Leppävirta tuli tutuksi 1990-luvulla, kun olin opettajana Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistolla. Eräs opiskelijani oli työssäoppimisjaksolla Leppävirran päiväkodissa ja kävin siellä ohjaajakäynnillä. Silloin sinne pääsi sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla. Lippujen hinnat tosin olivat huomattavasti kalliimpia kuin tällä hetkellä. Nyt voi julkisilla matkustaa halvalla mutta vain harvoihin paikkoihin. Matkahuolto löytää Jyväskylästä Leppävirralle omituisen yhteyden Turun ja Helsingin kautta ja Leppävirrallekin vain Sorsakosken tiehaaraan. Matka-aikaa kertyy 12 tuntia 35 minuuttia. Onneksi on koppimopo.
Leppävirralla jo viimeksi panin merkille Vesileppiksen. Tänä kesänä Vesileppiksen hiihtoareenalle on pystytetty Muumi-jääluola. Siellä on muumijääveistoksia, liukumäkiä ja muuta talvista puuhaa. Teemana on Tove Janssonin tarina Viidakkoelämää. Kiva kontrasti. Erilaisia taidenäyttelyitä Leppävirralla on useampia ja elokuulle suunniteltiin roskakävelyä, tosin säävarauksella. Asukasyhdistys järjesti turvaliivit, noukkijat ja roskapussit ja toimittaa roskapussit edelleen, jos sää oli suosiollinen. Leppävirran taajamista Sorsakoski on minun ikäisilleni tuttu aterimista. Niitä ei siellä enää valmisteta, kattiloita ja paistinpannuja kylläkin. Leppävirran valtuusto kävi tiukan keskustelun valtuustoaloitteesta, jolla ehdotettiin sateenkaarilipulla liputtamista Pride-viikolla. Aloite hylättiin äänin 18-16. Tilinpäätöksen hyväksyminen ei vaatinut yhtä monta puheenvuoroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti