Olisihan se ollut hienoa, jos reissu olisi voinut olla Akaa – Öja. Olisi matkattu Suomi a:sta ö:hön. Tämä mahdollisuus hävisi jo 1969, jolloin en edes osannut kuvitella koppimopoa. Muita ö:llä alkavia kuntia ei Suomessa suomeksi olekaan ollut, kuntien ruotsinkielisissä nimissä niitä kyllä löytyisi. Me kuitenkin matkustamme Suomea suomeksi. Öja on Öja sekä ruotsiksi että suomeksi.
Öjan kalastajakylästä lähtee saariston luontopolku, jolle meidän kuntomme ei tässä vaiheessa riitä. Siellä on myös kalastajamuseo, jonka mökissä oli vakituinen asukas vielä 1964. Esineistö on suurimmaksi osaksi hänen perujaan ja lisäksi on kerätty kalastukseen liittyvää esineistöä. Mökin lisäksi voi tutustua rysä- ja suola-aittaan, venevajaan, savusaunaan ja puuliiteriin. Etukäteen pitää sopia, milloin haluaa museoon tutustua. Meidän reissulla ei ole aikatauluja, joten emme sopineet. Ihailimme paikkaan vain ulkoapäin. Rakennuksesta olisi ollut mukava ottaa kiuva mutta kauniina päivänä paikalla oli sen verran paljon väkeä, etten viitsinyt vaivata heitä joko poistumaan kuvan ottamisen ajaksi tai suostumaan siihen, että he päätyvät nettiin. Siksi kuva on rannasta, missä on muutama juuri sellainen vene, jota haikailin joskus 1970-luvulla sen jälkeen, kun olin todennut, ettei meillä ikinä olisi varaa kesämökkiin. Toisaalta silloin asuimme saaressa joten mitäpä sitä olisi tehnyt kesämökillä.
Öjan vaakunan aihe on Tankarin majakasta. Paikalla on ollut merimerkki jo 1750-luvulla. Vanha kiviröykkiö kasvaa kaiken aikaa, koska ensimmäistä kertaa saareen tulevan pitää viedä kasaan niin iso kivi kuin minkä jaksaa kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti