Keväällä kerroin tulevan kesän matkoista tuttavalleni, odotettavissa oli peräti kolme matkaa Ahvenanmaalle ja juttukaverini kertoi, että hänen äitinsä oli ollut nuorena Ahvenanmaan Lumparlandissa kesätöissä. Hän oli ajanut pyörällä viikate tarakalla mäkeä alas lautalle ja kaatunut. Pyörällä kaatuminen ei ole milloinkaan kivaa. Tässä tapauksessa onni onnettomuudessa oli se, ettei viikate tehnyt niin pahaa jälkeä kuin pahimmassa tapauksessa olisi voinut. Lumisilla teillä en ole enää vuosikymmeniin uskaltanut ajella pyörällä, kun kerran kaaduin. Kesäkeleillä se sen sijaan on ihan kiva harrastus. En tosin tarakalle ota mitään matkakassia ja eväitä vaarallisempaa.
Lumparlandissa on vain vajaa 400 asukasta mutta heitä riittää seitsemään kylään. Seutu on asutettu myöhään. Kivi- ja prossikautisia löytöjä ei kunnan alueelta ole. Sivistystä asukkaat ovat kuitenkin arvostaneet varhemmin kuin muut sillä Klemetsbyn koulu on perustettu jo 1876. Se on samassa pihapiirissä kuin kuvan kunnantoimisto. Myös tasa-arvon käytännön toteutuksesta eikä vain juhlapuheista on todisteita. Täällä on valittu Suomen ensimmäinen naiskirkkoherra. Kesäkuun kokouksessa Lumparlandin valtuusto totesi viime vuoden alijäämäiseksi ja myönsi tili- ja vastuuvapauden. Kunnalla on palveluasunto, josta paikkoja vuokrataan myös muille kunnille. Vuorokausihinta päätetään tilinpäätöksen jälkeen ja kesäkuun alusta se on 188,23 euroa. Kokouksessa keskusteltiin myös koulukuljetuksista ja mahdollisesta pidennyksestä vaadittaviin minimikoulumatkoihin. Päätettiin, ettei muutoksia aiempaan tehdä. Säästöä ei tulisi, koska tällä hetkellä yksikään oppilas ei jäisi pidennyksen vuoksi koulumatkakyydin ulkopuolelle. Tilanne voi toki muuttua tulevaisuudessa. Långnäsin sataman kehittämissuunnitelmasta keskusteltiin. Rekkaliikenne tullee lisääntymään ja viheralueet vähenemään sekä tiestöä joudutaan muuttamaan. Suunnitelma on saanut maakuntahallituksen hyväksymisen. Mielenkiintoista seurata mitä muutoksia toteutuu. Ahvenanmaalle menemme tulevaisuudessa vielä aika monta kertaa ja melko usein juuri Långnäsin kautta.
Muualla Suomessa minua on opetettu rikkomaan tieliikennelakia vähän päästä. Nyt se tapahtui myös Ahvenanmaalla. Onhan jotenkin omituista, ettei koko tie ole kaikkien liikkujien käytössä. Lainsäätäjä on kuitenkin ihan selkeästi määrännyt, ”vägren en sådan längsgående del av en väg som med kantlinje avskilts från körbanan” ja “En cykel eller ett annat icke motordrivet fordon ska dock föras på den högra vägrenen”. Luulisi, että äänen perusteella voisi päätellä, että koppimopo on “motordriven” ja siksi sillä on ajettava “på körbanan” ei “på vägrenen”. Myönnetään, että erityisesti keskikaideteillä rikon tätä pykälää, jos takana on ajoneuvoja mutta pääsääntöisesti yritän olla lainkuuliainen. Tämä pyrkimys ei ilahduttanut paikallista ohittajaa.
Lauttamatkoilla olen etsinyt ohitetuilta saarilta ja luodoilta merkkejä merimetsoista. Niistä käytiin takavuosina kiivasta keskustelua. Tähän mennessä en ollut niitä nähnyt. Nyt havaitsimme yhden luodon, joka oli aivan valkoinen ja muutaman muun, missä merimetsot kuivattelivat siipiään. Niitä on nähty myös Päijänteellä. Vaikka tauoilla pysähdymme usein samoissa paikoissa, joissa olemme saaneet hyvää palvelua ja joiden vuoksi ei reitiltä tarvitse poiketa ainakaan sorateille, etsimme toki uusiakin tuttavuuksia. Tällä pätkällä osuimme Öljymäen kyläkuppilaan, josta tulee vastaisuudessa vakiopaikka. Niin hyvää palvelua saimme. Kaunis ilma oli houkutellut myös moottoripyöräilijät tien päälle. Osuimme Sääksmäellä risteykseen juuri, kun risteävällä tiellä meni editsemme yli kahdensadan moottoripyörän jono. Kiittelimme onneamme, ettemme olleet risteyksessä puolta minuuttia aiemmin, koska se jono tai ainakin osa siitä olisi ohittanut meidät. Jonoa oli risteyksessä odotellessa paljon mukavampi ihailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti