisuutta sekä ensimmäisten yleisten ja yhtäläisten eduskuntavaalien äänestyslippua. Miksi kansa sai tuolloin käsiinsä ehdokaslistojen yhdistelmän, johon valitun ehdokkaan kohdalle vedettiin viiva. Nyt äänestäjä saa vain pienen lapun ja ehdokaslistojen yhdistelmä on äänestyskopin seinällä. Jotain eikä niin vähän on muuttunut.

Suomussalmen talous on kunnossa. Ämmänsaaren koulurakennusten korttelin asemakaavan muutos on tulossa seuraavaan valtuustoon. Tarkoituksena on purkaa 1960-luvulla rakennettu uusi koulu ja sen paikalle suunnitellaan asuinrakentamista. Vanhempaa 1950-luvulla rakennettua koulua suunnitellaan suojeltavaksi. Se muodostaa parin samoinhin aikoihin rakennetun entisen kunnantalon kanssa. Kainuun museo ja Kainuun liitto paheksuivat lausunnoissaan uudemman koulurakennuksen purkamista. Sekin olisi maisemallisesti syytä säilyttää. Sen käyttö nykyisellään sisäilmaongelmien vuoksi on hankalaa ja remontointi maksaisi liikaa. Vanhemmassa koulurakennuksessa toimii Kianta-opisto jatkossakin. Samassa kokouksessa päätetään myös vesi- ja jätevesimaksujen sekä tonttien myynti- ja vuokraushintojen korotuksista. Vauvauinnit ovat Suomussalmella alkaneet. Taiteiden yötä vietetään 11.9. Ämmänsaaren torilla, Sampolan sisäpihalla, Teatteri Retikassa, Kirjastossa ja useissa muissakin paikoissa. Pakko sanoa! -teatterifestivaali on tulossa syyskuun lopulla. Sen teemana on tänä vuonna Metsässä. Festivaalilauantaina tehdään esityksellinen retki Hossan Huosilammen harjumaisemaan ja suoluontoon. Turisteille mainostetaan Soivaa metsää, Raatteen tietä ja Hiljaista kansaa. Raatteen tie on vaikuttava. Reissukaveri on käynyt sitä pitkin rajalla asti ja saanut opastetun kierroksen. Yhdessä olemme ihailleet muistomerkkiä. Hiljaisen kansan lettukahviossa olemme useammalla Lapin matkalla nauttineet tarjonnasta ja ihailleet pellon hahmoja.

Sund

  

Kolmas kerta tänä kesänä Ahvenanmaalle. Nyt olen jo oppinut, että varaukset pitää tehdä ajoissa ja maksaakin ajoissa. Lähdimme sunnuntaina, koska silloin Vuosnaisista Åvaan menee lautta vielä vähän jälkeen yhdeksän. Aikaisemmille lautoille ajattelin, että olisi turhan kiireistä yrittää. On mukavampaa ajella kaikessa rauhassa, pitää taukoja, kun siltä tuntuu ja väistellä rekkoja bussipysäkeille ilman stressiä ehtimisestä. Niinpä olimme Vuosnaisten satamassa, kun aikataulun mukaan edellinen lautta oli juuri lähdössä. Puomi alhaalla ja ramppi ylhäällä. Äkkiäkös pari tuntia menee ja varaus on seuraavaan lauttaan. Lastausta ohjaava mies oli eri mieltä. Hän laski rampin alas, nosti puomin ylös ja heilautti kättä, että tulkaa vaan. Kerroin, että varaukseni on vasta seuraavaan lauttaan. Sillä ei ollut väliä. Hyvin ystävällistä häneltä. Paljon kiitoksia. Meidän ei tarvinnut ajaa Brändössä hotellille pimeässä ja saimme nukkuakin vähän enemmän. Seuraavan aamun lautta kun lähti 6.15.

Sund on asunkasluvultaan kymmenkertainen verrattuna Sottungaan. Ensimmäiset merkit ihmisistä ovat pronssikaudelta. Pysyvä asutus paikalle tuli 500-luvulla, ehkä Suomesta, koska yhden kylän nimi on Finby. Vuoden 1571 veroluettelon perusteella on arvioitu, että asukkaita olisi silloin ollut noin 900. Väkiluku on siitä vähän kasvanut. Kastelholman linnaa alettiin rakenta 1300-luvulla ja se oli Ahvenanmaan hallintokeskus 1600-luvun alkupuolelle saakka. Se toimi myös vähän aikaa Eerik XIV:n ja hänen vaimonsa Kaarina Maununtyttären vankilana. Venäjän vallan aikana rakennettiin Bomarsundin linnoitusta. Se jäi keskeneräiseksi ennen kuin britit tuhosivat sen 1854 Oolannin sodassa. Laulun nykyiset sanat eivät tästä kerro. 1856 rauhansopimuksessa määrättiin, että Ahvenanmaata ei linnoiteta. Määräys on edelleen voimassa. Sundin kunnan talous on kunnossa. Viime vuosi jäi ylijäämäiseksi huolimatta kolmesta lisäbudjetista. Uusia asukkaita houkutellaan kuntaan. Pohjois-Ahvenanmaan isoin taajama Godby on hyvin lähellä eikä Maarianhaminaankaan ole kuin 20 kilometriä. Kunnassa on hyvin vuokra-asuntoja ja tontteja, joista on merinäköla. Päiväkoti on Tosarsbyssä ja koulu 1-6 luokille on Finbyssä. Luokat 7-9 käydään naapurikunnan Godbyssä. Lukio ja ammatillinen koulutus löytyvät Maarianhaminasta, siis melko läheltä. Tunnetuin sundilainen on tukimusmatkailija ja kielentutkija Georg August Wallin. Reissukaveri hankki hänen matkoistaan kertovan kirjan Tutkimusmatkoilla arabien parissa: otteita matkapäiväkirjoista ja kirjeistä. Wallin osasi niin hyvin arabiaa, että hän onnistui vääräuskoisena käymään jopa Medinan ja Mekan pyhimmillä paikoilla. Jos hän olisi paljastunut, hengenmeno olisi ollut lähellä.

Ahvenanmaalla käydessä pitää nähdä lampaita ja kauriita. Molemmat onnistuivat. Palasimme rahtilaivalla. Ne ovat nykyisin isoja risteilyaluksia. Autokansiakin on vaikka kuinka monta. Emme tulleet panneeksi merkille, mille kannelle ajoimme, koska meitä kiinnosti enemmänkin hissin sijainti. Autokannen numeronkin olisi pitänyt kiinnostaa. Poislähtiessä tutkimme hissin seinällä olevia merkintöjä. Kannelle 8 ei ollut merkitty rahtia, joten menimme kannelle 7. Sielä oli kyllä rekkoja muttei koppimopoa. Kävin katsomassa kantta 5. Siellä ei ollut edes rekkoja. Siinä vaiheessa hajaannuimme ja molemmat onnistuimme tahoillamme saamaan selville, että koppimopo on kannella 3. Emme olleet olettaneet, että olimme joutuneet niin alas. Satamasta pois ajaminen rekkojen ja kiireisten henkilöautojen keskellä on aina tukalaa. Onneksi varaamamme hotelli oli Raisiossa ja suurin osa rekoista kääntyi Helsinkiin päin. Matkalukeminen oli loppunut jo laivalla. Hotellin kirjahyllystä nappasi Fingerporin albumin ja ajattelin rentoutua. Reissukaveri varustautui suihkuun, kun hän huomasi, etteivät kotiavaimet olleetkaan kaulassa nahkahihnassa niin kuin tavallisesti. Aloimme miettiä, missä ne voisivat olla. Lumparsundin parkkipaikalla reissukaveri oli vaihtanut pitkähihaisen collegepaidan t-paitaan. Tämä operaatio sujui parhaiten, kun avaimet eivät olleet kaulassa. Sitten hän muisti laittaneensa ne koppimopon katolle. Ihan hyvä paikka. Tiedän, miten jotkut ovat laittaneet auton katolle sisäpelikengät, rahapussin ja itsekin olen laittanut koppimopon katolle polttoainesäiliön korkin. Ei olisi pitänyt. Lohdullista asiassa on, ettei löytäjä varmaan osaa tulla avaimilla kotiimme. Hänen pitäisi lukea tätä blogia ja se on tuskin todennäköistä. Varmemmaksi vakuudeksi ja asian loppuun saattamiseksi kävin reissukaverin pyynnöstä tutkimassa koppimopon, jos vaikka avaimet olisivat lattialla. Tutkin penkkien aluset ja välit. Ei ollut. Sitten kokeilin myös katolta. Siellähän ne olivat hyvässä tallessa matkanneet Lumparlandista Raisioon. Joskus käy hyvä tuuri.

Sulkava

  

Sulkavan Pisamalahden muinaislinna 1100-luvulta on lajissaan Suomen merkittävimpiä. Sinne on hyvät opasteet. Vuoren laki on ollut helposti puolustettava ja luonnonesteiden parantamiseksi rakennetut muurinjäännökset ovat hyvn näkyvissä edelleen. Kapakkamäen asuinpaikasta on löydetty pikkukuppeja, joiden käyttötarkoitusta ovat arkeologit pohtineet. Halkaisijaltaan 27mm ja syvyydeltään 24 mm kuppeihin mahtuisi nestettä vain snapsin verran. Niillä on joko erikoistarkoitus tai niitä on tehty lasten leikkeihin. Myöhempiä puolustusrakennelmia ovat Aleksandr Suvorovin 1790-luvulla rakennuttama Telataipaleen kanava ja Partalansaaren Auvilan kylällä sijaitsevat Sarsuinmäen tykkipatterit, jotka rakennettiin osaksi talvisodan jälkeen pystytettyä Salpalinjaa. Sinne on tuotu nähtäville museotykki. Sulkava kuuluu saaristokuntiin ja saa siksi saaristolisää. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Sen turvin voidaan rakentaa uusi koulurakennus. Toki lainarahaakin tarvitaan. Tarjouskilpailusta on tullut riitaa. Edullisimman tarjouksen hylkäysperusteita tarjoaja ei ole hyväksynyt vaan on valittanut markkinaoikeuteen. Maallikolle perustelut näyttävät ihan järkeviltä mutta en olekaan asiantuntija. Valtuusto- ja kuntalaisaloitteista työn alla ovat vielä liikuntapaikkojen varausjärjestelmän sähköistäminen, Kiikkurannan huussin nykyaikaistaminen ja Hakovirran sillan pysähdyspaikan uusi wc, Kylävara-hanke sekä Sulkavan toisen taajaman, Lohilahden, kehittäminen. Kuuluisista sulkavalaisista on ihan pakko mainita Timo Rautiainen sen vuoksi, että olin hänen työkaverinaan vuosituhannen vaihteessa. Toinen, jonka tiesin oli Paavo Seppänen. Hän oli sosiologi, jonka tutkimuksiin perehdyin opiskeluaikanani. Reissukaveri muistaa aina Sulkavasta puhuttaessa mainita siellä toteutettavat suursoudut. Häntäkin oli yritetty värvätä 1970-1980-luvulla mukaan. Ei lähtenyt. Reissukaveri on enemmänkin vaapunvetosoutuun kuin kilpasoutuun erikoistunut soutaja.

Matkalla näimme haukan lekuttavan pellon yläpuolella ja sitten syöksyvän alas. Vaikka tiellä ei ollut kovin paljon liikennettä, en uskaltanut pysähtyä seuraamaan miten haukka yrityksessään onnistui. Muutamia kauriita näkyi pellolla. Matkalla piipahdin entisen työkaverin luona nauttimassa perikarjalaista vieraanvaraisuutta. Kiitos.

Sottunga

  

Lauttayhteydet Sottungaan ovat niin kiharaiset, että matkaan menee enemmän aikaa kuin oikeastaan pitäisi. Vakituinen reissukaveri lähtee kyllä pitkille matkoille Lappiin mutta lautat ovat vähän kynnyskysymys. Onneksi sain pitkäaikaisen sponsorin mukaan. Lahjaveroraja ei ylity eli ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. Lautalla opimme, että menneisyyden perusteella ei pitäisi ennustaa tulevaisuutta. Vähän ennen lautan saapumista Kökariin tuli kuulutus ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Sama toistui, kun saavuttiin Kyrkogårdsölle. Reitillä on mahdollista käydä myös Husössä. Kun lautta alkoi lähestyä satamaa yritimme nähdä mitä kylttejä siellä olisi. Onko kyseessä Husö vai Sottunga. Emme onnistuneet havaitsemaan. Oli siellä parikin, mutta toinen oli aika pieni ja toinen majoituspaikan kyljessä. Kuulutusta ei tullut. Onneksi kahvila oli auki ja siellä ystävällinen ihminen kertoi, että kyllä, tämä on Sottunga. Kai henkilökunta olisi kuuluttanut meitä, jos emme olisi hiki hatussa kiiruhtaneet koppimopolle juuri ennen rampin kolahtamista laituriin. Ainakin toivon niin.

Sottunga on pieni saari, viisi kilometriä päästä päähän. Siellä asuu vähän reilut sata asukasta. Kaikki eivät tosin ympäri vuoden vaikka ovatkin kirjoilla Sottungassa. Saari sai vakituiset asukkaat 1000-luvulla. Varhaisemmistakin vierailijoista on merkkejä. Ison vihan aikaan asukkaat pakenivat Ruotsiin ja Suomen sodan aikaan perääntyvät ruotsalaiset sotilaat käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Majapaikassa selasin kirjaa, johon oli kerätty tiedot kaikista Sottungan asukkaista niin pitkältä ajalta kuin mahdollista. Paksu kirja. Voi vain kuvitella millainen opus olisi, jos sama toteutettaisiin vähänkin suuremmassa kunnassa. 1960-luvun väestöennusteet ovat erehtyneet Sottungan kohdalla pahasti. Silloin arveltiin, että 1990-luvulla asukkaita olisi vain 25. Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on todella vaikeaa. Joinakin vuosina koulussa ei ollut yhtään oppilasta. Nyt heitä on ruhtinaalliset yhdeksän, minkä vuoksi siellä on kaksi opettajaa. Syy oppilasmäärän kasvuun on naapurimaan politiikka, joka kieltää kaiken kotiopetuksen. Ruotsista on siksi muuttanut saarelle perheitä, jotka haluavat opettaa lastaan kotona. Monille tuli yllätyksenä, että opetussuunnitelma on kuitenkin sama kuin kouluissa ja asiaa myös kontrolloidaan. Ellei tavoitteita saavuteta, oppilaan on siirryttävä kouluun. Kun sinne siirtyi ensin yksi, muutkin vanhemmat huomasivat, että homma on heidänkin kannaltaan helpompi hoitaa lähettämällä lapset opettajien huoleksi. Saarella on myös päiväkoti, kauppa, posti, päivittäinen terveydenhoito, helikopterilla voidaan kuljettaa vakavammin sairastuneet hoitoon ja hammashoito käy saarella liikkuvalla kalustolla. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen joten kunta voi kehittää paikallisia palveluitaan.

Ajattelimme tutustua saaren toisessa päässä olevaan näköalapaikkaan. Sade alkoi, kun olimme ottamassa kuvaa valtuuston kokouspaikasta ja ajattelimme, ettei sateella kummemmin näe ja siksi ajelimme asfalttiteitä niin pitkälle kuin niitä riitti. Saaressa on lukuisia eri pituisia patikointireittejä ja niiden yhdistelmällä voi kiertää saaren. Aamulla ennen lautan lähtöä tutustuimme yhteen niistä vähän matkaa. Lauttaan ei Sottungasta lähtenyt meidän lisäksemme kuin yksi auto ja lautta näytti ilahduttavan tyhjältä. Kun ajoin sisään, toisen puolen piippuhyllyn ramppi oli laskettu alas ja minut ohjattiin sinne. Olen nyt joutunut ajamaan ylös niin monta kertaa, että alan tottua ajatukseen. Pulssi ei edes juuri noussut. Sponsori totesi, että hän ei uskalla tulla mukaan, kun ajan koppimopoa sieltä alas vaan käveli lautalta ulos Galtbyssä. Merenkäynti Kökarin ja Galtbyn välillä oli ajoittain voimakasta. Aaltojen pärskeet kastelivat matkustajatilan etuikkunat reippaasti ja ruokatilausta tekemään mennessämme keikutti sen verran, että täytyi ottaa tukea kaikesta mahdollisesta. Maamatkoilla näkyi hanhi- ja kurkiparvia odottamassa etelään lähtöä ja kaurisperhe ylittämässä tietä. Kultturista nautimme tutustumalla tuoreeseen Unescon maailmanperintökohteeseen, Paimion parantolaan, ja piipahdimme myös Paimion metsässä.