Tarkoitus oli ajaa vältellen pysähtymisiä ja Kuusankoskelle asti matka eteni joutuisasti. Tavoitteena oli ehtiä iltalaivalla Haapasaareen. Kuusankoskella laitoin kepsiin hotellin osoitteen. Ajoittain olin vähän eri mieltä kepsin antamista ohjeista ja sitten, kun se yritti ajattaa meitä pyörätielle tarkistin asetuksia. Olin edellisenä päivänä käynyt ystävälleni kaupassa ja hänen asuinalueensa kaupat olivat vähän oudompia niin käytin kepsiä ja koska olin pyörällä liikkeellä niin laitoin polkupyöräasetukset. Ongelmaksi asia muodostui, kun en saanut niitä asetuksia pois. Toinen harmillinen takaisku olivat sitten Kotkan tietyöt. Erinäisiä uukkareita oudoissa paikoissa, kun kepsi ohjasi pyöräilemään tielle, joka oli suljettu isompien ajoneuvojen liikenteeltä. Ennen vanhaan sanottiin, että kun vastuksia alkaa tulla niitä tulee sitten nipussa. Hotellin ovi olisi pitänyt avata koodilla, jonka naputtelin ihan oikein. Reissukaveri vahti vieressä. Ei vaan ovi auennut. Kaikesta tästä huolimatta ehdin ystävieni avustuksella yhteysalukselle. Koppimopolla en satamaan uskaltanut ajaa, koska jossain vaiheessa siitä olivat hävinneet lyhyet valot. Paluu Haapasaaresta olisi pimeällä.
Haapasaaressa on vakituisesti 7 asukasta ja kesällä paljon, paljon enemmän vierailijoita. Yhteysaluksessa oli kolmisenkymmentä matkustajaa, joista osa jäi laivasta Kirkonmaalla. Emme jääneet ihailemaan saaren luontoa sen pitemmäksi aikaa kuin minkä yhteysalukselta meni purkamiseen ja lastaamiseen. Saari on sen verran pieni, että jos tänne tulee aamulla ensimmäisellä yhteysaluksella niin saaren ehtii tutkia aika tarkkaan ja ehtii saman päivän aikana poiskin. Tämä oli vaihtoehtoinen suunnitelma, jos emme olisi ehtineet iltalaivaan. Saaressa on ympäri vuoden toimiva kyläkauppa, joka on palvellut asiakkaita yli sata vuotta. Entisessä koulussa on näyttelytila ja siellä voi yöpyäkin. Varauskalenteri oli aika täynnä, kun sitä katselin. Aittarakennuksessa on museo. Puikkarikuuri on seurantalo, jossa pidetään vuosittaiset Puikkaripäivät. Kuurilla juhlittiin myös sähköjen saamista saarelle 1994. Saaren korkeimmalla kalliolla on Puokki, tähystys- ja merkinantotorni, joka on rakennettu 1862. Siellä on Puolustusvoimien tutka-asema, joka seuraa tarkasti rajaloukkauksia. Ja niitähän riittää. Harmillisia mutta silti mielestäni presidentti Mauno Koiviston ohjetta soisi noudatettavan: “Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan.”
Olen huomannut, että takaraivossa on syntymässä suunnitelma matkakohteista sitten Äänekosken jälkeen. Haapasaari on ehdottomasti listalla jonain kauniina kesäpäivänä. Aamulaivalla sinne ja, jos tutkittavaa riittää majoittuminen saareen yöksi ja tutkimisen jatkaminen seuraavana päivänä. Ilta alkoi pimetä paluumatkalla. Aurinko laski ja jätti jälkeensä oranssin taivaanrannan, jonka yläpuolella oli keltainen ja turkoosi raita. Aina ei erottanut, mitkä horisontissa erottuvista kohteista olivat saaria ja mitkä pilviä. Satamasta hotellille kävellessä lueskelin Juha Vainion kadun kiveen hakattuja Vainion parhaita mietelmiä: Mistä tunnet sä ystävän, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kolmatta linjaa takaisin, En päivääkään vaihtaisi pois ja paljon paljon muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti