Suomen sodan rauhassa vedetty rajalinja jätti kolmanneksen Alatornion pitäjästä Ruotsin puolelle. Siitä tuli myöhemmin isoimman kylänsä mukaan Haaparanta. Myöhemmin Alatornio menetti alueitaan pikkuhiljaa naapurikaupungille, joka laajetessaan viimein kahmaisi koko kunnan. Kuvassa Tornuionjoki, Väylä, kohtaa jo meren.
Haaparannassa olen ollut Pohjoismaisella tutkijakurssilla, jossa
perehdyttiin kirkonkirjojen erilaiseen käyttöön. Ruotsin
kirkonkirjoja siirrettiin tietokoneille ja tiedostoista oli
mahdollista saada esille erilaisia asioita. Ryhmä, jossa olin
jäsenenä, tutki muuttoliikettä. Kuvitelmat siitä, että
muuttaminen on jotenkin uusi ilmiö, ovat virheellisiä. Syksyisin
oli pestuumarkkinat, mikä tarkoitti sitä, että piikojen ja renkien
työsopimukset olivat katkolla. Jos isäntä ei ollut tyytyväinen,
hän ilmoitti, ettei seuraavana vuonna ole enää paikkaa ja tietysti
palkollisetkin saattoivat hakea uutta taloa. Vuoden työsopimuksen
merkiksi palkollinen sai pestirahan. Pestuumarkkinoita on ollut
keskiajalta saakka ja paikoitellen niitä oli vielä 1920-luvulla.
Palkollisten vaihtuvuus oli ainakin sillä seudulla, jonka aineistoon
tutustuimme, yllättävänkin suurta. Isommassa määrässä näkyi,
miten ihmiset aluksi muuttivat lähitalojen välillä, sitten
pitäjänrajan yli ja myöhemmin aina kauemmas. Paikoilleen
asettuminen edellytti vähintään torpan saamista. Tilanne oli samanlainen myös Väylän itäpuolella. Oltiinhan samassa pitäjässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti