Mikkeli

 

Reissukaveri kävi täällä armeijan Karkialammella. Se varuskuntahan on jo lopetettu. Kävin häntä katsomassa, kun hän makasi keuhkokuumeessa varuskunnan sairaalassa. Yövyin kummitätini luona Urpolassa. Myöhemmin on sukulaiseni ollut töissä varuskunnassa ja vierailimme heidän luonaan, kun lapset olivat pieniä. Ohi ajaessamme reissukaveri kertoo armeijamuistojaan sekä varuskunnasta että iltalomista Mikkelin yöelämässä. Viikonloppulomien matkoilta joko bussissa tai ei niin kovin hyvässä kunnossa olevalla kaverin autolla on myös paljon tarinoita. Ihme, ettei mitään pahempaa onnettomuutta sattunut. Ajelimme Karkialammen kautta ja reissukaveri kertoi, mitä missäkin rakennuksessa oli ollut silloin joskus ennen vanhaan.

Mikkelissäkään ei kaupungintaloa ole suunniteltu olleenkaan koppimopoilijan näkökulmasta. Ajoimme täysin luvatonta reittiä enkä uskaltanut edes tulla ulos koppimoposta kuvan ottamista varten. Oikealla on kaupungintaloa vähän näkyvissä. Talo on valmistunut 1912 ja sen on suunnitellut Selim A. Lindqvist. Upeat puitteet valtuuston päätöksille. Valtuustoaloitteissa toivottiin kelloa torille, eläkeläisiä koskevien alennusten soveltamista kaikkiin eläkeläisiin iästä ja eläkkeen kestosta riippumatta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Reissukaveri osasi jo etukäteen varoittaa, että Mikkeli on ahdas kaupunki. Eihän koppimopo paljon tilaa vie ja, kun näimme vapaan parkkipaikan, päätimme etsiä myös kahvilan. Silloin satuimme ihan vahingossa kuuntelemaan Mikkelin kaupunginorkesterin jousisoittajien Stellan Päivän konserttia. Ihan alkuun emme sattuneet emmekä kuunnelleet loppuun asti, koska halusimme valoisan aikaan kotiin. Aamulla oli ollut ihan riittävästi haastetta, kun hotellista lähdettyämme totesimme, että tie oli paikoitellen jäässä. Emme halunneet vastaavaa haastetta myös iltaan. Kevyen liikenteen väylällä mopoilija kaatui ja huomasimme ryhtyä epäilemään myös omaa ajorataamme. Mopoilija pääsi pystyyn ja meistä näytti, että sama mopoilija ohitti meidät, kun itse en uskaltanut ajaa kovinkaan lujaa. Mutta totta on, että en ollut itselleni ollenkaan niin pitkään vihainen säätiedotusten virhetulkinnasta kuin olin ollut reissukaverille Merikarviaan mennessämme. 

Kesä oli ennätyksellinen: eniten kuntia, eniten kilometrejä, eniten sponsoridieseliä, neljä Ahvenanmaan reissua, eniten varaosien odotusta ja ensimmäiset sohjoajelut. Suoritin mopokortin siihen aikaan, kun sen sai pelkällä kirjallisella kokeella, joten liukkaan ajon tietoni olivat huhupuheita. Nyt on sitten sen verran kokemusta, että ensi syksynä katsotaan säätiedotukset tarkemmin.

Säätiedotukset lupaavat kylmää. Seuraava kunta on pohjoiseen päin joten on viisainta viedä koppimopo talvisäilytykseen. Kiitos lukijoille ja hyvää syksyä, joulua ja talvea. Kevään koittaessa palaan jälleen tien päälle ellei mitään odottamatonta tai iän mukana odotettavaa estettä ilmaannu.

Miehikkälä

 

Miehikkälä on rajakunta. Siksi osa Suomen puolelle jääneestä Säkkijärvestä liitettiin Miehikkälään, kun loput liitettiin Lappeenrantaan. Miehikkälän ensimmäinen kuntakokous pidettiin 1889. Teollisuutta on ollut Pitkäkosken saha ja Kalliokosken lasitehdas. Pitkäkosken saha oli Suomen kolmanneksi vanhin sahapaikka. Sähköä siellä tuotetaan edelleen. Sahaustoiminta loppui 1950-luvulla, lasin valmistus jo 1931. Nyt Miehikkälä mainostaa itseään maaseutukuntana, joka panostaa perheisiin. Väkiluku on vähentynyt melko tasaisesti viimeiset 30 vuotta. Kehitystä yritetään kääntää Lahja Lapselle -rahan avulla. Summaa korotettiin 10000 euroon. Kuntaan syntyvä ja siellä asuva lapsi saa vuodessa 1000 € kymmenen vuoden ajan. Lisäksi ensiasunnon hankinta-avustusta saa 4000 €. Viimeisessä valtuuston kokouksessa päivitettiin rakennusvalvontamaksuja ja vahvistettiin sopimus julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä. Valtuusto kokoontuu koulukeskuksessa, joka on melko uusi. Kuvassa vasemmalla oleva rakennus on kirjasto, jonka edustalla oli nuorisoa. Siksi kuva on rajattu niin kuin on.

Luumäeltä Miehikkälään vievä tie on koppimopoilijan unelma; mutkia, mäkiä, kohtalainen asfaltti eikä juurikaan liikennettä. Nautimme todella. Ihailimme Salpalinja-museon korsuja, yhteyshautoja ja panssarivaunua pikaisesti, koska emme löytäneet majapaikkaa Miehikkälästä ja ennen pimeää piti ehtiä naapurikunnan hotelliin.

Merikarvia

 

Kunta väittää nettisivuillaan, että ”Merikarvialla on mukava meininki” ja kunta on ”Kummallisen kodikas”. Saaria on miltei 2000 ja Merikarvianjoki on oivallinen paikka kalastusta ja retkeilyä harrastavalle. Reissukaveri katseli sitä kaihoten. Joessa on myös Saksan-kivi eränkävijöiden ja rannikon uudisasukkaiden nautinta-alueiden rajamerkkinä. Rajamerkki rakennettiin 1348 eikä saksalaisilla ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sana saksa tässä yhteydessä tulee sanasta saxesten, jolla viitataan rajamerkkiin. Rajamerkin rakentamisen taustalla oli 1303 kuninkaalle lähetetty kantelu eränkävijöiden vierailuista omiksi ymmärretyillä kalavesillä. Tosin paikalliset kävivät myös sisämaassa vastavierailuilla. Heti 45 vuoden jälkeen saatiin rajakivi, joka toivottavasti rauhoitti tilanteen. Viime keväänä järjestettiin Merikarvia-villapaitakilpailu. Sen voitti Pooki-paita, jonka ohjeen voi ladata itselleen kunnan sivuilta.

Krookan satamassa sijaitseva Galleria Vanha Savu tarjosi sunnuntaina Ruislinnut laulut encoren. Yritimme ehtiä ajoissa. Emme onnistuneet, koska lumisohjon jälkeen piti tasata hengitystä jonkin aikaa. Pari edellistä koppimopoa oli viritetty kulkemaan laittoman lujaa. Tätä ei ole. Nyt vähän harmittaa. Vesa-Matti Loirin lauluja olen kuunnellut. Olen hyvin huono oppimaan mitään ulkoa mutta sävel auttaa muistamaan pitkiä pätkiä Leinon runoista. Olikohan paikalle tultu kauempaa. Ensimmäiseen majapaikkaan, johon yritimme yöksi, ei mahtunut ja toisenkin mökit olivat varattuja muihin tarkoituksiin. Onneksi saimme katon pään päälle. Laskujeni mukaan taidamme olla nyt ylittäneet reissun puolivälin.

Merikarvian valtuusto päätti elokuussa ostaa kaksi metsätilaa, joiden hakkuista päätettiin samassa yhteydessä. Kunnassa ollaan aktiivisia tekemään valtuustoaloitteita. Niiden käsittely on vähän hidasta. Vielä on käsittelemättä vuoden 2018 aloite, jossa ehdotetaan skuuttauspaikkaa nuorisolle. Kesäkuun kokouksessa päätettiin, että aloitteet pitäisi käsitellä 18 kuukaudessa. Vuodelta 2020 on kesken vielä ainakin maisemapeltojen perustamista koskeva aloite. Auringonkukka- ja muutkin kukkapellot kiinnittävät kyllä ohiajajan huomion. 

Rautio

Rautio on aktiivinen kylä ja valittu vuoden kyläksi useampaan kertaan. Siellä vietetään heinäkuun alkupuolella Rautio-viikkoa. Viime kesänä tarjolla oli taidenäyttelyitä, paljasjalkapolkua, ja vanhoja koululauluja sekä lapsille olympialaiset. Viime kesänä tuli kuluneeksi 50 vuotta Rautio-Kalajoki kuntaliitoksesta ja sitä muisteltiin samoin kuin 700 vuotta sitten solmittua Pähkinäsaaren rauhaa. Ohjelmasta varmaan kaikki löysivät jotain heitä kiinnostavaan eikä kaikkeen ehtinyt osallistua. Kelitkin suosivat juhlijoita paremmin kuin meitä koppimopoilijoita.

Reissukaveri on tavallisesti hyvin tarkka kelien suhteen, paljon tarkempi kuin minä. Hän jäi katsomaan viimeisiä säätiedotuksia illalla ja aamulla oli täyttä vauhtia lähdössä. Satoi hienokseltaan vetta ja reissukaveri kertoi, että säätiedotuksen mukaan sadealue siirtyy päivän kuluessa itään joten sateessa ei tarvitse ajaa kauaa. Vettä ei satanut enää Lestijärven seudulla, koska se oli vaihtunut räntäsateeksi ja vähän myöhemmin vastaantulevien autojen rekisterikilvet olivat niin paksussa lumessa, ettei tekstiä nähnyt. Reissukaveri oli tuohduksissaan, koska säätiedotus ei pitänytkään paikkaansa. Merijärvellä ei satanut yhtään mitään. Sen sijaan Raution kohdalla alkoi taas lumisade. 

Olin tehnyt reittisuunnitelman pikkuteiden kautta. Olimme yötä Kannuksessa ja sieltä oli suunnitelmissa ajella Ullavaan tietä 7540 pitkin. Kun raappasin koppimopon ikkunaa jäätyneestä lumesta, aloin ajatella, että pikkutiet voivat olla hankalia. Siksi suuntasimme suoraan Kokkolaan. En olisi uskonut, että vielä jossain vaiheessa toivon ohittajia. Kun katselin, miten märkä lumi alkoi peittää edellisen auton pyöränjälkiä, toivoin seuraavaa ohittajaa, joka sulattaisi taas tien vähän turvallisemmaksi kesärenkaille. Lunta tuli toden teolla ja sohjoa alkoi kertyä paitsi tien reunoille ja keskelle myös pyöränurien väliin. Vaikka tie oli sula, sohjopantojen ylitys aiheutti vaaratilanteen. Veikkaan, että muillakin oli kesärenkaat alla. Olemme kiinnittäneet huomiota autojen välisiin etäisyyksiin. Ne ovat turhan usein turhan pieniä. Meidät ohitti kaksi autoa hyvin lähekkäin toisistaan ja, kun edellinen hidasti sohjopantojen ylitystilanteessa, perässä tullut joutui jarruttamaan. Sohjossa jarruttaminen aiheutti sen, että auto alkoi heittelehtiä kaistalta toiselle. Se teki melkoisen määrän kiemuroita ennen kuin pysähtyi poikittain meidän kaistallemme. Itse en uskaltanut jarruttaa ja hiljensin varovasti vauhtia nostamalla jalkaa kaasulta. Koppimopo ei olisi tällä systeemillä pysähtynyt ennen autoa ja jarrutus olisi aiheuttanut sen, että olisimme todennäköisesti olleet kyljet vastakkain törmätessämme. Onneksi vastaan ei tullut ketään ja ohitimme pysähtyneen auton vastaantulijoiden kaistan kautta. Peruutuspelistä näin, että kuski ohjasi autonsa tien sivuun. 

Tässä olisi tietysti ollut jännitystä yhdelle pätkälle ihan riittävästi. Ohi ajavat autot heittivät märän sohjon komeassa kaaressa sivuilleen. Osa ohitti hienosti ja vain kylkeen ropisi sohjoa. Osa tuli kaistalle takaisin hyvin läheltä, joten sohjoa tuli myös tuulilasiin ja hetken jouduin ajamaan sokkona. Aina, kun näin takaa tulijan, laitoin vinkkarit mahdollisimman nopeasti pyyhkimään odotettavissa olevaa sohjovyöryä. Tavallisesti se toimi. Sen sijaan tilanteessa, jossa me ajoimme suoraan mutta bussi ajoi kääntymiskaistaa vähän meidän edessämme, se roiskutti sohjoa tuulilasiin niin, ettei vinkkareista ollut juurikaan hyötyä. Uutta sohjoa tuli koko ajan. Ei ehkä montaa sekuntia mutta hidaskin vauhti aivan sokkona on ihan hirveää. 

Sohjoa oli niin paljon, että aura-auto lähti liikkeelle. Onnistuimme väistämään sen bussipysäkille. Aura-auto ei roiskuttanut sohjoa sellaista määrää kuin olisi ollut mahdollista. Kiitos hänelle. Bussipysäkin reunaan tuli kuitenkin lisää sohjoa ja vähällä oli, ettei reissukaveri joutunut työntämään koppimopoa tielle. Hankaluus tällaisen muovikorisen vehkeen kanssa on se, ettei oikein tiedä, mistä kohtaa voi työntää, etteivät muovit ole pitkin tietä. Hetken jurraamisen jälkeen pääsimme jatkamaan, kori ehjänä. Vähitellen sade muuttui vedeksi ja lakkasi kokonaan, sohjo väheni ja lopulta hävisi tieltä, aurinko alkoi paistaa ja tie oli kuiva. Oli ihan pakko pysähtyä hengähtämään ja ihailemaan syksyistä maisemaa.

Merijärvi

 

Matkalla Merijärvelle koimme kesän upeimman luontoelämyksen, kun sarvipäinen metsäpeura käveli vähän matkan päässä tien yli hyvin ylväästi. Niin komeita sarvia emme ole luonnossa nähneet aikaisemmin. Metsäpeuran sarvet ovat pystymmät kuin porolla ja siksi kruunu näyttää niin uljaalta. Tähän aikaan vuodesta molemmilla sukupuolilla on sarvet. Urokset tiputtavat ne ennen joulua mutta naaraat vasta keväällä.

Merijärvi on sen verran pieni pinta-alaltaan, että siellä emme ole aikaisemmin onnistuneet käymään vaan olemme ajaneet ohi vähän joka puolilta useampaankin kertaan. Väkilukukaan ei ole järin suuri. Jo maaliskuun kokouksessa valtuusto päätti aloittaa uuden koulurakennuksen suunnittelu. Koivupuhdon koulu on rakennettu 1958 ja sitä on remontoitu useaan otteeseen. Viime aikoina henkilöstö on oireillut ja siksi on tehty kuntokartoitus. Sen tulokset osoittavat, että remontti maksaa saman verran kuin uuden koulun rakentaminen. Osa opetuksesta tapahtuu tänä vuonna väistötiloissa ja käytössä olevat tilat ylipaineistetaan sisäilmaongelmien torjumiseksi. Tällaiseen ei ole kunnan taloussuunnitelmassa varauduttu ja rahoituksesta pitää päättää viimeistään talousarviossa. Tarjolla on tuulivoimapuistoa Miehennevalle ja Rahkakuruun, mikä toisi kiinteistöveroja. Miehennevalle ei laadita kaavaa, joka mahdollistaa tuulivoimapuiston. Sen sijaan valtuusto totesi Rahkakurun sopivaksi paikaksi ja sen kaavoitus aloitetaan. Seuraavassa kokouksessa tällä viikolla valtuusto päättää sitten veroprosenteista. Valtuusto kokoontuu Kilpukassa. Sen seinässä on vaakuna, jossa on myös teksti kunnan 150-vuotisjuhlasta.

Masku

 

Masku on sitä aluetta, joka pääsi asiakirjoihin Suomen oloissa hyvin varhain. Paavi lahjoitti kirjeellään 1232 maa-alueita seurakunnalle. Maskussa on ollut paljon soraharjuja. Sieltä on kaivettu hiekkaa myös naapurikuntien tarpeisiin. Nyt hiekkakuoppa-alueella on tekojärviä ja sitä kutsutaan Maskun Rivieraksi. Soranotto on loppunut ja alue on virkistyskäytössä. Maskun valtuusto kokoontuu Kurittulan koululla. Hemmingin koulun väestösuojan rakentamiseen tarvittiin lisää rahaa. Väestönsuoja olisi pitänyt rakentaa jo 2015 mutta jostain syystä se on unohtunut. Nyt sitä kuitenkin rakennetaan. Valmista pitäisi tulla vuodenvaihteen tienoilla. Hemmingin koulun toiminta on ollut myös viime kesäkuun kokouksessa esillä. Valtuutetut ovat esittäneet, että kännykät jätetään oppituntien ajaksi kännykkäparkkiin ja välitunneillakin kannustetaan liikkumaan sen sijaan, että touhutaan puhelimen kanssa. Järjestyssäännöissä, jotka on päivitetty 14.10.2022, määrätään puhelimet pidettäviksi joko repussa tai kännykkäparkeissa. Valtuusto haluaa siis sulkea pois reppusäilytyksen.

Kepsi yritti ehdotella sorateitä. En ole löytänyt asetuksista kuin isojen teiden eston, pitäisi olla myös sorateiden esto. En kääntynyt. Karttaa myöhemmin tutkiessani huomasin, että ilman kepsiä matka olisi ollut lyhempi. Uusi reitti aina hylätyn soratien jälkeen johti ylimääräisiin kiemuroihin. Arkipäivänä koulun pihaan ajaminen on aina vähän jännittävää.Koululle osuimme tunnin aikana. Ikkunoista meitä seurattiin tarkasti joten yritimme poistua mahdollisimman nopeasti. Reissukaverin mielestä opettaja katsoi meitä hyvin tiukan näköisena. Vastaanotto on toki tähän asti ollut hyvinkin myönteinen vaikka olemme olleet luvattomalla paikalla, niinkuin olimme nytkin. Liikennejärjestelyjä suunniteltaessa ei ole ollenkaan ajateltu meidän reissua.

Marttila

 

Syksyn tulo näkyy maisemassa. Sänki- ja kynnöspellot vaihtelevat syysviljojen oraiden kanssa. Traktoreita tuli tiellä vastaan enemmän kuin näkyi pelloilla. Varmemmaksi vakuudeksi Aurasta lähtiessämme saimme raapata jään pois ikkunasta. Säätiedotuksia seurataan tarkasti ennen kuin tehdään päätöstä reissun jatkamisen ja talvisäilöön ajamisen välillä. Onneksi tie oli kuiva ja lämpötila nousi kohtalaisen nopeasti. Kesärenkailla ja nollakelillä ei märälle tielle ole asiaa.

Marttilasta on kirjallista tietoa yli 600 vuoden ajalta. Hämeen Härkätie kulkee kunnan kautta. Täällä on vanhoista perinteistä pidetty kiinni pitkään. Uskonpuhdistus toteutettiin jo 1500-luvulla mutta tuomiokapitulin piti kieltää vuonna 1784 Martin päivän vietto katolisin menoin. Kiellosta huolimatta juhlinta jatkui ainakin vuoteen 1857, todennäköisesti pitempäänkin. Vuodesta 1978 lähtien on taas julkisesti juhlittu kunnan nimipäivää, viime vuosina jo viikon pituisena tapahtumana.

Kesäkuun kokouksessa valtuusto päivitti kotouttamisohjelman. Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa ja vuoden 2025 alusta voimaan tuleva TE-palvelu-uudistus aiheuttivat muutostarpeita siihen. Varhaiskasvatuslain voimaantulo 1.3.2023 pienensi asiakasmaksuja ja vaikutti kunnan budjetin tulopuoleen. Kunnan ja eri yhdistysten yhteistyöohjelma vuosille 2023-2027 hyväksyttiin. Kolme Paimionjoen koskea sijaitsee Marttilassa ja niiden kunnostukseen päätettiin osallistua edellyttäen, että muutkin kunnat ovat mukana ja tarkoitukseen saadaan valtiolta tukea. Marraskuun kokouksessa valtuusto päättää ensi vuoden veroprosentista. Talousarvion valtuustoseminaari on jo pidetty. Uusi kunnanjohtaja pääsee heti työstämään talousarviota, jonka pitäisi olla valmis viimeistään joulukuun valtuuston kokouksessa. Vähenevä ja vanheneva väestö asettaa haasteita kuntataloudelle.

Paattinen

 

Paattiisten kautta on tänäkin kesänä ajeltu useasti. Olen yrittänyt saada kuvaa variksesta, koska Paattisten vaakunassa istuu varis veneen keulassa. Kerran olen onnistunut näkemään variksia sähkölangalla ja otin kuvankin mutta kuvasta niitä ei kyllä erota. Naapurikuntalaisten pilkkalaulussa paattislaisia nimitetään variksiksi, ehkä vaatimattoman pukeutumisen vuoksi. Ei ole lainkaan harvinaista, että iva muuttuu paikalliseksi identiteetiksi ja Paattisissakin valitaan vuosittain Paattisten Varis, mikä on kunnianosoitus. Identiteetti elää vielä vaikka kuntaliitoksesta on jo 50 vuotta. Paattisten päivää vietettiin syyskuussa. Ohjelmassa oli puheita, paneelikeskustelu ja lapsille paljon toimintaa sekä markkinat.

Palasimme Maarianhaminasta illalla ja ajoimme Auraan yöpymään. Pimeällä ajaminen on vuosi vuodelta ikävämpää. Onneksi muuta liikennettä oli kiitettävän vähän ja kuu paistoi komeasti. Kuva ei tee oikeutta tunnelmalle.

Maarianhamina

 

Siitä huolimatta, että laiva on Ahvenanmaalla 3.45 päätimme mennä laivalla. Oletin, että joudun odottamaan kunnes rekat kannelle on lastattu mutta ei, tällä kertaa ajoin autokannelle ensimmäisenä. Tuntui aika juhlavalta. Aivan tyhjää tilaa,jossa koppimopolla olisi voinut ajella vaikka minkälaisia kahdeksikkoja. Kieltämättä houkuttelevaa. Ajoin silti ihan kiltisti sinne, minne ohjattiin ja pääsin ensimmäisenä myös maihin. Ahvenanmaalla on isoja kylttejä, joissa varoitetaan eläinonnettomuuksista. Olin juuri sanonut reissukaverille, että olemme kai niin aikaisin liikkeellä, etteivät ne vielä ole heränneet, kun näin ensimmäisen pientareella. Se söi siellä ihan kiltisti ilman pienintäkään aietta siirtyä tielle. Samaa teki myös seuraava vähän matkan päässä. Päivällä, kun palailimme takaisin, näimme vain kuolleen kauriin pientareella, pää asfaltilla.

Maarianhaminan kautta on ajeltu monesti. Kun siskon kanssa käytiin Lumparlandissa, tehtiin oikein kävelyretki keskustassa ja nautittiin ahvenmaalaisia pannukakkuja, herkullisia. Silloin tietä liikenneympyrästä keskustaan oltiin juuri asfaltoimassa. Nyt se oli saatu valmiiksi. Tuli mieleen Four Catsin levy Kaikki muuttuu. Asfaltti on nyt mustaa. Muuallakin uusittu asfaltti on vaihtanut väriä. Kävelykatu oli hiljainen. Kaikki myymälät kertoivat olevansa sunnuntaisin kiinni. Onneksi kahvila oli auki. Saimme aamupalaa. Kuvan ottamisen jälkeen ihailimme myös museolaiva Pommernia. Tosin vain ulkoa, koska laivaan pääsee vain touko-syyskuussa. Komea se oli katsella etäämpääkin. Maarianhamina puutalot ovat ihan oma nähtävyyteensä ja ajelimme ristiin rastiin kaupungissa sekä kävimme Lemlandin puolelle Järsössä ja Ahvenanmaan länsilaidalla, mistä Ruotsin Grislehamniin on vain reilut 40 km.

Kerään ahvenanmaalaisia postimerkkejä. Vuonna 1989 Maarianhaminan kaupungintalo pääsi postimerkkiin. Kokouspaikkana käytetyn Seurahuoneen myynti 1915 aiheutti oman rakennuksen tarpeen. Ensimmäinen maailmansota oli parhaillaan käynnissä ja se aiheutti rahan arvon laskun ja rakentaminen siirtyi. Kun vapaapalokunta tarvitse lisää tiloja, rakennushanke palasi ajankohtaisten listalle. Arkkitehdiksi valittiin Lars Sonck. Äänin 11-4 rakentamisesta päätettiin 1938 ja peruskivi laskettiin 17.8.1938. Talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 virastot muuttivat uuteen kaupungintaloon. Ahvenanmaan maakuntapäivätkin käyttivät tiloja vuoteen 1978 saakka. Elokuun kokouksessa käsiteltiin lukuisia aloitteita. Niiden aiheet vaihtelivat lasten ja nuorten osallistumisesta, pikalatureihin ja ystäväkorruptioon.

Ahvenanmaalla järjestetään tänä vuonna sekä maakuntapäivä- että kuntavaalit lokakuun puolessa välissä. Vaalimainoksia näkyi kaduilla ja tien varsilla. Niissä teemoina oli ainakin merituulivoima ja lapsiköyhyyden vastustaminen. Kasvokuvia ja äänestyskehotuksia näkyi myös. Kuntaliitoksista ei ollut mainintoja. Vähän tuntui haikealta, kun lähdimme takaisin. Ahvenanmaalle ei palata muutamaan vuoteen. Seuraava sikäläinen kunta on vasta s-kirjaimessa.

Maalahti

 

K-kirjaimella alkavia kuntia kierrettiin kolmena kesänä. Tänä kesänä ollaan jo aloittamassa kolmatta kirjainta. Syksyn etenemisestä riippuu, miten matka etenee. Välillä täytyy tosin käyttää koppimopoa öljynvaihdossa. Lapsuuden maisemastani ovat hävinneet sähkölangat teiden varsilta suureksi osaksi. Siksi pikkulintujen muuttoparvien kerääntymistä on vaikeampi havaita kuin ennen. Onneksi on vaihtoehtoisia paikkoja. Reissukaveri havaitsi, että linkkimaston tukivaijereilla istui suuri parvi pikkulintuja. Hanhiparvi oli noussut juuri ilmaan ja alkoi järjestäytyä auran muotoon. Aamuaurinko paistoi silmiin niin matalalta, ettei koppimopon häikäisysuojasta ollut apua ja aurinkolasit aiheuttivat sen, ettei pientareiden liikettä voinut juurikaan havaita. Onneksi tien ylittänyt hirvi käveli sen verran kauempaa, että vain vastaantulevat ja ohittaneet autot joutuivat hidastamaan. Muhkea ilmestys muutaman sadan metrinkin päästä katseltuna. Koppimopo kulkee niin hitaasti, että olemme onnistuneet väistämään tiellä poukkoilevat oravat. Tänään vastaantulevat ja takana ohituspaikkaa odottavat autot estivät voimakkaat väistöliikkeet mutta onneksi orava sattui pyörien väliin ja peruutuspeilistä saatoin nähdä, että se jatkoi matkaansa, varmasti säikähtäneenä mutta hengissä, onneksi.

Maalahden kunnan rajalla kiinnitti huomiota vaakuna. Sen kolme lukkopeltiä eivät heti avautuneet ohiajavalle vaan asiaa piti tutkia tarkemmin. Maalahdella oli vanhempikin vaakuna. Kun Maalahti Petolahti ja Bergö yhdistyivät ja kuntaan liitettiin vielä pohjoinen osa Pirttikylää, haluttiin uusi vaakuna. Lukkopellit symboloivat säästäväisyyden lisäksi kolmea mantereella olevaa kuntaa ja tyviön aaltokoro viittaa Bergöhön. Vaakunan suunnittelussa on käytetty myös historiallista tietoa siitä, että Maalahden kunnan sinetti 1600-luvulla asetettiin kolmen lukon taakse ja avaimet olivat kolmella eri henkilöllä. Näin varmistettiin sinetin asianmukainen käyttö.

Maalahden nettisivuilla lukijaa tervehtii potkupyöräilevä lapsi. Kunta on kestävä, lapsiystävällinen ja elinvoimainen saaristokunta. Manneraluetta on toki enemmän mutta merenrantaa reilusti. Valtuusto keskusteli alkuvuoden aikana suomenkielisen koulun tulevaisuudesta. Sen lakkautuskin oli ollut esillä. Lapset haluttiin säästää koulukuljetuksilta ja koulu sai jatkaa. Asiaa pohtimaan asetettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli miettiä koulun kehittämistä ja ruotsin- ja suomenkielisten koulujen yhteistyötä. Kirjaston toimintaa supistetaan, jotta tiloja saadaan koulujen käyttöön ja koulujen opettajainhuoneet yhdistetään. Tavoitteena on molemmat kielet käsittävä yhteinen koulukulttuuri ja yhteisö. Työryhmä kävi vierailemassa koulussa, jossa tilanne oli samantyyppinen ja toiminta oli jatkunut jo jonkin aikaa. Asukasluku on ollut hienoisessa laskussa. Saariston ansiosta asiaa paikkaavat runsaat kesäasukkaat.

Luumäki

 

Meitä ovat säät suosineet muutamalla viimeisellä pätkällä. Nyt oli tihkusadetta heti aluksi mutta sitten lähempänä Luumäkeä sää selkeni. Harmaassa syyssäässä tosin kiinnitimme huomiota kallioleikkauksien vähänkin pystysuorasta poikkeavien pintojen kasvillisuuteen. Jäkälät, sammalet, heinät ja paikoitellen jopa puut kasvoivat mitä olemattomammissa koloissa. Emme muistaneet, missä olisi ollut yhtä paljon hirvivaaramerkkejä tien varressa kuin tällä pätkällä. Ei siis ollut ihme, että näimme hirven. Se seisoi kohtalaisen syvässä tienvarren ojassa, vilkaisi meitä ja jatkoi ateriointiaan.

Luumäki mainostaa itseään koiralla ja sen tiedoilla. Hieno juttu, koska nyt voin kysyä tarvitsemani tiedot tältä fiksulta koiralta eikä tarvitse selata nettiä eikä käydä kirjastossa. Kunnantalo löytyi kepsin avulla sujuvasti. Ei tarvittu opaskoiraa. Koppimopon takana näkyy Taavetin linnoitus, jonka venäläiset perustivat 1773 ja lakkauttivat 1803 sekä myivät rakennukset huutokaupalla 1829. Jotain jäi jäljelle, kunnostettiin ja nyt siellä toimii linnoitus- ja kotiseutumuseo. Entuudestaan tiesin, että presidentti P.E.Svinhufvud asui Kotkaniemen tilalla, missä toimii kesäisin avoinna oleva museo. Harmikseni en nähnyt yhtään koiraa Luumäellä. Olisin ehdottomasti halunnut tietää lisää kunnallispolitiikan ajankohtaisista kuvioista ja Lyytikkälän talosta, jonne näin opasteen matkan varrella.

Luoto

 

Luodon kotisivut löytyvät osoitteesta Larsmo.fi. Kunnassa on 365 saarta ja luotoa. Joka päivälle oma saari käytäväksi. Aikaisemmin väestö sai elantonsa kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Niiden tilalle ovat tulleet pienteollisuus ja palvelut. Väkimäärä on ollut hienoisessa kasvussa ainakin 1970-luvulta lähtien. Väestöstä yli 90 % on ruotsinkielisiä, mikä selittää kotisivujen löytymisen kunnan ruotsinkielisen nimen mukaan. Luoto onkin Manner-Suomen ruotsinkielisin kunta. Pieni suomenkielinen vähemmistö saa tiedot toki myös suomeksi. Heidän peruskoulunsa on naapurikaupungissa. Valtuusto mietti kesäkuussa kunnan strategiaa. Kunnalla menee hyvin. Väestörakenne on nuori, alle 15-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertainen Suomen vastaavaan lukuun verrattuna. Luodossa syntyneitä on enemmän kuin kuolleita, mikä on hyvin poikkeuksellista. Kunnan talous on kunnossa ja työllisyysaste on reilusti keskimääräistä parempi. Merta ja puhdasta luontoa riittää samoin kuin talkoohenkeä, mikä näkyy aktiivisessa yhdistystoiminnassa. Liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Huolta aiheuttaa valtakunnan politiikka, muuttuva valtionapukäytäntö ja kunnille asetettavat uudet tehtävät, jotka aiheuttavat kustannuspaineita. Kasvava väestö edellyttää palveluiden laajentamista. Se edellyttää myös henkilöstön rekrytointia, mikä voi olla haastavaa. Riskeihin on lueteltu myös ilmastonmuutos ja kyberhyökkäykset.

Ajelimme suurimmaksi osaksi tietä 13, mikä oli arkipäiväksi kohtuullisen hiljainen. Kaukana edessä näkyi hirvieläin ylittämässä tietä. Ensin arvioimme sen nuoreksi hirveksi mutta se lähti metsän puolella meitä kohti ja näimme sen lähempää. Silloin sen tunnisti peuraksi. Joutsenia ja kurkia näkyi myös. Seitsemän sillan tie on itsessään matkailunähtävyys. Reissukaveri mietti kalastusmahdollisuuksia aina, kun merta vähänkin vilahti.

Lumparland

 

Keväällä kerroin tulevan kesän matkoista tuttavalleni, odotettavissa oli peräti kolme matkaa Ahvenanmaalle ja juttukaverini kertoi, että hänen äitinsä oli ollut nuorena Ahvenanmaan Lumparlandissa kesätöissä. Hän oli ajanut pyörällä viikate tarakalla mäkeä alas lautalle ja kaatunut. Pyörällä kaatuminen ei ole milloinkaan kivaa. Tässä tapauksessa onni onnettomuudessa oli se, ettei viikate tehnyt niin pahaa jälkeä kuin pahimmassa tapauksessa olisi voinut. Lumisilla teillä en ole enää vuosikymmeniin uskaltanut ajella pyörällä, kun kerran kaaduin. Kesäkeleillä se sen sijaan on ihan kiva harrastus. En tosin tarakalle ota mitään matkakassia ja eväitä vaarallisempaa.

Lumparlandissa on vain vajaa 400 asukasta mutta heitä riittää seitsemään kylään. Seutu on asutettu myöhään. Kivi- ja prossikautisia löytöjä ei kunnan alueelta ole. Sivistystä asukkaat ovat kuitenkin arvostaneet varhemmin kuin muut sillä Klemetsbyn koulu on perustettu jo 1876. Se on samassa pihapiirissä kuin kuvan kunnantoimisto. Myös tasa-arvon käytännön toteutuksesta eikä vain juhlapuheista on todisteita. Täällä on valittu Suomen ensimmäinen naiskirkkoherra. Kesäkuun kokouksessa Lumparlandin valtuusto totesi viime vuoden alijäämäiseksi ja myönsi tili- ja vastuuvapauden. Kunnalla on palveluasunto, josta paikkoja vuokrataan myös muille kunnille. Vuorokausihinta päätetään tilinpäätöksen jälkeen ja kesäkuun alusta se on 188,23 euroa. Kokouksessa keskusteltiin myös koulukuljetuksista ja mahdollisesta pidennyksestä vaadittaviin minimikoulumatkoihin. Päätettiin, ettei muutoksia aiempaan tehdä. Säästöä ei tulisi, koska tällä hetkellä yksikään oppilas ei jäisi pidennyksen vuoksi koulumatkakyydin ulkopuolelle. Tilanne voi toki muuttua tulevaisuudessa. Långnäsin sataman kehittämissuunnitelmasta keskusteltiin. Rekkaliikenne tullee lisääntymään ja viheralueet vähenemään sekä tiestöä joudutaan muuttamaan. Suunnitelma on saanut maakuntahallituksen hyväksymisen. Mielenkiintoista seurata mitä muutoksia toteutuu. Ahvenanmaalle menemme tulevaisuudessa vielä aika monta kertaa ja melko usein juuri Långnäsin kautta.

Muualla Suomessa minua on opetettu rikkomaan tieliikennelakia vähän päästä. Nyt se tapahtui myös Ahvenanmaalla. Onhan jotenkin omituista, ettei koko tie ole kaikkien liikkujien käytössä. Lainsäätäjä on kuitenkin ihan selkeästi määrännyt, ”vägren en sådan längsgående del av en väg som med kantlinje avskilts från körbanan” ja “En cykel eller ett annat icke motordrivet fordon ska dock föras på den högra vägrenen”. Luulisi, että äänen perusteella voisi päätellä, että koppimopo on “motordriven” ja siksi sillä on ajettava “på körbanan” ei “på vägrenen”. Myönnetään, että erityisesti keskikaideteillä rikon tätä pykälää, jos takana on ajoneuvoja mutta pääsääntöisesti yritän olla lainkuuliainen. Tämä pyrkimys ei ilahduttanut paikallista ohittajaa.

Lauttamatkoilla olen etsinyt ohitetuilta saarilta ja luodoilta merkkejä merimetsoista. Niistä käytiin takavuosina kiivasta keskustelua. Tähän mennessä en ollut niitä nähnyt. Nyt havaitsimme yhden luodon, joka oli aivan valkoinen ja muutaman muun, missä merimetsot kuivattelivat siipiään. Niitä on nähty myös Päijänteellä. Vaikka tauoilla pysähdymme usein samoissa paikoissa, joissa olemme saaneet hyvää palvelua ja joiden vuoksi ei reitiltä tarvitse poiketa ainakaan sorateille, etsimme toki uusiakin tuttavuuksia. Tällä pätkällä osuimme Öljymäen kyläkuppilaan, josta tulee vastaisuudessa vakiopaikka. Niin hyvää palvelua saimme. Kaunis ilma oli houkutellut myös moottoripyöräilijät tien päälle. Osuimme Sääksmäellä risteykseen juuri, kun risteävällä tiellä meni editsemme yli kahdensadan moottoripyörän jono. Kiittelimme onneamme, ettemme olleet risteyksessä puolta minuuttia aiemmin, koska se jono tai ainakin osa siitä olisi ohittanut meidät. Jonoa oli risteyksessä odotellessa paljon mukavampi ihailla.

Lumijoki

 

Lumijoellakin valtuusto kokoontuu koululla. Täällä kuvaan piti ottaa ruokalarakennus. Samassa pihapiirissä on vuonna 2005 rakennettu päärakennus ja uusin hirsikoulu, joka on otettu käyttöön 2018. Vanhimmat rakennukset pihapiirissä ovat vuosilta 1890 ja 1920. Kepsi olisi ohjannut rakennusryhmän taakse parkkipaikalle. Me sen sijaan huomasimme päärakennuksen seinässä komean tekstin ja kurvasimme pihaan vähän ennen koulun alkua. Oppilaat kyllä noteerasivat meidän saapumisemme mutta pitivät meitä hyvin vähän mielenkiintoisina. Yhdeltä oppilaalta kysyin ruokalan sijaintia ja hän kertoi sen auliisti. Parin minuutin kuluttua paikalle tuli myös opettaja kysymään, ketä mahdollisesti etsimme ja todennäköisesti myös ohjaamaan meidät parkkipaikalle, koska ilmiselvästi olimme väärässä paikassa. Kerroin mitä olemme tekemässä ja hän varmisti, ettei kuvaan tule mukaan oppilaita. Siksi kuvassa ei ole laajemminpihapiiriä vaan rakennuksen yläosaa. Koppimopo peittää oppilaat. Tässä vaiheessa turvallisen opettajan ympärille tuli myös uteliaita, iloisia oppilaita. Koppimopon kyljestä etsittiin Lumijoen nimeä ja opettaja otti meistä ja ajokista kuvan koulun WhatsApp sivulle. Meille toivotettiin turvallista matkaa ja peruutimme varovasti pihasta. Lapsia on aina kiva kohdata ja mieli oli hyvä pitkän matkaa. Varmasti yksi tämän kesän kohokohdista. Toivotamme Lumijoen peruskoulun oppilaille ja aikuisille hyvää lukuvuotta.

Lumijoen nimestä on parikin selitystä. Ruotsinkielen sana flum tarkoittaa tulvaa ja pieni Lumijoki, joka muuten laskee lännestä itään, tulvii sekä merenpinnan nousun vuoksi että keväisin ja muutenkin rankkasateiden vuoksi. Flum-sanasta tippuu suomeksi sanottuna ensimmäinen konsonantti ja jäljelle jää lum eli lumi. Myös suomenkielen sana lumi voi olla nimen alkuperä. Joki saa alkunsa Luminevalta, joka siis voi olla sekä tulvaneva että hyvinkin luminen.Vaakunaan on otettu lumihiutale. Tulvaa olisi vaakunasymbolein vaikeampi kuvata.

Lumijoen valtuusto katsoi kesän kokouksessa tarpeelliseksi suorittaa perusturvan toimialueen erityistilintarkastuksen viime vuoden loppuvuodelta. En löytänyt tarkastuslautakunnan kertomusta, jossa lienee ollut perusteet tälle. Täytyy tunnustaa, etten kovin pitkää aikaa käyttänyt etsimiseen. Lumijoella rakennetaan uutta sillä asukasluku on koko vuosituhannen ollut kasvussa. Luontotien asemakaavauudistusehdotus on asetettu nähtäville. Elokuun kokouksessa seurattiin myös talouden toteutumista. Viime vuosi oli kunnassa alijäämäinen mutta vanhaa ylijäämää jäi vielä puskuriksi.

Luhanka

 

Täältähän koko idea on lähtöisin. Oli mukavaa pysähtyä ottamaan kuvaa ja muistelemaan sitä kaukaisen historian hetkeä, kun päätös koppimoporeissusta syntyi. Elämäni ensimmäisen koppimopon näin kunnantalon vasemmalla puolella olevalla parkkipaikalla. Koska Loviisassa ja Strömforsin ruukilla kului aikaa, tänne saavuttiin aika myöhään. Onneksi kunnantalon pääty oli valaistu. Oli reissukaverilla toki taskulamppuja mukana. Niillä olisi saatu ainakin vaakuna näkymään kuvassa.

Luhanka on Manner-Suomen pienen kunta ja vielä elinvoimainen. Vanheneva väestö ja väkiluvun pieneneminen eivät ennusta mitenkään ruusuista tulevaisuutta kuntataloudelle. Viime vuoden tilinpäätös osoitti silti ylijäämää. Ongelmiakin on. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, ettei kaikille tilivelvollisille pitäisi myöntää vastuuvapautta. Kunnanjohtajan toiminta tuulivoimapuiston suunnittelussa sai kovaa kritiikkiä. Hän kun on sekä tuulivoimapuistoa suunnittelevan yrityksen  hallituksessa että omistaa maata alueella, jolle tuulivoimapuistoa suunnitellaan. Toimelias mies, täytyy ihailla. Tuulipuistoa tosin vastustetaan muistakin syistä. Kesäasukkaita ei liene kuultu, ainakaan riittävästi. Toisaalta ilman kiinteistöveroja jatko itsenäisenä kuntana on uhattuna.

Sponsoridieseliä on vielä jäljellä. Alkumatka Lumijoelle voidaan ajella lopuilla. Tehokkuuteen pyrittiinkin. Saldoksi tuli viisi nykyistä kuntaa ja viisi entistä. Kiitokset sponsorille.

Ruotsinpyhtää

 

Turun rauhan raja 1743 jakoi Pyhtään pitäjän kahtia ja Ruotsille jäänyttä osaa alettiin nimittää Ruotsinpyhtääksi. Aluksi pitäjä oli ruotsiksi Svenska Pyttis mutta 1817 sen nimeksi otettiin Strömfors. Samanniminen ruukki oli perustettu paikalle jo 1744. Nykyään alue on Museoviraston suojeluksessa ja sen rakennuksiin suunnitellaan hyvinvointi- ja luontomatkailun keskusta. Kuva on entisestä konttorirakennuksesta, jossa toimii nykyään hotelli ja ravintola. Alueella oli taidenäyttelyjä ja lukuisia kahviloita ja myyntipaikkoja sekä uudelle että kierrätettävälle tavaralle. Reissukaveri katseli paria paikkaa muttei löytänyt kokoelmiinsa sopivaa puukkoa. Itse alue on yksi parhaiten säilyneitä ruukkiyhdyskuntia ja siinäkin on ihailemista. Taidetta sai ihailla pihapiirissä ja gallerioissa. Parhaillaan oli menossa Strömforsin ruukin biennaale. Alkukuusta oli ohjelmallisia päiviä, jolloin saattoi osallistua opastetuille kierroksille ruukin alueella ja perehtyä raudan taontaan. Toki silloin näkee enemmän, kun opas ohjaa katsetta. Ihan itsekseenkin voi ihmetellä teoksia.

Syksy alkaa näkyä myös linnustossa. Suuri hanhilauma oli ruokailemassa pellolla. Alkukesällä näimme kurkipareja ja tässä kuussa on sitten näkynyt kolmen kurjen ryhmiä. Tällä pätkällä näkyi myös jo isompia kurkiparvia. Muuttomatkan valmistelut ovat käynnissä.

Loviisa

 

Loviisan kaupunki perustettiin linnoituskaupungiksi, kun Hamina jäi rajan taakse. Linnoitus ei kuitenkaan rahapulan vuoksi koskaan valmistunut. Siitä on pätkiä jäljellä ja pari bastionia. Jyhkeitä luomuksia. Kannattaa käydä katsomassa. Asuntomessut olivat jo päättyneet mutta satuimme paikalle Loviisan Wanhat talot tapahtumaan ja torilla oli samaan aikaan antiikkimarkkinat. Vierailukohteita olisi ollut 28 keskustassa ja kyläkohteita toistakymmentä. Kirpputorikylttejä tien varrella vähän päästä. Olisi pitänyt varata lisäpäivä tälle pätkälle, jos olisi aikonut käydä edes joka toisessa.

Loviisan kaupunginvaltuusto kokoontuu Seurahuoneella. Se on kaupungin omistuksessa ja juhlava paikka. Kesäkuun valtuusto hyväksyi valtuustoaloitteen, jonka mukaan ehdotettiin, että asuntomessujen kävijät voivat osallistua arvontaan, jonka palkintona on rakentamaton omakotitontti. Perusteellisen selvityksen jälkeen aloite hyväksyttiin tosin pienin muutoksin. Tonttia ei lahjoiteta vaan se annetaan viideksi vuodeksi vuokralle euron vuosivuokraa vastaan ja, kun tontille on rakennettu omakotitalo, voittaja saa lunastaa sen euron hinnalla. Tästä seuraa veroseuraamuksia, joista kaupunki huolehtii. Jos tontille ei viidessä vuodessa rakenneta, se palautuu kaupungin omistukseen. En olisi osallistunut moisiin arpajaisiin, koska en halua rakentaa Loviisaan. En syrji Loviisaa, koska en halua rakentaa omakotitaloa mihinkään muuallekaan. Tonttia ei voi myydä tai lahjoittaa vaan vasta rakennettu omakotitalo on myytävissä. Liikaa huolta ja murhetta vanhalle ihmiselle. Onneksi en käynyt asuntomessuilla. Ensi kokouksessaan kaupunginhallitus valmistelee valtuustoaloitetta, jonka tarkoituksena on tarjota kaupungin työntekijöille työsuhde-etuna ilmainen käyttöoikeus kaupungin kuntosaleihin. Fyysisestä kunnosta on hyvä pitää huolta. Toivottavasti monet työntekijät tarttuvat tilaisuuteen. Tiedän, etten itse olisi tarttunut, koska kuntosalit ovat mielestäni todella tylsiä. Muutamaa olen kokeillut, ei natsannut.

Pernaja

 

Rautakaudella Pernaja on ollut hämäläisten aluetta. Paikannimet viittaavat metsästykseen ja kalastukseen ja siksi on oletettu, että aluetta käytettiin nautinta-alueena eikä siellä asuttu vakituisesti. Vanhimmat nimet ovat suomenkielisiä. Ruotsinkieliset nimet ovat keskiaikaisia. Pernajan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1352 muodossa Perna ja oletetaan, että se tulee viron kielen lehmusta tarkoittavasta sanasta pärna. Siten myös virolaisvaikutus seutuun on ollut vahva. Kuuluisin Pernajalainen lienee Mikael Agricola. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi, joka siirrettiin näköispatsaan tieltä nykyiselle paikalleen. Näköispatsas haluttiin keskeisemmälle paikalle. Pernajan vaakuna kunnioittaa pitäjän ensimmäistä aatelista sukua. Teit-suku on lähtöisin Skotlannista. Aatelisvaakunassa oli kolme tähteä mutta niistä reunimmaiset korvattiin kunnan vaakunassa aurankärjillä muistuttamaan tavallisen rahvaan merkitystä maataloudessa.

Pernajan kunnan sivut löytyvät vielä netistä. Ilmeisesti ne ovat vanhat sivut. Uudemmat, jotka valmistuivat 2006 on muistettu poistaa. Pernaja oli aikanaan se pitäjä, josta muut lähiseudun kunnat erotettiin vuosien saatossa. Nyt saa ajantasaisilta matkailusivuilta etsiä Pernajaa. Rönnäs ja Lurensin kesäteatteri, jotka ovat Pernajassa, mainitsevat olevansa Loviisassa. Rönnäsissä on mahdollisuus kalastukseen ja melontaan ja läheltä löytyy myös golfrata. Lurensin viime kesän näytelmänä oli Aladdin ja taikalamppu.

Loppi

 

Lopen kuntastrategiassa tavoitteiksi on asetettu taajamien ja kylien elinvoiman vahvistaminen, hyvinvoinnin edistäminen ja suunnitelmallinen kasvu. Edellytyksenä on tasapainoinen talous, joka tarkoittaa sitä, ettei kriisikunnan kriteereistä mikään täyty. Myös asukasluvun kehitys pitäisi saada kääntymään kasvu-uralle. Harrastusmahdollisuuksia Lopella riittää; voi ratsastaa islanninhevosilla, lentää purjelentokoneilla, kokeilla paintballia tai samoilla luonnossa. Myös esteettömiä reittejä on tarjolla. Harrastusmahdollisuuksiin panostaminen on viisautta, koska kunnassa on enemmän kesämökkejä kuin vakituisia asuntoja. Kuuluisissa loppilaisista on valinnan varaa. Sakari Pälsi oli arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä ja valokuvaaja. Hänen sekä tieteellisten kirjoitustensa että kaunokirjallisuuden teosten luettelo on hengästyttävän pitkä. Romaanihahmoista Fallesmannin Arvo on ehkä tunnetuin. Hän seikkailee ainakin seitsemässä teoksessa ja tv-sarjassa. Myös näytelmiä teosten pohjalta on tehty.

Marskin majan kesäravintola oli suljettu. Sinne ei siis kannattanut poiketa. Keskustasta saatiin teet ja kahvit. Muitakin asiakkaita oli tupa täynnä ja terassilla sateisesta kelistä huolimatta lisää. Erityisesti miesten suosima paikka. Siksi kai reissukaveri sen valitsikin. Aikaisemmilta pätkiltä muistan vieläkin Läyliäisissa näkemämme kukkapellon. Vuosien varrella kukkapeltoja on tullut lisää.

Loimaa

 

Loimaan kaupunki mainostaa itseään maaseutupitäjänä. Tunnetaanhan Loimaa Suomen vilja-aittana. Kaupungin logon alussa on tähkä, jossa on kaksi jyvää ja vihneitä. A-kirjaimet ovat viljasiilojen mallisia ja pyöreä O viittaa palloiluun. Myös Lohjan vaakunassa on tähkä. Siten ei ole ihme, että valtuusto kokoontuu Sarka-museossa. Se on maatalousmuseo, jossa vaihtuvien näyttelyiden aiheina tällä hetkellä ovat ruokakeskustelu, kriisiaikojen ruoka ja pellava. Perusnäyttelyssä Maatalouden aika voi tutustua maatalouden muutokseen ja sen koneellistumiseen. Ajoittain tien päällä ja reunustavilla pelloilla näkee koneita, joiden tarkoitusta ei pientilalla lapsuuden 50-ja 60-luvulla viettäneenä ymmärrä vaikka aurat, hankmot ja leikkuupuimurit kyllä vielä tunnistaa. Tällä hetkellä Sarka-museon konenäyttelyä uudistetaan ja se avautuu ensi keväänä. Onnekas sattuma oli siksi se, että tänä kesällä pääsin tutustumaan entisöityyn Zetoriin. Ajamaan en uskaltautunut vaikka sitäkin mahdollisuutta tarjottiin. Tyydyin matkustamaan kyydissä.

Kesäkuussa Loimaan valtuuston kokouksessa pohdittiin maahanmuuttajien kotouttamisohjelmaa, liikenneturvallisuutta, kaavoitusta ja vieraslajien torjuntaa. Sieppalankadun alueen asemakaava on vahvistettu ennakoitua aiemmin ja siksi kunnallistekniikan rakentamiseen ensi vuodelle varattua määrärahaa siirrettiin tälle vuodelle, jotta rakentamaan päästäisiin mahdollisimman pian.

Jotain suurta tapahtui joko Loimaalla tai sitten oli tapahtumassa Forssassa. Loimaa-Forssa tiellä meidät ohitti vähintään kymmenen kilometriä pitkä henkilöautojen jono. Loimaan liikennevaloista pääsi läpi aina noin 10-11 autoa ja ne pääsivät kohtuullisen sujuvasti ohi, koska vastaantulijoita ei juurikaan ollut. Kunnes yksi autoilija oli sitä mieltä, että ensimmäinen hyvä ohituspaikka ei kelvannut, vaan jäi roikkumaan peräämme. Hänen takaansa yksi ohitti meidät sujuvasti. Seuraava ohituspaikka sitten kelpasi mutta tämä epäröinti oli aiheuttanut sen, että seuraavakin 10 auton letka saavutti meidät ja perässä roikkui sitten kärsimättömiä henkilöautokuskeja. Yritin selata netin tapahtumakalentereita ja seuraavan päivän lehteä mutta ainoa isompi juttu oli mopomiitti Forssassa. Ei oikein selitä yli sadan auton pätkittäistä jonoa.

Somerniemi

 

Tien varsilla on todella paljon auringonkukkapeltoja. Niiden seassa on myös kuvan sinistä kukkaa. Sitä on yksinäänkin isoja peltoaloja. En vaan tiedä, mistä kukasta on kyse. Kuvan perusteella ehkä joku tunnistaa. Yritin selata Otavan Värikasviota mutta kukka ei sattunut silmiin.

Somerniemen kunnallishallinto on alkanut jo 1868. Maaseutupitäjänä sen väkiluku laski 1950-luvulta lähtien ja 1977 kunta liitettiin naapurikuntaan. Siitä asti Somerniemi-seura on toiminut aktiivisesti. Se järjestää toukokuusta syyskuun alkuun kesätoria ja kesän aluksi valitaan vuoden torineuvos. Nähtävyyksinä mainitaan Hiidenlinna ja tanssilava Ämyri. Levo-Patamon järvestä voi tavata punaisia lumpeenkukkia. Mainitsemisen arvoinen on myös tarina risukasasta, joka kasvaa siksi, että paikalla on hirtetty lapsensa tappanut nainen, jonka sielun piru vei mennessään. Koko paikka, Paha risti, on nyt pahan vallassa ja jotta piru ei veisi ohikulkijaa on hänenkin heitettävä paikalle risu. J.G.Vuorenniemen runossa piru pelkää, että risukasa syttyy rovioksi ja siksi jättää kulkijan rauhaan.

Nummi-Pusula

 

Aikanaan Nummi ja Pusula muodostivat yhteisen kunnan. Kun kummankaan nimi ei kelvannut uudelle kunnalle nimeksi, päädyttiin yhdistelmänimeen. Ei ollenkaan ainoalaatuista Suomessa.

Nyt sitäkään kuntaa ei ole enää olemassakaan. Kyltit ovat kuitenkin muistuttamassa asutuskeskusten nimistä. Identiteetti nummelalaisena tai pusulalaisena ei toki ole uhattuna. Identiteetti kun ei ole kiinni kunnan itsenäisyydestä. Reissukaveri mieltää itsensä edelleen säynätsalolaiseksi ja minä ehkä vähän jämsäläiseksi. Tosin vuosi vuodelta yhä enemmän toisen polven pakolaiseksi. Vaikka ajamme reissua jo kolmatta kesää Jyväskylästä käsin, hän paluumatkalla alkaa ajatella miten Säynätsaloon päästään. Juuriltaan repiminen ei ole nopea prosessi.

Lohjan maalaiskunta/Lohjan kunta

 

Lohjan kunta oli vuosina 1926-1977 Lohjan maalaiskunta ja lyhensi nimensä sitten Lohjan kunnaksi ennen kuin liittyi 1997 Lohjan kaupunkiin. Maalaiskunta syntyi, kun Lohjan keskusta muuttui kauppalaksi. Näinhän on tapahtunut pitkin poikin Suomea. Kunnan vaakuna kelpasi uudeksi kaupungin vaakunaksi. Kaupungin entinen vaakuna masuuneineen ja lohineen jäi historiaan. Vähän mietimme käyntiä Karkalinniemellä, missä on Torholan kalkkikiviluola. Se on Suomen suurin karstiluola. Reissukaverin lonkka vihoitteli ja minä pelkään ahtaita paikkoja. Pelkkä luolan suun katselu ei tuntunut sellaiselta elämykseltä, että soratie olisi kannattanut kärsiä. Luolasukellusta harrastaville varmasti mainio kohde.

Vaikka maalaisosa jätettiin kunnan nimestä pois jo 1970-luvulla, mielestäni ajelimme aika lailla maalaismaiseman halki. Syksy lähestyy, viljaa on alettu jo korjata. Siksi kuva on sänkipellosta. Tällä pätkällä näimme paitsi korjuuta odottavaa viljaa, leikkuupuimureita pelloilla ja yhden ohitimme tielläkin myös jo kynnöspeltoja, jotka joko odottavat syyskylvöjä tai ensi kevättä. Minun lapsuudessani heinä korjattiin vain kerran, kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Nyt heinää korjataan kahdesti. Monilla heinäpelloilla oli niitettyä heinää odottamassa jatkokäsitttelyä. Lapsuudessani se tarkoitti rakkoja käsiin, joita tuli heinähangon ja haravan käsittelystä. Nykyisin senkin työn tekevät koneet. Traktorinmunista oli paikoitellen tehty komeita pyramideja.

Lohja

 

Saimme diesel-sponsorin ja siksi täytyy nyt koettaa käyttää polttoaine kustannustehokkaasti. Yritetään saada mahdollisimman paljon nykyisiä ja entisiä kuntia kierrettyä, kun on ilmaiset menovedet. Hyvinkäälle saakka onnistuttiin ajelemaan kohtalaisen hiljaisia teitä mutta Hyvinkäällä ei löydetty sopivia opasteita ja siksi päädyimme 25-tielle, joka oli lauantaipäivästä huolimatta kiusallisen vilkas. Huokaisimme helpotuksesta Lohjalla.

Lohja on vanhoja pitäjiä. Alkukuusta juhlittiin 700-vuotispäiviä. Presidentin tervehdys, juhlapuheita ja huipennuksena rantafestarit. Siellä esiintyivät Lohjan kaupunginorkesteri, paikallinen yhtye Safetybox ja Sanni. Ilman variaattoriremonttia olisimme ehkä ehtineet paikalle. Lohja tunnetaan omenakaupunkina. Sen juuret ovat 1530-luvulla, kun lohjalaiset kateellisina katselivat naapuripitäjän kartanolaisten innostusta omenapuista. Tottit omistivat myös Lohjalla kartanon ja sinne tuotiin omenapuita ja innostus levisi suurkartanoihin ja varakkaisiin rustholleihin ja sitä kautta pienempiin tiloihin ja jopa torppiin. Omenakarnevaalit ovat sitten syyskuun lopulla Lohjan museon ympäristössä. Lapsuuden kodissanikin oli yksi omenapuu. Se kyllä kukki joka kevät mutta teki vain yhden omenan yhtenä vuonna. Silloin veljeni pölytti kukkia voikukalla.

Lohjalla ollaan huolissaan nuorten hyvinvoinnista. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin sähköpöytien hankkimista lukiolaisille jotta ennaltaehkäistään tukirankaperäisiä vaivoja. Asia luvattiin muistaa lukion sisätilojen saneerauksen ja uusien kalusteiden hankinnan yhteydessä. Myös nuoremmat pääsevät tekemään ehdotuksia. 5-6-luokkalaiset varttivaltuustolaiset olivat ehdottaneet sisävälitunteja sateisina aikoina. Päätöksessä todettiin, että suositaan ulkovälitunteja, huonolla säällä tästä voidaan poiketa ja sen lisäksi kouluilla voidaan päättää viikoittaisesta sisävälitunnista jolloin on jotain järjestettyä toimintaa esim. lautapelejä tai ohjattua toimintaa liikuntasalissa. Hyvä työasento ja riittävästi liikuntaa pitää myös mielen virkeänä.

Liperi

 

Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien (Eeva Kilpi) . Tätä ohjetta on noudatettu parisen viikkoa. Perhosia on näkynyt paljon, keltaisia, lienevätkö kaali- vai sitruunaperhosia, suruvaippoja ja muita. Perhosina talvehtivat ovat kehittyneet ja aikaa myöten varustautuvat talveen. Sehän tulee. Eräs ystäväni on viettänyt elämästään merkittävän osan Liperissä ja käytin häntä hyväkseni tämän kirjoituksen teossa. Hänen mielestään Liperistä pitää ehdottomasti kertoa, että kunta on leivän kunta. Maatalous on ollut siellä keskeinen elinkeinno. Siellä oli myös meijeri, mutta se paloi. Liperiin perustettiin ensimmäinen suomenkielinen lainakirjasto 1845. Sieltä saattoi lainata ”juhlatilaisuuksiin ja joutohetkiin soveliaita ja ylösrakentavia kirjoja”. Tänä päivänä kirjastosta voi luultavasti saada myös vähemmän ylösrakentavia kirjoja. Niitä kannattaa lainata niin kauan kuin kirjastoilla on vielä määrärahoja kirjojen hankintaan. Sen jälkeen, kun muutimme pienempään asuntoon, olen muuttunut kirjaston ahkeraksi käyttäjäksi. Tuskaa oli luopua kaikista rakkaista kirjoista mutta, jos ne olisi ahdettu meidän nykyiseen asuntoomme, emme olisi itse mahtuneet sinne. Kirjaston kirjat eivät vie yhtä paljon tilaa ja ne voi/pitää palauttaa joten ne eivät jää viemään tilaa. Liperiin voi törmätä kirjallisuudessa. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa tarina alkaa Liperistä. Joen kaupungissa toki yritetään saada porsasta kiinni. Kirjasta on tehty myös elokuva peräti kahteen kertaan ja ooppera. Jos haluaa jotain ajankohtaisempaa, voi mennä Liperin lavalle kuuntelemaan Markku Aroa ja Dieseliä ensi lauantaina.

Täälläkin valtuusto kokoontuu koululla. Kunnantalo ei kestänyt aikaa. Ihmeen paljon kohtuullisen uusista rakennuksista on jouduttu luopumaan sisäilmaongelmien vuoksi. Jossain vaiheessa ilmeisesti unohdettiin miten terveitä taloja rakennetaan. Kaavoitusyhteistyötä jatketaan Joensuun ja sen lähikuntien kanssa. Yleiskaavaa rakennetaan vuoteen 2040 saakka. Liperin viime vuosi oli alijäämäinen ja se merkitsi edellisten vuosien ylijäämän pienenemistä.

Liminka

 

Liminka on tunnettu niityistä. Siksi on luontevaa, että viikateniiton MM-kisat järjestetään juuri täällä. Ne ehtivät olla juuri viikko sitten. Vaikka isäni niitti viikatteella ojien pientareet ja sateisena syksynä jopa viljan, kun traktorilla ei märälle pellolle päässyt, en itse oppinut ikinä niittämään. Viikatetta käytin lähinnä järviruokojen niittämiseen venereitiltä silloin, kun meillä vielä oli vene. Minä roikuin veneen perässä ja reissukaveri huopasi venettä sopivasti, että saimme tehtyä veneen mentävän aukon. Olisi ollut mielenkiintoista seurata ammattilaisten taidon näytettä. Äitini ihasteli pohjoiseen mennessään Limingan latomerta. Ladoille ei enää ole oikein käyttöä nykymaataloudessa ja niitä on siksi purettu tai ne ovat hajonneet paikalleen. Jonkin verran niitä kuitenkin vielä oli. Annoin reissukaverille tehtäväksi laskea kuinka monta latoa hän samalla aukeamalla näkisi. Ei enää ollenkaan sitä määrää, mikä on Koskenkorvan etiketissä. Se maisema on kadonnut. Liminganlahti on linnuistaan, niityistään ja kasveistaan tunnettu kosteikkoalue. Vanhaa Liminkaa olisi voinut ihailla mutta sinne johti soratie ja tämän kesän soratieajelut on jo tehty.

Valtuuston kokouspaikan selvittämisessä meni hetki aikaa. Olin jo valmistautunut soittamaan kuntaan ja kysymään, kun tiedostuslehdestä tieto löytyi. Joissakin kunnissa valtuuston kokoonpanon yhteydessä kerrotaan myös kokouspaikka, joissakin kunnissa pöytäkirjan pdf-tiedostossa on kyseinen tieto. Limingassa pdf-tiedostot ovat pykäläkohtaisia. Aikani kunnan nettisivuilla surffaillessani löysin toki tiedon. Lakeustalo löytyi keskustasta jopa helposti eikä paikoituksessakaan tällä kertaa löytyne sanomista. Talossa on paitsi kunnan toimintaa myös liuta yrityksiä ja vapaatakin liiketilaa on tarjolla kiinnostuneille. Läheltä löytyvät myös terveyskeskus, kirjasto ja liikuntahalli, jotka muodostavat arkkitehtonisesti eheän kokonaisuuden Lakeustalon kanssa. Lintupuistokaan ei ole kaukana. Kukka- ja eläinpuisto Escurialiinkaan ei ole järin pitkä matka.

Lieto

 

Kaupungintalo ei tästä suunnasta esittele parasta puoltaan. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja sen halusin kuvaan. Pääsisäänkäynti on huomattavasti upeampi ja myös rakennuksen takaseinä on elävämpi. Pääsisäänkäynnin edessä olevalla piha-alueella on kivi, joka muistuttaa Liedon 675-vuotisesta historiasta. Onko pitäjä perustettu todella 1331 vai aikaisemmin, on tulkinnanvarainen juttu. Kyseiseltä vuodelta on kuitenkin vanhin Lietoa koskeva asiakirjamerkintä. Asutus on tietysti vanhempaa. Liedon Vanhalinna on yksi Suomen muinaislinnoista ja sen alueelta on löydetty rautakautista esineistöä.

Reissukaveri muistaa aina mainita urheiluseura Liedon Parman, kun tulee puhetta Liedosta. Ei mitenkään vähämerkityksinen seura. Liedon nuorisoseura järjesti urheilukilpailuja vuodesta 1897 lähtien. Urheilua vakavammin harrastavat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että olisivat olleet vain jokin pieni osa nuorisoseuraa ja siksi he perustivat oman yhdistyksen, Parman vuonna 1907. Kun ajoimme Liedon kaupungintalolle, näimme kyltin, joka ohjasi Parmaharjulle. Heräsi kysymys siitä, onko urheiluseura ottanut nimensä paikallisesta luontokohteesta vai luontokohde saanut nimensä urheiluseurasta. Kun paikkaa on myös kutsuttu Ahteenmäeksi, jälkimmäinen selitys on todennäköisempi. Parmaharjulla on liikuntarakennus, josta löytyy kahvio. Tiloja voi vuokrata. Seuraava ihmettelyn aihe olikin sitten se, mitä tarkoittaa ”parma”. Kirjastonhoitaja vastaa, että parmas on yhtä kuin rinta tai povi. Nimen alkuperää on ehkä selostettu myös Liedon Parman 100-vuotishistoriassa. En kuitenkaan lähtenyt sitä etsimään yliopiston kirjastosta. Ensi talvena, jos en keksi mitään muuta tekemistä, käyn tutkimassa asiaa. Liedon Parmassa voi harrastaa mäkihyppyä, lentopalloa, yleisurheilua ja suunnistusta. Liisa Veijalainen lienee tunnetuin parmalainen.

Kunta-alan palkankorotukset näkyvät Liedon valtuuston pöytäkirjassa. Todella monessa kohdassa on pitänyt päättää määrärahan ylityksestä palkankorotusten vuoksi. Tekninen lautakunta, kaavoitus- ja rakennuslaitakunta, ympäristöterveyslautakunta, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta sekä varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta tarvitsevat lisärahaa palkkoihin. Toinen iso asia kesäkuun kokouksessa oli hallintosäännön päivitys. Ehkä merkittävin muutos on se, että sosiaali- ja terveyspalveluita koskevia kohtia ei enää tarvita kaupungin hallintosäännössä, koska asiat hoidetaan nykyisin hyvinvointialueilla.

Välillä ajatukset ovat lentäneet tulevaisuuteen. Mitä teen koppimopolle, kun olen päässyt Äänekoskelle? Nyt sitä ei tarvitse enää miettiä. Forssassa tauolla tapasin nuoren miehen, joka olisi ostanut koppimopon saman tien. Kerroin, että tarvitsen sitä vielä toistaiseksi. Sovittiin, että hän voi tehdä tarjouksen sitten, kun reissu on heitetty. Yksi huoli vähemmän. Asioilla on näköjään tapana järjestyä.

Eno

 

Eno olisi voinut itsenäistyä kuntana heti, kun kunnallishallintoa koskeva laki hyväksyttiin 1865. Jostain syystä paikallisia ei hallinto kiinnostanut ja siksi kuvernöörin piti määrätä kuntahallitus. Ensimmäisten kunnallisvaalien 1918 äänestysprosentti jäi hyvinkin alhaiseksi. Vain 5.6% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Ilmeisesti kovin tyytyväisiä ei ensimmäiseen valtuustoon oltu, koska seuraavissa vaaleissa äänestysprosentti oli jo 40% ja valta keikahti laidalta toiselle. Tien varrella oli viitta, joka opasti Törnin-Männistön asekätköön. Asekätkö oli miesten oma idea eikä liittynyt Päämajan organisoimaan asekätkentään, mistä tuli rangaistuksia isolle joukolle. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen kätkö, että se paljastui vasta Neuvostoliiton kaaduttua, kun Arvo Männistö kertoi sen sijainnin Puolustusvoimille. Kätkettyjen aseiden joukossa oli presidentti Mauno Koiviston pikakivääri. Asetta voi käydä ihailemassa Sotamuseossa. Tämäkin paikka olisi jäänyt näkemättä, jos olisin noudattanut alkuperäistä ajosuunnitelmaa. Onneksi käännyin opasteen mukaan Enoon. Sen seurauksena tulin ajaneeksi myös toisen Enon nähtävyyden, Ahvenisen, kautta. Maisemat ainakin kartan perusteella olivat huikeammat kuin vaihtoehtoisella reitillä. Rasvatyyni järven pinta, usvaan kääriytynyt tienvarren metsä, aamutuuli nukkui vielä. Pielisellä tosin alkoi jo heikosti tuulla, mikä näkyy kuvassa hentona liplatuksena. Järven rannalla oli kesäkahvila. Tee ja herkullinen mokkapala maisemaa ihaillessa. 

Enoon asti liikenne oli kohtalaisen hiljaista. Kun lähestyttiin Joensuuta, hidas liikenne oli ohjattu tielle, jota asfaltoitiin parhaillaan. Punainen liikennevalo oli pysäyttänyt jo yhden auton ja minä pysähdyin sen perään. Ilmeisesti epäiltiin punaisen valon tehoa, koska paikalla oli myös henkilö, jolla oli kädessään Ajoneuvolla ajo kielletty -merkki. Melko hitaasti tapahtui yhtään mitään ja edessä oleva autoilija päätti valita vaihtoehtoisen reitin. Minulla sitä mahdollisuutta ei ollut ja odottelin saattoautoa. Kokemus ei ole ensimmäinen paitsi siltä osin, että nyt ajoin ensimmäisenä. Aikaisemmin edessä olevaan autoon on tupannut tulemaan rakoa ja olen pelännyt, miten käy, jos eivät huomaa, että olen vielä tulossa, kun saattoauton perässä ajava jono on hävinnyt mutkan taakse. Tällä kertaa saattoauto piti huolen siitä, että en jäänyt turvaväliä kauemmas taakse. Joensuuhun pääsi helposti, sieltä poistuminen oli sitten hankalampaa. Tuttu liikenneympyrä oli remontissa ja eksyin jonnekin. Niin eksyi kepsikin, kun sen viimein laitoin päälle. Se yritti ajattaa samaa korttelia ympäri kolmatta kertaa. En suostunut ja löysihän se ulosmenotielle. Isoilla teillä on aina selvät opasteet. Meitä hitaasti kulkevia ei palvella läheskään yhtä hyvin.

Lieksa

 

Kreivi Pietari Brahe on saanut patsaan Lieksaan. Ei ihme, sillä hän perusti Lieksanjoen suulle Brahean kaupungin 1653, jotta Vienan kaupan hallinta siirtyisi Ruotsille. Vaikka kaupunki lakkautettiin jo 1681, kauppaa siellä käytiin edelleen. Kaupungin talot piti purkaa ja alue kyntää pelloksi omavaltaisuuden hillitsemiseksi. Tämä toteutettiin 1685. Vähitellen teollistuminen sai jalansijaa. Pankakosken tehdas ja Aino ja Reino jalkineet ovat ehkä ne tunnetuimmat. Pielisjärven kunnan keskukseksi Lieksa kasvoi vähitellen. Vuoden 1934 suurpalo hävitti vanhaa keskustaa ja samalla teki tilaa uuden suunnittelulle. Lieksan kauppala perustettiin 1936 ja Pielisjärvi ja Lieksan kauppala yhdistyivät Lieksan kaupungiksi 1973. Lieksan asukasmäärä on vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana lähes puoleen. Silti Lieksan kuntatalous on ollut viime vuosina ylijäämäinen. Siihen joudutaan turvautumaan, jotta voidaan maksaa Siun soten loppulasku. Samassa kokouksessa, jossa tämä todettiin, mietittiin myös ensi vuoden vaaleissa käytettäviä äänestysalueita. Vaikka Kolin äänestysalue on pieni, niin hankalien kulkuyhteyksien vuoksi se päätettiin säilyttää edelleen. Vaalisalaisuuden varmistamiseksi ennakkoäänet lasketaan varsinaisen vaalipäivän äänien kanssa samalla kertaa eikä aikaisemmin. Matkailijaa houkutellaan otsikolla ”Vaarassa rakastua. Jylhiä vaaroja,koskien ja vaskien pauhua.” Vihjeitä löytyy pyöräilyyn, melontaan ja talviliikuntaan sekä Lieksan vaskiviikoille. Se on Pohjoismaiden suurin vaskimusiikkifestivaali ja se pidettiin tänä vuonna heinäkuun lopulla. Tarjolla oli musiikkikursseja, mahdollisuus seurata tuubakilpailua ja eri konsertteja, joista osaan oli vapaa pääsy.

Lieksassa olemme käyneet bussiretkellä tutustumassa paikallisen taiteilijan Eva Ryynäsen ateljeehen. Reissukaveriin ateljee ei tehnyt samaa vaikutusta kuin minuun. Hänen mielestään jyhkeät puut olisivat enemmän edukseen pystyssä. Aika monet puista tulivat rajan takaa eivätkä mahtuneet täkäläisten sahojen raameihin. Siksi niistä tuli upeita taideteoksia. Musiikin alalla Tarja Ylitalon ”Kerrasta poikki”-kappale on meidän ikäluokalle tuttua tavaraa. Pielisen itäpuolelle emme koppimopolla aiemmin olleet ajaneet. Tällä pätkällä tuli ihan kiitettävästi uutta, ennen kokematonta tietä. Toki koppimopolla olemme käyneet järven vastarannalla vaikka sateen vuoksi emme silloin Kolille kiivennetkään.

Nurmeksen maalaiskunta

 

Täällä pääsi ajamaan Runon ja Rajan tietä, Via Kareliaa pitkin. Hyvä asfaltti ja ajoittain tuntui siltä, että muu liikenne oli kielletty, että sain ajella rauhassa. Maisemiakaan ei voinut moittia. Isä kävi vanhoilla päivillään Lapissa. Hän ei ihastunut seutuun. Kuvan rannassa olevaa kivirakkaa Lapissa on vaikka kuinka paljon. Maanviljelijän mieleen tulee sitä katsellessa urakan epätoivoisuus, jos siitä pitäisi tehdä maatalousmaata. Minä katselen sitä ihan eri silmällä; vuosituhansien jäkälä ja sammal peittää kivet ja niiden raosta ovat löytäneet paikkansa kituliaat puut ja harvat heinät. Koskematonta luontoa jota tuskin mikään uhkaa.

Nurmeksen maalaiskunnan kohtalo on tyypillinen. Alueen johonkin laitaan perustetaan kauppala ja aikaa myöten kauppala sitten kahmaisee maalaiskunnan itseensä. Erityistä tässä tapauksessa on, että kauppala on ensimmäinen itsenäinen kauppala. Se perustettiin 1876. Aikaisemmin perustetut Ikaalisen ja Iisalmen kauppalat olivat epäitsenäisiä eli hallinto oli maalaiskunnassa. Maakaupan vapautuminen 1859 mahdollisti kauppiaiden ja käsityöläisten muuttamisen pitäjään. Kun asemakaavaa ei ollut, rakentaminen oli melkoisen villiä eikä paloturvallisuutta ollut juurikaan ajateltu. Heinäkuun 20. päivänä 1891 kylä paloi lähes kokonaan poroksi. Sen jälkeen kirkonkylän nimi onkin ollut Porokylä. Rakentaminen jatkui ilman rakennusjärjestystä tulipalon jälkeen. Ensimmäinen rakennusjärjestys saatiin vasta 1948. Nurmeksen maalaiskunnan palojärjestys päätettiin kunnanvaltuustossa 1934 ja vahvistettiin Kuopion läänin lääninhallituksen päätöksellä 1935 ja painettiin samana vuonna. Suomen Kulttuurirahasto keräsi alkupääomansa ympäri maata koululaisten toteuttamalla keräyksellä 1938. Nurmeksen maalaiskunnasta keräykseen osallistui 375 kulttuuriystävällistä ihmistä kaikista kansankerroksista. Tavallisin lahjoitus oli kymmen markkaa. Urakoitsija ja rakennusmestari lahjoittivat peräti 100 markkaa. Pienin lahjoitus oli 50 penniä ja listassa kiinnitti huomiota 22,20 markan lahjoitus, jonka oli tehnyt opettaja. Ilmeisesti hän antoi kaikkensa.

Lestijärvi

 

Ainahan minä ajan hitaasti, koska koppimopolla ei lujaa pääse. Kinnulasta Lestijärvelle ajan vielä hitaammin, koska täällä näimme kerran lauman peuroja. Niitä olisi kiva nähdä uudestaan. Kun Yli-Lestin asutus alkaa, tien varressa voi bongata Yli-Lestin työväentalon. Pohjanmaalla ei oikein odottaisi tällaista. Lestijärven kunta mainostaa tiloja Visit Lestijärvi sivuillaan. Sitä voi vuokrata juhlia ja muita tapahtumia varten. Tiloihin mahtuu 200 henkeä ja salissa on erillinen näyttämö.

Näiden Pohjanmaan pikkukuntien tulevaisuus mietityttää. Lestijärvi ylpeilee sillä, että on Manner-Suomen toiseksi pienin kunta. Siellä on asukkaita 720. Tulevaisuutta rakennetaan puhtaan luonnon ja sitä hyödyntävän matkailun ympärille. Lisäksi suunnitteilla on tuulivoimapuisto, joka pudottaisi kunnallisveroa reilusti. Uusia asukkaita houkuteltiin edullisilla tonteilla ja lapsirahalla. Lestijärveläisten muualle opiskelemaan siirtyvien ei haluta siirtävän kirjojaan opiskelupaikkakunnalle. Kun kirjat pysyvät Lestijärvellä, opiskelija saa stipendin. Lestijärvelle vakituinen asutus tuli suhteellisen myöhään, koska alue oli vanhaa jämsäläisten erämaa-aluetta. Vaikka Kustaa Vaasa kannusti savolaisia uudisasukkaita muuttamaan entisille erämaa-alueille, jämsäläiset häätivät uudisasukkaat tehokkaasti pois. Vuonna 1564 vain yksi savolainen oli uskaltanut rakentaa pirttinsä Lestijärven rannalle. Vähitellen asutusta tuli lisää ja sen mukana yritykset vaikuttaa kohtaloon. Lestijärveläinen Heikki Lappalainen käytti joitakin paholaisen konsteja ja siksi hänet tuomittiin 1585 mestattavaksi ja hänen kymmenen markan arvoinen irtaimistonsa siirtyi kruunulle. Kunnan alueella on suuria soita, mikä on tehnyt maanviljelyn epävarmaksi. Silti Lestijärvi oli 2015 Suomen maatalousvaltaisin kunta. Lesti-viikkoa vietettiin heinäkuun alussa. Tarjolla oli erilaisia urheilukilpailuja, makkaranpaistoa, satuseikkailua, iltatoria, rantaongintaa ja viimeisimmät tiedot tuulipuistosta. Valtuusto kokoontuu uudella koululla. Hieno rakennus aivan kunnantalon läheisyydessä. Valtuusto päätti kesäkuun kokouksessa tuulipuistossa työskentelevien henkilöiden tilapäisten majoitus- ja huoltoparakkien sijoituspaikaksi Kangasvieren asemakaava-alueelta paikan ja määräsi tontinvuokraksi 0.0625 euroa neliöltä + arvonlisävero. Tuulivoimapuistohanke on siis toteutusta vaille valmis ja Lestijärven kunnan tulevaisuus itsenäisenä kuntana toistaiseksi turvattu.