Meitä ovat säät suosineet muutamalla viimeisellä pätkällä. Nyt oli tihkusadetta heti aluksi mutta sitten lähempänä Luumäkeä sää selkeni. Harmaassa syyssäässä tosin kiinnitimme huomiota kallioleikkauksien vähänkin pystysuorasta poikkeavien pintojen kasvillisuuteen. Jäkälät, sammalet, heinät ja paikoitellen jopa puut kasvoivat mitä olemattomammissa koloissa. Emme muistaneet, missä olisi ollut yhtä paljon hirvivaaramerkkejä tien varressa kuin tällä pätkällä. Ei siis ollut ihme, että näimme hirven. Se seisoi kohtalaisen syvässä tienvarren ojassa, vilkaisi meitä ja jatkoi ateriointiaan.
Luumäki mainostaa itseään koiralla ja sen tiedoilla. Hieno juttu, koska nyt voin kysyä tarvitsemani tiedot tältä fiksulta koiralta eikä tarvitse selata nettiä eikä käydä kirjastossa. Kunnantalo löytyi kepsin avulla sujuvasti. Ei tarvittu opaskoiraa. Koppimopon takana näkyy Taavetin linnoitus, jonka venäläiset perustivat 1773 ja lakkauttivat 1803 sekä myivät rakennukset huutokaupalla 1829. Jotain jäi jäljelle, kunnostettiin ja nyt siellä toimii linnoitus- ja kotiseutumuseo. Entuudestaan tiesin, että presidentti P.E.Svinhufvud asui Kotkaniemen tilalla, missä toimii kesäisin avoinna oleva museo. Harmikseni en nähnyt yhtään koiraa Luumäellä. Olisin ehdottomasti halunnut tietää lisää kunnallispolitiikan ajankohtaisista kuvioista ja Lyytikkälän talosta, jonne näin opasteen matkan varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti