Maarianhamina

 

Siitä huolimatta, että laiva on Ahvenanmaalla 3.45 päätimme mennä laivalla. Oletin, että joudun odottamaan kunnes rekat kannelle on lastattu mutta ei, tällä kertaa ajoin autokannelle ensimmäisenä. Tuntui aika juhlavalta. Aivan tyhjää tilaa,jossa koppimopolla olisi voinut ajella vaikka minkälaisia kahdeksikkoja. Kieltämättä houkuttelevaa. Ajoin silti ihan kiltisti sinne, minne ohjattiin ja pääsin ensimmäisenä myös maihin. Ahvenanmaalla on isoja kylttejä, joissa varoitetaan eläinonnettomuuksista. Olin juuri sanonut reissukaverille, että olemme kai niin aikaisin liikkeellä, etteivät ne vielä ole heränneet, kun näin ensimmäisen pientareella. Se söi siellä ihan kiltisti ilman pienintäkään aietta siirtyä tielle. Samaa teki myös seuraava vähän matkan päässä. Päivällä, kun palailimme takaisin, näimme vain kuolleen kauriin pientareella, pää asfaltilla.

Maarianhaminan kautta on ajeltu monesti. Kun siskon kanssa käytiin Lumparlandissa, tehtiin oikein kävelyretki keskustassa ja nautittiin ahvenmaalaisia pannukakkuja, herkullisia. Silloin tietä liikenneympyrästä keskustaan oltiin juuri asfaltoimassa. Nyt se oli saatu valmiiksi. Tuli mieleen Four Catsin levy Kaikki muuttuu. Asfaltti on nyt mustaa. Muuallakin uusittu asfaltti on vaihtanut väriä. Kävelykatu oli hiljainen. Kaikki myymälät kertoivat olevansa sunnuntaisin kiinni. Onneksi kahvila oli auki. Saimme aamupalaa. Kuvan ottamisen jälkeen ihailimme myös museolaiva Pommernia. Tosin vain ulkoa, koska laivaan pääsee vain touko-syyskuussa. Komea se oli katsella etäämpääkin. Maarianhamina puutalot ovat ihan oma nähtävyyteensä ja ajelimme ristiin rastiin kaupungissa sekä kävimme Lemlandin puolelle Järsössä ja Ahvenanmaan länsilaidalla, mistä Ruotsin Grislehamniin on vain reilut 40 km.

Kerään ahvenanmaalaisia postimerkkejä. Vuonna 1989 Maarianhaminan kaupungintalo pääsi postimerkkiin. Kokouspaikkana käytetyn Seurahuoneen myynti 1915 aiheutti oman rakennuksen tarpeen. Ensimmäinen maailmansota oli parhaillaan käynnissä ja se aiheutti rahan arvon laskun ja rakentaminen siirtyi. Kun vapaapalokunta tarvitse lisää tiloja, rakennushanke palasi ajankohtaisten listalle. Arkkitehdiksi valittiin Lars Sonck. Äänin 11-4 rakentamisesta päätettiin 1938 ja peruskivi laskettiin 17.8.1938. Talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 virastot muuttivat uuteen kaupungintaloon. Ahvenanmaan maakuntapäivätkin käyttivät tiloja vuoteen 1978 saakka. Elokuun kokouksessa käsiteltiin lukuisia aloitteita. Niiden aiheet vaihtelivat lasten ja nuorten osallistumisesta, pikalatureihin ja ystäväkorruptioon.

Ahvenanmaalla järjestetään tänä vuonna sekä maakuntapäivä- että kuntavaalit lokakuun puolessa välissä. Vaalimainoksia näkyi kaduilla ja tien varsilla. Niissä teemoina oli ainakin merituulivoima ja lapsiköyhyyden vastustaminen. Kasvokuvia ja äänestyskehotuksia näkyi myös. Kuntaliitoksista ei ollut mainintoja. Vähän tuntui haikealta, kun lähdimme takaisin. Ahvenanmaalle ei palata muutamaan vuoteen. Seuraava sikäläinen kunta on vasta s-kirjaimessa.