Sodankylä

  

Ravintoloiden ahdingosta on uutisoitukin. Koppimopoilijalle se näkyy lyhentyneinä aukioloaikoina ja kokonaisina päivinä, jolloin kahvila on kiinni. Epävarmuus pitää kukkaron nyörit tiukalla, vieraan työvoiman palkkaaminen ei vähentyvän kassavirran vuoksi ole mahdollista eikä yrittäjä jaksa ilman lepopäiviä. Siksi koppimopoilija syö eväitä parkkipaikoilla tien varressa. Samalle pätkälle voi sattua kokemuksia ääripäistä. Tällä pätkällä kohtasimme reissun tähänastisen parhaan hinta-laatu-suhteen majoituksessa ja toiseksi huonoimman. Vaikea kuvitella, että enää loppumatkasta tapaisimme parempaa. Rovaniemeltä varasimme reissun toiseksi parhaaseen majoitukseen yön. Avaimia hakiessamme henkilökunta siirsi meidät parempaan huoneeseen samalla hinnalla. Sillä tempulla pääsi parhaaksi. Harmi, ettei Lapissa ole enää kuin neljä käymätöntä kuntaa. Poroja näimme kiitettävästi. Aluksi ihmettelimme, miksi vastaantuleva auto vilkutti valoja. Mikä meissä on vikana? Mutkan takaa tuli näkyviin porolauma keskellä tietä. Seuraavan valojen vilkuttelijan jälkeen tiesimme varautua niihin ihan ihmettelemättä. Pudasjärveltä Ranualle näimme enemmän poroja kuin ohittavia autoja. Tämä on juuri se asia, miksi koppimopoilu on niin nautittavaa ja miksi Lappi on niin ihana.

Ancylusjärvi (noin 7000-6000 eKr) ulottui Sodankylään saakka. Tämän kauden loppuvaiheessa on hirvi ehtinyt levitä seudulle. Rakkokankaalta on poikkeuksellinen löytö. Käyräteräisen eläinpääkoristeisen punaliuskeveitsen lisäksi siihen kuuluu jäännöksiä kymmenkunnasta kiviesineestä, jotka on poltettu ja rikottu perusteellisesti. Syytä moiseen menettelyyn voi vain arvailla. Kelukosken voimalaitoksen vaikutusalueelta tutkittiin kivikautista asuinpaikkoja ja pyyntikuoppasysteemi. Kuoppasysteemi on tehty suoaukeiden välisille hiekkakaarroille, jolloin saaliseläimet ovat joutuneet niihin yrittäessään Sattasjoen pohjoispuolen kulkureitille. Alueelta löytyneet palaneet luut olivat kuluneet majaville, peuroille ja hirville. Neulanniemen asuinpaikka määriteltiin lyhytaikaiseksi pyyntiasuinpaikaksi. Poikamellan asuinpaikalta tutkittiin kolme tulisijaa ja löydettiin kvartsia ja keramiikkaa, joiden perusteella veden alle jäävä asuinpaikka todetiin kivikautiseksi. Kelukosken asuinpaikka oli säilynyt varsin hyvin ja siinä riittäisi tutkittavaa. Se tuhoutui, kun voimalaitos rakennetaan 2001. Autiokentän kivinen eläinaiheinen veistos edustaa laajalle levinnyttä eläintaiteen perinnettä. Myös pronssikautisia esineitä on löydetty alueelta. Uusi aika tuli Sodankylään viimeistään silloin, kun 1912 sinne vedettiin lenntäinlinja. Sodankylä on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kunta. Lappi on suurten kuntien luettelossa hyvin edustettu, kymmenestä suurimmasta seitsemän on Lapissa. Koska kunnassa on tilaa, sinne mahtuu osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, Sompion luonnonpuisto ja osa Saariselän tunturialuetta. Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat ovat keskustasta pohjoiseen. Lokan alle jäi Suomen suurin suo, Posoaapa, ja kolme kylää. Soita toki jäi suojeltavaksikin. Ilmakkiaavan ja Viiankiaavan soidensuojelualueet edustavat pohjoisen suomen tyypillisiä aapasoita. Sodankylän elokuvajuhlat ovat toistuneet vuodesta 1986 asti ja kansainväliset kullanhuuhdontakisat ovat vielä vanhempaa perua. Kunnan talous on hyvällä tolalla. Sodankylän kunnan viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuusto käsitteli myös kunnan kaivosohjelmaa. Sodankylässä on useita kaivoksi ja niiden toiminta halutaan sovittaa ympäristön ja paikallisyhteisön hyvinvointiin. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin maa- ja metsätalouden sekä luontaistalouden opintoja peruskouluun. Asiaan suhtauduttiin myötämielisesti. Edellytyksenä on, että joku opettaja on asian opettamisesti kiinnostunut. Valinnaiskursseja voi opetussuunnitelmaan lisätä joka vuosi. Oma kokemukseni on vähän kelju. Kollega oli innostunut toisen maailmansodan kurssista ja sai markkinoitua sen oppilaille todella tehokkaasti. Sitten hän vaihtoi koulua ja jätti kurssin perinnöksi meille kahdelle, jotka emme olleet vähääkään kiinnostuneita asiasta. Onneksi nuorempi kollega hoiti homman. Sitoutunut opettaja on ensiarvoisen tärkeä valinnaiskurssien onnistumiselle. Kuuluisista sodankyläläisistä voi mainita Andreas Alarieston, joka saavutti mainetta 1970-luvulla, kun naivismi oli nouseva taidesuuntaus. Hän oli itseoppinut taiteilija ja piti ensimmäisen virallisen näyttelynsä 75-vuotiaana. Minuakin on houkuteltu taideseuran jäseneksi. Voisikohan sitä kokeilla, millaisia teoksia saisi ensi kesäksi seuran näyttelyyn. Silloin olen samanikäinen kuin Alariesto ensinäyttelynsä aikoihin. Kirjallisuuden alaa edustaa Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi oli ehdolla useampaankin palkintoon. Kirja kertoo Lempin tarinan kolmen hänelle läheisen ihmisen näkökulmasta. Kirjan rakenne on tehokas. Se korostaa sitä, miten erilaisen kuvan eri ihmiset Lempistä ovat saaneet. Tunteet vaihtelevat kertojasta riippuen rakkaudesta ja ihailusta kateuteeen ja vihaan. Teosta voi lämpimästi suositella.