Tampere

  

Kun olimme päässeet Tampereelta Kangasalan Kuohunharjulle ja vähän rauhoituin, ajattelin, että Tampereesta voisi kirjoittaa vain ”Käyty”, niin painajaismaista oli ajaa kaikkien niiden tietöiden keskellä. Kaiken lisäksi Muumimuseo oli päättänyt lanseerata uusimman Muumimukin samana viikonloppuna, kun sunnuntaina aamutuimaan olimme kaupungintalon edustalla ottamassa kuvaa. Lapseni halusi ehdottomasti mukin ja hän pelkäsi, että ne loppuvat ennen kuin niitä saa mistään muualta. Silkka sattuma tai sitten maailmankaikkeudella on jotain minua vastaan. Olimme lähteneet Forssasta aamupimeällä. Tie oli hiljainen, vasta asfaltoitu. Päällyste oli niin uusi, ettei siinä ollut ajoratamerkintöjä, mikä teki ajamisesta vähän vaativampaa kuin olin suunnitellut. Onneksi sunnuntaiaamun liikenne Tampereellakin oli hiljaista. Kaupungintalolle pääsi melko sujuvasti. Ongelmat alkoivat vasta, kun piti lähteä sieltä Tampere-talolle. Kun kirosanat jättää pois, niin ajokokemus oli, että huh,huh.

Koska Tampereella on tullut käytyä lukuisia kertoja, sitä ei voi jättää ihan pelkälle käyty-maininnalle. Ensimmäisen kerran Tampereella kävin lukioaikaan katsomassa Hair-musikaalin. Sen jälkeen olen käynyt siellä pääsykokeissa, useissa eri seminaareissa ja kongresseissa, vierailuilla sukulaisten ja ystävien luona, Särkänniemessä, Metso-kirjastossa silloin, kun Muumimuseo oli sen suojissa, Työläiskotimuseossa Amurissa, Lenin-museossa ja lukuisilla luokkaretkillä valvomassa Vapriikissa, työpaikkahaastatteluissa ja luennoimassa. Erityisen mieleenpainuva oli käynti Teknillisessä opistossa 1980-luvulla, missä vessojen ovia ei ollut merkitty sukupuolimerkinnöillä. Niissä oli vain kyltti WC. Sisustuksesta huomasin, ettei sitä ollut ehkä tarkoitettu minun sukupuolelleni mutta hätä ei lue lakia. Tampereesta on siis moneksi. Seuraavan kerran käyn siellä sitten, kun sen keskustaa ei enää myllätä enkä silloinkaan aja sinne itse vaan luotan julkisiin kulkuneuvoihin.

Vuonna 1779 annettiin Tampereen kaupungin perustamiskirje. Aleksanteri I:n Suomen kierros 1819 kulki Tampereenkin kautta. Hän jopa lupasi kutsua valtiopäivät koolle. Kutsukirje jäi kuitenkin allekirjoittamatta. Sen sijaan James Finlayson huomasi Tammerkosken mahdollisuudet ja sai keisarilta luvan konepajan perustamiseen. Tehdas saatiiin pystyyn valtion korottoman lainan turvin 1823 ja se oli vaihtanut tuotantosuunnakseen tekstiiliteollisuuden. Finlaysonin puuvillatehdas sai rinnalleen Tampereen pellavatehtaan 1856. Sisällissodan aikana Tampereen valtaus kuuluu kaikkien aikojen sisällissotien verisimpiin. Valokuvat tuhotusta kaupungista muistuttavat nykyvalokuvia Gazasta ja Ukrainasta.

Kesäkuun valtuustossa hyväksyttiin viime vuoden alijäämäinen tilinpäätös. Se ei ollut ensimmäinen mutta selvitystä talouden tasapainottamiseksi ei vielä tarvita, koska syömätöntä ylijäämää on vielä jäljellä. Samassa kokouksessa esiteltiin Tampereen kaupungin toiminnan ja talouden katsaus. Se ei näytä kovin valoisalta. Väki vähenee, työttömyys kasvaa, alijäämä syvenee, lainamäärä kasvaa, verorahoitus pienenee. Ensi vuoden talousarviota ollaan valmistelemassa. Valtuustoaloitteissa kuitenkin esitetään lisää menoja kaupungille tai ne ovat sellaisia, jotka eivät talouteen vaikuta ainakaan suoraan.

Tammela

  

Tammela nimen selitykseksi on esitetty tammi-sanan johdosta, ruotsin damm eli patoa tarkoittavan sanan väännöstä ja kantatalon nimeä. Aluksi Tammela tarkoitti kylän nimeä. Se mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1423. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa koko pitäjää. Tammelan kautta kulkee Hämeen Härkätie, joka on ollut kulkuväylänä 800-luvulta saakka. Tammelasta otettiin väkilukuun suhteutettuna eniten hakkapeliittoja 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Siksi tämä historian vaihe on esillä Tammelassa. Kunnantalo sijaitsee Hakkapeliitantiellä ja Lounais-Hämeen Pirtin alakerrassa on Hakkapeliittakellari. Suomen koululaitoksen historiaan Tammela pääsee Mustialan maanviljelyskoululla. Se perustettiin 1840 ja oli pitkään ainoa maatalousoppilaitos Suomessa. Siellä miehet opiskelivat suurtilojen työnjohtajiksi ja naiset karjakoiksi. Myös lampureita yritettiin kouluttaa mutta hakijoiden vähäisen määrän vuoksi se lakkautettiin 1860. Korkeampaa matalousopetusta ei Suomessa saanut missään lähes 70 vuoteen.

Tammelan kunnan viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Mitenkään poikkeuksellista se ei ole, sillä vanhaa ylijäämää on taseessa reilusti. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin, että Tammelan kunta tarjoaisi tontteja euron kappalehintaan. Valmistelussa todettiin, että sopiva alue olisi Nuutin alue Similänkumalla, missä asemakaavassa on 37 tonttia, joista 21 on rakentamisvalmiina. Sopiva ajankohta tonnttien markkinointiin oli Forssassa järjestettävillä Talo & Tyyli -messuilla. Tammelan luontokohteista esitellään Saaren kansanpuisto. Olemme ajaneet sen kautta. Ihana koppimopotie ja upeat harjumaisemat. Siellä on juhannusjuhlia pidetty vuodesta 1934 ja siellä on myös edellä mainittu Lounais-Hämeen Pirtti, talonpoikaisesineillä sisustettu kotiseututalo. Kaukolanharjun korkeimmalla kohdalla sijaitsee 100-vuotias näkötorni. Albert Edelfelt on käynyt myös ihailemassa maisemia. Torronsuon kansallispuistossa voi tutustua Etelä-Suomen suurimpaan keidassuoalueeseen. Siellä on paikoitellen jopa 12 metriä paksuja turvekerroksia. Osa pitkospuureitistä on esteetöntä. Silti en saanut reissukaveria sinne. Tosin rollaattorikaan ei ollut mukana. Reissukaveri kertoi armeija-aikaisesta kersantistaan, joka marssilauluna laulatti laulua Forssasta pojat kotoisin ollaan tuolta Tammelan pitäjästä, kun tuvasta mentiin tahtimarssia ruokalaan. Laulu on peräisin siltä ajalta, kun Forssan kylä vielä kuului Tammelan kuntaan eli ennen vuotta 1923.

Taivassalo

 

