Porvoo

 

Esihistoriallisia löytöjä Porvoosta on tavattu kivikauden lopulta saakka. Nimistön perusteella alueella on ollut rautakaudella suhteellisen vahva suomalaisasutus. Ruotsalaisasutus sai alkunsa 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Kaupunkioikeudet Porvoo sai keskiajalla 1380. Silta Porvoonjoen yli rakennettiin 1421. Venäläiset polttivat kaupungin 1500-luvulla pariinkin kertaan ja se menetti kaupunkioikeutensa. Ne palautettiin 1602. Venäläiset polttivat kaupungin myös isonvihan aikana ja 1760 suuri osa kaupungista paloi Vuorikadulla alkaneessa tulipalossa. Vanha Porvoo rakennettiin uudelleen keskiaikaisen asemakaavan mukaisena ja nyt sinne tuli myös kivirakennuksia. Porvoo on ollut mukana Suomen historian käännekohdissa. Siellä pidettiin valtiopäivät keskellä Suomen sotaa. Säädyt antoivat Venäjän keisarille uskollisuudenvakuutuksen ennen kuin Haminan rauhassa Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Onkohan Putin lukenut historiaa ja ajatteli kokeilla samaa Ukrainan kohdalla. Historiasta voi toki oppia mutta ihan noin suoraviivaisesti sitä ei voi käyttää. Rakennukset, joissa nämä Suomen historian merkittävät asiat tapahtuivat, ovat edelleen olemassa. Vanha Porvoo ja 1840-luvulla perustettu empirekaupunki ovat näkemisen arvoisia. Meitä viehätti myös Porvoonjoen varrella oleva satama-aittojen rivi. Tuttava kertoi, miten hänen matkojensa kohokohta oli Brunbergin tehtaan myymälä. Sinne yritimme ehtiä mutta lauantaina kauppa meni kiinni niin aikaisin eikä se sunnuntaina edes ollut auki, joten herkut jäivät saamatta.  Porvoossa ovat vaikuttaneet useat taitelijat. Suomen kansallisrunoilija J.L.Runeberg ja kuvataitelijoista kannattaa mainita Walter Runeberg, Albert Edelfelt ja Ville Vallgren. Suomalaisen taideteollisuuden uranuurtajan Louis Sparren Iris-tehdas perustettiin Porvooseen 1897. Uudempia kuuluisuuksia ovat Maria Lund, Kaisa Leka ja Remu Aaltonen, jonka poikani oppi tuntemaan lapsena Remu-setänä, kun reissukaveri soitti hänen musiikkiaan. 

Myös Porvoossa pohditaan ensi vuoden talousarvion kehystä. Jo toukokuun kokouksessa oli hyväksytty talouden tuottavuus- ja tasapaino-ohjelma. Kunnallisveroon ei esitetä muutosta. Kehykseen sisältyvät suunnitelmat alijäämäisistä talousarvioista useiksi vuosiksi. Siihen on toki varaa, koska viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuustoaloitteita tehtiin Porvoonjoen laadun parantamiseksi. Lahti ja Porvoonjoen varrella olevat muut saastuttajat vaikuttavat Porvoonjoen veden laatuun. Tilanteen parantamiseksi pitäisi aloitteen mukaan perustaa työryhmä, johon kutsuttaisiin mukaan Hämeen ELY-keskus. Myös linja-autopysäkit odottavat aloitteentekijän mielestä uusimista.

Matkan varrella on lukemattomia kertoja nähty liikennemerkki, joka  varoittaa kallioleikkauksesta putoavista kivistä. Niihin on suhtautunut vähän siihen tyyliin, että varoittaa pitää, koska se vapauttaa tienpitäjän ainakin osasta vastuuta. Olemme myös todistaneet, miten leikkauksia on viime vuosina ja tänäkin kesänä vahvistettu. Silloin tällöin uutisissa on ollut mainintoja pudonneista kivistä. Vaarunvuoren leikkauksissa on nyrkinkokoisia kiviä ojassa. Toki, jos sellainen putoaisi koppimopon päälle, katto menisi pieniksi gippeleiksi. Vasta, kun näimme tuon koppimopon kokoisen kalliosta irronneen lohkareen Luhangassa tien sivussa, tieto vaarasta meni selkäytimeen saakka. Lohkare on aidattu muovinauhalla, joten tilanne on tässä kohtaa hallinnassa. Mutta Vaarunvuori oli vielä edessäpäin.

 

 Seuraavana olisi Posio. Kelikamera kertoo, että siellä pientareet ovat jo lumen peitossa. Viime syksyn seikkailut sohjoisilla ja jäisillä teillä ovat vielä sen verran hyvässä muistissa, ettei niitä kokemuksia halua ehdoin tahdoin uusia. Siksi Posiolle lähdetään, kun keväällä lumet ovat sulaneet. Tein keväällä mahdollisimman optimistisen hahmotelman siitä, mihin saakka ehkä voisimme päästä ajelukauden aikana. Yllättäen ajoimme juuri ne kunnat. Koppimopo pysyi suurimmaksi osaksi ehjänä ja isompi korjaus tehtiin niin nopeasti ja oivaltavasti, ettei tarvinnut odottaa varaosien saapumista ties mistä asti. Kiitokset korjaamolle. Lukijoillemme toivotamme hyvää syksyä, hauskaa joulua, onnellista uutta vuotta, nautinnollisia talvipäiviä, kaunista kevättä ja iloista pääsiäistä. Sitten ehkä pääsemme todistamaan kevään tuloa Lappiin.

Pornainen

 Lähdimme aamusella kohti Pornaista. Parin korttelin jälkeen huomasimme, että mittaristossa paloi outo valo, jota emme muistaneet nähneemme aiemmin. Tähän aikaan vuodesta ikkunat ovat huurussa yön jäljiltä, joten ensin ajattelimme, että se on ehkä huurteisen ikkunan varoitusvalot. Eivät ne tosin olleet enemmän huurussa kuin joillakin aiemmilla pätkillä, joten hylkäsimme ajatuksen. Pitäisikö olla huolissaan vai ei. Tämän koppimopon mukana on tullut käsikirja. Se on tietysti tallessa kotona. Olimme sen verran lähellä, että teimme uukkarin ja ajelimme kotiin. Käsikirja kertoi, että kyseessä on takaikkunan sulatuksen valo. Sen saa päälle ja pois tuulilasin pyyhkijän vivun päästä. Olin vahingossa hipaissut sitä huomaamattani. Sulatus sammuu kahdentoista minuutin kuluttua itsestään. Niin pitkälle ei kärsivällisyytemme riittänyt ja taas opimme jotain uutta. Pornaisissa olemme olleet yötä, kun suuntasimme Askolasta Auraan. En silloin tiennyt kuinka hankalaa on ajaa Etelä-Suomen poikki. Koska nyt on siitä kokemusta, emme hetkeäkään ajatelleet, että Porista olisi voinut ajaa suoraan Pornaisiin. Toki kaikilla muillakin on sama oikeus kulkea yleisillä teillä kuin meillä ja ehkä juuri siksi kartan sellaisia reittejä ja ajankohtia, jolloin niillä teillä on paljon muita liikkujia.

Pornaisten vanhimmat asukkaat ovat tulleet seudulle Ancylus-järven rannoille. Löytöjä on kaikilta esihistorian kulttuurien ajoilta. Vakituinen suomenkielinen asutus tuli 1200-luvulla Hämeestä ja ruotsinkielinen levisi Itä-Uudenmaan jokia pitkin. Pornaisten väkiluku on 1980-luvulta yli kaksinkertaistunut ja kunta mainostaakin eeppisiä tontteja. Myös kesäasukkaita on Pornaisissa paljon. Heistä kuuluisimmat lienevät Mika Waltari ja Regina Linnanheimo. Pornaisten vaakunaan on ikuistettu naisten työ. Siinä on kaksi värttinää ja se kuvaa sitä, miten naisten kehräämillä langoilla hankittiin vuonna 1731 ensimmäinen kirkonkello seurakuntaan. Viime valtuuston kokouksessa tarkasteltiin tämän vuoden talousarvion toteutumista. Korkokulut ovat nousseet ja kunta-alan palkkaratkaisu on nostanut henkilöstökuluja ennakoitua enemmän. Verotulot ja valtionosuudet ovat jäämässä aiempaa heikommiksi. Tilanne asettaa vaatimuksia myös ensi vuoden talousarvion laadintaan. Myös Pornainen on laatimassa talouden tasapainotusohjelmaa, joka on tarkoitus hyväksyä marraskuun kokouksessa. Isoja investointeja tulevaisuudessa ovat monitoimihallin rakentaminen ja yhtenäiskouluhanke. 

Pori

 

Porin Tuorsniemestä on löydetty yli 800 männynkaarnasta tehtyä kohoa sekä lehmuksenniinestä kudottuja verkon katkelmia. Painokiviä ei niiden läheltä löydetty. Löytö on ajoitettu kivikauden lopulle, jolloin paikalla oli 10-15 metriä vettä. Verkko oli tarkoitettu todennäköisesti hylkeen pyyntiin, koska painokivet puuttuvat. Kohojen perusteella verkkoja on ollut kymmeniä. Siitä, miten sellainen verkkomäärä on joutunut omistajiltaan hukkaan, voi kukin keksiä hyviä tarinoita. 1600-luvulla Porin kreivikunta lahjoitettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille. Lahjoitus tarkoitti sitä, että Horn sai kerätä alueelta valtiolle tulevat verot itselleen. Suurvalta-ajan lopulla Porilla oli rajoitettu oikeus käydä ulkomaankauppaa. Sieltä saatiin viedä puutavaraa Saksan satamiin. Muut tavarat piti viedä varsinaisiin tapulikaupunkeihin, joilla oli rajoittamaton oikeus käydä ulkomaankauppaa. Täydet tapulikaupunkioikeudet Pori sai vasta 1765-1766 valtiopäiviltä. Sahateollisuuden kasvu 1800-luvun alussa hyödytti myös Poria, koska Kokemäenjoen alueen puutavaralle oli kysyntää ulkomailla. Nykyisin valtuutettuja huoletti toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden säilyminen. Aloitteita tehtiin lähiliikuntapaikkojen kuntokartoituksesta ja ilmanpuhdistimien hankinnasta päiväkoteihin. Tutkimusten mukaan ilmanpuhdistimilla saadaan selvästi alennettua sekä lasten että henkilökunnan sairastavuutta.

Porissa reissukaverin huomiota kiinnitti kadunvarsipysäköinnin runsaus. Pari leveää katua kaupungintalon läheisyydessä oli kavennettu yksisuuntaisiksi, että molemmille puolille saatiin mahdollisimman paljon vinoparkkipaikkoja. En edes löytänyt yhtään opastetta parkkitaloihin. Pori on tosin sen verran iso kaupunki, ettemme viipyneet siellä yhtään pidempään kuin oli pakko. Tuttavani tosin kertoi, ettei hänenkään ole tarvinnut etsiä parkkitaloja Porissa käydessään ja hän viipyy siellä sentään kauemmin ja käy useammin. Myös uutta Puuvilla-ostoskeskusta kehuttiin meille. Koska alvin korotuksen jälkeen ostoskeskuksissa käydään korkeintaan ruokaostoksilla ja välipalalla, ohitimme Puuvillaan ohjaavat opasteet. Kotimatkalla näimme tien pientareella teeriä. Niitä näkee harvoin. Iso kurkiaura lensi etelään päin. Putoavien lehtien tanssi auringonvalossa on juuri sitä syksyä, mistä jopa minä nautin. Samoin kuin auringon kilo järven pinnalla ja syksyn värien heijastuminen veden peilistä vastarannalla. Kaiken hyvän lisäksi menimme samaan ABC:n kahvilaan, johon olimme unohtaneet kolikkopussin. Siellä se oli tallessa rahoineen kaikkineen. Suomi on vielä todellinen luottamusyhteiskunta.

Pomarkku

 

Onhan sitä huomannut, että vähän kaikki heikkenee; havaintokyky, kuulo ja reaktionopeus. Joskus se vain vähän ärsyttää, toisinaan harmittaa. Taustana tapahtumalle kerron, että siitä asti, kun eurot ovat olleet käytössä, olemme laittaneet sivuun ulkomaalaiset kolikot. Se on vähän kuin huomaamatonta säästöä. Sanoin silloin, kun aloitin, että kyseessä on matkakassa koppimoporeissuun. Aika monta vuotta taukopaikkojen välipalat ja ruuat sitten ostettiinkin näillä kolikoilla. Edelleen niitä laitetaan sivuun. Kun pussi alkaa tuntua painavalta, otamme sen mukaan. Nytkin saimme näillä rahoilla ostettua Keuruulta teet ja kahvit. Minusta se vaan painaa niin paljon käsilaukussa, että laitoin pussin pöydälle ja sanoin reissukaverille, että hän voisi sitä kantaa taskussaan. Sitten syötiin ja luin lehden ja korjasin pöydästä tarjottimelle tavarat enkä katsonut, mitä pussille tapahtuu. Seuraavassa paikassa sitten paljastui, ettei reissukaveri ollut kuullut puheitani. Näin pitkän parisuhteen salaisuus on eittämättä se, ettei aina kuunnella, mitä kumppani jupisee. Pieni pussi, aika kulunutkin, eikä siellä nyt varmaan ollut jäljellä kuin puolentoista pysähtymisen välipalat. Menetys ei toki ollut kummoinen. Ei siitä olisi tarvinnut ääntä korottaa. Pomarkkuun tullessa ihailimme jo yhdessä vaikuttavaa rakennuskantaa. Isoja, hyvin hoidettuja taloja näkyi tien varressa useampiakin. Kunnantalokin kuuluu niihin.

Pomarkussakin täytyy rakentaa työllisyyspalveluiden hallintoa. Kunta liittyy Satakunnan työllisyysalueeseen ja valtuusto valitsi edustajat sen hallintoon. Joen alittavaan vesijohtoputkeen oli syntynyt reikä. Sen korjausta oli yritetty aiemminkin mutta paikka oli liikkunut ja nyt tarvittiin lisää rahaa korjaukseen. Matkailijalle tarjotaan rauhaa ja metsien syleilyä. Isonevan soidensuojelualueelle oli hyvät opasteet. En edes maininnut reissukaverille mahdollisuudesta käydä Kynnäsjoen lupakalastusalueella, jota paikallinen kalastusseura ylläpitää. Melontamahdollisuuksia on Pomarkun keskustasta Isojärvelle.

Polvijärvi

 

Muutaman kerran olemme joutuneet tielle, jonka varrella kyltti kertoo, että rakenteiden parantaminen ja päällystystyö on meneillään ja valmista tulee joskus. Koskaan aikaisemmin emme ole ajaneet näin pitkiä pätkiä tiellä, josta asfaltti on kuorittu pois ja tilalla on eri asteista soraa. Reissukaveri oli jo sitä mieltä, että paluureitti pitäisi löytää jostain muualta. Joensuun tai Kuopion kautta olisi tietysti voinut ajaa mutta kumpikaan kaupunki ei oikein houkutellut. Siispä karttaa tutkittuamme palasimme omia jälkiämme ja paikoitellen nopeus oli alle kymmenen kilometriä tunnissa. Onneksi meillä ei ole kiire.

Uuden aikakauden, pronssikauden, ensimmäisiä enteitä on löydetty Polvijärveltä. Sieltä Solan Suovaaran asuinpaikalta on löydetty kuparisen korurenkaan kappale. Muut löydöt ovat kivikautisia; tyypillistä kampakeramiikkaa, kuoppa-kampakeramiikkaa ja Kierikin ryhmän kampakeramiikkaa. Vastaavia kuparisia esineitä on löydetty Itä-Karjalasta. Metalli on peräisin Uralin luontaisten kupariesiintymien alueelta. Polvijärven kunta perustettiin 1876. Se sijaitsee Höytiäisen ja Viinijärven välillä. Hallitsematon järvenlasku pienensi Höytiäistä kolmanneksella ja paljasti tuhansia hehtaareja hyvää viljelysmaata. Se mahdollisti väestönkasvun ja irrottautumisen Liperistä.

Polvijärven valtuusto kokoontuu koulukeskuksen auditoriossa. Auditorio on kuvan rakennuksessa. Sen ikkunat antavat rakennuksen toiselle puolelle. Keväällä perustettiin Polvijärven kuntaan hyvinvointijohtajan virka. Viran perustaminen aiheuttaa myös tarpeen muuttaa kunnan hallintosääntöä. Se käsiteltiin kesäkuun kokouksessa. Hyvinvointijohtaja toimii kunnan hyvinvointikoordinaattorina ja johtaa perusopetusta, lukiota, koulutoimistoa, vapaa-aika- ja nuorisotointa sekä varhaiskasvatusta. Virkaan valittiin naapurikunnan sivistysjohtaja, joka haastattelussa ihasteli Polvijärven yhteistyöhenkeä. Hän kertoi olevansa kuunteleva johtaja ja toivoo, että ”ratkaisut syntyvät avullani, mutta eivät minun sanelemana”.

Pirkkala/Etelä-Pirkkala (1922-1938)

 

Pirkkalan keskustan Tursian notko inventoitiin ja useista löydöistä huolimatta niiden ajoitus jäi epävarmaksi. Alueella on ilmiselvästi asuttu pitkään, mutta ajoitus vaatisi varsinaista kaivausta. Historian kirjoissa keskiajan kohdalla kerrotaan pirkkalaisista, joille Birger-jaarli oli 1328 tunnustanut oikeudet lappalaisten verotukseen. Heillä ei ole mitään tekemistä Pirkkalan kanssa, mikä tietysti on harmi. Siitä saisi niin hyvän tarinan pirkkalaisten vaikutusvallasta jo keskiajalla. Käsite kuitenkin tarkoittaa erillisoikeutta, jonka kuningas on myöntänyt vapaalle talonpojalle. Nuijasodan karttoihin Pirkkala sentään on päässyt vaikka taistelu käytiinkin Nokialla. Uudempi historia kertoo Pirkkalassa käytetystä historian kokeilumonisteesta, joka synnytti kohun. Mikään tutkimus ei ole saanut yhtä paljon julkisuutta osakseen kuin tämä kokeilu.

Pirkkala-kampuksen rakentaminen aiheuttaa liikennejärjestelyjä Ollikantiellä, kun yhteys Suupankujan ja Urheilutien väliltä on poikki. Onneksi ehdimme alta pois. Pirkkalan valtuusto kokoontui Pirkkala-salissa kesäkuun kokouksessa ensimmäisen kerran. Tuliterää salia ollaan ottamassa käyttöön syksyn aikana. Valtuuston kokouspaikan piha-alue on työn alla. Kuvan ottopaikalle ei edes saanut ajaa. En olisi tiennyt, että Pirkkala-sali on lähellä G-ovea, ellei ystävällinen tiedottaja Pirkkalan kunnasta olisi asiaa kertonut. Kiitos hänelle. Takanani oli aita, joten suurempaa ja näyttävämpää kuvaa ei voinut ottaa. Rakennustyömaiden aitoja kunnioitan vaikka toisinaan Huoltoajo sallittu -kilven tulkitsen tarkoittavan myös minua. Pirkkala yhdistyy liikenteellisesti laajempaan alueeseen, kun ratikka alkaa tulevaisuudessa kulkea Pirkkalaan asti. Suunnitelma on jo valmis. Lokakuun alkupuolella vietettävän vanhusten viikon tarjonnasta voi valita musiikkia, taidenäyttelyjä ja seniorijumppaa sekä digiopastusta monen muun tapahtuman lisäksi.

Syksy etenee. Aivan uusi väri tavattiin haapojen latvoissa. Reissukaveri muisteli, että punaisia haavanlehtiä kerättiin lapsena kirjanmerkeiksi. Nyt haapojen latvat näyttivät matkan varrella enemmänkin violeteilta kuin punaisilta. En muista koskaan nähneeni sellaista väriä puissa.

Pihtipudas

 

Päijänteen vanhin lasku-uoma kulki Pihtiputaalta nykyisen Kalajoen latvoille kunnes Heinolanuoma käänsi veden laskemaan etelään. Alvajärven Peukaloisenniemessä on tutkittu kivikautinen pyyntikuoppa-alue, Juntinniemessä ja Pöhlönrannassa asuinpaikat. Pöhlönrantaa oli tutkinut jo Sakari Pälsi vuonna 1926. Lylysaaren aukkohakkuualueen äestyksessä pintaan oli noussut kvartsia, palanutta luuta ja kiviä sekä asbestisekaista keramiikkaa. Kaivauksessa todettiin värjääntynyttä kulttuurikerrosta olevan sekä rannalla että sen yläpuolella olevalla tasanteella. Ylätasanteella oli asumuksen pohjan kiveystä. Löydetty asbestikeramiikka oli verraten suurista ohutseinäisistä astioista. Traagisempi osa Pihtiputaan historiaa koettiin, kun paikallinen pienviljelijä ja pontikankeittäjä Tauno Pasanen surmasi kotipihallaan neljä poliisia. Tapauksesta on tehty elokuva Kahdeksan surmanluotia. Elokuvaa on analysoitu suomalaisen humalan kannalta. Positiivisemmin tunnettu henkilö on Pihtiputaan Mummo ja takavuosina Pihtiputaalla järjestettiin myös Saapasjalkarock.

Varisvuoreen suunnitellaan tuulivoimalaa. Suunnitelman nähtävillä olevat kappaleet ovat lähteneet jonkun katselijan matkaan. Ne pitäisi palauttaa heti ja varmemmaksi vakuudeksi vaatimukseen oli laitettu viisi huutomerkkiä. Työllisyyspalvelut siirtyvät ensi vuoden vaihteessa kunnille ja siksi Pihtiputaalla on lähetetty kysely alueen yrityksille ja työnantajille, jotta heidän tarpeensa ja toiveensa olisivat tiedossa. Rupontien jatkeen rakentamiseen myönnettiin määräraha viime kokouksessa.

Pihtipudas sijaitsee 4-tien varressa. Siksi sitä vältellään mahdollisimman tehokkaasti. Nyt tulimme tietä 760 ja, kun uhkasimme joutua 4-tielle vähän keskustan pohjoispuolella, huomasin pikkusen liian myöhään pienemmän tien, jonka arvelin johtavan myös keskustaan. Koska liikennettä oli vähän peretin sen verran, että pääsin kurvaamaan tielle. Sitä pitkin päädyimme ylittämään Heinäjoen museosillan. Se on kaksiaukkoinen holvisilta, joka on rakennettu lohkokivistä 1923-1924. Päätös sillan rakentamisesta tehtiin jo 1908. Vanhan sanonnankin mukaan hitaita ovat herrojen kiireet. Olihan siinä toki välissä ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota, mitkä kaikki vähän viivyttivät neuvotteluja kustannusten jakamisesta kunnan ja valtion välillä. Nelostie kulki sillan kautta vuoteen 1962. Nyt siinä on liikennemerkki, joka antaa etuajo-oikeuden keskustasta päin tuleville.

Pietarsaari

 

Jos olisi mahdollista toivoa sopivia säitä, niin lämmin pilvipouta olisi kaikista mukavin. Pielavedeltä Pietarsaareen ajeltiin iltapäivällä ja suuntana siis länsi. Aurinko paistoi alkumatkasta vähän vinosti. Kyyjärveltä lähdettäessä aurinko oli jo sen verran alhaalla, ettei koppimopon aurinkolipasta ollut enää juuri mitään hyötyä. Lisäksi samaan tahtiin auringon siirtymisen kanssa myös tie kääntyi. Kun aurinko paistaa suoraan edestä, aurinkolaseista huolimatta ajaminen ei ole kovin miellyttävää. Alajärvellä totesimme, ettei tämä ole kivaa ja onneksi löytyi majapaikka. Vähän turhan aikaisin mutta aamulla länteen päin ajaminen on mukavampaa. Yrkessolan i Jacobstadissa kävin luennoimassa på svenska useammankin kerran, kun tutkin ammatillista koulutusta joskus viime vuosituhannella. Sain todella lämpimän vastaanoton ja apulaisrehtori sanoi, että minun ruotsini oli parempaa kuin hänen suomensa. Kohteliaisuudet lämmittävät aina. Silloin Nanoq – Ensimmäinen Arktinen Museo Suomessa oli vielä suunnitteluasteella. Nanoq on kunnianosoitus arktisille luonnonkansoille ja heidän kulttuureilleen. Myös pohjois- ja etelänavalle suuntautuneista retkikunnista on tietoja. Reissukaveri on lukenut löytöretkistä ja odotti Nanoqiin pääsyä. Hän oli melkoisen pettynyt, kun se oli suljettu henkilöstöpulan vuoksi. Pietarsaarikin on sen verran iso paikka, että se pyritään kiertämään jatkossa, mikä tarkoittaa, ettei Nanoqiin näillä näkymin olla menossa.

Viime kokouksessaan Pietarsaarikin päätti vähentää äänestysalueita. Perusteluina olivat ennakkoäänestämisen suosion kasvu ja se, että hyvin harvojen matka äänestyspaikalle pitenee uudistuksessa. Lisäksi vaalitietojärjestelmän käyttö edellyttää osaamista ja luottamushenkilöiden saanti vaalipaikoille on osoittautunut hankalaksi. Viime vuosi oli Pietarsaarelle taloudellisesti poikkeuksellisen hyvä. Ylijäämää jäi reilusti. Jatko ei olekaan yhtä ruusuinen. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille ja työttömyysetuuksien rahoitusvastuuta laajennetaan, mikä tietää kyseisten menojen kaksinkertaistumista. Valmistelussa ehdotettiin, että kunnallisveroprosenttia korotettaisiin 1,0% ja silti alijäämää kertyisi reilu miljoona. Kaupunginjohtajan ehdotuksessa korotus oli pienentynyt puoleen mutta kaupunginhallitus ei lämmennyt veroprosentin nostolle vaan oli sitä mieltä, että talousarvion kuuden miljoonan alijäämä on hyväksyttävämpää. Vielä valtuustossa ehdotettiin veroprosentin korotusta mutta se ei saanut juurikaan kannatusta. Muuallakin mietitään ennemmin kiinteistöveron ja vesimaksujen korotusta kuin kunnallisveron.

Pielavesi

 

Joskus reissun alkupuolella olimme aika myöhään illalla Pielavedellä. Soitin paikalliseen hotelli Restenttiin ja sieltä kerrottiin, ettei huoneita ole siivottu ja siksi ei voida majoittaa. Kerroin miten vanha olen ja miten hitaalla kulkuneuvolla olemme liikkeellä ja taisi ääneni väristäkin. Lisäksi kerroin, että olen vaihtanut lakanoita aika monta kertaa elämäni aikana. Omistaja heltyi ja pääsimme yöpymään. Lähiseudulla ei todellakaan olisi ollut majoitusmahdollisuuksia moniin peninkulmiin. Restentti ei selvinnyt koronan yli. Haikeudella katselemme rakennusta ohi ajaessamme. Kuuluisin Pielavetinen on varmaan Urho Kekkonen. Hänen syntymäkotinsa on museona heti tien vieressä. Muutaman kerran olemme käyneet siellä. Kahviossa on paikallista taidetta esillä ja minun mieleisiäni leivonnaisia. Munkkeja ei kuitenkaan ole ollut, joten useammin ohi kulkiessamme olemme käyneet tauolla jossain muualla. Keskustassa on hyvä konditoria mutta se ei ole auki sunnuntaisin ja syyskuussa Lepikon torppakin on suljettu.

Pielaveden kunnan mainoslauseena nettisivulla on ”Kuuseen kurkottelua jo vuodesta 1873”. Kunta on mukana pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistymishankkeessa. Virtaa arkeen miesporukassa tapaamiset kerran kuussa pyrkivät osallistamaan erityisesti miehiä liikkumaan ja parantamaan elämänhallintaa ja laatua. Molempiin on saatu Euroopan unionin osarahoitusta. Lisäksi löytyy Osallisex toimintaa nuorille aikuisille. Kaikki hankkeet sopivat hyvinvointisuunnitelman painopistealueisiin. Niitä ovat ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö, osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisääminen, terveystottumusten parantaminen ja asuinympäristön kohentaminen. Viimeisen kohdan toteutusta lienee uuden koulun, kirjaston ja liikuntahallin rakentaminen, mitä valmisteltiin hyväksytyllä kaavamuutoksella. Suunnittelun helpottamiseksi ostettiin kunnan omistamien tonttien väliin jäänyt pienehkö tontti. Syksyllä talousarviota laadittaessa ovat sitten esillä määrärahojen päättäminen uudisrakennuksen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Pieksämäki/Pieksämä 1930-1948

 

Tahinniemestä on löydetty erityyppistä kivikautista keramiikkaa. Kivikaudella keramiikkaesineitä vahvistettiin asbestikuidulla. Siksi alan vitsissä kysytään, millä nimellä kutsutaan asbestikeramiikkaa. Vastaus on: Pöljän keramiikka. Eivät aavistaneet, että se on terveydelle haitallista. Paljon viisaampia ei olla oltu myöhemminkään. Kaikkien vanhempien talojen remonttisopimuksissa lukee, että mahdolliset asbestin purkutyöt laskutetaan erikseen urakkasumman päälle. Tapaamani ihmiset Pieksämäellä olivat vakuuttuneita, että paikkakunnalla riittää yhteiseen hiileen puhaltamisen tahtoa ja kunnan tulevaisuus on hyvissä käsissä. Uusi kunnanjohtaja on aloittanut ja ratkaisuja etsitään.

Syksyn sumuiset aamut ovat alkaneet. Kapea utunauha leijui muutaman metrin korkeudella peltojen yllä. Päivästä on tulossa helteinen mutta syksyaamujen raikkaus oli vielä tallella ajellessamme tuttua todella kaunista reittiä. Pieksämäellä olin kaksi vuotta Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistossa yhteiskunnallisten aineiden tuntiopettajana. Valaiseva kokemus ja sieltä jäi joukko hyviä ystäviä, joista yhden luona kävin teellä. Kiitos ihanista köyhistä ritareista. Niitä en olekaan syönyt aikoihin. Jonkun valinnaiskurssin opiskelijat järjestivät tutustumisen Pieksämäen vaarallisiin paikkoihin Anja Snellmanin Pelon maantieteen esimerkkiä noudattaen. Yöllisessä Pieksämäessä tutustuimme Ylä-Ristille ja rautatieaseman seuduille. Sisikseltä sain elämäni parhaan työtodistuksen. Aktiivisen ammattiyhdistyspoliitikon uranikin sattui Pieksämäelle. Olin Kasvo ry:n puheenjohtaja ja perustamassa STO:ta, Sosiaali- ja Terveysalan Opettajat ry:tä laivaseminaarissa. Jokaisessa työssä on omat huonot ja hyvät puolensa. Hyviä puolia Pieksämäellä olivat työkaverit, opiskelijat ja oppilaitoksen loistava kirjasto sekä itse työ, jossa sai toteuttaa kaikkea luovuutta, mitä vain itsestään löysi. Huonona puolena olivat työmatkat. Laskeskelin, että hereilläoloajasta meni pahimpina viikkoina 25 tuntia busseissa, junissa ja kimppakyydeissä. Kun lähdin kävelemään parin kilometrin matkaa vartin yli viiden ehtiäkseni bussiin naapurisaaresta, odotin 55 minuuttia junaa korvaavaa bussia Jyväskylän rautatieasemalla ja kävelin Pieksämäen rautatieasemalta, juuri siltä Juice Leskisen kuuluisan laulan asemalta, Sisikselle ja myöhästyin varttitunnin töistä, aloin ajatella, että ehkä ne kaikki hyvät asiat eivät riitä korvaamaan tätä. Varsinkin, kun takaisin kotona joinakin päivinä olin vasta iltakymmeneltä. Onneksi kimppakyydit olivat sujuvampia mutta bussiyhteys kotiin aiheutti sen, että niihinkin työmatkoihin kului vähintään neljä tuntia päivässä. Eikä kaikki kiva Pieksämäellä ollut vain työtä. Solmu-Disco järjesti seksitanssin mestaruuskilpailuja. Minä voitin yhden opiskelijan kanssa kilpailun kerran. Vaikka olen muuttanut tässä välillä pienempään asuntoon, voitosta kertova kunniakirja on edelleen tallella. Solmu-Disco sen sijaan odottaa purkamista. Opiskelijat järjestivät minulle läksiäiset, joihin olin pukenut päälleni t-paidan, jossa oli teksti: ”Olen lukenut niin paljon seksin ja alkoholin vaaroista, että olen päättänyt lopettaa lukemisen”. Muistan vieläkin opiskelijan, joka sanoi, että tuota hän ei usko. Hän kertoi myös, että ensimmäisen kerran kuunnellessaan minun luentoani, hän oli suhtautunut minuun vähintäänkin nuivasti. Parin vuoden tutustumisen aikana, hän oli muuttanut käsitystään toiseen laitaan. Ryhmässä, jonka ohjaajana olin, oli lähemmäs sata opiskelijaa. Heistä muistan muutamia, tämän tytön erittäin hyvin. Tutustuin ruotsin keskusteluryhmässä hänen tätiinsä ja hänen serkkunsa lupasi tehdä koppimoporeissusta lehtijutun Sinun Savoon. Maailma on pieni.

Petäjävesi

 

Petäjävesi tunnetaan vanhasta kirkosta. Siihen olen käynyt tutustumassa useampaankin kertaan. Vuosi sitten ruotsin keskusteluryhmämme teki sinne kesäretken ja saimme ruotsinkielisen esittelyn. Yrityksestä täydet pisteet. Samalla kertaa paikalle sattui ruotsalaispariskunta, joka ei ehkä olisi osannut vaatiakaan ruotsinkielistä esittelyä. Heillä kävi hyvä tuuri. Kirkko on säästynyt tulipaloilta osittain siitä syystä, ettei siellä ole minkäänlaisia lämmityslaitteita, vieläkään. Käydessämme kirkon paanukaton tervaus oli parhaillaan menossa. Petäjävedellä oli aiemmin myös ammatillista koulutusta. Olen käynyt oppilaiden kanssa siellä tutustumassa. Gradia päätti sitten keskittää opetusta harvempiin toimipisteisiin ja toisen asteen ainoa kouluttautumismahdollisuus nykyisin on lukio. Reissukaveri kommentoi ohi ajaessamme Koskensaaren tehtaita. Kun hän oli 1960-luvulla lähikaupassa töissä, kauppaan tuli naulalaatikoita, joissa luki Koskensaari. Naulatehdas on Keski-Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut teollisuuslaitos. Se sai alkunsa 1800-luvulla toimineesta rautaruukista. Naulojen valmistus aloitettiin 1860. Nykyisin siellä valmistetaan pääasiassa erikoisnauloja.

Käydessämme satoi melko reippaasti. En viitsinyt mennä ulos vaan otin kuvan koppimopon sisältä. Valtuusto kokoontuu kulttuurikeskuksessa. Petäjävedelläkin kaavoitetaan tuulivoimapuistoja ja rakennetaan maaseutuhallinnon yhteistoiminta-aluetta, kun ensi vuoden alusta aloittaa kahdentoista kunnan alue, jossa Laukaa toimii vastuukuntana. Toimintoja keskitetään isompiin kokonaisuuksiin. Petäjävedellä seuraavissa vaaleissa on vain yksi äänestysalue. Vaalipäivänä äänestyspaikoilla äänestetään enää vähemmän kuin ennakkoon, joten on säästösyistä ihan järkevää yhdistää vaalipäivän äänestyspaikkoja varsinkin, kun kotiäänestys on liikuntarajoitteisille ihan mahdollinen. Vanha Kuntala päätettiin myydä huutokaupalla purkukuntoisena. Vuokratulot kiinteistöstä eivät kata kuluja. Vaikka viime vuosi oli ylijäämäinen, turhia kuluja täytyy karsia. Vielä ei löytynyt tietoa, mihin hintaan talo on saatu kaupaksi. Huutokauppa on jo päättynyt.

Pertunmaa

 

Pertunmaa on vanhaa hämäläisten ja savolaisten eräalueiden rajaseutua ja siitä merkkinä siellä on rajakiviä 1400-luvulta. Se itsenäistyi Mäntyharjusta 1926 ja ensi vuoden alusta kunnat liittyvät jälleen yhteen. Ihan ilman soraääniä liitos ei onnistunut kummassakaan kunnassa. Epäilijät ihmettelivät, mitä hyötyä on kahden velkaisen kunnan yhteenliittymisestä. Pertunmaa sai viime vuoden tilinpäätöksen positiiviseksi myymällä metsää. Kunnanjohtaja toteaa toimintakertomuksessa, että ”Pertunmaan kuntaa ei pelasta mikään. Pertunmaa ei katoa, vain kuntaorganisaatio muuttuu”. Muutosta tehdään loppuvuosi. Kesäkuusta saakka ovat toimineet yhdistymishallitus ja yhdistymisvaltuusto. Elokuussa pidettiin aloitusseminaari, jossa käsiteltiin yhdistyvän kunnan strategiaa, taloutta, organisaatiorakennetta ja palveluverkkoa. Talousarvion laadintaohjeet ensi vuodelle on tehty. Syksyn aikana sorvataan vuoden alusta voimaan tuleva hallintosääntö, päätetään veroprosentista ja laaditaan talousarvio.

Pertuntorilla olivat Maanpuolustusnaiset paistamassa lettuja. Niitä herkutellessa sai ihailla Pienveden maisemia. Tihkusateesta huolimatta väkeä oli kohtalaisesti. Läheltä lähtee historiapolku, joka kiertää vanhan kirkonkylän kautta entisellä ”sahan rannalla” olevalle sahan raamille. Se on peräisin 1932 perustetusta höyrysahasta, joka oli Pertunmaan ensimmäinen teollinen tuotantolaitos. Pitemmästä reippailusta kiinnostunut voi lähteä Pankapolulle tai kiertää Pertunmaan geokätköilypaikkoja. Myös laavuja on runsaasti. Pertunmaa on suosittu kesämökkikunta, mikä ei ole ihme, kun katselee maisemia. Matkan varrella näimme pellon, jolla oli lepäilemässä reilut kolmekymmentä kurkea ja lähes saman verran joutsenia sulassa sovussa. Pertunmaasta tulee nyt toinen kunta, jossa on kyllä käyty mutta jota ei voi laskea yhteissummaan enää ensi vuonna, koska sitä ei Honkajoen tapaan enää ole kuntaluettelossa. Ei se silti ollut hukkareissu. Letut olivat hyviä ja sateesta huolimatta maisemat ihan kohdallaan. Reissukaveri kävi tunnistamassa eläinten nahkoja ja pääkalloja ja voitti linnunpöntön. Keittiön ikkunan edessä on upea koivu. Täytyy selvittää taloyhtiöltä saako siihen ripustaa linnunpöntön.

Perho

 

Perhosta on löytynyt kivikautisia ja rautakautisia esineitä. Vielä keskiajalla Perho oli hämäläisten eräaluetta. Vakinainen asutus tuli Savosta 1500-luvulla. 1601 kadon jälkeen lähes kaikki talot vaihtoivat omistajaa ja 1610 maakirjassa todetaan, että ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä ovat tulleetkin”. Verot olivat liikaa asukkaille. Veropakolaisuus ei siis ole mitenkään uusi keksintö. Liikevaihtoveron korotusta on hankala kiertää muuten kuin lopettamalla ostamisen. Asukkaat palasivat Perhoon, kun kruunu alensi veroja tuntuvasti. Samaa on turha toivoa ainakaan kulutusverojen kohdalla nykyään. Joskus arveltiin, että 10%:n liikevaihtovero on kipuraja eikä sen yli ole mahdollista missään olosuhteissa mennä. Sekin ennuste oli väärä. Perhon asutus kasvoi nopeammin vasta autonomian aikana. Kunnaksi Perho itsenäistyi 1868. Nykyisin asutus on keskittynyt pääasiassa Perhonjoen ja valtatien varsille. Tunnettuja perholaisia ovat ainakin kuulantyöntäjä Arsi Harju ja mediataiteilija Marita Liulia. Hänen vuorovaikutteisen cd-romin Ambitious Bitch jopa ostin itselleni.

Perhon Kirvesvuoreen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Sen yleisosakaava on valmisteilla ja asiasta järjestetään yleisötilaisuus syyskuussa. Kunnassa on käyty keskustelua tuulivoiman hyödyistä ja haitoista. Hyötyjä painottava puoli on voittanut äänestyksissä. Keskustassa rakennetaan uutta liikuntahallia. Viime vuoden talousarvio oli jo laadittaessa alijäämäinen. Tilinpäätös oli vähemmän alijäämäinen kuin ennakoitiin. Luonnollinen väestönkasvu on viime vuosina kääntynyt väestön vähenemiseksi ja vuonna 2023 syntyi ennätyksellisen vähän perholaisia. Tämän kehityksen katkaisemiseksi kunnassa on aloitettu ”Koti Perhoon” tonttikampanja, jossa voi hankkia edullisesti omakotitontin. Toisessa kampanjassa jaetaan bonuspalkkioita kuntaan muuttajille, kunnan jäsenyyden säilyttäville opiskelijoille ja lapsibonusta syntyville lapsille. Yhdenkään uuden rakennuksen rakentamista ei viime vuonna aloitettu ja muidenkin rakennuslupien määrä jatkoi pudotustaan. Kampanjoille on siis tarvetta. Tulevaisuuskaan ei näytä seesteiseltä. Hyvinvointialueet voivat luopua vuokratiloista ja on riski, että palveluverkkoa supistetaan. Silloin kunnalle jää tyhjää tilaa, jonka ylläpitokustannukset täytyy hoitaa vaikka vuokratuloa ei tule. Korvaavia toimintoja voi olla vaikea löytää.

Tänä kesänä on remontoitu paljon siltoja ja päällystetty ennätysmäärä teitä. Saattoautojen perässä on saanut ajaa samoin kuin uusilla asfalteilla, joista ajoratamerkinnät vielä puuttuvat. Puolikkaiden siltojen kohdalla on odotettu liikennevaloissa useamman kerran. Kun kohtuuhiljaisella tiellä yhtäkkiä tulee 5-10 auton jono vastaan ja sitten taas on hiljaista pitkän aikaa, alkaa epäillä, että odotettavissa on siltatyömaa. Sen jälkeen ei sitten vastaavasti ohittajia ole pitkään aikaan kunnes takaa tulee pieni jononpoikanen. Niitä on hyvä väistää bussipysäkille ja taas saa ajella rauhassa ja ihailla runsaita auringonkukkapeltoja. Ovatkohan ne vain Ukrainan tukemiseksi vai onko niillä myös joku tuotannollinen tavoite.

Pello/Turtola -1949

 

Pellon alueelta on löydetty lehmuksen, jalavan ja tammen siitepölyä. Tosin niiden arvellaan tulleen kaukolentona tuulten mukana. Ilmasto oli 6000-3000 eKr kuitenkin selvästi lämpimämpää kuin mihin vielä on ylletty. Asiakirjoihin Pello pääsi Olaus Magnuksen Pohjoiskalotista tekemässä kartassa vuosilta 1518-1519. Maantieteellisten tutkimusten historiaa on tehty Pellossa, kun Maupertuis kävi mittaamassa yhden asteen suuruisen meridiaanikaaren pituutta maastossa vuosina 1736-1737. Välimatka Tornion kirkon tornista Pellon Kittisvaaralle osoitti, että maapallo on navoiltaan litistynyt. Samalla matkalla ollut apotti Outhier julkaisi retkestä kirjan ja siinä todetaan Pellon olleen hyvinvoivaa ja vaurasta. Turtolan kunta perustettiin 1867. Saksalaisten perusteellisen vierailu jälkeen koko kunta piti jälleenrakentaa. Heiltä jäi, ilmeisesti vahingossa, polttamatta Konttajärven kylä ja joitakin erillisiä rakennuksia. Silloin päätettiin keskustan siirtämisestä Pelloon, jonka väkilukukin oli kasvanut Turtolaa suuremmaksi. Samassa yhteydessä 1949 kunnan nimi muuttui. Jälleenrakennus oli Väylän varressa nopeampaa, koska jopparit eli salakuljettajat kuljettivat joen yli rakennustarvikkeita. Tätä ilmiötä kuvaa Kaj Chydeniuksen säveltämä Joppausooppera. Aikaisemmin vietettiin poikkinaintihäitä mutta ne hiipuivat vähitellen kyläjuhlaksi ja viime kesänä oli enää poikkinaintiajot. Myös Pellossa on huolestuttu hallituksen päätöksestä lopettaa maksuton koulutus, kun opiskelija täyttää 18. Siksi kesäkuussa jätettiin kaksi valtuustoaloitetta maksuttomuuden säilyttämiseksi. Sen taloudelliset vaikutukset todettiin pieniksi. Pellon lukion oppilasmäärä on vähentynyt ja koulun jatkuvuuden varmistamiseksi on etsitty keinoja. Maksuttomuus voisi olla yksi. Kun yhteensä 23 valtuutettua ja varavaltuutettua esittää asiaa, voi olla melko varma, että maksuttomuus hyväksytään, kunhan asia kiertää kunnanhallituksen valmistelun ja lautakuntakäsittelyiden kautta takaisin valtuustoon. Pitänee seurata. Julkisuudessa on kerrottu suunnitelmista nopeusrajoitusten alentamiseksi. Asiaa on aika paljon vastustettu ja siksi siitä on luovuttu. Pellossa ajatellaan toisin, sillä siellä jätettiin valtuustoaloite, että nopeusrajoitus Kantatie 83 teollisuusalueen ja valtatie 21 risteyksen välillä pudotettaisiin 40km/h.

Pellon suuri nimi on Eero Mäntyranta. Hänen museossaan kävimme sisareni kanssa, kun olimme bussimatkalla Lofooteille. Museokaupasta ostin reissukaverille tuliaisiksi poron sarvesta tehdyn puikon, joka on hänellä vieläkin kuksan kahvaan kiinnitettynä. Sillä voi hämmentää kahvia, kun on juhlahetki, jolloin juodaan kotonakin kuksasta. Pohjoisen suuret pojat ovat saaneet omat patsaansa kuntien keskustaan. Muita kuuluisia pellolaisia ovat Timo K. Mukka, Tarja Ylitalo ja Eini. Mukka on saanut reliefin kirjaston seinään ja hänen synnyinkotinsa entisöintiä on suunniteltu. Kirjailijalle on perustettu nimikkoseura.

Luulin, että kesän pahimmat kauhunhetket koin silloin, kun jouduin ajamaan lautan sivuhyllylle Iniössä. Näin sitä ihminen erehtyy. Olen pannut merkille, että polttoainemittari näyttää vähän mitä sattuu. Lapissa olen pitänyt tapana tankata kohtuullisen tiheästi, koska ei voi tietää, missä on seuraava mahdollisuus. Edellisen tankkauspaikan kohdalla perässä ajoi kuitenkin niin paljon autoja ja vastaankin tuli jonoa, etten viitsinyt kääntyä vasemmalle, kun näytti siltä, että dieseliä oli vielä kaksi kolmasosaa. Seuraavan sadan kilometrin jälkeen pitäisi olla vielä ehkä vajaa puolet. Sitten yhtäkkiä mittari alkoi vilkuttaa, että nyt kiireesti tankkaamaan. Todella säikähdin. Reissukaveri stressaa polttoaineen riittävyydestä ja huomauttaa asiasta vajaan sadan kilometrin välein. ”Mitäs minä olen aina sanonut” lausetta joutuisi jatkossa kuuntelemaan ihan kyllästymiseen asti, jos polttoaine loppuisi ennen seuraavaa tankkauspaikkaa. Päästiin toki Pellossa tankille ja syy vilkutukseen paljastui. Jyrkässä ylämäessä mittari ei ihan anna oikeaa kuvaa.

Pelkosenniemi

 

Lappiin on aina niin ihana ajaa; pienet purot, isot joet ja valtaisa Väylä, pienet suolammet, joiden hetteikkö yltää veden päälle niin, että hetteeseen painetusta reiästä on mahdollista pilkkiä ahvenia, ja suuret selät, sekä luomu- että tekojärvet. Porot ovat aina kohokohta. Yksi todella suurisarvinen käveli keskellä tietä. Sen olisi voinut ohittaa ihan kummalta puolelta tahansa ellei se olisi aina välillä tehnyt pieniä siirtymisä milloin oikealle, milloin vasemmalle. Ajoimme sen perässä melko pitkän matkan. Kun vastaan tuli auto, se päätti siirtyä pientareen puolelle ja kadota metsään. Porot käyttäytyvät useimmiten hyvin rauhallisesti. Kahden poron näimme ylittävän tien reipasta ravia. Silloin satoi joten syynä vauhtiin saattoi olla halu päästä metsän suojaan. Muutamia pieniä ryhmiä näimme pelloilla lepäilemäsä tai ruokailemassa. Sen verran aikaisin liikuimme, että ruska ei ollut vielä alkanut. Soiden väri alkoi muuttua kellanruskeaksi ja koivujen lehdissä oli paikoitellen jo keltaista ja ruskeaa. Pelkosenniemen läpi ajaessa on aina etsitty Andy McCoyn patsasta. Nykyinen patsas on pystytetty 2009. Se sai kolauksen auraustraktorista mutta palasi torin laitaan korjattuna ja sen jalusta uusittiin. Yhtenä vuonna levisi aprillipila siitä, että kunta olisi päättänyt purkaa patsaan. Se meni täydestä. Muistini mukaan Andystä oli aiemminkin vähän isompi patsas ja nykyinen patsas oli aiemmin vähän eri paikassa. Vanhemman patsaan tietoja en löytänyt netistä. Reissukaverilla on sama muistikuva. Kukahan tietäisi jotain asiasta.

Pelkosenniemen asukkaista ensimmäiset merkit ovat kivikaudelta. Vuotoksen altaan rakentamisen seurauksena Ahvenjärven kivikautinen asuinpaikka on tuhoutunut. Rantahiekasta paikannettiin enää kahden lieden jäännökset. Alueen pyyntikuoppien rakenne selvitettiin pelastuskaivauksena. Vakituinen asutus sai alkunsa, kun Paavali Pelkonen muutti luvatta Lapin puolelle 1664. Tätä nykyä asukkaita on alle tuhat. Turisteja tulee Pyhätunturille, joka on kuvattuna myös vaakunassa. Kunta mainostaa itseään pienen kylän tunnelmalla suuren luonnon keskellä. Pyhä-Luoston kansallispuistoon voi tutustua vuokratulla pyörällä tai hiihtäen omatoimisesti tai järjestetyllä safarilla. Talvella tietysti lasketellaan ja kesällä on mahdollisuus alamäkipyöräilyyn. Jos ylämäkipyöräily ei viehätä, voi pyörän nostaa taikamatolle ja laskea taas alamäkeä alas. Joskus on väitetty, ettei tällainen olisi liikuntaa mutta mielestäni se kehittää hyvin tasapainoa ja koordinaatiota. Reittejä on helpoista vähän vaativampiin. Tietysti voi vain ihailla maisemia maisemahissistä. Kemijoelle voi sitten lähteä kajakilla tai kumiveneellä.

Kunnantalo, joka on kuvassa, on rakennettu vuonna 1970 ja kunnassa ollaan sitä mieltä, että niin vanhojen rakennusten kohtalo on tulla puretuksi. Kunta tarvitsee kuitenkin tilat ja niitä suunnitellaan samaan rakennukseen, jossa nyt toimii apteekki. Rakennusta on käytetty koulun väistötilana. Uuden koulun valmistuttua rakennus remontoituna tulee toimimaan uutena kunnantalona. Remontin kuluessa on huomattu, että vesikatto vuotaa. Nyt pitää tehdä päätös, miten ja koska katto uusitaan. Asia tulee esille seuraavassa valtuuston kokouksessa. Remonteissa tulee aina vastaan yllättäviä asioita. Kun itse remontoimme reissukaverin omakotitaloa, oletimme, että kantava seinä on viereinen. Minä tein purkutöitä ja remonttimies rakensi uutta. Olin juuri purkanut yläkerran komeron seinät ja ajattelin vielä kumauttaa irti nurkassa olleen pylvään. Onneksi reissukaveri kutsui laittamaan lapsia nukkumaan ja siivoamaan purkujätteet ulos. Jätin pylvään paikalleen. Remonttimies osasi toimia oikein, kun huomasi, että se pylväs kannatti kattoa. Siksi meillä oli yläkerrassa pylväshalli. Asioiden lykkääminen ei aina ole huono ratkaisu.

Ähtävä

 

Ähtävä niin kuin Purmokin itsenäistyivät 1865 kunnallishallintouudistuksen jälkeen Pedersörestä ja liittyivät siihen takaisin reilun sadan vuoden kuluttua 1977. Ähtävässä on aktiivinen kotiseutuyhdistys, Esse Hembygdssällskap. Se oli mukana 1990-luvulla suoritetussa rautakautisen löytöpaikan kaivauksissa. Metallinilmaisimella löydettiin kaksi kohtaa, joista metallin lisäksi löytyi palanutta luuta. Koska maan pinnalla ei ollut tyypillistä röykkiötä, haudat olivat todennäköisesti eräkulttuurin ajalta. Yhdistys omistaa Fornstuganin museoalueen, joka pidetään avoinna kesäsunnuntaisin. Yhdistys järjestää myös kotiseutujuhlia, käsityöläispäiviä, yhteislaulua ja seminaareja. Se palkittiin yhteistyöstään koulujen ja päiväkotien kanssa. Lapsille on järjestetty aikamatkoja. Yhdistyksen tarkoituksena on kerätä vanhoja esineitä ja herättää kiinnostusta kotiseututyöhön. Merkittävin löytö on ruuhen pala, joka on ajoitettu keskiajalle. Yli-Ähtävän kylä sijaitsee Ähtäväjoen varrella ja siellä sijaitsi kunnan keskus. Ähtävässä oli valinnan varaa kuvista; upeita jokimaisemia, viimeisiä kukkivia kukkia tien poskessa ja tämä kiviaita. Kiviaitoja oli myös lähiseuduilla ja siksi päädyimme tähän.

Pedersöre/Pietarsaaren maalaiskunta -1989

 

Pedersöre on Pohjanmaan vanhimpia pitäjiä. Se mainitaan virallisissa asiakirjoissa 1348, jolloin Pedersören pitäjä sai kauppaoikeudet. Pitäjä oli suurimmaksi osaksi ruotsinkielinen niin kuin se on nykyisinkin. Sen suomenkielinen nimi oli vuoteen 1989 Pietarsaaren maalaiskunta. Silloin valtioneuvosto hyväksyi suomenkieliseksi nimeksi Pedersören kunta.

Pedersören valtuusto kuuli kesäkuun kokouksessaan viime vuoden hyvinvointikertomuksen. Siinä esiteltiin tilastotietoja eri tutkimuksista. Move-mittausten tulosten perusteella edellisestä vuodesta on viidesluokkalaisten kunto parantunut mutta kahdeksasluokkalaisten heikentynyt. Koulukiusaamisen kokemus on lisääntynyt, samoin voimakkaasti ahdistuneiden osuus. Sen vuoksi ei ole ihmeellistä, että elämäänsä tyytyväisten lasten osuus on pienentynyt ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa. Sen sijaan peruskoululaisten kohdalla tilanne on edellisestä mittauksesta parantunut. Myös ikäihmisten olosuhteista on taulukoita ja kuvioita. Rakentamiseen liittyviä asioita oli esillä enemmänkin. Sansundin asemakaavamuutos hyväksyttiin ja annettiin vastaukset lukuisiin valtuustoaloitteisiin, jotka koskivat rakennuslupia, rakennuskieltopäätöksiä, rakennusoikeutta, ranta-asumista ja rakennusoikeuksien joustavampaa tulkintaa. Kunnassa on lukuisia vaelluspolkuja, joista voi valita: Pitkiä vaelluksia kaipaavalle on 50 km:n Saukonreitti, lyhyempiin tyytyväinen löytää Tornbergistä 1,8 km pitkän pätkän ja Nederpurmossa on valinnanvaraa; merkittyjä reittejä kahdesta kilometristä 19,5 km:iin. Merkittäviä kulttuurikohteita on Pännäisten rautatieasema ja Östensön laamannintalo vuodelta 1778. Eläimistä pitävillä on mahdollisuus pistäytyä välipalalla Vuohikahvila Mannas lilla farmilla.

Meitä on petetty. Komea torni, joka kertoo, että tässä on kunnantalo ja vaikka ties mitä muuta. Sitä mitä muuta olikin ja sitä on kuvassa. Naapuritontilla olisi ollut kunnantalo. Kulttuuritalon kuva saa kelvata toistaiseksi. Ehkä vaihdan sen oikeaan kuvaan, kun tulee asiaa noille seuduille. 

Purmo

 

Purmon hallinnollinen keskusta oli Lillbyn kylässä ja siellä sijaitsee Purmon koulu ja muita palveluita. Purmon asukasluku ei ylittänyt missään vaiheessa kolmea tuhatta ja kuntaliitoksen aikaan se oli jo pudonnut lähelle puoltatoista tuhatta. Kuvaan olen tallentanut pienen joen, jonka rannalle on rakennettu ulkoliikunta-alue. Vähän alenpana on uimaranta ja vierestä lähtee luontopolku. Purmon vaakunassa komeilee ilves. Se seisoo Ilveskivellä, joka on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkareen ympärillä olleet ilvekset häädettiin paremmille metsästysmaille jo viime vuosisadan alussa. Yksi niistä jäi kuitenkin kunnan vaakunaan, joka muuttui kuntaliitoksen myötä kotiseutuvaakunaksi.

Muuratsalossa asusteli huhujen mukaan ilves. Yhdellä alkutalven lenkillä tapasimme aika isot jäljet erään lammen rannalla ja lähdimme seuraamaan niitä. Epäilimme vankasti, että nyt saatetaan seurata ilvestä. Niiden jälkien seuraaminen oli ihan hieno kokemus. Kun jäljet yhtyivät ihmisen jalanjälkiin ja poukkoilivat milloin saappaanjälkien päällä milloin alla, suostuimme uskomaan, että ne ehkä olivatkin koiran jälkiä.

Seinäjoen maalaiskunta

 

Seinäjoen maalaiskunnan keskus oli Törnävällä. Törnävän saaressa toimii kesäteatteri ja alueella on upeita maisemia enemmänkin. Veljeni asui 1970-luvulla lähellä Törnävää ja kävelimme myös mielisairaalan alueen seutuvilla. Kerran olin lähdössä käymään hänen luonaan ja lähdin junaan suoraan töistä. Työkaveri kysyi, minne olen lähdössä. Hän ei lainkaan ihmetellyt, kun sanoin, että olen todennut, että työ tässä paikassa on ihan liikaa minun mielenterveydelleni. Työmaakokouksen jälkeen lähden Seinäjoelle. Hänen ilmeensä oli ymmärrystä ja hiljaista myötätuntoa täynnä. Hän näytti jopa siltä, että selitykseni veljeni asuinpaikasta olisi jotenkin keksitty.

Seinäjoen maalaiskunta syntyi samalla, kun siitä erotettiin kauppala vuonna 1930. Kauppala nielaisi maalaiskunnan 1959. Törnävällä on myös Törnävän eli Östermyran kartano, jonka pihapiirissä toimii Etelä-Pohjanmaan museo.

Parkano

 

Syksy alkaa vähitellen näyttää merkkejään. Kurkiparvet kerääntyvät pelloille, pikkulinnut kansoittavat harvenevia sähkölankoja ja sänkipeltoja näkee yhä enemmän. Reissukaverille Parkanosta tuli mieleen maailman parhaat saappaat. Ne olivat lämpimät talvisaappaat, joita jopa Erä-lehti oli kehunut. Itse kuulin Parkanosta ensimmäisen kerran 1970-luvulla, kun puhuttiin Pohjanmaan radasta. Parkanon rautatieasema on jonkin matkan päässä keskustasta. Ohi ajaessa sen parkkipaikalla on aina näkynyt runsaasti autoja. Parkanon kunnankin kohdalla valtuusto sai eteensä paitsi viime vuoden tilinpäätöksen myös talouden sopeutusohjelman. Vaikka viime vuoden tilinpäätös oli reippaasti ylijäämäinen, tämän vuoden talousarvio on lähes saman verran alijäämäinen eikä tulevaisuus näytä yhtään valoisammalta. Kiinteistöveroja tuuli- ja aurinkovoimaloista toivotaan. Jotkut valtuustoryhmät suhtautuvat tosin tuulivoimaloihin kriittisesti. Niiden rakentamista jopa ehdotetaan valtuustoaloitteessa kiellettäväksi, koska valtionosuusuudistuksessa tuulivoimahyötyä oltaisiin tasaamassa. Sellaisesta ei ainakaan nykyisen hallituksen ohjelmassa ole mainintaa, joten aloite todettiin loppuun käsitellyksi. Sopeutusohjelman ensimmäisessä vaiheessa vähennetään menoja, lisätään tuloja ja myydään omaisuutta.

Tunnetuin parkanolainen lienee Raja-Jooseppi, jonka mukaan on nimetty rajanylityspaikka Suomen ja Venäjän rajalla. Hän syntyi ja asui lähes kolmekymppiseksi Parkanossa, mistä muutti Lappiin ja asettui Luttojoen Rajaniemeen avopuolisonsa kanssa vuonna 1910. Raja-Joosepista on vähän tietoa mutta tarinoita sitäkin enemmän. Raja-Joosepin kenttä sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa. Se on kunnostettu museoalueeksi.

Sääminki

 

Kun teen reittiä seuraavaan kuntaan, tarkistan matkan varrelle osuvat entiset kunnat. Säämingistä ei ollut jälkeäkään karttakirjassa, jota käytän. Sikäli ihmeellistä, koska Sääminki on perustettu Savon kolmantena kirkkopitäjänä. Perustamisvuodesta ei edes ole säilynyt varmaa tietoa mutta sellaisena pidetään vuotta 1504. Sääminkiin ovat aikanaan kuuluneet mm. Kerimäki, Heinävesi, Enonkoski, Punkaharju ja Joroinen. Olavinlinna oli perustettu keskelle Sääminkiä 1475 ja sen ympärille muodostui niin tiivistä asutusta, että sinne perustettiin kaupunki. Kunnallishallinnon Sääminki sai 1867 ja reilun sadan vuoden kuluttua se vuoden 1973 alusta lakkautettiin. Säämingin kunta sijaitsi itsenäisyytensä loppuvaiheessa Saimaan vesistön rannoilla eikä minkään kylän nimi ollut Sääminki. Kunnantalokin sijaitsi keskellä kuntaa olevassa naapurikaupungissa. Siksi sitä ei löydy kartoista. Sääminki-seura toimii ja 28.7.2024 vietettiin Säämingin 520-vuotisjuhlaa. Seuran sivuilla voi kuunnella Vesj’kansan tarinoita. Se on podcast-sarja Säämingin saariston elämästä. Seura pitää kotipaikkanaan Sääminkitaloa, joka valmistui 1884 ja siinä toimi kunnanhuone ja kunnan ensimmäinen kansakoulu. Koulun maineikkain oppilas lienee kirjailija Joel Lehtonen. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Putkinotko, Rakastunut rampa ja Henkien taistelu. Olen erityisen ilahtunut Rakastuneen ramman hienosta loppuratkaisusta.

Punkaharju

 

Punkaharjulla olen käynyt työmaaporukan virkistyspäivänä Retretissä. Siellä taisi olla silloin japanilaista taidetta esitteillä. Kävimme siellä myös lasten kanssa joskus 1980-luvun lopulla. Majoituimme mökkiin, jonka oven lukko oli rikki. Ylläpitäjällä ei ollut parempaa tarjolla. Lapsilla oli silti hauskaa vesipuistossa. Alue on kehittynyt melko tavalla. Liukumäkiä on tullut lisää ja majoituskapasiteetti on monipuolistunut. Tällä hetkellä olemme enemmän kiinnostuneita maisemista. Suomen tieyhdistys järjesti kilpailun vuosisadan tien löytämiseksi. Finalisteiksi pääsivät Päijänteen saaristotie, Raatteentie ja Punkaharjun Harjutie, joka voitti loppuäänestyksessä selvästi. Olen ajanut noilla kaikilla ja olisin äänestänyt samoin. Tien historia ulottuu kivikaudelle, jolloin ihmiset käyttivät harjuja vaeltaessaan paikasta toiseen. Tietä harjulle alettiin rakentaa 1700-luvulla. Onneksi, koska silloin säästettiin harjua mahdollisuuksien mukaan. Kapeimmalla kohdalla harjua on tasoitettu vain tien leveydeltä ja paikoissa, missä harjun laki on ollut leveämpi, tie on tehty vähän rinteeseen ja kiveyksellä estetty ylempänä olevan hiekan valuminen. Siitä kivityöstä olisin ottanut kuvan mutta parkkipaikat olivat laiskalle vähän kaukana. Vuosisadan tiestä on esittelyvideo. Katsoin sen ja vertasin omia kuviani videon materiaaliin. Yksi omista kuvistani oli melkein yhtä hieno. Päätin silti laittaa kuvaksi kyltin vihjeeksi siitä, että video kannattaa katsoa. Allekirjoitan esittelytekstin ”Tällä tiellä tärkeintä ei ole määränpää vaan matka.”

Parikkala

 

Pekka Himangan laulussa kerrotaan, että ”Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat. Niille ei vedä vertoja mitkään muut.” Parikkalassa valitaankin joka kesä uusi pikkupiika pitämään paikallisten piikojen mainetta yllä. Parikkalan esitteen kannessa pikkupiiat kiikaroivat toivottavasti tulevaan luottavaisina eikä rajan yli pelokkaina. Suurten järvien keskellä järvi on heti rannassa eikä sinne ole mistään kovin pitkä matka. Siikajärvi on bongarien paratiisi. Sieltä on tavattu noin 250 erilaista lintulajia. Jos linnut ovat ihailtaviksi liian nopealiikkeisiä, niin voi mennä tutkimaan patsaspuistoa, missä on Veijo Rönkkösen rakentamia patsaita yli 500. Betonipatsaat tanssivat ja touhuavat keskellä rehevää puutarhaa. Pitkäaikaisempaan olemiseen on tarjolla sekä yritys- että asuintontteja. Palveluita on kehitetty elämänkaaren molempiin päihin. Kunnassa on saatu viime vuonna päätökseen useita rakennusurakoita: Kirjalan koulu ja sen piha-alueet, vanhuspalveluyksikkö Käskynkkä ja Sahanrannan kunnostus. Niiden loppuselvitykset esiteltiin viime valtuuston kokouksessa. Kuvataiteiden ohella Parikkalan lahja maailmalle on jazzmuusikko Paroni Paakkunainen.

Ajoimme Parikkalaan paikoitellen niin kovassa rankkasateessa, että vapaata bussipysäkkiä joutui etsimään. Muutkin olivat sitä mieltä, että sellaisessa sateessa kannattaa pysähtyä hetkeksi. Rajut kuurot kun eivät kestä pitkään. Näin opetti Lucky Luke jo Apassikanjoni-albumissa. Kunnantalolla enää tihuutti ja majoituttuamme paistoi jo aurinko. Matkalla näimme kolmen kauriin ryhmän ylittävän tien. Kaksi oli sen verran pienempiä, että ne olivat tämän kesän vasoja. Herttainen yksinhuoltajaperhe matkalla ruokailemaan.

Iniö

 Houtskarista Iniöön matkalla aluksen reitti kulki merimetsojen ruokailualueen kautta. Kymmeniä merimetsoja lähti lentoon lautan lähestyessä. Yritin ottaa parvesta kuvaa. Ei ihan onnistunut puhelimen kameralla. Saariston rengastie kulkee Iniön kautta. Maksullisen lautan voi kiertää mutta se olisi vaatinut enemmän selvittelyä kuin minun lyhyellä pinnallani oli mahdollista. Lauttoja kulkee kyllä ristiin rastiin saaristossa. Talvella Iniöön pääsee vain Kustavista ja yksi rengastien lautoista kulkee vain heinäkuussa. Reitin varrella olevat saaret ovat sen verran pieniä, että ne voi tutkia läpikotaisin polkupyörällä tai kierrellä salmia kanootilla. Hien voi sitten pyyhkiä joko pulahtamalla mereen tai saunomalla. Iniöstä on löydetty pronssi- ja rautakautisia löytöjä. Pysyvästi se on asutettu varhaiskeskiajalla ja lähteisiin asti Iniö pääsi 1554. Kunnallishallinto perustettiin 1869 ja väestön vähenemisen vuoksi kuntaliitos odotti 2009. Kunnan vaakuna koostuu Iniön kunnan alkukirjaimesta ja verkosta, joka viittaa kalastuselinkeinoon. Ajeluamme edellisenä päivänä olisi ollut Iniö Dagen – Iniö päivä. Siellä oli monipuolista ohjelmaa koko perheelle.

