Eno

 

Eno olisi voinut itsenäistyä kuntana heti, kun kunnallishallintoa koskeva laki hyväksyttiin 1865. Jostain syystä paikallisia ei hallinto kiinnostanut ja siksi kuvernöörin piti määrätä kuntahallitus. Ensimmäisten kunnallisvaalien 1918 äänestysprosentti jäi hyvinkin alhaiseksi. Vain 5.6% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Ilmeisesti kovin tyytyväisiä ei ensimmäiseen valtuustoon oltu, koska seuraavissa vaaleissa äänestysprosentti oli jo 40% ja valta keikahti laidalta toiselle. Tien varrella oli viitta, joka opasti Törnin-Männistön asekätköön. Asekätkö oli miesten oma idea eikä liittynyt Päämajan organisoimaan asekätkentään, mistä tuli rangaistuksia isolle joukolle. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen kätkö, että se paljastui vasta Neuvostoliiton kaaduttua, kun Arvo Männistö kertoi sen sijainnin Puolustusvoimille. Kätkettyjen aseiden joukossa oli presidentti Mauno Koiviston pikakivääri. Asetta voi käydä ihailemassa Sotamuseossa. Tämäkin paikka olisi jäänyt näkemättä, jos olisin noudattanut alkuperäistä ajosuunnitelmaa. Onneksi käännyin opasteen mukaan Enoon. Sen seurauksena tulin ajaneeksi myös toisen Enon nähtävyyden, Ahvenisen, kautta. Maisemat ainakin kartan perusteella olivat huikeammat kuin vaihtoehtoisella reitillä. Rasvatyyni järven pinta, usvaan kääriytynyt tienvarren metsä, aamutuuli nukkui vielä. Pielisellä tosin alkoi jo heikosti tuulla, mikä näkyy kuvassa hentona liplatuksena. Järven rannalla oli kesäkahvila. Tee ja herkullinen mokkapala maisemaa ihaillessa. 

Enoon asti liikenne oli kohtalaisen hiljaista. Kun lähestyttiin Joensuuta, hidas liikenne oli ohjattu tielle, jota asfaltoitiin parhaillaan. Punainen liikennevalo oli pysäyttänyt jo yhden auton ja minä pysähdyin sen perään. Ilmeisesti epäiltiin punaisen valon tehoa, koska paikalla oli myös henkilö, jolla oli kädessään Ajoneuvolla ajo kielletty -merkki. Melko hitaasti tapahtui yhtään mitään ja edessä oleva autoilija päätti valita vaihtoehtoisen reitin. Minulla sitä mahdollisuutta ei ollut ja odottelin saattoautoa. Kokemus ei ole ensimmäinen paitsi siltä osin, että nyt ajoin ensimmäisenä. Aikaisemmin edessä olevaan autoon on tupannut tulemaan rakoa ja olen pelännyt, miten käy, jos eivät huomaa, että olen vielä tulossa, kun saattoauton perässä ajava jono on hävinnyt mutkan taakse. Tällä kertaa saattoauto piti huolen siitä, että en jäänyt turvaväliä kauemmas taakse. Joensuuhun pääsi helposti, sieltä poistuminen oli sitten hankalampaa. Tuttu liikenneympyrä oli remontissa ja eksyin jonnekin. Niin eksyi kepsikin, kun sen viimein laitoin päälle. Se yritti ajattaa samaa korttelia ympäri kolmatta kertaa. En suostunut ja löysihän se ulosmenotielle. Isoilla teillä on aina selvät opasteet. Meitä hitaasti kulkevia ei palvella läheskään yhtä hyvin.