Taivassalo mainostaa itseään Onnellisten saaret ja Graniitinluja silakkapitäjä sloganeilla. Punaista tasalaatuista graniittia Taivassalosta viedään ulkomaille saakka. Taivassalo on aiemmin ollut saari mutta maankohoaminen on liittänyt sen mantereeseen. Toki siltoja Taivassalossa on. Muntin yksiaukkoinen kiviholvisilta korvasi vuonna 1850 aiemman puurakenteisen 1700-luvulla rakennetun puusillan. Muntin silta on edelleen nähtävillä. Se yhdisti Koiviston kylän Kirkkosaareen. Ohi ajaessamme olemme aina ihailleet sitä. Uudempi Kaitaisten silta valmistui 1982. Se on lähes puoli kilometriä pitkä ja yhdistää Kaitaisten ja Lehtisten saaret. Sillalle on monta kertaa tehnyt mieli pysähtyä ihailemaan vettä ja vihreää molemmin puolin. Koskettavin paikka on Kyynelten kallio. Ruotsin laki muuttui 1734 ja se kielsi serkusavioliitot kuolemanrangaistuksen uhalla. Taivassalolaiset serkukset eivät tähän taipuneet ja seurauksena Heikki Eerikinpoika Paastola mestattiin, Liisa Matintytär Uurna poltettiin sen jälkeen, kun hänen oli katseltava miehensä mestausta ja heidän lapsensa hukutettiin kiehuvaan veteen. Turun hovioikeuden päätöksestä on nettisivulla kopiot. Vanhojen käsialojen lukutaitoni on rapistunut joten en voi asiaa vahvistaa. Sen sijaan samalla paikalla on todistettavasti teloitettu 1665 annetulla tuomiolla kaksi homoseksuaalia. Suuri postitie on edelleen nähtävillä Taivassalossa. Ruotsista tullut posti tuli Taivassalon Tuomoistenrantaan, missä on entistetty kivilaituri. Myös Helsinginrannassa on jäänteitä laitureista. Tietä käytti myös Kustaa Vaasa kesällä 1557. Kuuluisin taivassalolainen on Maunu Särkilahti, joka toimi Turun piispana 1489-1500. Suomen sodan aikaan Ruotsista tulleet apujoukot yrittivät maihinnousua Taivassalossa. Homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Taivasssalon tämän vuoden valtuustoissa on vahvistettu uusia ranta-asemakaavamuutoksia Helsingissä, Tammelassa ja Aasamaalle. Viime vuoden talousarvio oli aluksi alijäämäinen. Loppuvuoden tiukkaan harkituilla hankinnoilla ja rekrytointikiellolla saatiin tilinpäätös ylijäämäiseksi. Samassa kokouksessa päivitettiin myös kunnan strategia. Taivassalopäivää vietetään 10.10.2026 kirjastossa. Järjestäjinä Yhteiseloa kirjastossa -hanke ja Taivassalo-Seura. Esillä on kotiseutuarkiston valokuvia ja esineistöä. Tapahtuma on osa vanhusten viikkoa. Kirjastossa on myös satuhetkiä perheiden pienimmille.

Taivalkoski

  

Taivalkosken valtuusto on alkuvuoden kokoontunut OSKU:n auditoriossa. Viimeisin kokous oli kuitenkin yläkoulun auditoriossa. Siksi kaksi kuvaa. Yläkoulun kuva on otettu iltahämärissä ja OSKUn kuva aamuhämärissä. Eivät kovin edustavia kumpikaan. Kesän hotellibudjetti alkaa ylittyä, joten ei ollut aikaa jäädä odottamaan valoisampaa aikaa. Toukokuun valtuuston kokouksen aluksi luovutettiin mitalit kahdelle taivalkoskelaiselle lasten ja nuorten kanssa työskentelevälle. Työhyvinvointia edistettiin kustantamalla henkilökunnan kahvit, teet ja kaakaot loppuvuodeksi. Menoerä ei ollut alkuperäisessä talousarviossa. Siksi valtuusto päätti lisämäärärahan myöntämisestä. Viime vuosi jäi alijäämäiseksi. Samoin odotetaan tämän ja parin seuraavan vuoden olevan alijäämäisiä. Taseessa on kuitenkin edellisiltä vuosilta säästynyttä ylijäämää joten kunnan talous on vakaalla pohjalla. Valtuusto hyväksyi myös Taivalkosken matkailustrategian päivityksen. Osa siitä on Taivalvaaran hiihtomajan ja laavun myynti, kun edellinen vuokralainen sanoi irti vuokrasopimuksen. Eilisessä kunnanhallituksen kokouksessa asia on ollut esillä.

Iijoen varrelta on tehty runsaasti kivikautisisa löytöjä. Kierikin aluetta kaivetaan edelleen. Myös Taivassalon Tervaniemellä kerättiin materiaalia sekä pintapoiminnalla että kaivauksilla. Löytöihin sisältyi mm. n. 80 kvartsiesinettä ja poikkeuksellisen paljon karhun luufragmentteja. Kaivauksessa todettiin selviä rakenteita, joista osa oli tulisijoja. Seutu oli pääasiassa eräaluetta Täyssinän rauhaan 1595 saakka. Silloin alue siirtyi Ruotsin hallintaan ja savolaisasutus kohtasi täällä rannikolta levittäytyvän asutuksen. Vanhimmat tunnetut asukkaat seudulla olivat Simo Kurtti, Juho Soroinen ja Heikki Manninen. Aloimme Kurtin kyläkoulun ohi. Keskus oli aluksi Jokijärvellä. Sieltä se siirtyi sahan perustamisen myötä Taivalkoskelle, minne perustettiin oma pitäjä. Jokijärvi liitettiin siihen 1884. Tunnetuin Jokijärveläinen on Kalle Päätalo. Taivalkoskelle on perustettu Päätalo-keskus. Siellä on Päätalon näköistyöhuone ja hänen elämästään kertova näyttely. Päätalon kotitalo on Jokijärvellä todella komealla paikalla. Kotiseutupäivät muutti nimekseen Päätalo-päivät 1980-luvun alussa. Toinen tuntemani taivalkoskelainen on historioitsija Jouko Vahtola, jonka luentoa olen joskus kuunnellut ja hänen yleisteoksistaan olen ammentanut tietoja ja tulkintoja opettajantyöhöni. Keskustassa on Suomen vanhin edelleen toimiva kauppa, Jalavan kauppa. Sen perusti Stephan Jakowleff 1880. Hän toimi kulkukauppiaana ja piti varastoa ja epävirallista kauppaa Puolangalla. Hän yritti perustaa pysyvän kaupan muttei saanut siihen lupaa ja siksi siirtyi Taivalkoskelle, mistä lupa heltisi. Suvun viides sukupolvi pitää kauppaa nykyisin. Stephanin poika Nikolai muutti nimensä Jalavaksi.

Pohjoiseen on aina kiva ajella. Vähän liikennettä ja ne maisemat. Puolangan ja Taivalkosken välillä taisi mennä pari kymmentä kilometriä ilman yhtäkään ohitusta. Siellä oli monia järviä, joiden rannoilla ei näkynyt mökin mökkiä. Todellista erämaata. Pyhännän jälkeen alkoi näkyä maaruskaa. Punaisen, keltaisen ja ruskean eri sävyjä, sammaleiden ja varpujen erisävyisten vihreiden ja jäkälien harmaiden seassa. Poronhoitoalueen alkamisen jälkeen ei tarvinnut kauaa odottaa, kun ensimmäiset porot näkyivät pientareella. Matkan varrella näimme pellolla ison tokan. Metsäkanalinnut täyttävät kivipiiransa asfaltin reunassa olevilla pikkukivillä. Näimme pari aterialla. Tien yli lensi naarasteeri ja lintu, jonka olimme tunnistavinamme pyyksi.

Taipalsaari

  

Taipalsaareen suurin osa matkasta on tylsää isoa tietä. Onneksi Savitaipale Taipalsaari väli oli todellista koppimopotietä, hyvä asfaltti, mäkiä ja mutkia ja vähän liikennettä. Taipalsaari yllätti pienuudellaan. Taajamakylttien väli on vain pari kilometriä ja taajaman päättymisen jälkeen ajelimme etsien sopivaa u-käännöspaikkaa. Upeita maisemia ja tiedämme, että niitä jatkuu Lappeenrantaan saakka. Lähdimme aamuhämärissä ja palasimme iltahämärissä ja siksi onnistuimme näkemään neljä kaurista.

Taipalsaarelta on tehty kampakeraamiselle ajalle ajoittuvia löytöjä ja siellä on myös kalliomaalauksia. Seudulla on siis asuttu yli 4000 vuotta. Vaaterannassa tutkittiin kivikautinen – varhaismetallikautinen laaja-alainen asuinpaikka, joka rakentamisen seurauksena on osittain tuhoutunut. Vaaterannan asuinpaikalta on löydetty naudan, lampaan tai vuohen, sian ja hevosen luita, jotka kertovat karjanhoidon alkuvaiheista. Hevosen luut ovat todennäköisesti varhaismetallikaudelta. Punamultakuopasta löydettiin meripihkakorun, piiesineiden ja tyypillisen kampakeramiikan palojen lisäksi palaneita ihmisenluita. Se on ainoa kivikautinen polttohauta Suomesta. Valkeasaaresta on rautakauden alusta kalliomaalaus, jonka läheltä on löydetty varhaisrautakautista keramiikkaa. Keskiajalta lähtien aluetta on hallinnoitu Taipaleen kuninkaankartanosta. 1600-luvulla vakiintui nimi Taipalsaari. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 seutu jäi Ruotsin puolelle, myöhemmin se liitettiin Venäjään ja autonomian aikana palasi Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Kunnan alueesta yli puolet on järviä. Viime kesänä on ollut mahdollista lainata venettä maksutta paikallisen kaupan aukioloaikoina. Myös pyöräilyreiteiltä pääsee ihailemaan saaristomaisemaa. Taipalsaari on osa Unesco Global Geoparkia ja siellä sijaitsee 10 erilaista kohdetta. Käyntipäivänämme oli Konstun majan kesäkauden päättäjäiset ja Taipalsaaren nuorisoseuran 130-vuotisjuhlat. Lokakuussa on Jänkäsalon karvahattu-uistelukilpailut ja marraskuussa nuorille suunnattu tapahtuma kirkonkylän liikuntasalissa. Vesistöjen runsauden vuoksi kunta on kiinnostunut uudesta vesireitistä. Suunnitteleilla on Kutilan kanava, joka yhdistää Suur- ja Pien-Saimaan ja mahdollistaa rengasreitit Saimaalla. Kanavan rakentamisesta on kunnalle esitetty tiedustelu, jossa halutaan tietää paitsi kustannuksista myös ympäristövaikutuksista rakentamisen aikana ja pitemmällä aikavälillä. Ihailtavan pitkä kysymyslista, johon kunta on antanut perusteelliset vastaukset. Kunnan taloutta rakentaminen ja kanavan ylläpito tietysti rasittaa. Sen odotetaan lisäävän matkailua ja sen varaan rakentuvia elinkeinoja. Kanava toivotaan voitavan siirtää myöhemmin valtion hoidettavaksi kuten Kimolan kanava. Viime vuoden tilinpäätös oli yliijäämäinen, tosin ei niin paljon kuin talousarviossa oli toivottu. Tämän vuoden talousarviossa valtionosuuksista jouduttiin käyttämään ennakkotiedon lukuja ja lopullinen valtionosuus oli merkittävästi pienempi. Asiaa käsiteltiin syyskuun valtuuston kokouksessa.

Oulujoki (1910-1964) Oulun maalaiskunta 1865-1909

    

Harvinaisen varhaisessa vaiheessa Oulun maalaiskunnan asukkaat tulivat siihen tulokseen etteivät asu maalaiskunnassa ja siksi muuttivat kunnan nimen Oulujoeksi. Taisivat olla ensimmäisiä tässä suhteessa. Toppilassa oli höyrysaha ja Maikkulassa viinatehdas. Muita elinkeinoja maanviljelyn lisäksi olivat kalastus, tervan kuljetus ja matkailu. Kunnalla ei koskaan ollut omaa kunnantaloa vaan asiat hoidettiin naapurikunnan alueelta. Ihan samoin kuin Jyväskylän maalaiskunnassakin. Se tosin pysyi maalaiskuntana koko ikänsä. Naapurikunta nakersi pikku hiljaa Oulujokea. Tuiran alueen se kahmaisi jo 1892 ja sama jatkui seuraavalla vuosisadalla tasaista tahtia, kunnes loput kunnan alueet jaettiin vuoden 1965 alussa kahdeksan naapurikunnan kesken. Jotkut ovat haikailleet paluuta menneeseen ja ovat yrittäneet puuhata kunnan palauttamista. Olen ajanut bussilla ja koppimopolla Tuiran siltojen yli monet kerrat. Silloin ei vaan pysty ottamaan kuvaa. Bussista olen muutaman kerran yrittänyt. Ei kovin hyvällä menestyksellä. Nytkään ei ollut valaistuksen kannalta sopivin keli mutta kyltti näkyy selvästi. Koska Tuiran liittämisestä alkoi kunnan kutistuminen, halusin nimenomaan siitä kuvan. Sattuneesta syystä kävelin siltojen yli ja tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä.

Säkylä

  

Säkylä on onnistunut sopeuttamaan talouttaan niin, että viime vuosi oli ylijäämäinen ja taseeseen on sitä kertynyt 15 miljoonaa. Syyskuun kokouksen esityslistassa on lisämäärärahan myöntäminen vesihuoltoverkoston rakentamiseen. Rakentamista on aikaistettu, minkä vuoksi rahaa tarvitaan jo tänä vuonna. Samassa kokouksessa käsitellään myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jossa on paljon tietoa kouluterveyskyselystä. Säkyläläisten lasten ja nuorten tilannetta verrataan satakuntalaisten ja kaikkien suomalaisten vastauksiin. Kunnanjohtaja on jäämässä ensi vuonna kesälomille ja jatkaa lomailua eläkkeelle. Nyt valtuuston pitää päättää kunnanjohtajan kelpoisuusehdoista. Hakijalta esitetään vaadittavaksi ylempää korkeakoulutukintoa ja kokemusta vaativista johtamis- ja esihenkilötehtävistä.

Kuvaa ottaessani ihmettelin kunnantalon edustalla olevaa vaikuttavaa merimiespatsasta. Se puuttuu Säkylän julkisten taideteosten luettelosta ehkä siksi, että se on paljastettu viime vuoden itsenäisyyspäivänä. Veistos on Emil Cedercreutzin tekemä ja hänen perustamansa säätiö luovutti sen Säkylän kunnalle. Taitelija oli syntynyt Köyliössä, joka on nykyisin Säkylää. Komea patsas ja kunnantalon takana avautuu Pyhäjärvi joten ihan hyvällä paikalla. Joka kerta, kun olemme ajaneet Säkylän kautta reissukaveri on muistuttanut, että siellä on Huovinrinteen varuskunta. Siellä voi käydä tutustumassa Porilaismuseoon. Sen nettisivutkin ovat vaikuttavat. Kuninkaallisen Porin rykmentin perustamiskäskyn antoi Ruotsin kuningas Kustaa II Aadol 16.2.1626. Rykmentti taisteli paljon ulkomailla Ruotsin suurvalta-aikana. Vuosien saatossa rykmentti muuttui prikaatiksi. Ulkoilijalle suositellaan Harjureittiä, satakuntalaisten omaa ”pikku lappia”.

Kesä on kääntänyt selkänsä koppimopoilijoille. Syksy merkitsee virstanpylväitä kohti talvea: leikkuupuimurit, kynnöspellot, oraalla olevat vainiot, yhä keltaisemmat koivut, punaisena hehkuvat haavat, lehdettömien puiden välistä näkyviin hiipivät järvenselät, sähkölangoille kokoontuvat pikkulintuparvet, hanhi- ja kurkilaumat pelloilla, utua notkelmissa ja lampien läheisyydessä, kylmä sade huurrutta ikkunat. Jokainen uusi kunta voi olla tämän syksyn viimeinen ennen yöpakkasia ja räntäsateita. Siksi näistä nauttii vähintään yhtä paljon kuin keväällä vaikka tunnelma on haikean hyvästelevä.