Kiviaidat ovat aina viehättäneet minua. Aikaisemmin ne rakennettiin käsipelillä kivi kerrallaan. Viime aikoina on kuitenkin näkynyt tämäntyylisistä kivikoreista rakennettuja aitoja sekä yksityistalojen tonteilla että julkisten teiden varrella. Ne ovat rationalisoituja, teollisia innovaatioita kiviaitoja kaipaaville. Sulvasta löytyi liike, joka myy näitä.
Sulvassa uhkasi koppimoporeissu keskeytyä toisen kerran. Nyt ei osallisena ollut ketään muuta. Lähdimme ajamaan kohti yöpaikkaa ja kuuntelimme outoa napsumista takavasemmalta. Koska muita ajoneuvoja ei ollut näköpiirissä, napsumisen täytyi kuulua kotterosta. Tavaratilassa on paljon tavaraa ja ajattelimme ensin, että joku tavaroista osuu johonkin toiseen. Siispä pakkasimme tavarat uudelleen ja taas uudelleen. Korikin pitää varsinkin epätasaisella tiellä omaa natinaansa mutta tämä naputus ei reagoinut asfaltin epätasaisuuksiin. Päättelimme, että moottorista ääni ei kuulu. Moottori kehräsi kuten tavallisesti kovaäänisesti. Vähän pelotti ajaa nakuttavalla pelillä mutta ei oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut. Jännitimme, missä vaiheessa matkan teko päättyy kokonaan. Majapaikkaan pääsimme onnellisesti ja sitten etsimme lähiseudun korjaamot. Ei ihan painajaisvapaa yö. Yöllä sitten mietin strategiaa. Ajattelin, että jos menen korjaamolle onnettoman näköisenä, minulle on vaikeampi sanoa ei kuin, jos vain soitan sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti