Jossain tuolla etäämmällä näkyy myös avomerta. Veneitä on laitureissa ihan kiitettävästi. Arki ja maanantai, kun tätä kuvattiin ja ahkerat ihmiset ovat työn touhussa. Lestijoen varren ranta-aitat olisivat myös kuvan arvoisia. Olen vain vähän arka pysäköimään kapealle pientareelle edes kuvanottohetkeä varten. Raumankarin alueella ovat jokakesäiset markkinat paitsi tänä kesänä. Yllätys, yllätys, ne on peruttu koronan vuoksi. Pienimuotoisia tapahtumia järjestettiin kuitenkin markkinaviikolla.
Himanka on entiseltä nimeltään Rauma eli satama. Nimitystä käytettiin vielä 1809. Himangan vanhin alue on nykynimeltään Raumankari. Kunta on perustettu 1868 eli pian kunnallislain säätämisen jälkeen. Se liitettiin Kalajokeen 2010.
Himangasta kotiinpäin ajellessamme kiinnitti huomiota kukkivat perunapellot. Reissukaveri torkahteli välillä ja välillä totesi, että maisemat alkavat käydä yksitoikkoisiksi. Myöhemmin hän harmitteli, että nukkui eikä nähnyt maisemia. Yritin lohduttaa, etteivät perunapellot olleet kovin eri näköisiä keskenään. Kukkivina kauniita kylläkin. Jostain syystä minuakin unetti vaikka olin nukkunut edellisen yön ihan hyvin. Vähän kävi reissukaveri kateeksi, joka kuorsasi ajoittain ihan tuhdisti. Itse kun ei saanut edes kunnolla ummistaa silmiään ajon aikana. Kun alan huomata väsyväni eikä ihan lähistöllä ole paikkaa, jossa voisi huilata tai muuten pysähtyä, alan laulamaan. Reissukaveri huomautti taipumuksistani seurusteluaikana, että kyseinen laulu on jo sävelletty. Lapseni nukahtivat salamannopeasti, jos lauloin heille túutulaulua ja vähän vanhempina kielsivät laulamasta tai edes hyräilemästä. Nyt reissukaveri joutuu kuuntelemaan äänekästäkin lauluani oman turvallisuutensa vuoksi. En edes itse pysty nukahtamaan, jos laulan samaan aikaan. Ihmisystävällisistä syistä yritän pysähtyä mahdollisimman nopeasti, kun huomaan laulaneeni Saku Sammakon kosiomatkasta pariin kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti