Munsalan vaakunan joutsenet edustavat luontoa ja kaukokaipuuta. Uusiutuviin materiaaleihin liittyy myös kuva. Luonnonmateriaalit alkavat ainakin puheessa nousta esiin ilmastonmuutoksen hidastajina ja keinokuitujen korvaajana. Jostain syystä turkikset eivät ole samassa asemassa kuin pellava näissä puheissa. Minullakin on fleecevuoriset hansikkaat, fleecevuorinen pipo ja useampikin fleecepusero. Aina niitä pestessäni tunnen lievää häpeää, koska tiedän, että nyt taas vesistöön päätyy mikromuovia. Sisareni oli huolissaan mikromuovosta jo 1960-luvulla. Silloin yhdyskuntajätettä poltettiin eikä muovi suinkaan hävinnyt vaan leijaili savukaasuina ympäri maailmaa. Nyt muovia on joka puolella. Me hengitämme sitä, syömme sitä ja se tunkeutuu iholle. Sen terveyshaitat tunnistetaan koko laajuudessaan ehkä joskus vuosikymmenten kuluttua. Silti kierrätettävän, kestävän, lämpöisen materiaalin tuotantoa ja käyttöä pidetään joissakin piireissä paheksuttavana. Lapsuudessani puhuttiin koirankarvarukkasista. Raaka-ainetta niihin olisi varovaisestikin arvioiden vuosittain yli 50 000 nahkaa. Niitä tuotetaan hajautetusti jopa kaupunkien kerrostaloissa. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan hyödynnetä vaan ne joko poltetaan tai haudataan maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti