Savukoski

Kun koppimopo oli korjaamolla kytkinongelman vuoksi eikä matka edennyt, katselimme miten Savukoskelle satoi lunta. Kunnon takatalvi. Joten ei mitään paineita korjaamollekaan. Ongelman korjaaminen kesti sen verran, että Savukoskella on jo rikottu helleraja useampaan otteeseen. Kesäkin alkaa olla jo aika pitkällä. Voikukkapellot ovat hahtuva-asteella. Niittyleinikki- ja koiranputkipellot kukoistavat kauneimmillaan. Jos sekaan osuu vielä isoja laikkuja metsäkurjenpolvea, värit ovat kuin taulusta ikään. Pientareita on alettu niittää. Samoin heinätyöt ovat hyvässä vauhdissa. Sateessa ajettiin poronhoitoalueella. Porot pitivät myös sadetta jossain eivätkä näyttäytyneet ennen kuin Piispan pysäkin seutuvilla, ensin yksi ja sitten reilu kolmenkymmenen poron tokka. Sen jälkeen niitä näkyi aina, kun oli ehtinyt toteamaan, ettei vähään aikaan ole näkynytkään, sekä yksittäisiä että laumoja. Savukoskella pientareita ja kesannolle jätettyjä peltoja alkoivat reunustaa kullerot. Olen toivonutkin, että Lappiin osuisimme kulleroiden kukinta-aikaan. Ne ovat luonnonkukista kauneimpia. Yritin saada niitä kasvamaan pihallamme, huonolla menestyksellä. Tavallisesti tekstiä kohti on yksi kuva. Kullerot piti kuitenkin ikuistaa myös tänne.

Savukoskelta on löydetty kaksi matalaan veteen uhrattua käyrää tikaria tai lyhytttä miekkaa, jotka ovat peräisin noin vuodelta 300 eKr. Tyyliltään ne ovat Itä-Venäjän Ananjinon kulttuurin piiristä.

Savukoski on todellinen erämaakunta. Se on Suomen harvimmin asuttu. Poroja kunnassa on kymmenkertainen määrä asukaslukuun verrattuna. Joulupukkikin on joutunut muuttamaan Rovaniemen Pajakylään. Hänellä on toivottavasti Korvatunturilla kuitenkin kesäpaikka, mihin hän pakenee hektistä kaupunkiarkeaan muorinsa ja kaikkien tonttujen kanssa. Kunnan pinta-alasta kolmasosa on erilaisia luonnonsuojelualueita. Pohjoisosassa on muinaisen jääjärven jäännös, Loitsina. Sen lähellä on kivikautinen asuinpaikka. Savukosken puolella on myös sallalaiselle baarillekin nimensä lainannut Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä. Kyseessä on Suomen pisin paikannimi. Sodan aikana neuvostopartisaanit hävittivät silloisen Seitajärven kylän. Kunnassa onkin useita partisaanien uhreille pystytettyjä muistomerkkejä. Kuuluisista Savukoskelaisista voi mainita Moskun eli Aleksi Hihnavaaran, josta on tehty elokuva. Reissukaveri ei juurikaan elokuvia itselleen ostanut mutta Mosku hänen kokoelmastaan löytyy. Toinen paikallinen kuuluisuus on Sau-herra, Kaleb Kabriel Savukoski, jonka ansioksi on laitettu Savukosken pitäjän perustaminen. Hänen elämästään on Hannele Pokka kirjoittanut kirjan.

Savukoski on julistautunut Suomen Eräkunnaksi. Viime vuonna pidetyssä juhlassa syötiin Korvatunturin koulun keittiön ja Savukosken Marttojen keittolounas ja jälkiruokana oli nokipannukahvia. Eri puolella Suomea kunnat ovat julistautuneet milloin minkäkin teeman pääkaupungeiksi. Savukoski on ylpeä siitä, että se on kunta ja siksi se julistautui Eräkunnaksi. Kyseessä ei ole vain matkailuvaltti vaan tahtotila ja valtuusto onkin päättänyt suhtautua kielteisesti uraanin ja toriumin etsintään ja kaivostoimintaan. Heinäkuun alussa juhlitaan Savukosken kunnan perustamisen 110-vuotisjuhlaa kokonainen viikko.