Kukkolankoskella olen käynyt jo joskus 1970-luvulla. Koskea
katsellessa tulin ajatelleeksi, ettei se nyt ihan mahdoton olisi
laskea kanootilla. Kun kävin ensimmäisen kerran Kilpisjärvellä,
pohdin jopa kanoottiretkeä Kilpisjärveltä merelle. Siispä aloin
tutkia karttaa. Netistä löysinkin sellaisen, johon oli merkitty
koskien vaativuusasteet. Kun muutaman kilometrin välein oli IV-tason
koskia niin luovuin ajatuksesta. Turhan märkä reissu olisi ollut
tiedossa. Viimeiset halut karisivat Tornionjoen ja Muonionjoen yhtymäkohtaa ihaillessani. Edelleen Kukkolankoski on näkemisen arvoinen. Myös Karunki
menetti puolet alueestaan, kun Venäjä laajeni Tornionjoelle saakka.
Kukkolan kosken lisäksi myös Matkakoski on tunnettu lohen- ja
siiankalastuksesta. Molemmissa paikoissa käytetään menetelmänä
lippoamista. Kokenut
lippoaja tuntee pohjan muodon ja varren kautta tulee käsiin tieto
siitä, milloin kala on osunut lippoon. Kalojen reitti vaihtelee veden
korkeuden mukaan, joten lippoajan pitää osata lukea jokea ja tuntea
pohja, koska veden alle ei näe.
Rannalta kalastettaessa käytetään myös ns.
Punttikalastusta, jossa on pohjapainon ja perhon yhdistelmä.
Matkakoski ei ole samalla tavalla turistirysä kuin Kukkolankoski,
jossa voi nauttia varrassiikaa ja seurata kalan perinteistä
valmistustapaa aina lippoamisesta valmiiseen ruokaan saakka.
Reissun varrella olevat entisetkin kunnat on noteerattu joskaan ei aakkosjärjestyksessä. Lapin maakunnan kaikista entisistä kunnista olen nyt jotain kirjoittanut. Niitä ei ole kovin montaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti