Pirttikylän vaakunassa on pirtin pääty, joka heijastuu veteen. Se kuvaa hyvin asutuksen kehittymistä. Pirttikylä on tyypillistä jokivarteen syntynyttä maanviljelyseutua. Pirttikylässä on nykyisin mansikka- ja vadelmaviljelmiä, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta, lähinnä ukrainalaisesta työvoimasta. Ukrainan sota alkoi huolestuttaa paikallisia viljelijöitä jo helmikuussa sillä työvoimaa ei ole juuri muualta saatavilla. Koronan aikaan yritettiin mutta heikoin tuloksin. Rikkakasvien poistoon tarvitaan ihmisiä jo huhtikuusta alkaen. Poiminta on sitten oma lukunsa. Tien varressa näkyi todella iso joukko ihmisiä pellolla. Vaikutti siltä,että ainakin kyseiselle tilalle on työvoimaa saatu.
Pirttikylän teollisuushistoriaan kuului olennaisena osana Bergan lasitehdas. Se toimi 1796-1883. Sen puhaltajat tulivat Saksasta ja Ruotsista. Merkittävin tuoteryhmä oli apteekkilasi. Esineistöä on esillä Pirttikylän kotiseutumuseossa. Tehtaalla tehtiin paljon muutakin ja museon kokoelma on vaikuttava. Se on esillä tehtaan omistajan rakennuttamassa Ahlholmin kartanossa, joka on siirretty museoalueelle. Alueella on myös koulumuseo jaViktor Dahlbon ateljee. Hän eli 1883-1957 ja maalasi maisema-aiheisia tauluja ekspressiiviseen tyyliin. Viktor oli opiskellut kansakoulunopettajaksi ja palasi lapsuudenkotiinsa 1940-luvulla ja muutti sen ateljeeksi. 1955 hän osallistui neljällä taululla Roomassa pidettyyn Pohjoismaiseen taidenäyttelyyn. Hagelstamilla on ollut muutamia hänen taulujaan myynnissä. Pirttikylään sukujuurensa johtanut Zunya Smeds Davies on käynyt kuvaamassa Dahlbon teoksia ja on tekemässä niistä kirjaa. Se on vielä työn alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti