Lähdimme liikkeelle tälle pätkälle unikeonpäivänä. Ajoimme Korpilahdella olevan Nelospirtin ohi ja aloin muistella tapahtumia vuodelta 1968. 54 vuotta sitten aamulla en osannut aavistaa, että illalla tapaisin nykyisen reissukaverini. Lautakkojärvi, jonka rannalla Nelospirtti edelleen sijaitsee, näkyy 9-tielle. Kun tanssiessa tuli hiki, sen rannalla oli ihan hyvä vilvoitella. Edelleen se on kaunis.
Koski Tl on oman ilmoituksensa mukaan “Mahtava kunta keskellä kaikkea”. Erityisen mahtavaksi sen tekee se, että se ei ole muuttanut nimeään niin kuin Koski Hl, joka muuttui Hämeenkoskeksi ja lakkasi kuntana olemasta reilu parikymmentä vuotta myöhemmin. Turun lääni on hävinnyt historian hämärään mutta Koski Tl pysyy. Hämeen härkätie kulkee kunnan halki ja kunnantalo on sen varrella. Valtuuston pöytäkirjoihin en muista missään muualla päässeeni yhtä helposti. Koskella menee hyvin sillä tilinpäätös osoitti reilun miljoonan ylijäämää, joka jätettiin pahojen päivien varalle. Jäteveden puhdistamon saneeraus odottaa toteutumistaan ja siihen on varattu rahat. Nuorisovaltuuustolla on ollut edustaja lautakunnissa ja jatkossa näillä edustajilla on myös puheoikeus lautakuntien kokouksissa. Valtuustoon ei nuorisovaltuustolaisilla ole kuitenkaan asiaa. He voivat toki seurata kokouksia niin kuin kaikki muutkin kuntalaiset ja vaikuttaa sitten valtuutettujen kautta. Lautakuntien kokouksethan eivät ole samalla tavalla julkisia. Kunnan markkinoimiseksi on tehty Koski Tl. aurinkolaseja, joita jaettiin valtuutetuille kesäkuun kokouksen päätteeksi.
Pilapiirtäjä Eino-Olli eli professori, taidemaalari, taidegraafikko Olavi Hurmerinta on lahjoittanut hallussaan olleen tuotantonsa kunnalle. Pieni osa siitä on nähtävillä kirjastossa. Toinen taiteilija, jonka teoksia pääsee täällä ihailemaan on professori, kuvanveistäjä Yrjö Liipola. Hänen nimeään kantavassa museossa on myös Hurmerinnan ja Martti Vainion taiteen pysyväisnäyttely. Vainion taidetta on myös kunnan valtuustosalissa. Tarkoituksena oli ehtiä kuntaan niin ajoissa, että ehtisimme käydä katsomassa näyttelyt. Sattuneesta syystä tapasimme tuttavan, joka kestitsi meitä viiden ruokalajin lounaalla ja siihenhän meni niin paljon aikaa, että yövyimme matkalla. Forssassa on museoviraston suojelema Hotelli Maakunta, jonka Suomi-Filmi huoneessa nukuimme makeasti keskellä sota-ajan elokuvahistoriaa. Siksi olimme Koskella varhain aamulla emmekä jääneet odottamaan Yrjö Liipola taidemuseon avautumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti