Kolari

 

Kolari kasvaa luonnosta kerrotaan nettisivuilla. Kolari lupaa luoda “elämisen edellytyksiä lapsille ja lapsenlapsille”. Kaunis lupaus. Kuntalaisista yli 200 on kertonut kehittämisajatuksiaan kunnan strategiatyötä varten. Myös yhdistyksiä halutaan aktivoida, koska hyvinvointialue valmistelee yhdistysten avustusperiaatteita. Yleishyödylliset yhdistykset voivat hakea avustuksia toimintaan, jolla edistetään hyvinvointisuunnitelman tavoitteiden toteutumista.

Ylläksellä kävelimme joskus vuosia sitten. Kesäaikaan silloinkin. Haikeana katselin kylttejä, joissa ohjattiin pitemmille reiteille Pallakselle ja Äkäslompoloon. Jäivät käymättä tälläkin kerralla. Ylläs Outdoor Week alkoi samana päivänä, kun saavuimme Kolariin. Todella houkutteli jäädä kokeilemaan maastopyöräilyä ja koskimelontaa. Reissukaveria olisi kiinnostanut kalastus. Siihen sitten olisikin mennyt tämän kesän budjetti, joten luovuimme, ah niin houkuttelevasta, vaihtehtoisesta harrastuksesta koppimoporeissun hyväksi.

Sillat ovat ihania paikkoja, koska niistä näkee vesistöä molempiin suuntiin. Niiden kohdalla aina hidastan, jos takana ei ole autoja. Pysähtyä ei kuitenkaan tavallisesti voi. Asfaltointityöt ovat nyt mahdollistaneet senkin ihmeen. Saattoauton perässä oleva jono pysähtyi juuri niin, että kottero oli pysäytettävä melkein keskelle siltaa. Onneksi reissukaveri seurasi edessä olevaa autoa. Perässä tullut ei ehtinyt töötätä. 

Osoitteista opin Lapissa jotain uutta. Etelämpänä haja-asutusalueen talojen numeroinnin perusteella voi päätellä kuinka pitkä matka on tien alkuun. Talo numero 320 on 3,2 kilometrin päässä tien alkupäästä. Varasin puhelimella yöpaikan, jonka numero oli 56. Vanhan opin mukaan päättelin, että hotelli on 560 metrin päässä risteyksestä. Ei ollut. Kun muualla numerot vaihtuvat dekametrin välein, Lapissa nre vaihtuvat hehtometrin välein. Ajoimme siis 5,6 kilometriä. Reissukaveri ehti jo olla sitä mieltä, ettei täällä mitään hotellia ole, pelkkää metsää  vain. Oli se. Hieno viihtyisä mökin puolikas. Oppia ikä kaikki.  

Lappiin on tänä kesänä päästy kiitettävästi. Kullerot olivat kukintansa kukkineet. Yritin löytää siemenkotia, jotka olisin voinut tuoda siskolleni hänen tiluksilleen. Hän on joskus hankkinut kulleron siemeniä ja saanut ne kasvamaan pihassaan jopa muutaman vuoden ajan. Uudet siemenet olisivat olleet kiva tuliainen. En löytänyt, harmi. Lapin matkat ovat aina reisun kohokohta. Seuraavan kerran Lappiin pääsee vasta parin vuoden kuluttua. Siellä ei ole l:llä alkavia kuntia, joita on muualla Suomessa ihan kiitettävästi. Niissä riittää ainakin ensi kesälle kierrettävää.