Lieto

 

Kaupungintalo ei tästä suunnasta esittele parasta puoltaan. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja sen halusin kuvaan. Pääsisäänkäynti on huomattavasti upeampi ja myös rakennuksen takaseinä on elävämpi. Pääsisäänkäynnin edessä olevalla piha-alueella on kivi, joka muistuttaa Liedon 675-vuotisesta historiasta. Onko pitäjä perustettu todella 1331 vai aikaisemmin, on tulkinnanvarainen juttu. Kyseiseltä vuodelta on kuitenkin vanhin Lietoa koskeva asiakirjamerkintä. Asutus on tietysti vanhempaa. Liedon Vanhalinna on yksi Suomen muinaislinnoista ja sen alueelta on löydetty rautakautista esineistöä.

Reissukaveri muistaa aina mainita urheiluseura Liedon Parman, kun tulee puhetta Liedosta. Ei mitenkään vähämerkityksinen seura. Liedon nuorisoseura järjesti urheilukilpailuja vuodesta 1897 lähtien. Urheilua vakavammin harrastavat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että olisivat olleet vain jokin pieni osa nuorisoseuraa ja siksi he perustivat oman yhdistyksen, Parman vuonna 1907. Kun ajoimme Liedon kaupungintalolle, näimme kyltin, joka ohjasi Parmaharjulle. Heräsi kysymys siitä, onko urheiluseura ottanut nimensä paikallisesta luontokohteesta vai luontokohde saanut nimensä urheiluseurasta. Kun paikkaa on myös kutsuttu Ahteenmäeksi, jälkimmäinen selitys on todennäköisempi. Parmaharjulla on liikuntarakennus, josta löytyy kahvio. Tiloja voi vuokrata. Seuraava ihmettelyn aihe olikin sitten se, mitä tarkoittaa ”parma”. Kirjastonhoitaja vastaa, että parmas on yhtä kuin rinta tai povi. Nimen alkuperää on ehkä selostettu myös Liedon Parman 100-vuotishistoriassa. En kuitenkaan lähtenyt sitä etsimään yliopiston kirjastosta. Ensi talvena, jos en keksi mitään muuta tekemistä, käyn tutkimassa asiaa. Liedon Parmassa voi harrastaa mäkihyppyä, lentopalloa, yleisurheilua ja suunnistusta. Liisa Veijalainen lienee tunnetuin parmalainen.

Kunta-alan palkankorotukset näkyvät Liedon valtuuston pöytäkirjassa. Todella monessa kohdassa on pitänyt päättää määrärahan ylityksestä palkankorotusten vuoksi. Tekninen lautakunta, kaavoitus- ja rakennuslaitakunta, ympäristöterveyslautakunta, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta sekä varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta tarvitsevat lisärahaa palkkoihin. Toinen iso asia kesäkuun kokouksessa oli hallintosäännön päivitys. Ehkä merkittävin muutos on se, että sosiaali- ja terveyspalveluita koskevia kohtia ei enää tarvita kaupungin hallintosäännössä, koska asiat hoidetaan nykyisin hyvinvointialueilla.

Välillä ajatukset ovat lentäneet tulevaisuuteen. Mitä teen koppimopolle, kun olen päässyt Äänekoskelle? Nyt sitä ei tarvitse enää miettiä. Forssassa tauolla tapasin nuoren miehen, joka olisi ostanut koppimopon saman tien. Kerroin, että tarvitsen sitä vielä toistaiseksi. Sovittiin, että hän voi tehdä tarjouksen sitten, kun reissu on heitetty. Yksi huoli vähemmän. Asioilla on näköjään tapana järjestyä.