Kreivi Pietari Brahe on saanut patsaan Lieksaan. Ei ihme, sillä hän perusti Lieksanjoen suulle Brahean kaupungin 1653, jotta Vienan kaupan hallinta siirtyisi Ruotsille. Vaikka kaupunki lakkautettiin jo 1681, kauppaa siellä käytiin edelleen. Kaupungin talot piti purkaa ja alue kyntää pelloksi omavaltaisuuden hillitsemiseksi. Tämä toteutettiin 1685. Vähitellen teollistuminen sai jalansijaa. Pankakosken tehdas ja Aino ja Reino jalkineet ovat ehkä ne tunnetuimmat. Pielisjärven kunnan keskukseksi Lieksa kasvoi vähitellen. Vuoden 1934 suurpalo hävitti vanhaa keskustaa ja samalla teki tilaa uuden suunnittelulle. Lieksan kauppala perustettiin 1936 ja Pielisjärvi ja Lieksan kauppala yhdistyivät Lieksan kaupungiksi 1973. Lieksan asukasmäärä on vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana lähes puoleen. Silti Lieksan kuntatalous on ollut viime vuosina ylijäämäinen. Siihen joudutaan turvautumaan, jotta voidaan maksaa Siun soten loppulasku. Samassa kokouksessa, jossa tämä todettiin, mietittiin myös ensi vuoden vaaleissa käytettäviä äänestysalueita. Vaikka Kolin äänestysalue on pieni, niin hankalien kulkuyhteyksien vuoksi se päätettiin säilyttää edelleen. Vaalisalaisuuden varmistamiseksi ennakkoäänet lasketaan varsinaisen vaalipäivän äänien kanssa samalla kertaa eikä aikaisemmin. Matkailijaa houkutellaan otsikolla ”Vaarassa rakastua. Jylhiä vaaroja,koskien ja vaskien pauhua.” Vihjeitä löytyy pyöräilyyn, melontaan ja talviliikuntaan sekä Lieksan vaskiviikoille. Se on Pohjoismaiden suurin vaskimusiikkifestivaali ja se pidettiin tänä vuonna heinäkuun lopulla. Tarjolla oli musiikkikursseja, mahdollisuus seurata tuubakilpailua ja eri konsertteja, joista osaan oli vapaa pääsy.
Lieksassa olemme käyneet bussiretkellä tutustumassa paikallisen taiteilijan Eva Ryynäsen ateljeehen. Reissukaveriin ateljee ei tehnyt samaa vaikutusta kuin minuun. Hänen mielestään jyhkeät puut olisivat enemmän edukseen pystyssä. Aika monet puista tulivat rajan takaa eivätkä mahtuneet täkäläisten sahojen raameihin. Siksi niistä tuli upeita taideteoksia. Musiikin alalla Tarja Ylitalon ”Kerrasta poikki”-kappale on meidän ikäluokalle tuttua tavaraa. Pielisen itäpuolelle emme koppimopolla aiemmin olleet ajaneet. Tällä pätkällä tuli ihan kiitettävästi uutta, ennen kokematonta tietä. Toki koppimopolla olemme käyneet järven vastarannalla vaikka sateen vuoksi emme silloin Kolille kiivennetkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti