Tämän talven aikana Kustavissa luetaan Volter Kilven suurteosta Alastalon salissa. Minulla on ollut onni lukea teos tentikirjana. Rakastin sitä ja se on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, jotka odottavat toista lukukertaa. Kun joku osaa kirjoittaa 60 sivua pitkän selostuksen piipun sytyttämisestä ja sivun pituisen kuvauksen pikaisesta sivusilmäyksestä, häntä ei voi kuin ihailla ja lukea elävää kieltä nautinnolla. Marraskuussa paikallisia kestitään Mörk Ö -tapahtumalla. Liikuntaa harrastaville on järjestetty uimahallimatkoja ja keilailumatkoja lähikuntiin. Klipunkarissa on talviuintipaikka ja joulukuun alussa on vielä jouluiset Saaristolaismarkkinat.
Kustavi on erityisen positiivinen kunta. Jo sinne matkalla tien varressa näkyy iso lakana, jossa lukee jotain siihen tyyliin, että “Ellet ole aivan varma miten tulee käymään, niin ajattele, että kaikki menee hyvin”. Kunnanviraston pyörätuolirampin kaiteeseen on kuvattu vesilintuja, kaloja ja laivoja ja tekstissä toivotetaan tervetulleeksi “saaristo sylihi” sekä kerrotaan, että “Kustavi o saaristo kuningaskunt”. Kustaa III perusti seudulle seurakunnan, joka sai nimekseen Gustavs, suomeksi Kustavi. Kesämökkiläiset kasvattavat kunnan asukasluvun yli kymmenkertaiseksi. Ei siis ole ihme, että Kustavissa toimii mökkiläistoimikunta, johon mökkiläiset valitsevat edustajansa neljäksi vuodeksi kerrallaan ja jossa kuntaa edustaa mm. valtuuston puheenjohtaja. Kun mökkiläiset lähtevät, hiljenee myös kunta. Kumlingen pätkällä yritimme syödä jotain mutta keittolounasta oli silloin luvassa vasta seuraavalle viikolle. Nyt sitä oli saatavilla paikallisille ja satunnaisille syysmatkailijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti