Vakituisella reissukaverilla oli ikävä kotona ja hän oli sitten muuttanut mieltään. Yöpakkasia eikä lumisateita ollut luvassa niin ehkä, jos kelit sallivat, voisi harkita Kuopioon lähtöä. Kumlingen pätkän vuoksi öljynvaihtoväli meni vähän pitkäksi niin piti saada aika korjaamolle ja siksi lähtö viivästyi melkein viikolla. Kuopioon on niin hankala tie, että sinne ei viitsi arkipäivänä ajaa. Sunnuntaina aamupäivällä oli 9-tiellä sen verran hiljaista, että uskallettiin lähteä. Topeliuksen Sumutarinoiden neiti Hemming ei pitänyt “tähdettömistä, lumettomista lokakuun öistä”. Aiemmin olin samaa mieltä. Nyt kaikki lumettomat päivät pidentävät ajokautta. Samaa mieltä toki olen Topeliuksen syksyn värien kuvaamisesta. Tuttukin tie näyttäytyy väriloistossa ihan uudelta. Lehdet ovat osittain pudonneet ja näkyviin tulee järviä, joita kesällä ei tiedä olevankaan. Tosin ne nyt peilaavat harmaita sadepilviä. Haminanlahden rantaa ajettiin hyvin hitaasti. En onnistunut tunnistamaan von Wrightien taulujen maisemia.
Mielenkiintoisiin ohituksiin olemme tottuneet tällä reissulla. Luulin jo, ettei kukaan enää keksi mitään uutta. Olin väärässä. Täällä kiireinen savolainen ajoi ohi risteysalueella. Sitä on toki tapahtunut aiemminkin. Uutta oli se, että risteyksessä oli liikenteenjakaja ja ohittaja joutui kiertämään sen väärältä puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti