Täällä tien varsilla on monimuotoisuutta. Tässä vain pieni näyte. Huopaohdake tai partasutikukka niin kuin lapsena sitä nimitimme, saa aina hyvälle tuulelle. Myös muita ohdakkeita tien varsilla oli runsaasti. Lehtoakileijaa, niittyleinikkiä, maitohorsmaa ja lukuisia heinälajeja. Etelämpänä se monimuotoisuus on uhattuna. Maaperän yliannos typpeä ei ole eduksi niittykasveille ja lupiinin maaperään erittämä myrkky heikentää muiden kasvien itämiskykyä. Luulin aina, että vain lehtiruusukkeet varjostuksellaan vaikuttavat siihen, että lupiini valtaa alaa. Näin sitä oppii vielä vanhanakin. Lupiini on vähän kuin rasismi. Se käyttää monenlaisia keinoja levitäkseen. Ja vähintään yhtä vaikea torjua.
Rantsilasta olisi tietysti voinut ottaa kuvia julkisista taideteoksista, joita alueella on todella paljon. Siihen aikaan, kun bussi vielä kiersi Rantsilan keskustan kautta ihailin niitä. Kotiseutuneuvos Helmi Junttila vaikutti siihen, että seudulla on paljon patsaita. Raikkaan urheilutalon edessä olevaa Hirven voi nähdä 4-tieltäkin. Sandelsin ratsastajapatsas oli vanhan bussireitin varrella. Se seisoi edelleen tutulla paikallaan, kun ajoimme siitä ohi. Paikallinen kansakoulunopettaja, maatilan emäntä ja kirjailija Elsa Punkeri on saanut muistomerkin. Hän kirjoitti paikallishistoriaa, runoja ja keräsi alueelta sananparsia ja arvoituksia. Jo aikaisemmin Chrisfried Ganander, joka toimi pappina Rantsilassa, keräsi materiaalia suomalais-ruotsalais-latinalaiseen sanakirjaan. Hän sai koottua 30000 sanaa mutta teos julkaistiin vasta 1900-luvulla. Sen liitteeksi tarkoitettu kansanuskoa käsittelevä Mythologia Fennica hakuteos sen sijaan painettiin 1789. Ansaitusti myös hänen patsaansa löytyy Rantsilasta. Muita patsaita ovat mm. Kylväjä, Lukeva poika ja Raivaaja. Aikaisemmin seudulla on ollut teoksia enemmänkin mutta jotkut niistä on poistettu rikkoutumisen vuoksi, mm Joutsen ja Lehmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti