Karjala

 

Aika monet entisistä kunnista olivat jotenkin nimeltä tuttuja ennen kuin näin niiden kyltin tien varrella. Karjala ei kuulunut niihin. Minulle Karjala tarkoittaa ensisijaisesti Kannaksen Karjalaa, mistä vanhempani joutuivat lähtemään evakkoon vanhimpien sisarusteni kanssa. Sittten tulee mieleen Itä-Karjala, Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala. Karjalan kunta ehti kuitenkin olla reilut seitsemänkymmentä vuotta kuntana ennen kuntaliitosta. Asukasluvun vähentyessä kuntaliitos oli edessä ja aikaa myöten myös palvelut ovat yksi toisensa jälkeen hävinneet. Karjalalla ei ole enää edes omaa postinumeroa. Luonto sen sijaan on edelleen paikallaan. Sateiden jälkeen ja erityisesti syksyllä ihailen jäkälien turpeita mättäitä tien varsilla. Niiden harmaa on yhtä kaunis kuin lehdettömien haapojen runkojen ja oksien harmaa. Erityisen kauniita haavat ovat vasten kuusien vihreää tai taivaan sinistä. Kunpa minun hiukseni harmaantuisivat joko jäkälän tai haapojen harmaiksi.

Talvi alkaa tulla väkisin. Sääennusteet lupailevat lähitulevaisuuteen lumisateita. Koppimopo täytyy saada suojaan ennen niitä. Kustavi jää tämän vuoden viimeiseksi kunnaksi reissussa. Viime vuonna kävimme 32 kunnassa, tänä vuonna vain 29:ssa. Alkaakohan ikä painaa. Kilometrejä tuli kuitenkin enemmän joten hyväksi syyksi voi keksiä myös pari Lapin matkaa. Listaan voi lisätä myös helteisen elokuun ja ylimääräiset korjaamokeikat. Eiväthän nämä syyt mitään muuta. Kuntia karttui vähemmän. Koppimopo viettää turvallisesti talven Karki Tilat Oy:n lämpimässä varastossa. On ollut todella helpottavaa, kun talvivarasto on ollut tiedossa ajokauden alusta asti. Omistaja pesi ajokista kurat pois ja sain häneltä kyydin takaisin. Täältä saa aina näin hyvää palvelua.

Kiitokset kaikille lukijoille ja sponsoreille. Hyvää syksyä, antoisaa talvea, hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta. Kevään koittaessa “kutsuu mua Kuusamo”.

Mietoinen

 

Jo Kumlingen pätkällä ajoimme Mietoisten maamiesseurantalon ohitse ja ihastelimme sitä. Nyt päätin pysähtyä ottamaan kuvan. Suomen lukemattomat maamiesseuran, nuorisoseuran ja työväentalot on rakennettu talkoilla. Ne toteuttivat mittaamattoman sivistystyön ennen radioiden ja televisioiden aikaa, toimivat yhteisöllisyyden tukipilareina ja yhdistivät yhteisen hyvän tekemiseen ihmisiä. Rahaa saatiin iltamista ja tansseista ja monesti rahat olivat tiukalla. Olen kuullut tarinan, jossa sähkölaskun eräpäivä oli jo mennyt ja sähköt uhattiin katkaista ennen kuin seuraavien tanssien tuotolla voitaisiin lasku maksaa. Ilman sähköjä tansseja ei voi järjestää. Eräs neuvokas nainen muisti, että perheen lapsilisät, joita tuohon aikaan maksettiin kolmen kuukauden välein, tulevat ennen tansseja. Ne lainattiin yhdistykselle, sähkölasku maksettiin, tanssit pidettiin ja rahat saatiin takaisin perheen käyttöön. Mietoisten maamiesseuran talo on kunnostettu ja sitä vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin. Juuri kuvan ottopäivänä pihassa oli melkoinen tapahtuma. Tontti oli osittain aidattu ilmeisesti turvallisuusyistä. Heti, kun pysäköin koppimopon tontille, kaksi järjestysmiestä tuli varmistamaan, ettemme häiritse tilaisuutta. He antoivat luvan käydä kuvaamassa rakennuksen. Kuvassa näkyvää aitaa ei tavallisesti ole. Talon portailla istui väkeä ja siksi kuvaan on otettu mukaan vain ihmisten yläpuolinen osa rakennuksesta. Kaikkia taloja ei ole remontoitu yhtä hienosti. Osa on purettu, osa odottaa päätöksiä. Onneksi osassa toiminta jatkuu.

Kustavi

 

Tämän talven aikana Kustavissa luetaan Volter Kilven suurteosta Alastalon salissa. Minulla on ollut onni lukea teos tentikirjana. Rakastin sitä ja se on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, jotka odottavat toista lukukertaa. Kun joku osaa kirjoittaa 60 sivua pitkän selostuksen piipun sytyttämisestä ja sivun pituisen kuvauksen pikaisesta sivusilmäyksestä, häntä ei voi kuin ihailla ja lukea elävää kieltä nautinnolla. Marraskuussa paikallisia kestitään Mörk Ö -tapahtumalla. Liikuntaa harrastaville on järjestetty uimahallimatkoja ja keilailumatkoja lähikuntiin. Klipunkarissa on talviuintipaikka ja joulukuun alussa on vielä jouluiset Saaristolaismarkkinat.

Kustavi on erityisen positiivinen kunta. Jo sinne matkalla tien varressa näkyy iso lakana, jossa lukee jotain siihen tyyliin, että “Ellet ole aivan varma miten tulee käymään, niin ajattele, että kaikki menee hyvin”. Kunnanviraston pyörätuolirampin kaiteeseen on kuvattu vesilintuja, kaloja ja laivoja ja tekstissä toivotetaan tervetulleeksi “saaristo sylihi” sekä kerrotaan, että “Kustavi o saaristo kuningaskunt”. Kustaa III perusti seudulle seurakunnan, joka sai nimekseen Gustavs, suomeksi Kustavi. Kesämökkiläiset kasvattavat kunnan asukasluvun yli kymmenkertaiseksi. Ei siis ole ihme, että Kustavissa toimii mökkiläistoimikunta, johon mökkiläiset valitsevat edustajansa neljäksi vuodeksi kerrallaan ja jossa kuntaa edustaa mm. valtuuston puheenjohtaja. Kun mökkiläiset lähtevät, hiljenee myös kunta. Kumlingen pätkällä yritimme syödä jotain mutta keittolounasta oli silloin luvassa vasta seuraavalle viikolle. Nyt sitä oli saatavilla paikallisille ja satunnaisille syysmatkailijoille.

Kurikka

 

Kuuluisia kurikkalaisia on pitkä rivi. Juha Mieto on saanut patsaan torille. Mietaantie lienee Mietaan kylään johtavan tien nimi ja siten vanhempaa perua kuin hiihtomitalit. Itse olen Mietoa enemmän tutustunut historian professori Aulis J. Alasen ja psykiatrian professori Yrjö O. Alasen teoksiin, jotka olivat tenttikirjoina 1970-luvulla. Kalevi Kivistön luentoja seurasin myös siihen saakka, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi. Hänen tilalleen tullut, sinällään ihan hyvä, ei vetänyt lainkaan vertoja Kivistön systemaattisuudelle. Samuli Paulaharjun kunniaksi nimetyssä Paulaharjun salissa Jyväskylän yliopiston Villa Rana rakennuksessa olen sekä kuunnellut luentoja että pitänyt niitä itse. Näistä minulle enemmän tutuista kurikkalaisista vain Paulaharju on saanut patsaan, tien ja polun Kurikkaan. Kivistönkatuja on ympäri Suomea. Kivistöntie on Kurikassakin. En tiedä onko se Kalevi Kivistön kunniaksi nimetty.

Kaikissa Suomen kunnissa lasketaan nyt mikä tulee olemaan ensi vuoden tuloveroprosentti, kun tämän vuoden veroprosentista vähennetään 12.64 prosenttiyksikköä. Kurikassa laskutoimitus tuottaa kunnallisveroprosentiksi 8.36%. Siitä on protokollan mukaisesti päättänyt ensin kaupunginhallitus ja sen jälkeen kaupunginvaltuusto kuultuaan asiantuntijana talousjohtajaa. Mitä asiasta seuraa kuntataloudelle on vaikeasti ennustettavissa, koska liikkuvia osia on vielä paljon. Sote muuttaa myös valtionosuuksia. Lisäksi ensi talvi on epävarmuuden aikaa inflaation ja energian hintojen vuoksi. Kunnissa eleltään mielenkiintoisia aikoja. Hatunnosto kaikille valtuutetuille ympäri Suomea.

Kuortane

 

Epäilemättä kuuluisin Kuortanelainen on Alvar Aalto. Krista Pärmäkoski lienee urheiluharrastajien piirissä varmaan yhtä tunnettu. Alvar Aaltoa on tottunut pitämään säynätsalolaisena, koska hän vietti Muuratsalossa kesiään ja paikallisilla asukkailla on lukemattomia tarinoita Aallon tekemisistä paikkakunnalla. Kuortaneella hän ehti asua 5-vuotiaaksi saakka. Kotitalo on edelleen nähtävyys. Kuortane mainostaa itseään tervantuoksuisena kuntana. Tervanpoltto on ollut tärkeä elinkeino pitäjässä. Kuortaneen kunta kannustaa pyöräretkelle Kuortanejärven ympäri. Järvi on siitä ihmeellinen, että sen on kerrottu palaneen jossain vaiheessa. Tarinan mukaan järven rannalle olisi pinottu tervatynnyreitä odottamaan kuljetusta ja kun ne olivat syttyneet palamaan, järveen olisi virrannut tervaa ja se olisi palanut järven pinnalla. Toisen selityksen mukaan järven pohjasta olisi noussut kuuma kuparisuoni, joka veteen yhtyessään olisi nostanut niin sankasti höyryä, että järvi olisi näyttänyt palavan. Oli selitys sitten mikä tahansa, asia on ikuistettu kuortaneen vaakunaan yhdessä pitäjän leimasta saadun kuhan kanssa.

Kuortane on nimennyt kuntastrategiassaan 2022-2030 yhdeksi arvoistaan yrittäjähenkisyyden. Sitä toteutetaan tänä syksynä Yrittäjän työhyvinvointi ja jaksaminen valmennuskokonaisuudella, joka on jo alkanut ja jatkuu joulukuulle. Aiheina ovat mm. liikunta, uni ja syöminen. Hyviä asioita myös palkansaajille ja eläkeläisille. Osa tilaisuuksista järjestetään Kuortaneen urheiluopistolla, joka on liikunnan, huippu-urheilun, hyvinvoinnin, koulutuksen ja vapaa-ajan keskus. Paikkakunnalle ajaessa opiston rakennukset löytää tosi helposti.

Kuopio

 Kuopio on rakentanut oikein valtuustotalon. Kaupungintalo on paljon mukavamman näköinen. Sen olisi melkein mieluummin ottanut kuvaan mutta säännöt mitkä säännöt. Kuopio ja Jyväskylä ovat kilpailleet siitä, kumpi on suurempi. Molemmat ovat hankkineet uusia asukkaita kuntaliitoksilla. Kuopio on laajentunut yhdeksän naapurustokunnan alueelle, Jyväskylä vain kolmen. Silti viime vuosina Jyväskylä on ohittanut Kuopion. Liikenteellisesti molemmat kaupungit ovat koppimopoilijalle painajaisia.

Reissukaveri olisi mielellään lähtenyt arkipäivänä, että olisi saanut käydä Kuopion kauppahallissa. Kuopiolla on pitkät perinteet kauppahallikaupassa ja siellä se menestyy. Toisin kävi Jyväskylän kauppahallikokeilulle torin vieressä ja nyt toriakin ollaan siirtämässä toiseen paikkaan. Kanttila on myös suljettu. Siellä olisi ollut mielenkiintoista käydä tutustumassa Minnan salonkiin. Toivottu ja suunniteltu remontti on ollut uutisissa. Toivottavasti hanke saa rahoitusta. Minna Canthin teoksissa naisten asema tuodaan esiin vaikuttavalla tavalla. Hänelle ja tasa-arvolle omistettu päivä saatiin viralliseksi liputuspäiväksi reilu sata vuotta Minna Canthin kuoleman jälkeen. Runon, suven ja Eino Leinon päivä pääsi kalenteriin huomattavasti nopeammin samoin kuin suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä. Pitäisikö olla iloinen siitä, että kulttuuri on koettu tärkeämmäksi kuin politiikka ja siksi se on saanut huomiota aiemmin.

Kuopion maalaiskunta

 

Vakituisella reissukaverilla oli ikävä kotona ja hän oli sitten muuttanut mieltään. Yöpakkasia eikä lumisateita ollut luvassa niin ehkä, jos kelit sallivat, voisi harkita Kuopioon lähtöä. Kumlingen pätkän vuoksi öljynvaihtoväli meni vähän pitkäksi niin piti saada aika korjaamolle ja siksi lähtö viivästyi melkein viikolla. Kuopioon on niin hankala tie, että sinne ei viitsi arkipäivänä ajaa. Sunnuntaina aamupäivällä oli 9-tiellä sen verran hiljaista, että uskallettiin lähteä. Topeliuksen Sumutarinoiden neiti Hemming ei pitänyt “tähdettömistä, lumettomista lokakuun öistä”. Aiemmin olin samaa mieltä. Nyt kaikki lumettomat päivät pidentävät ajokautta. Samaa mieltä toki olen Topeliuksen syksyn värien kuvaamisesta. Tuttukin tie näyttäytyy väriloistossa ihan uudelta. Lehdet ovat osittain pudonneet ja näkyviin tulee järviä, joita kesällä ei tiedä olevankaan. Tosin ne nyt peilaavat harmaita sadepilviä. Haminanlahden rantaa ajettiin hyvin hitaasti. En onnistunut tunnistamaan von Wrightien taulujen maisemia.

Mielenkiintoisiin ohituksiin olemme tottuneet tällä reissulla. Luulin jo, ettei kukaan enää keksi mitään uutta. Olin väärässä. Täällä kiireinen savolainen ajoi ohi risteysalueella. Sitä on toki tapahtunut aiemminkin. Uutta oli se, että risteyksessä oli liikenteenjakaja ja ohittaja joutui kiertämään sen väärältä puolelta.

Kumlinge

 

Kumlingeen mennessä näimme muutamia kauriita. Liikennemerkki varoitti peuroista. Mielestämme näkemämme eläimet olivat liian pieniä peuroiksi. Ahvenanmaa on myös niitä seutuja, joista palveluita turisteille löytyy kesäaikaan. Tietysti turistien syytä, kun eivät tule ihailemaan seutua syksyllä. Waltarin (1929) kuvaus “metsät muuttuvat värikkäämmiksi ja autiommiksi. Tuuli lakaisee polkujen viereen punaiset ja kirkkaankeltaiset lehdet” pätee tähän aikaan vuodesta myös täällä. Lauttamatkalla Brändöhön “meressä välkehti miljoona peilinsirpaletta” (Waltari 1944), kun laskeva aurinko kirkasti maisemaa. Brändössä vietimme yön. Ravintola oli kiinni ja aamiaisen korvasi aamupalatarjotin. Se oli paras, mihin olen törmännyt. Onneksi, sillä suunnitelmamme syödä jossakin Kumlingen monista ravintoloista jäi toteutumatta, koska turistikausi on jo ohi. Huonoa tuuria oli myös sikäli, että paikkakunnan ainoa kauppa oli päättänyt olla poikkeuksellisesti kiinni juuri samana päivänä. Varasuunnitelman mukaan olisimme ostaneet evästä. Varavarasuunntelmaa ei ollut mutta olihan aamupalalta jääneitä hedelmiä. Edes postikortteja emme päässeet lähetttämään tervehdykseksi tutuille, koska posti oli ollut auki ennen kuin lautta saapui Kumlingeen ja iltapäivällä se aukesi taas vähäksi aikaa vasta siinä vaiheessa, kun meidän piti lähteä paluulautalle.

Kumlingen valtuusto kokoontuu kunnanvirastossa, joka on upean koulu- ja kirjastorakennuksen vieressä. Koulurakennuksen kyljessä on komea vaakuna, jossa merikotka siivet levällään seisoo kummelin päällä. Koulu näkyy saaren halki kulkevalle tielle. Samoin näkyy 1808 taistelun muistomerkki. Ajelimme päätietä saaren eteläpään lauttasatamaan, josta olisi lossi mennyt Seglingeen. Lautta-aikataulujen vuoksi emme sinne asti uskaltaneet lähteä. Sen sijaan saimme peräämme poikittaislinjalta tulleen kuorma-auton, joka purki lastia paikallisella kaupalla ja jatkoi matkaa samalle lautalle kuin me. Seuraavan kerran se purki lastia Lappossa ja siksi lautta saapui Torsholmaan vartin myöhässä. Åvasta lähtevän lautan kapteeni lupasi odottaa meitä, jos emme ihan ehtisi lautalle. Ajoin mahdollisimman lujaa. Reissukaveri tosin huomautti, että perille olisi syytä päästä kuitenkin hengissä. Ehdimme. Vaihtoehtona olisi ollut lähes neljän tunnin odotus.

Kumlingen valtuusto mietti kunnanteknikon työajan lisäämistä. Ehdotus oli työajan lisääminen 60%:sta 80 %:iin. Päätökseksi tuli 70 %. Ensi vuonna Ahvenanmaan kunnissa on reilusti vaaleja. Eduskuntavaalien lisäksi ovat maakuntapäivien vaalit ja kunnallisvaalit. Sen vuoksi piti valita keskusvaalilautakunnan jäsenet. Valtuuston kokousten etäseurannan parantamiseksi päätettiin parantaa nettiyhteyksiä. Kumlingen kunnan sivut lötyvät myös suomeksi ja virastosta saa palveluja suomenkielellä. Uusi asuntoalue on rakenteilla. Sieltä löytyy vielä myymättömiä tontteja.

Kuhmoinen

 

Vakituinen reissukaveri oli sitä mieltä, että tämän ajokauden reissut on ajettu. Se on hänen päätöksensä ja sitä täytyy kunnioittaa. Yksinkään en saa lähteä, koska reissukaveri on turvatakuu. Totta. Pari kertaa hän on pelastanut onnettomuudelta. Onneksi löytyi sijainen. Eikä tarvinnut edes kauaa etsiä sillä ensimmäinen, jota kysyin suostui lähes oitis. Kartanlukijana ei jää jälkeen vakituisesta reissukaverista.

Kuhmoisiin olemme tulleet aiemmin autolautta Lintalla ja sitten pyöräilimme Jämsään. Harjunsalmea lukuunottamatta reitti ei ole yhtä kaunis kuin Päijänteen itäpuolen reitti. Koppimopolla lounaaseen mentäessä Kuhmoinen on ollut ensimmäinen taukopaikka. Harjunsalmen hotelli paloi muutama vuosi sitten ja ohi ajaessamme olemme seuranneet, mitä tontilla tapahtuu. Eipä juuri mitään.

Kuhmoisissa on ollut ihmisiä esihistorialliselta ajalta asti. Kivikautisia kalliomaalauksia löytyy Pyhänpään niemen läheisyydestä. Retkipaikassa on hyvät ohjeet miten paikalle pääsee häiritsemättä lähiseudun mökkiläisiä. Rautakaudelta on linnavuori, jonka hirsivarustusten tukena käytetty kivimuuri on edelleen nähtävissä. Papinsaaresta on löydetty keskiaikaisia esineitä. Niiden perusteella on tehty Kalevalakoru Kuhmoisten kukot. Sitä ei ole tällä hetkellä varastossa. Sen sijaan sitä riipusta, joka itselläni on, kyllä löytyy. Vakituinen reissukaveri käytti riipusta siihen aikaan, kun miesten kuului käyttää poolopaitaa. Muistan hänen violetin paitansa, johon riipus sopi oikein hyvin.

Kuhmoisten synkempää historiaa on Harmoisten sairashuoneen joukkomurja, jossa 11.3.1918 teloitettiin 11 potilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Potilaat ammuttiin vuoteisiinsa. Kaksi niin huonosti, että jäivät henkiin kertomaan tapahtuneesta. Myöhemmin myös kaksi paikalla olleista naisista teloitettiin. Kaksi jätettiin henkiin, koska he osasivat ruotsia. Kielitaidosta voi olla uskomatonta hyötyä yllättävissä tilanteissa.

Kuhmoinen siirtyi Keski-Suomesta Pirkanmaalle ja oitis kesämökkien kysyntä kasvoi. Kuhmoinen on niitä kuntia, joiden asukasluku kolminkertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat paikkakunnalle. Koronan aikana osa jäi tänne etätöihin pitemmäksikin aikaa.

Varpaisjärvi

 Varpaisjärvi ehti juuri satavuotiaaksi ennen kuntaliitosta. Sen kohdalla Wikipedia listaa kuuluisina varpaisjärveläisinä Ruuna Reippaan emerituspiispa Wille Riekkisen ja näyttelijä Jukka Voutilaisen väliin. Heistä kummankaan patsas ei sattunut silmiin paikkakunnalla päinvastoin kuin komea hevospatsas. Suomenhevonen ruuna Reipas (1948-1971) kilpaili 1952-1965 ja kävi mm. Jämsässä 1958 ravaamassa Kilpakorven raviradan rataennätyksen. Siihen aikaan ravihevoset olivat suureksi osaksi työhevosia. Sellainen oli myös kummisetäni Purjekas. Viime kesänä Jämsän Ravit järjesti hevoshistorianäyttelyn. Sen esittelykuvassa kummisetäni poseeraa ylpeytensä Purjekkaan rinnalla. Aina, kun metsän läpi menin kummieni luo, varoin hevosta, jota pelkäsin enkä ihan vähän. Onnistuin väistelyssä ilmeisesti aika hyvin, koska en muista yhtään kohtaamista sen kanssa. Sen sijaan muistan joidenkin kuninkuusravien alla kummisetäni ja kummitätini keskustelun, joka koski kisojen voittajan hevosloimen tulevaa käyttötarkoitusta. Kummitätini oli sitä mieltä, että hän tekee loimesta itselleen juhlapuvun. Kummisetäni ei ollut ihan samaa mieltä. Kummitätini osasi ommella. Muistan hänen tekemänsä esiliinat, joita kansakouluaikanani tytöt käyttivät ja elämäni ensimmäiset pitkät housut. Ne päällä oli paljon mukavampi hiihtää kuin hameessa. Siihen aikaan ei vielä ollut sukkahousuja ja villahousujen ja sukkien väliin jäi paljas kohta, jonka kaatuessaan tunsi hyvin konkreetisti. 

Varpaisjärvi ehti juuri satavuotiaaksi ennen kuntaliitosta.

Kuhmo/Kuhmoniemi

 Heti, kun siirryttiin Kainuun puolelle, asfaltti muuttui vähän vanhemmaksi ja paikkaisemmaksi. Ihan hyvä silti ajaa. Ei ole syytä valittaa. Raja vaan oli ihan selvä. Nälkämaan laulun "surkeat suot" reunustivat tietä matkan varrella. Ymmärrän, että maatalouden kannalta ne eivät ole kaikkein edullisempia. Varmaa eläkettä nauttivana suot ja niiden keskellä olevat pienemmät ja isommat lammet ovat mielestäni henkeäsalpaavan kauniita. Reissukaveri mietti kalastusmahdollisuuksia ja suunnitteli jo kylmälaukun hankkimista. Harmillista, että hänen liikkumisensa on tätä nykyä niin vaikeaa, ettei hän oikein pääsisi onkimisetäisyydelle. 

Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalin kesän teemana oli Illuusion taide. Kuhmon Kamarimusiikkitapahtumaa on vietetty yli 50 vuotta ja se on kansainvälisesti hyvin tunnettu. Reissukaveri harmitteli, että reissu eteni tänne vähän liian myöhään.  Sommelossa vietettiin kansanmusiikkijuhlaa ja Kuhmossa oli myös Ihminen ja Kosmos -tapahtuma. Marraskuussa on sitten Kuhmon Römppäviikko. Siellä esiintyy mm. Litku Klementti. Reissun hidastaminen sitä odotellessa ei ollut järkevää, koska marraskuussa Kuhmossa tuskin olisi enää koppimopokelejä.

Kuhmo mainostaa itseään Suomen metsäkeskeisimpänä kuntana ja biotalouden globaalisti tunnettuna menestystarinana. Virkistyskalastukselle ja retkimelojille on otolliset mahdollisuudet. Keväällä on hyvät edellytykset myös koskimelojille. Lönnrot viimeisteli täällä Kalevalaa ja Juminkeko toimii Kalevalan tietokeskuksena ja vienalaisen kulttuurin vaalijana. Kuhmo-talo tarjoaa monipuoliselle kulttuurille upeat tilat.

Kruunupyy

 Kruunupyyssä on viime talven aikana keskusteltu mahdollisuudesta vaihtaa Pohjanmaan maakunnasta Keski-Pohjanmaan maakuntaan. Perusteluna oli sote-uudistuksen tuomat muutokset. Kokkola on paljon lähempänä kuin Vaasa. Terveysliikuntaa kunnassa edistetään penkkilenkeillä. Niitä on Kruunupyyssä, Alavetelissä ja Teerijärvellä. Penkkilenkin varrella on 100-500 metrin välein penkkejä, joilla voi levähtää ja lisäksi penkin vieressä on lihaskuntoliikkeiden ohjeita. Penkit ovat itsessään taideteoksia. Parempikuntoiset voivat vaeltaa Huhta-Oton luolalle. Nimensä siirtolohkareen sisällä oleva luolasto on saanut Otto Storåsta, joka muutti kesän ajaksi luolaan. Sinne voi laskeutua tikkaita pitkin, jos uskaltaa. Ahtaan paikan kammoisille en suosittele. Sieltä pitäisi johtaa salakäytävä Sandskatan niemelle. Salakäytävää ei ole kuitenkaan löydetty. Ehkä Huhta-Otto sulki sen jostain syystä. Herkästi voisi kuvitella, että sinne on aarre kätkettynä. Luolan läheisyydessä on taukopaikka ja tulentekomahdollisuus. Makkaratulilla istuskelua voi suositella kaikille. 

Liitoskuntia ei ole unohdettu myöskään vaakunassa. Se on koostettu Alavetelin aurankärjestä, Teerijärven apilarististä ja Kruunupyyn kruunusta. Kruunupyyn pitäjä on syntynyt 1607 ja nimi muistuttaa samana vuonna tapahtuneesta kuningas Kaarle IX:n kruunajaisista.

Munsala

 Munsalan vaakunan joutsenet edustavat luontoa ja kaukokaipuuta. Uusiutuviin materiaaleihin liittyy myös kuva. Luonnonmateriaalit alkavat ainakin puheessa nousta esiin ilmastonmuutoksen hidastajina ja keinokuitujen korvaajana. Jostain syystä turkikset eivät ole samassa asemassa kuin pellava näissä puheissa. Minullakin on fleecevuoriset hansikkaat, fleecevuorinen pipo ja useampikin fleecepusero. Aina niitä pestessäni tunnen lievää häpeää, koska tiedän, että nyt taas vesistöön päätyy mikromuovia. Sisareni oli huolissaan mikromuovosta jo 1960-luvulla. Silloin yhdyskuntajätettä poltettiin eikä muovi suinkaan hävinnyt vaan leijaili savukaasuina ympäri maailmaa. Nyt muovia on joka puolella. Me hengitämme sitä, syömme sitä ja se tunkeutuu iholle. Sen terveyshaitat tunnistetaan koko laajuudessaan ehkä joskus vuosikymmenten kuluttua. Silti kierrätettävän, kestävän, lämpöisen materiaalin tuotantoa ja käyttöä pidetään joissakin piireissä paheksuttavana. Lapsuudessani puhuttiin koirankarvarukkasista. Raaka-ainetta niihin olisi varovaisestikin arvioiden vuosittain yli 50 000 nahkaa. Niitä tuotetaan hajautetusti jopa kaupunkien kerrostaloissa. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan hyödynnetä vaan ne joko poltetaan tai haudataan maahan.

 

 

Oravainen

 Oravaisten  vaakunaan on ikuistettu kunnan teollisuus- ja sotahistoriaa. Väkivasara tulee Kimon ruukista ja kranaatit Oravaisten taistelusta14.9.1808. Taistelukentälle on selkeät opasteet. Merimaisema miellytti enemmän minun silmääni. Harmi, että rannan kahvila oli vielä kiinni. Olisi ollut jo aika aamupäiväkahville ja -teelle. Oravainen on niitä vanhoja kuntia, jotka ovat syntyneet tehdasyhdyskunnan ympärille ja saaneet oman kunnallishallinnon pian sen jälkeen, kun kirkolliset ja kunnalliset asiat erotettiin toisistaan 1865. Se ehti lähes 150-vuotiaaksi ennen kuntaliitosta.

Maksamaa

 Maksamaan nimi ei tule maksasta vaan karjalaisesta Maksima-, Maksi- alkuisesta henkilönimestä. Maksamaa on siis ollut jonkun Maksiman eräaluetta ja siitä jäänyt paikannimeksi. Eräalueet ovat vuosien saatossa muuttuneet maatalousalueiksi mutta nimi kantaa muinaista historiaa. 

Traktoreita ja leikkuupuimureita on tällä reissupätkällä nähty tiellä vastaan tulemassa jo vaikka kuinka paljon. Traktoreiden perässä on ollut mitä erilaisempia maatalouskoneita, joiden käyttötarkoitusta en osaa selittää, koska olen tipahtanut maatalouskoneiden kehityksestä jo aika päiviä. Tämä oli ensimmäinen leikkuupuimuri, joka nähtiin pellolla. Tiukassa näimme traktorin pellolla. Se ehti kuitenkin häipyä toisaalle ennen kuin sain kotteron parkkiin.

Korjaamolla

 Varmaankin olin ensimmäinen aikaa varaamaton asiakas aamulla. Menin sisään ja ystävällinen mies kuunteli huoleni. Hän lupasi, että joku katsoo tilannetta kunhan saavat kahvit juotua. Toinen, yhtä ystävällinen, mies tuli kuuntelemaan tilannetta. Paikan nosturit on tietysti mitoitettu autoille. Kottero on merkittävästi kapeampi. Silti korjaamolla mietittiin miten saada tilanne kartoitetuksi. Lopputulos oli se, että takapyörien laakereista löytyi väljyyttä. Uusia laakereita koppimopoon ei autokorjaamojen varastoista tietystikään löydy, joten sen kummenpaa ei asialle voinut tehdä. Tärkeää oli kuitenkin se lohdullinen tieto, että ajokilla voi naksumisesta huolimatta ajaa. Naksumista on syytä kuunnella, jos se vaikka muuttuu erilaiseksi. 

Suuret kiitokset nopeasta reagoimisesta ja mieltä hieman rauhoittaneesta tiedosta. Uskalsimme hakea hotellista tavaramme ja jatkaa kohti Kruunupyytä. 😊 Monesti kysytään, voinko suositella jotain palvelua ystävilleni. Tavallisesti en suosittele, koska se on mainosfirmojen työtä, josta niille maksetaan. Autokorjaamo Horttanaa voin lämpimästi, periaatteideni vastaisesti, suositella paitsi ystävilleni myös kaikille muille.

Sulva

 Kiviaidat ovat aina viehättäneet minua. Aikaisemmin ne rakennettiin käsipelillä kivi kerrallaan. Viime aikoina on kuitenkin näkynyt tämäntyylisistä kivikoreista rakennettuja aitoja sekä yksityistalojen tonteilla että julkisten teiden varrella. Ne ovat rationalisoituja, teollisia innovaatioita kiviaitoja kaipaaville. Sulvasta löytyi liike, joka myy näitä. 

Sulvassa uhkasi koppimoporeissu keskeytyä toisen kerran. Nyt ei osallisena ollut ketään muuta. Lähdimme ajamaan kohti yöpaikkaa ja kuuntelimme outoa napsumista takavasemmalta. Koska muita ajoneuvoja ei ollut näköpiirissä, napsumisen täytyi kuulua kotterosta. Tavaratilassa on paljon tavaraa ja ajattelimme ensin, että joku tavaroista osuu johonkin toiseen. Siispä pakkasimme tavarat uudelleen ja taas uudelleen. Korikin pitää varsinkin epätasaisella tiellä omaa natinaansa mutta tämä naputus ei reagoinut asfaltin epätasaisuuksiin. Päättelimme, että moottorista ääni ei kuulu. Moottori kehräsi kuten tavallisesti kovaäänisesti. Vähän pelotti ajaa nakuttavalla pelillä mutta ei oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut. Jännitimme, missä vaiheessa matkan teko päättyy kokonaan. Majapaikkaan pääsimme onnellisesti ja sitten etsimme lähiseudun korjaamot. Ei ihan painajaisvapaa yö. Yöllä sitten mietin strategiaa. Ajattelin, että jos menen korjaamolle onnettoman näköisenä, minulle on vaikeampi sanoa ei kuin, jos vain soitan sinne.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki on kuntaliitoksista huolimatta väkimäärältään pieni kaupunki. Kun näin tämän kaupungintalon, hämmästyin niin paljon, että olin vähällä ajaa oikealta tulevan auton alle. Ilman kyseisen auton kuljettajan ja reissukaverin valppautta, koppimoporeissu olisi päättynyt tähän. Kristiinankaupunki on vajaan 10 tuhannen asukkaan kaupunki, jonka kirjoitettukin historia ulottuu keskiajalle. 1800-luvulla merenkulun ja kaupankäynnin vaurastuttamat porvarit kykenivät rakentamaan komean raatihuoneen. Paikalliset asukkaat anoivat jo 1500-luvulla lupaa rakentaa kaupunki Tiukanjoen suulle. Vaasa oli kaukana ja kauppaa sai harjoittaa vain kaupungeissa. Kaupunki perustettiin Lapväärtin pitäjän Koppön saarelle ja siksi sen nimi oli aluksi Koppöstad kunnes Pietari Brahe nimesi kaupungin uudelleen Kristiinankaupungiksi joko kuningatar Kristiinan mukaan tai vaimonsa Kristiinan mukaan.Kaikilla teoilla on hyvä syy ja todellinen syy. Kuningattaren mukaan nimeäminen on hyvä syy, vaimolle on sitten voinut kertoa todellisen syyn. Puutalokaupungit ovat keskimäärin palaneet kerran sadassa vuodessa. Kristiinankaupunki on poikkeus. Siellä on paljon ihania vanhoja puutaloja. Kävelylenkki kannattaa aloittaa raatihuoneelta ja kierrellä kapeita katuja pitkin kohti Lebellin kauppiaantaloa, jossa voi tutustua vanhoihin sisustuksiin rokokoosta kustavilaisuuteen. Kissanpiiskaajankuja on Suomen kapeimpia katuja eikä sen nimi tule suinkaan siitä, että siellä olisi piiskattu kissoja.

 

Tiukka/Kristiinankaupungin maalaiskunta

 Nämä jokimaisemat ovat aina niin ihania. Vettä ja vihreää. Tiukkajoki laskee mereen Tiukan kautta. Kunta on aikanaan perustettu joen varrelle sen molemmille puolille. Tiukka on joskus ollut läänitettynä Kristiinankaupungille ja myöhemmin läänitys purettiin. Kuntakokoukset alkoivat Tiukassa 1868. Silloin sitä joidenkin lähteiden mukaan nimitettiin Kristiinankaupungin maalaiskunnaksi. Sen nimistä entistä kuntaa ei kuitenkaan ole entisten kuntien luettelossa. Nyt pitäisi lähteä parempien lähteiden äärelle mutta sunnuntaina kirjastot ovat kiinni.

Lapväärtti

Lapväärtin kirjoitettu historia ulottuu vuoteen 1303, jolloin Ruotsin kuningas Birger Maununpoika antoi paikalliselle Michaelille luvan vapaasti hyödyntää Hämeen metsiä. Pitäjä Lapväärtistä tuli 1607 ja 1800-luvulla siitä erotettiin Karijoen ja Isojoen kunnat. Ne jatkavat vielä itsenäisinä. Lapväärti liitettiin naapuriin jo 1973.

Lapväärtissä muisteltiin sata vuotta aiemmin käytyä Suomen sodan Lapväärtin taistelua ja sen kunniaksi pystytettiin komea kivipilari ison kiven päälle. Edelleen paikkaa kunnioitetaan, koska kiven eteen on keväällä istutettu kukkia. Mistään kovin merkittävästä taistelusta ei ole ollut kysymys, koska netin Suomen sota artikkeleissa asiaa ei juurikaan mainita. Teoksiin on toki asia päässyt. Maanpuolustuskorkeakoulussa on ainakin yksi kirja, jossa taistelusta kerrotaan. Enpähän vain viitsinyt tilata ja armeijan palveluksessa olleet tututtavani ovat jo eläköityneitä niin heidänkään apuunsa en viitsinyt turvautua. Taistelussa Ruotsin joukot todennäköisesti saivat voiton, koska hävityille taisteluille ei juuri pystejä 1908 tienoilla pystytetty. 

Tavallisesti kirjoitan luonnoksen ensin ja parantelen sitä mutta nyt pääsi käymään niin, että yritin päivittää tietokonetta ja nyt se on jumissa. Kirjoitusohjelma ei toimi eikä aikaisempia luonnoksia saa auki. Jostain syystä pasianssit saa pelattua ja netti toimiin. Odottelen asiantuntijaa, joka on tavallisestikin auttanut minua tietokoneongelmissa. Hän on vain aika kiireinen iso viskaali. Nyt kirjoitan suoraan blogiin. 

Valkeala

Valkealassa on Herransaaren särkät. Yritimme löytää ne kepsin avulla. Jostain syystä kepsi ajatti meitä särkkien vastakkaiselle rannalle missä oli mökkejä. Emme ajaneet pihaan emmekä etsineet toista reittiä. Sen sijaan näimme uskomattoman upean lehtikuusikujan. On siellä seassa tavallisempiakin kuusia, mutta nämä suuret ovat kaikki lehtikuusia.   

Valkealan Utissa toimii puolustusvoimien erikoisjoukkojen ja helikopterialan joukko-osasto. Laskuvarjojääkärikoulu, joka jatkoi Päämajan kaukopartio-osaston toimintaa, toimi aiemmin itsenäisenä Päämajan alaisena joukko-osastona. Nyt se on osa Erikoisjääkäripataljoonaa. Eräs tuttavani opiskeluajoilta on kotoisin Utista. Hän viettää siellä edelleen melko paljon aikaa entisessä kotitalossaan, josta on tullut tavallaan kesämökki. Siksi Utti on tuttu jo 1970-luvulta, ainakin puheessa. Se, että se on kaiken aikaa ollut osa Valkealaa, on mennyt aiemmin ohi tietoisuuden. Utti on vanhaa puolustusjärjestelmää. Venäjä rakensi sinne linnoituksia jo 1700-luvulla. Toinen puolustusvoimien alue Valkealassa on Vekaranjärvi. Reissukaveri kävi siihen tutustumassa kovapanosammuntojen yhteydessä. Hänellä oli flunssa ja hän vietti Vekaranjärvellä päivän ennen kuin hänet siirrettiin sotilassairaalaan. Ikkunalaudalta otettiin lunta, joka sitten laitettiin hänen päälleen, että kuumetta saatiin laskemaan. Vanha tehokas keino ja käytössä vielä 1960-luvulla.

Kouvola

 

Ylen Areenassa on Kahden tähden reissu -ohjelma, jota mainostettiin tv-kanavilla sillä, että ihmiset olivat ehdottaneet Kouvolaa matkakohteeksi. Katsoin sen pätkän ja totesin, että Nordic China Centerin portti kannattaa kyllä käydä katsomassa ja torin patsaat ovat mielenkiintoisen näköisiä. Virastotalon betoniarkkitehtuuri ei miellyttänyt videollakaan joten ajoimme suoraan kaupungintalolle. Emme edes odottaneet kaupunginjohtajan vastaanottokomiteaa juhlistamaan saapumistamme. Muuten Kotkan jälkeen Kouvola ei oikein jaksanut sykähdyttää. Kaupungintalo on tosin paremman näköinen kuin Kotkassa. Rakennetaanko täällä päin kaupungintalot sillä periaatteella, että ne erottuvat muusta kaupungin arkkitehtuurista. Kouvolaa ei sentään ole koskaan valittu Suomen surkeimmaksi kunnaksi vaikka joitakin ääniä se sai Suomen paskin kaupunki -äänestyksessä.

Kouvolan kaupungin sivuille yleiskuva Kouvolasta on otettu yöllä. Voi miettiä miksi. Osavuosikatsaus ei lupaa hyvää. Tämän vuoden talousarvio oli puoli miljoonaa positiivinen mutta energia- ja polttoainekustannusten nousu, alkuvuoden säät, terveydenhuollon ja henkilöstömenojen kustannusten ylitykset aiheuttavat arviolta 4.9 miljoonan alijäämän vuoden loppuun mennessä vaikka verotuloja on kertynyt ennakoitua enemmän. Tilanne ei ole katastrofaalinen, koska viime vuosi oli ylijäämäinen ja vanhaakin ylijäämää on karttunut. 

Matkailijalle voi suositella Verlaa. Kartonkitehdasta uudistettiin hyvin varovasti ja, kun tuotanto lopetettiin, tehdas oli lähes valmiiksi museo. Se on Unescon maailmanperintökohde ja sitä pidetään yhtenä Suomen seitsemästä ihmeestä. Martan Matkassa blogista voi lukea oivan esittelyn Verlasta. Kouvolasta löytyy myös luontokohteita esim. Repoveden kansallispuisto. Hoyryveturimatkan voi tilata Kouvolasta mihin päin Suomea tahansa. Kouvolasta rautateitä lähtee viiteen suuntaan. Varsinainen rautateiden solmukohta.

Anjalankoski

 

Anjalankosken kuva voisi olla ihan sama kuin Anjalan, koska kunta perustettiin, kun Anjala ja Sippola yhdistyivät 1975. Jotta saadaan vähän vaihtelua, otin kuvan joen itärannan suuntaan samalta Keskikosken sillalta. Niiden nimi oli Myllykosken sillat silloin, kun ne 1954 rakennettiin. Nyt ne kuuluvat Myllykosken paperitehtaan suojeltuun tehdasympäristöön. Anjalankoski jäi suhteellisen lyhytikäiseksi kunnaksi. Se ehti olla pari vuotta kauppalana ja sitten siitä tuli kaupunki, joka lakkasi olemasta 2009. Joillakin nettisivuilla ehdotetaan Anjalankosken nimen unohtamista tyystiin. Jos muistellaan entisiä kuntia pitäisi muistella Anjalaa ja Sippolaa. Pieni välivaihe Anjalankoski 1975-2009 ei ansaitse heidän mielestään edes omaa nimeä.

Anjala

 

Tässä kohtaa Kymijoessa on pitkä saari, jota on käytetty hyväksi, kun joen yli on rakennettu silta. Sillan kaiteen yli voi kiivetä ja laskeutua portaita pitkin saareen tutustumaan jokeen tarkemmin. Tämä kuva on otettu Anjalan suuntaan.

Topelius on kauniisti Kuninkaan hansikas kirjassaan ymmärtänyt myös Anjalan liiton miehiä vaikka hommasta ei mitään tullutkaan. Ruotsi oli menettänyt Kaakkois-Suomen alueita parissa epäonnistuneessa sodassa ja Kustaa III oli aloittanut taas uuden eikä sotamenestys ollut kummoinen. Suomalaiset upseerit olivat käyneet neuvotteluja Venäjän keisarinnan Katariina II:n kanssa ja vaativat Anjalan liittokirjeessä rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista. Osa haaveili jopa Suomen itsenäistymisestä Venäjän suojeluksessa. Touhu tulkittiin kapinaksi, osallisista monet saivat kuolemantuomioita ja Johan Henrik Hästesko jopa teloitettiin. Osa miehistä siirtyi Venäjän palvelukseen. Anjalan kunta kunnioitti historiaa kuvaamalla vaakunaansa kolme valakättä. Urheiluseura on ottanut nimekseen Anjalan liitto. Siinä on historian siipien havinaa.

Kymi

 

Mahtava kivisilta, jonka kuvaaminen olisi edellyttänyt melkoisen jyrkkään penkkaan laskeutumista. Tässä iässä ei enää ota turhia riskejä vaan tyytyy siihen vaatimattomampaan kuvakulmaan, johon turvallisesti pääsee käsiksi. Nämä sivujoet, jotka laskevat mahtavaan Kymiin, olisivat kanootilla tutkittaviksi ihan onnen omiaan.

Kymin historia alkaa jostakin Litorinameren ajoilta. Kalastusta, hylkeenpyyntiä, metsästystä. Historiallinenkin aika alkaa varhain. Helmikuun 26. päivänä 1380 päivätyllä asiakirjalla Bo Joninpoika Grip lahjoitti Itämailla Kymin Pyhtään pitäjässä sijaitsevan tilansa Vadstenan luostarille. Mahtikartano antoi nimensä Kymenkartanon läänille ja rajan taakse jääneelle Kymenkartanon provinssille. Kymi ei ollut irrallaan muusta maailmasta. Hansan kauppareitit Lyypekin ja Novgorodin välillä sivusivat Kymin aluetta ja kauppaa käytiin Lontoota myöten. Tallinnaan purjehdittiin omillakin laivoilla. Historioitsija Martti Korhonen nimeää Kymin vaiheet Kala-Kymiin, Karja-Kymiin, Vilja-Kymiin, Kauppa-Kymiin ja Lauta-Kymiin. Termit kuvaavat hyvin elinkeinojen tärkeyttä eri aikoina.

Karhula

 

Helilän kylässä olevan tilan maakirjanumero yhdeksän oli 1620-luvulla Karhula. Sen alueelle nousi 1880-luvuilta lähtien monialayritys. Ruukin mukaan kauppala sai nimensä ja Helilästä tuli kauppalan keskus. Kymin ja Kotkan kuntaliitosta mietittiin 1950-luvun vaihteessa. Sen sijaan päätettiinkin perustaa kauppala Kymin teollisista osista ja kuntaliitos toteutettiin vasta 1977. Karhulan teollisuus sai alkunsa Korkeakoskelle rakennetusta vesisahasta. Korkeakosken tehtaanpiipuista olisi voinut ottaa kuvan mutta enemmän viehätti silmää tämä maisema, jossa mahtava Kymijoen vesistö näyttää lähes pysähtynyneeltä aamu-usvassa. Karhulan lasitehtaan tuotteisiin on varmaan jokainen ikäiseni ihminen tutustunut. Ison lasipurkin kyljessä oleva karhun kuva herättää muistoja säilötyistä kurkuista ja sienistä. Mustaviinimarjapensaasta kerättiin lehtiä ja ne laitettiin kurkkujen väliin, etteivät kurkut koskettaneet toisiaan. Purkkeja näkee myynnissä kirpputoreilla eikä ihan halpaan hintaan.

Kotka

 

Kotkan kaupungintalo ei ole edustava kuva Kotkasta. Tämä Neuvostoliiton KGB:n mieleen tuoma rakennus on ihan jotain muuta kuin laajojen vanhojen puutaloalueiden, vihreiden puistojen ja veneitä ja aluksia täynnä olevien satamien Kotka. Kotkan meripäivillä kannattaa käydä, paitsi koppimopolla. Liikennettä on tavallisenakin arkena ihan riittävästi. Kotka on suunnattoman kaunis kaupunki. Sen puistoille ei löydy vertailukohdetta muualta. Olen ollut onnekas ja saanut henkilökohtaisen opastuksen Sapokan vesipuistoon ja veistospromenadiin. Lisää taidetta kävimme ihailemassa Merikeskus Vellamossa ja mikä olisikaan ollut parempi paikka päättää kävelylenkki kuin tunnelmallinen ravintola Kairo, missä oli valkoiset pöytäliinat pöydillä ja vanhoja ihania sohvia ja tuoleja. Päivän kruunasi Juha Watt Vainion musiikin kuuntelu; Kotkan poikii ilman siipii, Albatrossi, Vanhoja poikia viiksekkäitä. Niitähän riittää vaikka kuinka pitkälle. Parhaita sanoja voi käydä lukemassa Juha Vainio kadun varrelta.

Kotka syntyi teollistumisen myötä ja liitti alueen entistä tiiviimmin kansainvälisiin kauppasuhteisiin. Tämän päivän Kotkaa leimaa liikennejärjestelyjen parantamisen lisäksi hyvinvointialueen henkilöstön siirtäminen. Tätä pohtivat valtuustot pitkin Suomea. Kotkan paperia lukiessa tuli ajatelleeksi sitä valtaisaa työmäärää, joka siirtosopimusten teossa on pitkin Suomea tehty ja miten monia asioita on pitänyt ottaa huomioon palkkapäivistä, työaikamuotoihin ja työterveyshuoltoon. Ukrainan sota heijastuu myös Kotkaan. Kotkassa on Leninin patsas, jota nyt Ukrainan sodan vuoksi on ehdotettu siirrettäväksi pois ja tällä hetkellä nimettömän puiston nimeämistä Ukraina-puistoksi. Kaupunkirakennelautakunta ei pitänyt (äänin 7-6) siirtoa tarpeellisena. Valtuusto päätti kuitenkin palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi ja sitten mielipide muuttui. Lenin patsas siirretään ja puistoa aletaan suunnitella uudelleen. Siihen tulee ukrainalaisen taitelijan teos joskus tulevaisuudessa.

Kotkassa on Langinkosken keisarillinen kalamaja. Reissukaveri kävi siellä luokkaretkellä 1960-luvulla. Johtuen tietöistä ja kepsiongelmista päätimme jättää tällä kertaa verestämättä hänen muistojaan.

Haapasaari

 

Tarkoitus oli ajaa vältellen pysähtymisiä ja Kuusankoskelle asti matka eteni joutuisasti. Tavoitteena oli ehtiä iltalaivalla Haapasaareen. Kuusankoskella laitoin kepsiin hotellin osoitteen. Ajoittain olin vähän eri mieltä kepsin antamista ohjeista ja sitten, kun se yritti ajattaa meitä pyörätielle tarkistin asetuksia. Olin edellisenä päivänä käynyt ystävälleni kaupassa ja hänen asuinalueensa kaupat olivat vähän oudompia niin käytin kepsiä ja koska olin pyörällä liikkeellä niin laitoin polkupyöräasetukset. Ongelmaksi asia muodostui, kun en saanut niitä asetuksia pois. Toinen harmillinen takaisku olivat sitten Kotkan tietyöt. Erinäisiä uukkareita oudoissa paikoissa, kun kepsi ohjasi pyöräilemään tielle, joka oli suljettu isompien ajoneuvojen liikenteeltä. Ennen vanhaan sanottiin, että kun vastuksia alkaa tulla niitä tulee sitten nipussa. Hotellin ovi olisi pitänyt avata koodilla, jonka naputtelin ihan oikein. Reissukaveri vahti vieressä. Ei vaan ovi auennut. Kaikesta tästä huolimatta ehdin ystävieni avustuksella yhteysalukselle. Koppimopolla en satamaan uskaltanut ajaa, koska jossain vaiheessa siitä olivat hävinneet lyhyet valot. Paluu Haapasaaresta olisi pimeällä.

Haapasaaressa on vakituisesti 7 asukasta ja kesällä paljon, paljon enemmän vierailijoita. Yhteysaluksessa oli kolmisenkymmentä matkustajaa, joista osa jäi laivasta Kirkonmaalla. Emme jääneet ihailemaan saaren luontoa sen pitemmäksi aikaa kuin minkä yhteysalukselta meni purkamiseen ja lastaamiseen. Saari on sen verran pieni, että jos tänne tulee aamulla ensimmäisellä yhteysaluksella niin saaren ehtii tutkia aika tarkkaan ja ehtii saman päivän aikana poiskin. Tämä oli vaihtoehtoinen suunnitelma, jos emme olisi ehtineet iltalaivaan. Saaressa on ympäri vuoden toimiva kyläkauppa, joka on palvellut asiakkaita yli sata vuotta. Entisessä koulussa on näyttelytila ja siellä voi yöpyäkin. Varauskalenteri oli aika täynnä, kun sitä katselin. Aittarakennuksessa on museo. Puikkarikuuri on seurantalo, jossa pidetään vuosittaiset Puikkaripäivät. Kuurilla juhlittiin myös sähköjen saamista saarelle 1994. Saaren korkeimmalla kalliolla on Puokki, tähystys- ja merkinantotorni, joka on rakennettu 1862. Siellä on Puolustusvoimien tutka-asema, joka seuraa tarkasti rajaloukkauksia. Ja niitähän riittää. Harmillisia mutta silti mielestäni presidentti Mauno Koiviston ohjetta soisi noudatettavan: “Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan.”

Olen huomannut, että takaraivossa on syntymässä suunnitelma matkakohteista sitten Äänekosken jälkeen. Haapasaari on ehdottomasti listalla jonain kauniina kesäpäivänä. Aamulaivalla sinne ja, jos tutkittavaa riittää majoittuminen saareen yöksi ja tutkimisen jatkaminen seuraavana päivänä. Ilta alkoi pimetä paluumatkalla. Aurinko laski ja jätti jälkeensä oranssin taivaanrannan, jonka yläpuolella oli keltainen ja turkoosi raita. Aina ei erottanut, mitkä horisontissa erottuvista kohteista olivat saaria ja mitkä pilviä. Satamasta hotellille kävellessä lueskelin Juha Vainion kadun kiveen hakattuja Vainion parhaita mietelmiä: Mistä tunnet sä ystävän, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kolmatta linjaa takaisin, En päivääkään vaihtaisi pois ja paljon paljon muuta.

Kuusankoski

 

Elokuun hyvät koppimoporeissupäivät jäivät väliin. Hätävilkkujen katkaisija meni rikki jossain vaiheessa ja kytki hätävilkut päälle omia aikojaan. Kun ne aikansa vilkuttivat, niin akku tyhjeni ja sitten ei mentykään mihinkään. Ennen kuin sain ajan korjaamolle kului aikaa ja tietysti varaosan saaminenkin kesti. Vaikka koppimopo oli muuten ajokunnossa ja sukulaisten kanssa sillä ajeltiinkin, niin reissukaveri ei pitempään matkaan suostunut lähtemään ennen kuin hätävilkut olivat kunnossa. Hän on vähän lainkuuliaisempi kuin minä. Totta, hätävilkuttomalla ajoneuvolla ei saa ajaa. Vähän lohdutti, ettei helteiden vuoksi olisi ollut kiva reissatakaan. Reissu ei edennyt mutta lihasvoimalla sentään kuljettiin. Naapurin pojan kanssa pyöräiltiin yhdessä Korpilahdelta Jämsään ja sukulaisen kanssa parikin kanoottireissua Pohjois-Päijänteellä ja paikallisiin ravintoloihin tutustumista sukulaisten kanssa harrastettiin tiiviisti. Päijänne on kaunis kanootistakin katseltaessa, sukulaisten tapaaminen kahvilan terassilla on todella rentouttavaa kauniilla kelillä ja taiteesta voi nauttia lähistölläkin. Kuntsin kokoelma, joka on nyt Jyväskylässä, on todella näkemisen arvoinen. Aika monet esillä olevista teoksista olisivat kelvanneet minullekin.

Tämän reissupätkän teemaksi tulee väkisinkin Kymijoki. Kuva on Kuusankosken sillalta. Kymijoki oli Ruotsin ja Venäjän rajajoki 1743-1809. Sen peruja oli Myös Iitin ja Valkealan raja. Näistä kunnista lohkaistiin osia, kun Kuusankoski 1921 perustettiin Kuusankosken, Kymintehtaan ja Voikkaan tehdasyhdyskunnista. 1930-1950-luvuilla naapurikunnat saivat luovuttaa lisää alueita Kuusankoskelle ja sitten tilanne alkoi muuttua, kun vähän myöhemmin perustettu naapurikaupunki alkoi nakertaa Kuusankosken aluetta ja lopulta kahmaisi koko kunnan. Tai demokraattisesti päätettyjähän kuntaliitokset Suomessa ovat. Niitä sanelee tarkoituksenmukaisuus ja talous. Itsekin olen äänestänyt kuntaliitoksen puolesta vaikka asuin nykyisessä entisessä kunnassa. Enkä todellakaan ole pahoillani kuntien vähenemisestä näin koppimopoilijan itsekkäästä näkökulmasta.

Luin keväällä kirjan Yksinhuoltaja ei asu puutalossa, jonka on kirjoittanut Julius Vilkas. Teos on sijoitettu Kiusankoskelle Änkeröisten alueelle, jota kuvaa rakennemuutos, suljettu tehdas ja yksinäisenä uinuva tehtaanpiippu. Kirja alkaa oivallisena kuvauksena autioituvasta taajamasta, jolle ovat ominaista tyhjät liiketilat ja keskiolutkuppilat. Voisi kuvitella, että loppu on ennustettava mutta ei se ole. Yllätyksiä kaipaavalle voi suositella. Jotenkin luin sitä ainakin aluksi kuvauksena Kuusankoskesta. Viime vuosituhannella kävin tapaamassa opiskelijaa, joka oli siellä työssäoppimisjaksolla. Ihan oudon paikan läpi emme siis ajaneet, vaikka totuuden nimessä on tunnustettava, ettei silmiin sattunut tuttuja paikkoja.

Metsämaa

 

Osmankäämejä näin luonnossa ensimmäisen kerran Päijänteellä 60-luvulla. Minusta ne olivat niin hienoja, että naimisiin mentyäni ostin korkean maljakon ja laitoin kuivattuja pötkylöitä sisustuselementiksi yhteiseen kotiimme. Niitä oli silloin kymmenen kilometrin säteellä vain yhdessä paikassa. Vuosien varrella ne ovat levinneet laajemmalle. Metsämaalla niitä kasvoi tien varren ojassa. Missään ei näkynyt järveä. Alueen halki virtaa Kojonjoki, jonka varrelta ne ovat ilmeisesti levinneet vähänkin kosteampiin ojiin. Reissukaveri huomautti jo aiemmin, että keli tuntuu syksyiseltä. Sanoin hänelle, että tuollaisia puheita saa aloittaa aikaisintaan lokakuussa. Kulttuurimaisemaa katsellessa tulee kyllä väkisinkin mieleen, että jos syksy ei lähene niin ainakin kesä etenee. Vehnäpelloilla vihreä alkaa saada aavistuksen keltaista väriä ja rukiin keltainen alkaa taittua ruskeaan. Pääskyset lentävät vielä ja kurjet tepastelevat viljapelloilla joten “vielä on kesää jäljellä”. Työkaverina oli aikanaan eräs Päivi ja hän lauloi seuraavat sanat “Vielä tulee kauniita Päiviä” siten, että P kuulosti selvästi isolta kirjaimelta.

Metsämaalla on käynyt syntymässä kaksikin Tuntemattoman sotilaan näyttelijää. Laineen versiossa Kosti Klemelä näytteli Koskelaa ja Mollbergin versiossa Risto Salmi Korpelaa. Myöhemmin Salmi teki näyttävän roolityön Raidin Perse-Arskana.

Koski Tl

 

Lähdimme liikkeelle tälle pätkälle unikeonpäivänä. Ajoimme Korpilahdella olevan Nelospirtin ohi ja aloin muistella tapahtumia vuodelta 1968. 54 vuotta sitten aamulla en osannut aavistaa, että illalla tapaisin nykyisen reissukaverini. Lautakkojärvi, jonka rannalla Nelospirtti edelleen sijaitsee, näkyy 9-tielle. Kun tanssiessa tuli hiki, sen rannalla oli ihan hyvä vilvoitella. Edelleen se on kaunis.

Koski Tl on oman ilmoituksensa mukaan “Mahtava kunta keskellä kaikkea”. Erityisen mahtavaksi sen tekee se, että se ei ole muuttanut nimeään niin kuin Koski Hl, joka muuttui Hämeenkoskeksi ja lakkasi kuntana olemasta reilu parikymmentä vuotta myöhemmin. Turun lääni on hävinnyt historian hämärään mutta Koski Tl pysyy. Hämeen härkätie kulkee kunnan halki ja kunnantalo on sen varrella. Valtuuston pöytäkirjoihin en muista missään muualla päässeeni yhtä helposti. Koskella menee hyvin sillä tilinpäätös osoitti reilun miljoonan ylijäämää, joka jätettiin pahojen päivien varalle. Jäteveden puhdistamon saneeraus odottaa toteutumistaan ja siihen on varattu rahat. Nuorisovaltuuustolla on ollut edustaja lautakunnissa ja jatkossa näillä edustajilla on myös puheoikeus lautakuntien kokouksissa. Valtuustoon ei nuorisovaltuustolaisilla ole kuitenkaan asiaa. He voivat toki seurata kokouksia niin kuin kaikki muutkin kuntalaiset ja vaikuttaa sitten valtuutettujen kautta. Lautakuntien kokouksethan eivät ole samalla tavalla julkisia. Kunnan markkinoimiseksi on tehty Koski Tl. aurinkolaseja, joita jaettiin valtuutetuille kesäkuun kokouksen päätteeksi.

Pilapiirtäjä Eino-Olli eli professori, taidemaalari, taidegraafikko Olavi Hurmerinta on lahjoittanut hallussaan olleen tuotantonsa kunnalle. Pieni osa siitä on nähtävillä kirjastossa. Toinen taiteilija, jonka teoksia pääsee täällä ihailemaan on professori, kuvanveistäjä Yrjö Liipola. Hänen nimeään kantavassa museossa on myös Hurmerinnan ja Martti Vainion taiteen pysyväisnäyttely. Vainion taidetta on myös kunnan valtuustosalissa. Tarkoituksena oli ehtiä kuntaan niin ajoissa, että ehtisimme käydä katsomassa näyttelyt. Sattuneesta syystä tapasimme tuttavan, joka kestitsi meitä viiden ruokalajin lounaalla ja siihenhän meni niin paljon aikaa, että yövyimme matkalla. Forssassa on museoviraston suojelema Hotelli Maakunta, jonka Suomi-Filmi huoneessa nukuimme makeasti keskellä sota-ajan elokuvahistoriaa. Siksi olimme Koskella varhain aamulla emmekä jääneet odottamaan Yrjö Liipola taidemuseon avautumista.

Pirttikylä

 

Pirttikylän vaakunassa on pirtin pääty, joka heijastuu veteen. Se kuvaa hyvin asutuksen kehittymistä. Pirttikylä on tyypillistä jokivarteen syntynyttä maanviljelyseutua. Pirttikylässä on nykyisin mansikka- ja vadelmaviljelmiä, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta, lähinnä ukrainalaisesta työvoimasta. Ukrainan sota alkoi huolestuttaa paikallisia viljelijöitä jo helmikuussa sillä työvoimaa ei ole juuri muualta saatavilla. Koronan aikaan yritettiin mutta heikoin tuloksin. Rikkakasvien poistoon tarvitaan ihmisiä jo huhtikuusta alkaen. Poiminta on sitten oma lukunsa. Tien varressa näkyi todella iso joukko ihmisiä pellolla. Vaikutti siltä,että ainakin kyseiselle tilalle on työvoimaa saatu.

Pirttikylän teollisuushistoriaan kuului olennaisena osana Bergan lasitehdas. Se toimi 1796-1883. Sen puhaltajat tulivat Saksasta ja Ruotsista. Merkittävin tuoteryhmä oli apteekkilasi. Esineistöä on esillä Pirttikylän kotiseutumuseossa. Tehtaalla tehtiin paljon muutakin ja museon kokoelma on vaikuttava. Se on esillä tehtaan omistajan rakennuttamassa Ahlholmin kartanossa, joka on siirretty museoalueelle. Alueella on myös koulumuseo jaViktor Dahlbon ateljee. Hän eli 1883-1957 ja maalasi maisema-aiheisia tauluja ekspressiiviseen tyyliin. Viktor oli opiskellut kansakoulunopettajaksi ja palasi lapsuudenkotiinsa 1940-luvulla ja muutti sen ateljeeksi. 1955 hän osallistui neljällä taululla Roomassa pidettyyn Pohjoismaiseen taidenäyttelyyn. Hagelstamilla on ollut muutamia hänen taulujaan myynnissä. Pirttikylään sukujuurensa johtanut Zunya Smeds Davies on käynyt kuvaamassa Dahlbon teoksia ja on tekemässä niistä kirjaa. Se on vielä työn alla.

Ylimarkku

 

Korsnäsista Ylimarkkuun johtava tie oli aluksi melkoisen heikkokuntoinen. Jännityksellä odotin, missä vaiheessa alkaa soratieksi kunnostettu osuus. Ei alkanut. Sen sijaan alkoi lähes uudenkarhea asfaltti, joka oli vedetty vanhan tiepohjan päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että mutkia riitti. Koska oltiin Pohjanmaalla, mäkiä ei ollut. Liikenne oli niin hiljainen, että lähes ajattelin, että tie on suljettu, jotta saamme ajella rauhassa. Aloin jo miettiä, kenelle lähetän kiitokset ystävällisestä palvelusta, kun vastaan tuli kaksi (=2) autoa. Pieniä kyliä ja kasvihuoneita oli matkan varrella ja reissukaveri tunnisti jopa metsän ruotsalaisen näköiseksi. Ihmisiä näimme vasta Ylimarkussa. Ensin kuulimme hautuumaalta puhetta ja sitten huomasin portin pielessä istuvan pojan. Seutua sai ihailla ihan rauhassa.

Lapsia täällä ainakin arvostetaan. Upea kiipeilyteline-leikkipaikka ihan vanhan Ylimarkun vaakunan läheisyydessä. Vaakunassa on kuvattu joki, jonka varrella Ylimarkku sijaitsee ja maataloutta kuvaavat lyhteet. Kunta ei ulottunut aivan mereen saakka ja suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Kunta lakkasi olemasta kuntana 1973. Ylimarkussa voi tutustua postimuseoon,joka on kotiseutumuseon yhteydessä. Postitoimisto avattiin 1883. Rannikon kaupunkien välille tarvittiin postitoimipaikka ja Ylimarkku oli sopivasti melkein puolessa välissä. Postilaukku, kirjevaaka, pakettivaaka ja postisäkki ovat tuolta ajalta. Postileimassa on lukenut Yttermark ruotsiksi ja venäjäksi ja kun venäjänkielistä tekstiä ei enää tarvittu, se viilattiin pois sen sijaan, että olisi hankittu uusi leimasin. Kotiseutumuseossa voi tutustua myös kellosepän työkaluun ja kelloon joka on valmistettu 1773. Paikallinen kelloseppä Hedman teki myös ompelukoneita ja polkupyörän. Hänen tekemänsä ompelukone on myös museossa. Ylimarkussa oli myös teollisuutta. Limonaaditehtaan korkitus ja hiilihapotuskoneet ovat myös esillä museossa.

Korsnäs

 

Uutisissakin on kerrottu, että majoitus- ja raitsemispalveluissa on pulaa työvoimasta. Kahdessa paikassa, joista olisimme kysyneet majoitusta, puhelin kyllä soi mutta hetken kuluttua alkoi piipata varattua. Onneksi kolmassa tärppäsi. Vähän reitiltä sivuun ja muutama kilometri soratietä ja matkan päässä odotti lähes uusi piharakennus, jossa oli tämän kesän isoin huone ja halvin hinta. Pelkästään pöydän ympärille olisi mahtunut tusina juhlijaa eikä edes olisi ollut tungosta.

Tämän lännemmäksi ei Manner-Suomessa pääse. Saaristossa toki. Korsnäs on Pohjanmaan pienin maalaiskunta. Pienempiä kaupunkeja täältä kyllä löytyy, ainakin yksi. Korsnäsistä tuli kaksikielinen vajaa kymmenen vuotta sitten, kun valtionosuuksissa otettiin käyttöön huomattava kerroin. Suomenkielistä nimeä kunnalle ei otettu käyttöön. Niistä olisi ollut laaja valikoima; Ristiniemi, Korsnees, Korsnääs, Ristitaipale. Suomen tuulivoimapuistojen alku sijoittuu Korsnäsiin. Uusia tuulivoimapuistoja on yritetty kaavoittaa yhteistyössä naapurikunnankin kanssa ja erikseen oman kunnan puolella. Ne eivät ole menestyneet kovin hyvin. 2020 aloitettiin meriperusteisen tuulivoimapuiston kaavoitus. Menestystä sille. Yritystoiminta on muutenkin vilkasta. Lähes puolet väestöstä saa elantonsa omasta yrityksestä. Majoituspalveluista meillä onkin hyviä kokemuksia. Kävimme ottamassa kuvan kunnantalosta niin varhain aamulla, ettei Bistro Kahvila ollut vielä auki. Onneksi meillä on aina eväskori mukana siltä varalta, ettei majoituksen yhteydessä ole aamupalaa tarjolla ja kokemus on myös osoittanut, ettei pikkuteiden varrella ole juurikaan ravitsemuspalveluita. Reissukaveri sai odottaa Jalasjärvelle saakka ennen kuin sai ensimmäiset munkkikahvit.

Bergö

 

Bergö oli ennen vanhaan Vargö mutta petoihin viittaava nimi todettiin jo 1800-luvun alussa huonoksi ja se muutettiin muotoon Bergö 1830. Suomeksi se oli Susiluoto. Kunnalla ei ollut suomekielistä nimeä. Saaarella on enimmillään 1930-luvulla asunut vajaa tuhat henkeä. Nykyisin kylän asukasluku on säilynyt vakaana. Puolet väestöstä käy muualla töissä, mikä on nykyään helpompaa. Lauttayhteys saareen saatiin 1960-luvulla ja 1996 päiväsaikaan ympäri vuoden kulkeva vaijerilossi. Yöllä sen voi tilata erikseen puhelimella. Matkailusivusto mainostaa merta ja sen mukanaan tuomaa kulttuurien moninaisuutta: “suomalaisuus, ruotsalaisuus, amerikkalaisuus ja muu maailma sekoittuvat”. Bergön oma murre lähenee jo kieltä. Väitän olevani aika hyvä ruotsissa, luen auttavasti tanskaa ja paikoitellen ymmärrän norjaa mutta tämä menee yli ymmärryksen. Koska oltiin ruotsinkielisellä alueella, asioin ruotsiksi kahvilassa. Kun reissukaveri tuli paikalle, henkilökunta vaihtoi oitis suomeen, koska keskenämme puhuimme sitä. Olisimme olleet yötäkin saaressa. Mökkien varaaminen olisi pitänyt tehdä joidenkin sivustojen kautta. En edes yrittänyt. Jos puhelimella tai paikan päällä asioiden ei asia onnistu niin menen muualle.
Jo ennen lähtöä tälle pätkälle, reissukaveri tarkisti, että näemme merta. Lupasin. Saaren tiestö kulki vain paikoitellen meren läheisyydessä. Myöhästyimme vähän lossista, joten aikaa jäi ihastella merta rannassa ja tietysti lossissa. Lossirannassa oli iso työmaa, jolla parannettiin lossirannan rakenteita.

Petolahti

 

Rannikolla entisiä kuntia on paljon, koska kalastus ja merenkulku toivat elämisen mahdollisuuksia ja siten väestöä. Kun väestöä oli riittävästi, jotta pystyttiin rakentamaan infrastuktuuria ja isoja rakennuksia, alettiin haikailla oman päätösvallan perään. Petolahdella tämä tapahtui 1800-luvun alkupuolella. Petolahti ei ole niin eläimellinen kuin miltä se kuulostaa. Nimessä on tapahtunut siirtymistä suomenkielestä ruotsinkieleen ja takaisin. Vanhimman nimen oletetaan olleen Petäjälaksi. Laksi on vanha suomen sana, joka aikojen kuluessa on muuttunut muotoon lahti. Kun paikan nimeä on sitten kirjoitettu ruotsiksi niin kuin asiakirjoihin aikaisemmin kaikki kirjoitettiin se tuli vaihdellen muotoon Peto-, Pete- tai Petalax. Siitähän se sitten “suomentui” helposti Petolahdeksi. Petolahden kylä on nykyisin melkoisen kaukana merestä. Esihistoriallisena aikana se on kuitenkin ollut merenpohjaa. Maankohoaminen on täällä voimakasta. Merenkulku on edellyttänyt ajan tasaista tietoa uusien karien syntymisestä. Vähitellen niistä tuli luotoja ja saaria, joista osa kasvoi mantereeseen kiinni. Jossain matkan varrella näin kyltin, jossa luki “här växer din mat”. Siitä sain idean Petolahden maalaismaiseman kuvaan.

Petolahdelta on kotoisin Viktor Smeds, joka oli mukana 1908 Lontoon olympialaisissa. Hän oli voimistelija ja mukana voittamassa Suomelle joukkuevoimistelun olympiapronssia. Hän harrasti myös nyrkkeilyä ja toimi kansainvälisen painiliiton puheenjohtajana. Mies ehti paljon muutakin, minkä vuoksi hän oli jonkin aikaa Ruotsissa omaehtoisessa maanpaossa Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen.

Kontiolahti

 

 

Kontiolahti täyttää ensi vuonna jo 150 vuotta. Kun Joensuun viimeisintä laajenemista suunniteltiin 2007, Kontiolahti päätti pysyä itsenäisenä. Kunnan väkiluku on tällä vuosituhannella kasvanut. Suurin taajama on tosin kiinni Joensuun keskustaajamassa. Valtuustoa kutsutaan kuuntelemaan valtuustosaliin. Korona-aikana kokoukset on pidetty sähköisinä ja siksi kokouspaikkakin on ollut eri paikassa. Jossain tuossa pienessä kuvassa. Lähemmäs olisi ehkä päässyt jotain kiertotietä. Emme yrittäneet. Syksyksi luvataan taas koronan lisääntymistä, mistä on merkkejä jo olemassa. Neljättä rokotusta on suunniteltu syyskuun alkuun ja parhaillaan pohditaan aikaistetaanko rokotuksia. Voi olla, että valtuustosaliin ei ihan kohta palata. 

Tuoreimmassa kokouksessaan valtuusto vahvisti Kontiolahden matkailustrategian. Siinä korostetaan laadukkaiden majoitus- ja ruokailupalveluiden ja vesistömatkailun kehittämistä. Myös naapurikunnan Kolin vetovoimaa ajatellaan käytettävän oman kunnan matkailun kehittämisen voimavarana. Matkailun kestävyyttä pidetään myös tärkeänä. Kunta pitää itseään ekoturismin edelläkävijävänä. Linnunsuon entinen turvesuo on ennallistettu. Höytiäinen on siitä kuuluisa järvi, että kanavatyömaan onnettomuuden vuoksi sen pinta laski. Tarkoituksena oli kyllä laskea järven pintaa, jotta saataisiin lisää viljelysmaata, mutta kanavan sulkujen pettäminen aiheutti suunniteltua suuremman veden pinnan alenemisen. Järven pinta-ala pieneni kolmanneksella ja saarien määrä kasvoi. Kun aikaisemmin järvessä oli ollut 80 yli hehtaarin suuruista saarta niin nykyään tämän kokoisia saaria on 170. Se on silti 15:nneksi suurin järvi Suomessa. Sen rannoilla kesämatkailu kyllä kukoistaa. Mietittävää on siinä, miten saadaan väkeä tulemaan myös talvisin. Majoituspalveluita kyselimme. Sattui festivaaliviikonloppu ja hintoja oli korotettu. Joensuusta löysimme hotellin, josta saimme tarjoushinnalla huoneen vaikka sielläkin oli tapahtumaviikonloppu.

Konnevesi

 

Nyt on kolmannes Suomen kunnista käyty. Eikä siihen kulunut kuin kuusi ja puoli ajelukautta. Tasaisen taulukon mukaan 2035 olemme heti Äänekoskella. Tämähän taitaa toteutua. Täytyy toivoa, että koppimopo kestää, terveyttä riittää ja lääkäri on ymmärtäväinen.Uutisissa luvattiin tosin, että väkiluvun väheneminen aiheuttaisi ensi vuosikymmenellä kuntaliitoksia. Jos ne ajoittuisivat vuosikymmenen alkupäähän, voisi tavoite häämöttää jo aikaisemmin.

Konneveden kunta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onnittelut! Viime vuonna kuntaan muutti enemmän ihmisiä kuin sieltä pois. Tämä ei ole kovin tavallista maaseutukunnissa. Osasyynä siihen on varmasti se, että Konnevesi on Keski-Suomen yrittäjäystävällisin kunta. Konneveden yritystoimintaan törmäsimme Ahvenanmaalla. Samalle lautalle, jolla menimme Föglöhön tuli kaksi Konnekuljetuksen autoa, jotka veivät saarelle elävää kalaa. Maailmassa on ihmeellisisä asioita. Saharaan viedään rakennushiekkaa, saaristoon kalaa. Konnevesi on ottanut tosissaan vieraslajien torjunnan. Se järjestää poistotalkoot. Alkukesän aikana on kartoitettu ja merkitty omatoimikitkentäpaikat maastoon kyltein. Näitä kylttejä emme huomanneet mutta tarvetta niille kylläkin. Komealupiini rehoitti kuin viimeistä päivää, toivottavasti.

Matkailijalle luontokohteita on runsaasti: Etelä-Konneveden kansallispuisto, Konneveden koskireitti, luontopolkuja, lintutorneja, laavuja ja nuotiopaikkoja, joista voi valita mieleisensä. Häyrylänrannan satamaan voi saapua vesitse vaikka kuinka kaukaa. Galleria Käpy on tulvillaan paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten teoksia.