Soini

 

Sodankylästä etelään sai ihailla tienvarsien puna-apiloita, siankärsämöitä ja päivänkakkaroita. Mäntykankaiden kanervat alkavat olla kauneimmillaan. Etelämpänä sitten jättipalsami kukkii laajoina kasvustoina. Sekin on haitallinen vieraslaji. Sen hävitttäminen on huomattavasti lupiinia helpompaa, koska se on yksivuotinen. Vain leikkauskeväänä itämättömät siemenet tuottavat kasvin seuraavana kesänä. Hävittämiseen ei tarvitse siis sitoutua pitkäksi aikaa. Soiniin ajeltiin lähes koko ajan taukoamattomassa sateessa. Eläinhavainnot jäivät silloin vähiin. Joutsenperhe lensi kohti etelää ja kurkia näkyi pelloilla. Ne ovat levinneet jo koko maahan.

Soinin kunnantalon vieressä on Kuninkaantupa. Retkeilyreittien joukossa on Kuninkaanpuiston ja Kuninkaanjoen reitit. Kuninkaanjoki alkaa Kuninkaansuolta ja sen alkupäässä on Kuninkaankivi. Vuodelta 1568 olevassa asiakirjassa on nimi Kunnga ioki ja vuonna 1581 sama paikka kirjoitetaan Konungsåby eli Kuninkaanjoen kylä. Kylän asukkaana mainitaan jo 1560 Peder Konung. Hän ei ole niin merkittävä henkilö kuin Kustaa Vaasa, joten tarina kertoo, että kuningas olisi käynyt metsästysretkellä seudulla, juonut Kuninkaanjoesta ja jättänyt tarinan elämään. Kustaa Vaasa vietti Suomessa vuoden Suuren Venäjän sodan (1555-1557) aikana. Silloin olisi toki ehtinyt käydä salomailla metsästämässäkin. Kaikki eivät tähän tarinaan usko vaan nimelle on kehitetty myös vaihtoehtoisia selityksiä. Kylän karjaa paimentavien paimenten pomoa on nimitetty vall-kung -nimityksellä. Alajärven ruotsinkieliset olisivat siis paimentaneet karjaansa Kuninkaanjoen alajuoksulla. Myös on veikkailtu, että joki olisi ollut vanha rajajoki hämäläisten ja karjalaisten erämaanautintojen välillä. Ehkä jopa rajajoki Novgorodin suuntaan. Nimitys Soini seudulle tuli vasta 1800-luvulla kunnan itsenäistyttyä 1868. 1700-luvulla seutu oli tervanpolttoaluetta. Tervanpoltto on saanut muistomerkin Liikekeskuksen aukiolle. Talvisodassa soinilaiset sotilaat palvelivat Jalkaväkirykmentti 30:ssä, jonka komppanianpäällikkönä oli runoilija Yrjö Jylhä. Taipaleenjoen taistelussa komppanian tappiot olivat niin suuret, että jatkosodassa joukko-osastoja ei enää koottu saman kunnan asevelvollisista. Jos Linna olisi kirjoittanut Tuntemattoman sotilaan talvisodasta, siinä ei puhuttaisi niin monia murteita. Jatkosodan aikana haluttiin varmistaa, ettei mikään kunta kokisi kohtuuttoman suurta menetystä vaikka suuri osa komppanian miehistä kuolisi tai haavoittuisi. Monessa kunnassa on säilynyt vaivaisukkoja, jotka keräsivät almuja köyhille. Soinissa on 1854 Matti Taipaleen veistämä vaivaisakka. Akka on puolitoista metriä korkea eli tuon ajan keskimääräisen naisen pituinen. Matti Taipaleelle maksetusta palkkiosta on erilaisia tietoja. Tekijä oli mäkitupalaisen poika, joka kuoli vähän akan valmistumisen jälkeen vain 20 vuotiaana. Akka on saanut matkustella. Se on käynyt kotimaassa vaivaisukkonäyttelyssä ja ulkomailla Italiassa saakka ja se on päässyt postimerkkiin.

Aika monet kunnat ovat nettisivuilleen laittaneet vähän monimerkityksisen moton. Niin myös Soini, joka on ”Luonnostaan huipulla”. Kuntalaisia motivoidaan liikkumaan. Koko kesän ovat käytössä kuntolaatikot, Liike kuuluu kaikille ja Mestaripyöräilijä-kampanjat ja elo-syyskuussa vielä Kepeät kierrokset urheilukentällä. Kirjasto mainostaa Lukuloikkaa lapsille, nuorille ja perheille. Samalla kirjastossa voi tutustua Heikki Lehtomäen näyttelyyn. Heinäkuun viimeisenä päivänä vietetään marginaalimusiikin festivaalia Puuhi-juuret 2026. Soinilaisten muusikoiden ilta on elokuussa. Kunnalla menee hyvin. Viime vuoden tilinpäätös oli ylijäämäinen. Naapurikunnalla ei mene yhtä hyvin. Soini ei ole kiinnostunut kuntaliitoksesta. Isompaan konkurssikypsään kuntaan liittyminen ei pienelle kunnalle lupaa mitään hyvää. Seuraavien kunnallisvaalien jälkeen valtuuston enemmistö on isosta kunnasta ja palvelut pelastetaan sinne. Soinin valtuusto hyväksyi Yrityslaakson asemakaavan. Suunnitteilla on ulkokuntosali, johon haetaan investointitukea. Omaa rahaa hankkeeseen käytetään 15300€, jos hanke saa tukea Elinvoimakeskukselta. Lisäksi päivitettiin metsä- ja hyvinvointisuunnitelmat.

Sodankylä

  

Ravintoloiden ahdingosta on uutisoitukin. Koppimopoilijalle se näkyy lyhentyneinä aukioloaikoina ja kokonaisina päivinä, jolloin kahvila on kiinni. Epävarmuus pitää kukkaron nyörit tiukalla, vieraan työvoiman palkkaaminen ei vähentyvän kassavirran vuoksi ole mahdollista eikä yrittäjä jaksa ilman lepopäiviä. Siksi koppimopoilija syö eväitä parkkipaikoilla tien varressa. Samalle pätkälle voi sattua kokemuksia ääripäistä. Tällä pätkällä kohtasimme reissun tähänastisen parhaan hinta-laatu-suhteen majoituksessa ja toiseksi huonoimman. Vaikea kuvitella, että enää loppumatkasta tapaisimme parempaa. Rovaniemeltä varasimme reissun toiseksi parhaaseen majoitukseen yön. Avaimia hakiessamme henkilökunta siirsi meidät parempaan huoneeseen samalla hinnalla. Sillä tempulla pääsi parhaaksi. Harmi, ettei Lapissa ole enää kuin neljä käymätöntä kuntaa. Poroja näimme kiitettävästi. Aluksi ihmettelimme, miksi vastaantuleva auto vilkutti valoja. Mikä meissä on vikana? Mutkan takaa tuli näkyviin porolauma keskellä tietä. Seuraavan valojen vilkuttelijan jälkeen tiesimme varautua niihin ihan ihmettelemättä. Pudasjärveltä Ranualle näimme enemmän poroja kuin ohittavia autoja. Tämä on juuri se asia, miksi koppimopoilu on niin nautittavaa ja miksi Lappi on niin ihana.

Ancylusjärvi (noin 7000-6000 eKr) ulottui Sodankylään saakka. Tämän kauden loppuvaiheessa on hirvi ehtinyt levitä seudulle. Rakkokankaalta on poikkeuksellinen löytö. Käyräteräisen eläinpääkoristeisen punaliuskeveitsen lisäksi siihen kuuluu jäännöksiä kymmenkunnasta kiviesineestä, jotka on poltettu ja rikottu perusteellisesti. Syytä moiseen menettelyyn voi vain arvailla. Kelukosken voimalaitoksen vaikutusalueelta tutkittiin kivikautista asuinpaikkoja ja pyyntikuoppasysteemi. Kuoppasysteemi on tehty suoaukeiden välisille hiekkakaarroille, jolloin saaliseläimet ovat joutuneet niihin yrittäessään Sattasjoen pohjoispuolen kulkureitille. Alueelta löytyneet palaneet luut olivat kuluneet majaville, peuroille ja hirville. Neulanniemen asuinpaikka määriteltiin lyhytaikaiseksi pyyntiasuinpaikaksi. Poikamellan asuinpaikalta tutkittiin kolme tulisijaa ja löydettiin kvartsia ja keramiikkaa, joiden perusteella veden alle jäävä asuinpaikka todetiin kivikautiseksi. Kelukosken asuinpaikka oli säilynyt varsin hyvin ja siinä riittäisi tutkittavaa. Se tuhoutui, kun voimalaitos rakennetaan 2001. Autiokentän kivinen eläinaiheinen veistos edustaa laajalle levinnyttä eläintaiteen perinnettä. Myös pronssikautisia esineitä on löydetty alueelta. Uusi aika tuli Sodankylään viimeistään silloin, kun 1912 sinne vedettiin lenntäinlinja. Sodankylä on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta. Lappi on suurten kuntien luettelossa hyvin edustettu, kymmenestä suurimmasta seitsemän on Lapissa. Koska kunnassa on tilaa, sinne mahtuu osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, Sompion luonnonpuisto ja osa Saariselän tunturialuetta. Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat ovat keskustasta pohjoiseen. Lokan alle jäi Suomen suurin suo, Posoaapa, ja kolme kylää. Soita toki jäi suojeltavaksikin. Ilmakkiaavan ja Viiankiaavan soidensuojelualueet edustavat pohjoisen suomen tyypillisiä aapasoita. Sodankylän elokuvajuhlat ovat toistuneet vuodesta 1986 asti ja kansainväliset kullanhuuhdontakisat ovat vielä vanhempaa perua. Kunnan talous on hyvällä tolalla. Sodankylän kunnan viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuusto käsitteli myös kunnan kaivosohjelmaa. Sodankylässä on useita kaivoksi ja niiden toiminta halutaan sovittaa ympäristön ja paikallisyhteisön hyvinvointiin. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin maa- ja metsätalouden sekä luontaistalouden opintoja peruskouluun. Asiaan suhtauduttiin myötämielisesti. Edellytyksenä on, että joku opettaja on asian opettamisesti kiinnostunut. Valinnaiskursseja voi opetussuunnitelmaan lisätä joka vuosi. Oma kokemukseni on vähän kelju. Kollega oli innostunut toisen maailmansodan kurssista ja sai markkinoitua sen oppilaille todella tehokkaasti. Sitten hän vaihtoi koulua ja jätti kurssin perinnöksi meille kahdelle, jotka emme olleet vähääkään kiinnostuneita asiasta. Onneksi nuorempi kollega hoiti homman. Sitoutunut opettaja on ensiarvoisen tärkeä valinnaiskurssien onnistumiselle. Kuuluisista sodankyläläisistä voi mainita Andreas Alarieston, joka saavutti mainetta 1970-luvulla, kun naivismi oli nouseva taidesuuntaus. Hän oli itseoppinut taiteilija ja piti ensimmäisen virallisen näyttelynsä 75-vuotiaana. Minuakin on houkuteltu taideseuran jäseneksi. Voisikohan sitä kokeilla, millaisia teoksia saisi ensi kesäksi seuran näyttelyyn. Silloin olen samanikäinen kuin Alariesto ensinäyttelynsä aikoihin. Kirjallisuuden alaa edustaa Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi oli ehdolla useampaankin palkintoon. Kirja kertoo Lempin tarinan kolmen hänelle läheisen ihmisen näkökulmasta. Kirjan rakenne on tehokas. Se korostaa sitä, miten erilaisen kuvan eri ihmiset Lempistä ovat saaneet. Tunteet vaihtelevat kertojasta riippuen rakkaudesta ja ihailusta kateuteeen ja vihaan. Teosta voi lämpimästi suositella.

Siuntio

  

Alunperin ajattelin, että ajamme Sipooseen lauantaina, yövymme siellä ja sunnuntaiaamun hiljaisessa liikenteessä ajelemme sitten jotain reittiä Helsingin ohi Siuntioon. Sipoossa olimme kuitenkin yllättävän aikaisin alkuiltapäivästä. Olemme tänä kesänä ajelleet aika paljon pohjoisessa ja siellä paikkakuntien välimatkat ovat ihan toista kuin etelässä. Olin katsellut kepsin tarjoamia vaihtoehtoisia reittejä Sipoo-Siuntio välille ja ne kaikki tuntuivat ahdistavilta. Valitsin kuitenkin selkeimmän ja pisimmän. Kiljava Resortin seutuvilla ajattelimme sitten jäädä yöksi. Saimme avaimet viihtyisään, tilavaan huoneeseen ja hetken sitä katseltuamme ajattelimme, että vielä kohtuuhiljaisen lauantai-illan liikenteessä voisimme ajella Siuntioon. Hyvä niin, koska seuraavan aamun liikenne ei todellakaan ollut hiljaista sunnuntaiaamun liikennettä vaan jono toisensa jälkeen sai meidät kiinni ja väistelimme niitä bussipysäkeille hyvin ahkerasti. Illalla helteinen keli ei viilentynyt edes sateessa. Sade taukosi sen verran, että näimme pari kaurista melko kaukana pellolla. Sunnuntaina poispäin ajellessa sateli niin reilusti, että paikoilla, missä aikaisemmin olemme nähneet kauriita, ei niitä nyt ollut.

Siuntio on ollut asuttua kivikaudelta saakka. Krejansbergetin huipulla on pronssikautisia hautaröykkiöitä eli hiidenkiukaita. Skällbergetin muinaislinna on rautakautista perua. Tanska teki ristiretkiä 1200-luvulla seudulle. Asiakirjoihin Siuntio pääsi 1382. 1400-luvulla rakennettiin Suitian kartano ja Sjundbyn kartano. Siellä ovat vierailleet Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär ja kuvataiteilija Helene Schjerfbeck. Porkkalan vuokra-alueeseen kuului noin neljäsosa Siuntion kunnan alueesta. Siuntiossa on mietitty kuntaliitosta mutta päätöstä ei saatu ajoissa tehtyä ja niinpä kunta jatkaa itsenäisenä. Viime vuonna tilinpäätös kääntyi ylijäämäiseksi edellisvuoden alijäämäisen tilikauden jälkeen. Kunnan taseessa on reiluhkosti puskuria edellisten vuosien ylijäämistä joten kuntaliitokselle ei ole kiirettä. Samassa kesäkuun kokouksessa yritettiin päättää myös kuntastrategiasta. Asia jätettiin kuitenkin pöydälle ja siihen palattiin ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. Strategiaan ehdotettiin lukuisia muutoksia, joista vain arvojen selitysten poisjättäminen sai riittävästi kannatusta. Katsoin luonnoksen ja minunkin mielestä ratkaisukeskeisyyden, kaksikielisyyden, osallisuuden ja ympäristötietoisuuden selitykset vaikuttivat vähän kököiltä ja rajaavilta. Ehdottomasti parempi, että jokainen voi määritellä valitut arvot omalla tavallaan ja käyttää sitten niitä perusteluina.

Siuntiossa on tehty työläisnaisten lomatoiminnan historiaa. Miina Sillanpään johtama Helsingin palvelijataryhdistys osti 1921 huvilan Siuntiosta lomakodiksi. Entisestä Haneborgin huvilasta tuli Lepopirtti. Asiaa vastustettiin ankarasti. Kotiapulaisten mahdollisuus lomaan ajan ja rahan puutteen vuoksi oli tuohon aikaan toki rajallinen ja siksi Lepopirtissä oli myös Helsingin sairaaloiden lähettämiä kuntoutettavia potilaita ja muita lomailijoita. 1970 alue laajeni Siuntion kylpyläksi, joka kauppojen jälkeen toimii nykyään Hotelli Siuntiona. Aleksis Kivi asui 1864-1871 Siuntiossa Fanjunkarsin sotilatorpassa. Siksi kunta on nimennyt yhden kouluistaan Aleksis Kiven kouluksi. Myös luontokohteista kiinnostuneille seudulla on nähtävää: Pytbergin tammimetsä, Torsgårdin metsä ja Siuntiojoen pääuoman ja kuuden sivujoen alue. Siellä on alkuperäinen luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta. Keskiaikaiset markkinat pidetään elokuun alkupuolella.

Sipoo

  

Sipoosta ensimmäisenä tulevat mieleen Sibbo-Vargarna ja ne kuuluisat kanat, jotka sanovat tak, tak tai ehkä tack, tack. Kesä alkaa kääntyä satokautta kohti. Viljapeltojen lukemattomat vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt vaihtelivat tienvarsien pelloilla. Horsma, pietaryrtti ja mesiangervo reunustivat pientareita. Pohjoisempana ne olivat vallanneet jo kokonaisia peltoja. Täällä kesannolle jääneitä peltoja oli vähemmän ja niillä kukki monipuolisempi kasvilajisto. Sipoosta on tehty joitakin kivikautisia löytöjä. Siitepölytutkimuksen perusteella maata on viljelty jo 800-1000-luvuilla, Hämäläisten on arveltu siirtyneet seudulle 1000-luvun tienoilla ja ruotsalaisasutuksen 1300-luvulla. 1600-luvulla perustettiin lukuisia aateliskartanoita ja 1700-luvulla alkoi orastaa teollinen tiilenvalmistus. Ruotsalaisasutus syrjäytti vanhan hämäläisen asutuksen ja kunta oli 1950-luvulle saakka ruotsinkielinen. Sitten se muuttui kaksikieliseksi ja nykyisin suomi on enemmistökieli. Väestönvaihtoa vai mitä? Vaakunan susi-aihe on perua tarinasta, jonka mukaan asukkaat seudulle tulivat viikinkialuksella, jonka keulassa oli suden kuva. Nuuksion ohella Sipoonkorpi on pääkaupunkiseudun viimeinen rakentamaton ympäristö. Se ulottuu myös naapurikuntien alueille. Pikku Myylle vaikuttavimman äänen antanut Elina Salo on syntynyt Sipoossa. Uudet tallenteet ovat saaneet eri äänet ja tiedän ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että nyt ne on pilalla. Onneksi Elina Salon ääni on tallella jo aikaisemmin hankituilla levyillä. Myös Kiba Lumberg, kirjailija ja kuvataitelija, on sipoolainen.     

Valtuusto kokoontuu juhlatalossa Vanhalla vesitorninmäellä. Ajoimme rakennuksen ohi, koska se ei näyttänyt valtuuston arvolle sopivalta. Onhan se komea rakennus, vähän vaan ajan patinoima. Vähän kauempana näkyi upeita saman aikakauden peruskorjattuja taloja, joiden parvekkeista päättelimme ne kuitenkin asuintaloiksi. Onneksi ystävällinen nainen kertoi, että juuri se talo, jonka olimme ohittaneet on valtuuston kokouspaikka. Sitä ei ole vielä ehditty peruskorjata eikä kunnalla ole siihen kyllä varaakaan. Kesäkuussa kokoontunut valtuusto käsitteli viime vuoden tilinpäätöksen. Se oli alijäämäinen eli kunnan velkamäärä lisääntyi eikä kunnan talous ollut tasapainossa. Myös kirjaston ongelmat ja niiden ratkaisu olivat esillä. Nuorten aiheuttama rauhattomuus on aiheuttanut sen, ettei tilaa koeta turvalliseksi. Häiriköille voi antaa porttikiellon mutta sen kynnys on korkea ja se on voimassa vain neljä viikkoa. Nuoret ovat kirjastolle tärkeä kohderyhmä ja heidän viihtyvyyteensä ja häiriköintikäyttäytymisen vähentämiseen halutaan panostaa. Nyt päätettiin kokeilla Nuortenpalvelut ry:n kehittämää Noja – Nuorten oma järjestyksenvalvoja -toimintaa. Siihen myönnettiin 20 000 euron määräraha loppuvuodeksi ja mallin soveltuvuuttaa arvioidaan syksyn kuluessa. Sipoon kirjasto ei ole yksin. Muualtakin Suomesta kantautuu kirjastoista huolestuttavaa viestiä. Jossain on jouduttu vähentämään omatoimiaukioloaikoja.

Simo

Simojoen varrelta noin 40 kilometriä rannikolta Tainiaron kivikautisesta kohteesta on tutkittu noin 40 haudoiksi tulkittua kuoppaa. Arkeologinen aineisto painaa satoja kiloja ja lisäksi löydettiin lukuisia tulisijoja. Paikka on ollut asuttuna viitisen sataa vuotta 6500 vuotta sitten. Historiallisen ajan asutus sijoittui jokisuuhun Simoniemen ja Maksniemen rannikkoseuduille. Asutuksen siirtyminen näinkin paljon johtuu maankohoamisesta. Jäätikön massa painoi maanpintaa ja jääkauden jälkeen se on vähitellen kohonnut. Simossa on maankohoamapuisto, joka havainnollistaa ilmiötä. Söimme eväitä puiston parkkipaikalla, koska vieressä oleva Rantakaffila oli kiinni. Voi sanoa, että etsimme kahvilaa ihan simona emmekä löytäneet kuin kiinni olevia. Onneksi oli eväät. Maankohoamapuiston lisäksi voi käydä tutustumassa jääkäreiden etappitien ja Simon kahakan jääkärikämppään. Sinne on pystytetty myös patsas. Kahakassa kuoli yksi jääkäri ja kaksi jäi venäläisten vangiksi. Simon nykyinen keskusta syntyi, kun rautatie pohjoiseen vedettiin Simon halki. Lenkki Simonkylään todettiin liian kalliiksi ja kaupallinen toiminta siirtyi aseman liepeille. Lapin sota koski erityisesti keskustaajamaa ja Maksniemeä. Simojoen sillat räjäytettiin ja joen yli pääsi vain lossilla pitkään sodan jälkeen. Kuntaliitoksia Simossa on mietitty. Simosta 1869 erotettu Kemi on päättänyt anoa kuntajakoselvityksen tekemistä neuvottelematta asiasta ensin naapureiden kanssa. Tavoitteena on myös Simon liittäminen Kemiin, koska Kemillä on taloudellisia vaikeuksia. Simo ei ole asiasta kovinkaan innostunut. Sen mielenkiinto kohdistuu enemmänkin Ouluun päin. Viime kokouksessaan Simo valitsi uuden kunnanjohtajan, jonka määräaikainen toimikausi alkaa ensi vuoden puolella. Aluksi nykyinen kunnanjohtaja antoi suostumuksensa mutta veti sen pois juuri ennen kokousta. Kesäkuun valtuusto hyväksyi Simoniemen asemakaavan muutoksen ja tilinpäätöksen, joka oli ylijäämäinen. Ei yhtä paljon kuin edellisenä vuonna mutta silti positiivinen. Ei ihme, että Kemi katselee kohti naapuria. Maininnan arvoisia simolaisia ovat kulttuurin alalta näyttelijä, teatterinjohtaja ja -ohjaaja, seikkailija ja kirjailija Aarne Orjatsalo. Häntä pidettiin aikansa parhaana näyttelijänä. Hänen uransa Suomessa tyssäsi sisällissotaan. Siihen osallistumisen vuoksi hän pakeni aluksi Venäjälle ja sieltä Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Hän yritti palata Suomeen 1920-luvulla mutta oikeistoradikalismin nousun vuoksi joutui palaamaan pikavauhtia Yhdysvaltoihin takaisin. Politiikan puolelta tunnetuin simolainen on kolminkertainen pääministeri Martti Miettunen. Hän oli presidentti Urho Kekkosen luottomies. Haluan mainita myös Matti Lacmanin, jonka luentoa olen ollut kuuntelemassa. Ihan hyvä luento. En vaan enää muista, mistä aiheesta.

Siilinjärvi

  

Asbestikeraamiikan ryhmä jaetaann Yli-Iin Kierikin ryhmään ja Siilinjärven Pöljän ryhmään, jolle on ominaista hyvin ohutseinaisten ruukkujen suuosan vahvistaminen taivuttamalla reuna sisäänpäin. Nyt tiedetään, että vaikka asbestikuitu mahdollistaa ohutseinämäiset saviastiat se on myrkyllistä. Siksi arkeologipiireissä kulkee vitsi: "Millä toisella nimelleä kutsutaan asbestikeramiikkaa? Pöljän keramiikaksi." 

Siilinjärven kunnan nimi ei tule siilistä vaan saamenkielen talvikylää tarkoittavasta sanasta tai vaihtoehtoisesti venäläisestä henkilönimestä. Siili on Suomessa paljon myöhäisempi tulokas kuin Siilinjärvi. Kunta perustettiin samoihin aikoihin 1900-luvun alkupuolella kuin Harjamäen piirimielisairaala. Laajimmillaan sairaalassa oli yli tuhat potilasta. 1990-luvulla siirryttiin avohoitopainotteiseen mielisairaanhoitoon ja rahapulallakin oli osuutta asiaan, kun Harjamäen sairaala lakkautettiin 1997. Alueella on nykyisin yritystoimintaa, Harjamäen sairaalamuseo, joka meidän käydessämme oli kiinni, ja Siilinjärven valtuuston kokouspaikka. Hyvin hoidettua ja viihtyisän näköistä aluetta. Siilinjärven työllisyystilanne on hyvä. Syyn näkee, kun tulee Siilinjärvelle idästä. Rikastushiekan läjitysalue näkyy tielle. Myös soranotolla on ollut vaikutusta paitsi maisemaan myös työllisyyteen. Siilinjärveläisillä on ollut tuuria jopa rahapeleissä. Eurojackpottia pelannut porukka sai 92 miljoonaa. Itsenäisyytensä aikana Siilinjärven asukasluku on kasvanut vajaasta viidestä tuhannesta yli 21 tuhanteen. Viime aikoina kasvu on pysähtynyt. Kuuluisista siilinjärveläisistä tunnetuimpia lienevät Sleepy Sleepersien ja Leningrad Cowboysin kanssa yhteistyötä tehnyt Sakari Kuosmanen ja säveltäjä Ahti Sonninen, jonka läpimurtosävellys on Yrjö Kokon kirjaan perustuva baletti Pessi ja Illusia. Se on Suomen menestynein baletti. Uudemmasta musiikista vastaa Turmion Kätilöt -yhtye. Politiikan puolelta voi mainita entisen naapurimme Ari Heikkisen.

Siilinjärven kunnan kotisivuilla pyydetään kuntalaisia tulemaan mukaan vieraslajien torjuntaan. Niistä voi tiedottaa kuntaan tai ehdottaa talkooalueita. Kesäkuun kokouksessa todettiin edellisen vuoden ylijäämäinen tilinpäätös vaikka verotulokertymä oli odotettua pienempi, päivitettiin ilmasto- ja resurssiviisausohjelma sekä hyväksyttiin asemakaavamuutoksia. Asemakaavoilla muodostettiin pientaloalue, teollisuus-, varasto- ja liike- ja toimistorakentamisen alue sekä ranta- ja yleiskaavalla edellytykset monimuotoiselle asumiselle, jotta väestönkasvu mahdollistuu. Matkan luontohavainnoista mielenkiintoisin oli tien yli kaartanut pöllö.

Piippola

  

Piippolassa on yksi Suomen maantieteellisistä keskipisteistä. Sen määrittämiseen on monta eri tapaa. Yksi on sellainen, että leikataan pahvista kartta itärajaa ja meren rannikkoa myöten. Kokeillaan, missä kohtaa se on tasapainossa kepin päässä. Silloin ollaan Piippolan Leskelän kylässä. Ei ihan siinä, mihin tien varteen on pystytetty muistomerkki Suomen keskipisteestä. Paikka muuuttuu pikkuhiljaa maankohoamisen vuoksi. Muistomerkki on rakennettu nykyiselle paikalle, jotta turistien on helpompi päästä sinne. Manner-Suomen keskipiste voidaan määrittää myös siten, että jana Utsjoen Nuorgamista Hangon Tulliniemeen katkaistaan Suomen itäisimmän pisteen ja Oulunsalon väliin piirretyllä janalla. Silloin paikkana on Puolangan Housuvaara. Mahdollista olisi ottaa myös merialueet huomioon. Eihän laskemissa ole jätetty järviäkään pois. Silloin keskipiste olisi Limingassa. Kokonaan toinen juttu on sitten väestöllinen keskipiste. Tämä ns. Weberin piste lasketaan siten, että etsitään paikka, johon kaikilla suomalaisilla olisi keskimäärin yhtä pitkä matka. Tämä piste siirtyy kaiken aikaa noin kilometrin vuodessa, koska väki pakkautuu etelään. 1970-luvulla se oli Luopioisten kunnan Rautajärven kylällä ja 2021 Hauhon Keson kylässä ja siirtyy siis eteläänpäin kaiken aikaa.

Piippolan Leskelän kylässä koko ikänsä viettänyt Pentti Haanpää ei omana aikanaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Sen sijaan nyt hän on saanut nimeään kantavan koulun Piippolaan ja kirjastossa on Haanpäähuone. Ensimmäisen novellikokoelman hän julkaisi 1925 ja häntä verrattiin jopa Aleksis Kiveen. Sen sijaan seuraava teos Kasarmi ja kenttä (1928) tyrmättiin. Kirja perustuu Haanpään omiin armeijakokemuksiin ja siitä vaadittiin poistettavaksi ”brutaaleimpia kohtauksia”. Haanpää kieltäytyi, koska ”Kuvasta ei saa kauniimpaa kuin malli”. WSOY kieltäytyi kirjan kustantamisesta ja sen kustansi pieni vasemmistolainen kustantaja Kansanvalta. Tämä tiesi Haanpään joutumista paitsioon 1930-luvun oikeistolaisessa Suomessa. Hän sai jopa sakkotuomion Tulenkantajat lehteen kirjoittamistaan ”Pulamiehet puhuvat” ja ”Pulamiehet lähtevät liikkeelle” -kirjoituksista. Sen jälkeen Haanpään oli vaikea löytää kustantajaa teoksilleen. Monet hänen kriittisimmistä teoksistaan onkin julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen vaikka ne oli kirjoitettu jo 1930-luvulla. Gummerus suostui julkaisemaan sellaisia teoksia, joissa ei voisi nähdä poliittisia kannanottoja. Sotakokemuksistaan Haanpää kirjoitti teokset Korpisotaa ja Yhdeksän miehen saappaat. Hänen novellejaan on julkaistu 360.

Emme ajaneet 4-tietä kuin Rantsilasta Pulkkilaan, joten Suomen keskipisteen muistomerkki jäi kuvaamatta. Sen sijaan tielle pilkahti välillä Kortteisen tekojärvi. Rannalle vievällä tiellä oli puomi, joten lähemmäs järveä en viitsinyt kävellä.