Korsnäsista Ylimarkkuun johtava tie oli aluksi melkoisen heikkokuntoinen. Jännityksellä odotin, missä vaiheessa alkaa soratieksi kunnostettu osuus. Ei alkanut. Sen sijaan alkoi lähes uudenkarhea asfaltti, joka oli vedetty vanhan tiepohjan päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että mutkia riitti. Koska oltiin Pohjanmaalla, mäkiä ei ollut. Liikenne oli niin hiljainen, että lähes ajattelin, että tie on suljettu, jotta saamme ajella rauhassa. Aloin jo miettiä, kenelle lähetän kiitokset ystävällisestä palvelusta, kun vastaan tuli kaksi (=2) autoa. Pieniä kyliä ja kasvihuoneita oli matkan varrella ja reissukaveri tunnisti jopa metsän ruotsalaisen näköiseksi. Ihmisiä näimme vasta Ylimarkussa. Ensin kuulimme hautuumaalta puhetta ja sitten huomasin portin pielessä istuvan pojan. Seutua sai ihailla ihan rauhassa.
Lapsia täällä ainakin arvostetaan. Upea kiipeilyteline-leikkipaikka ihan vanhan Ylimarkun vaakunan läheisyydessä. Vaakunassa on kuvattu joki, jonka varrella Ylimarkku sijaitsee ja maataloutta kuvaavat lyhteet. Kunta ei ulottunut aivan mereen saakka ja suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Kunta lakkasi olemasta kuntana 1973. Ylimarkussa voi tutustua postimuseoon,joka on kotiseutumuseon yhteydessä. Postitoimisto avattiin 1883. Rannikon kaupunkien välille tarvittiin postitoimipaikka ja Ylimarkku oli sopivasti melkein puolessa välissä. Postilaukku, kirjevaaka, pakettivaaka ja postisäkki ovat tuolta ajalta. Postileimassa on lukenut Yttermark ruotsiksi ja venäjäksi ja kun venäjänkielistä tekstiä ei enää tarvittu, se viilattiin pois sen sijaan, että olisi hankittu uusi leimasin. Kotiseutumuseossa voi tutustua myös kellosepän työkaluun ja kelloon joka on valmistettu 1773. Paikallinen kelloseppä Hedman teki myös ompelukoneita ja polkupyörän. Hänen tekemänsä ompelukone on myös museossa. Ylimarkussa oli myös teollisuutta. Limonaaditehtaan korkitus ja hiilihapotuskoneet ovat myös esillä museossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti