Siikajoki

  

Olin netistä ihaillut Siikajoen Tauvon hiekkasärkkää ja ajattelimme, että siellä voisi käydä katsomassa dyynejä, maankohoamisen aiheuttamaa saaren muuttumista niemeksi ja ehkä käydä kesäkioskilla jätskillä. Reittiä suunnitellessani totesin, että tie Revonlahdelta Siikajoelle on joskus valittu Suomen huonoimmaksi soratieksi. Se pitäisi siis kiertää. Sitten katselin valtuuston pöytäkirjoja ja kaksijakoisin tuntein totesin valtuuston kokoontuvan Ruukin koululla. Ei siis tarvitse ajaa 8-tietä eikä päästä Tauvoon. Majakka siellä on edelleen mutta tuulivoimalat, joista toisella oli ollut näköalapaikka, on jo purettu. Näköalapaikalle en kaiken aikaa pahenevan korkean paikan kammoni vuoksi olisi tosin kiivennytkään. Ystävien kanssa keskustelimme Eu:nkin havaitsemasta pölyttäjien huolestuttavasta vähenemisestä. Yhdeksi syyksi totesimme lupiinit. Se houkuttelee pölyttäjiä vaikka siinä ei ole mettä ja sen siitepöly on myrkyllistä ja siksi haittaa pölyttäjien lisääntymistä. Se ei kelpaa ravinnoksi perhostoukille ja medettömänä siitä ei ole iloa aikuisillekaan perhosille. Koska kiertelen Suomea, minulta kysyttiin, mihin asti lupiini on levinnyt. Minulla oli mielikuva, että Oulujärven pohjoispuolella sitä en olisi havainnut. Nyt päätin tutkia asiaa. Kinnulan seutuvalla yhtenäiset kymmeniä kilometrejä pitkät lupiinikasvustot, joita katkoivat vain sivuteiden liittymät, alkoivat harventua. Lestijärven mäntykankailla niitä ei näkynyt lainkaan. Asutuksen kohdalla niitä taas ilmestyi. Tuli mieleen, että niiden leviämisen estämiseksi Kinnulan pohjoispuolella riittäisi, että postilaatikolla käydessään ihmiset poimisivat näyttävät kukkakimput näköpiirissä olevista lupiineista. Muuutaman vuoden kuluttua siellä olisi torjuttu yli puolet kasvustoista. Kinnulan eteläpuolella kasvi on levinnyt niin laajalle asumattomienkin korpitaipaleiden laidoilla, että sillä keinolla hävitetyksi saisi ehkä vain 10% kasvustoista. Olisihan sekin alku. Minulla on nykyisin kävelylenkeillä aina sakset mukana. Vaikka en punkkipelon vuoksi kahlaa pitkälle, niin ainakin reitin lähellä olevat lupiinit eivät tänä vuonna tee siementä.

Siikajoen pitäjä perustettiin 1600-luvun lopulla ja silloin siihen kuuluivat jokivarren alueet Pyhäntää myöten. Kaikki siitä eronneet kunnat eivät ole liittyneet takaisin. Historia vyöryi seudulle venäläisen sotaväen myötä. Suomen sodan alkuvaihe oli pelkkää perääntymistä. Sodan ensimmäinen varsinainen taistelu käytiin 18.4.1808 Siikajoella. Vaikka ruotsalaisilla joukoilla oli ylivoima eikä taistelu ratkaissut mitään, oli sillä psykologinen merkitys. Venäläisille pystyttiin panemaan kampoihin. Suunnitelmissa ollut vyörytys etelään ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Kuntaliitoksista johtuen Siikajoella asutaan kylissä. Siksi myös pitäjäpäivien tapahtumat kuun vaihteessa sijaitsevat eri puolille kuntaa. Tänään Siikajoen kylällä hautausmaakierroksella keskitytään Ylipään joen eteläpuolisen osan väkeen ja heidän tarinoihinsa, Ruukin kylältä lähdetään Tiperon muinaismuistokohteille, missä arkeologit selittävät alueen historiaa ja Paavolan nuorisoseurantalolla lauletaan rakkaudesta ja elämästä. Viikko jatkuu lukuisilla tapahtumilla eri puolella kuntaa ensi sunnuntaihin saakka. Kylien asukasluku tosin vähenee kaiken aikaa. Siksi kunta joutuu lakkauttamaan Luohuan koulun ensi vuoden elokuun alusta lukien. Perusteluina on oppilasmäärän väheneminen, kunnan taloudellinen tilanne (työttömyys, valtionosuusleikkaukset) ja koulurakennuksen peruskorjaustarve. Vanhin osa on rakennettu 1898. Koulua on laajennettu vuosien varrella ja nyt kokonaisuus tarvitsisi peruskorjausta. Oppilaat kuljetetaan Paavolan koululle, missä on odotettavissa olevalle oppilasmäärälle hyvin tilaa. Valtuustossa eri mieltä olevat jäivät vähemmistöön. Rakennukselle mietitään jatkokäyttöä.