Saariston rengastie jatkuu Iniöstä Kustaviin. Kun pääsimme satamaan, edessä oleva autojono oli huolestuttavan pitkä. Meidän perässämmekin oli autoja ja yritin lohduttaa reissukaveria, ettemme toki jää yksin odottamaan seuraavaa vuoroa. Hän ei jotenkin tuntenut olevansa lohdutettu. Kun edessä olevien autojen määrä väheni eikä puomia ollut laskettu alas edessämme, huokasin helpotuksesta. Se oli toki ennen aikaista, koska seuraavaksi minut ohjattiin piippuhyllylle. Olenhan ollut siellä aiemminkin ja huomattavasti vähemmällä ajokokemuksella ja lisäksi selvinnyt hengissä mutta ei se kivaa ole. Onneksi koppimopo on kapea. Edessä oleva auto joutui vekslaamaan, jotta sekä kuski että matkusta pääsevät ulos ja sisään omilta puoliltaan. Lautalle olisi toki mahtunut enemmänkin. Toisen puolen piippuhylly on vielä seinää vasten kutenkuvasta näkyy. Hyvä puoli paikassa oli se, että me lähdimme lautalta viimeisinä. Saimme ajella pitkän matkan ilman, että peruutuspeiliin olisi ilmestynyt ketään kärkkymään ohituspaikkaa.

Houtskari

Houtskarin lauttaa ehdittiin jopa odottaa tovi ja reilu tunnin kuluttua olisi mennyt vielä yksi joten pihakirppiksiin olisi ehkä ehtinyt ainakin muutamaan poiketa. Myöhäisen lautan valinta oli sitä toisaalta toisaalta ajattelua. Toisaalta ollaan saarilla melko hämärässä eikä maisemien ihailu ole ihan yhtä mahdollista. Toisaalta kapealla tiellä vastaantulevia oli kiitettävän vähän ja parilla lossilla saimme ajaa ihan ainoina matkustajina. Tästä taksilossista piti tietysti ottaa kuva. Kävimme ihailemassa hämärtyvää maisemaa höyrylaivasatamassa. Näimme muutaman iltauinnilta palaava ihmisen ja paikallisen ravintolan viimeiset asiakkaat poistumassa jalkaisin. Houtskarissa voi nauttia meren rauhoittavasta äänestä ja upeista maisemista. Borgbergistä löytyy näköalatorni ja Nåtöstä luontopolku. Minä pelkään korkeita paikkoja eikä reissukaveri kävele yli 50 metrin matkoja. Silti maan tasaltakin ja tieltä näkee hienoja maisemia ja lossimatkan ovat minulle aina kohokohtia. Koska muita tiellä liikkujia ei juuri ollut, sain ajaa niin hitaasti kuin halusin. Kivimossa ja Mossalassa tie on niin kapea, että siellä oli merkittyjä kohtauspaikkoja. Niitä ei tarvinnut näin myöhään käyttää. Muutama kauris aterioi viljapellolla rauhallisesti ja usva alkoi leijailla, kun pääsimme varaamallemme mökille. Sen takana olevan kallion värit olivat mielenkiintoisia aamuauringossa. 

 

Houtskär mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran 1554. Sen nimi on ruotsalaistunut suomenkielisestä muodosta Hautasaari tai Hautasalo ja ruotsinkielinen nimi taas suomalaistettu muotoon Houtskari. Parin käännöksen seurauksena saaresta on tullut kari. Reissukaveri oli odottanut paljon pienempää saarta. Hän ihmetteli toistuvasti, miten suuria saaret olivat, kun ajoimme niiden halki lauttasatamasta losseille. Kuntana Houtskari oli 1870-2008. Tärkeimpänä elinkeinona oli kalastus kunnan alkutaipaleella. Jungfruskärin saaret ovat toimineet pysähdyspaikkana merenkulkijoille ammoisina aikoina. Siellä toimi hetken jopa kansakoulu. Vuonna 1940 sinne perustettiin vartiolinnake, joka siirtyi puolustusvoimilta metsähallitukselle 1999. Sinne pääsee taksiveneellä.

 

Parainen/Länsi-Turunmaa 2009-2011

 

Lähdettiin Jyväskylän ralleja karkuun. Niiden kunniaksi ajoimme ihan vapaaehtoisesi soratietä. Kohtuullisessa kunnossa, ei nimismiehen kiharaa eikä ralliuria. Tällä operaatiolla saimme lyhennettyä pakollista 9-tien pätkää noin 1,5 kilometriin ja osuimme sellaiseen vaiheeseen, ettei ohittajia ollut pelottavasti. Pääsimme ihan turvallisesti kääntymään kohti Luhankaa. Koska olimme menossa saaristoon, reissukaveri osti mukaan matkaevääksi Päijänteen savustettuja muikkuja. Oivallinen eväs makunsa puolesta, syömisen sottaavuudesta koppimopossa ei voi ihan antaa pluspisteitä. Kesä alkaa kääntyä lopuilleen. Aikaisemmin upeasti kukkineet kukat eivät ole ihan yhtä hyvän näköisiä nyt, kun ne kypsyttävät siemeniään. Siksi katse kiintyi vähän erilaisen vihreisiin suuriin laikkuihin tien varrella. Kielojen lehtien vihreät matot viehättävät lähes yhtä paljon kuin niiden kauniit kukat. Toinen syksyä ennakoiva väri ovat tuleentuvat viljapellot. Reissukaverille Paraisista tulee mieleen Paraisten Kalkki. Matkan varrella näkee todella pitkän ja korkean ylijäämävuoren metsän takaa. Nauvossa ja Korppoossa olisi ollut Saariston pihakirppisrally samana päivänä kun ajoimme ohi. Kerran reissukaveri on löytänyt käsin taotun puukon kirppikseltä edullisesti. Sitä hän muistelee vieläkin lähes jokaisen kirppiskyltin kohdalla. Olimme kuitenkin varanneet majoituksen emmekä siksi voineet pysähtyä tutkimaan toisen käsintaotun puukon mahdollisuutta.

Parainen esittäytyy Saaristomeren pääkaupunkina ja esittelee kaikki liitoskunnat mutta nyt vain saarina: Nauvo, Korppoo, Houtskari, Iniö. Väestöllisesti Parainen on tavallista kuntakenttää. Väestönkasvu on muuttoliikkeen ansiota ja toisinaan se ei pysty kumoamaan luonnollista väestön vähenemistä. Tästä seuraa väestön ikääntyminen. Vain yli 45-vuotiaiden ikäryhmissä on kasvua. Jos käyriä jatkaisi tulevaisuuteen, niin voisi laskea minä vuosina mikäkin ikäluokka häviää. En viitsi tehdä sitä, koska tulevaisuuden ennustaminen on turhan vaikeaa. Parainen on näitä kaupunkeja, jotka perustettiin kauppalana ja samalla syntyi Paraisten maalaiskunta. Lähteissä se mainitaan ensimmäisen kerran 1329. Maalaiskunta liitettiin kauppalaan jo 1967 ja Paraisista tuli kaupunki 1977. Se lakkautettiin kuntaliitoksen yhteydessä 2009 ja samalla perustettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki. Se eli vain hetken sillä kaupungin nimeksi tuli jälleen Parainen vuoden 2012 alusta. Liitoskunnat eivät olleet asiasta ihan samaa mieltä vaikka toisaalta Länsi-Turunmaa ei ole ihan suomen kielen mukainen. Koska entisestä Paraisten kaupungista valittiin valtuustoon eniten edustajia, nimi saatiin muutettua takaisin Paraisiksi. Tosin siihen tarvittiin kaksi kokousta, koska ensimmäisessä oli tehty muotovirhe. Nyt nimeä enemmän askarruttavat talousasiat. Siksi viime kokouksessa pohdittiin talouden tasapainottamisohjelmaa vuosille 2024-2027. Rahat eivät riitä kaikkiin palveluihin joten niitä pitää joko karsia tai tehostaa. Ikäviä päätöksiä tuleviin kokouksiin.

Paltamo

 

Opiskelukaverini Jorma Keränen on kirjoittanut Paltamon historiaa. Hänen väitöskirjansa käsitteli Kainuun asuttamista. Paltamo oli aiemmin emäpitäjä, joka käsitti lähes koko nykyisen Kainuun maakunnan. Kainuun asuttaminen oli Keräselle kuin Paltamon historian alkuosa. Paltamosta on löydetty kivikautista taidetta. Upein esimerkki on hakkumainen ase, jonka päätä koristaa realistisesti kuvatun karhun pää. Lumisuosta löydetty jousen katkelma ajoittuu esiroomalaiseen rautakauteen. Vakituinen asutus tuli Savosta 1550-luvulla, kun muuttaneille luvattiin kolmen vuoden verovapaus. Venäjän läheisyys teki asumisesta vaarallista aina Täyssinän rauhaan 1595 saakka, jolloin Kainuu virallisesti siirtyi Ruotsin alaisuuteen. Aluksi Paltamon keskusta oli Oulujärven eteläpuolella, mutta asutuksen keskittyessä Oulujärven pohjoispuolelle ja, koska eteläisemmät alueet oli jo erotettu omiksi seurakunniksi, keskus siirrettiin Kiehimänsuun kylään. Kuuluisin paltamolainen lienee Eino Leino, jonka runoelma Kivesjärveläiset kuvaa Varisjoen rautaruukin lyhyttä toimintakautta. Ruukki hyödynsi järvimalmia. Se ei osoittautunut kannattavaksi.

Paltamo markkinoi matkailijoille itseään melonnan, uimisen, veneilyn ja retkeilyn voimin. Runon ja suven päivänä 6.7. nimitetään vuoden Eino Leino. Tänä vuonna valinta osui kirjakauppias Matti Leinoseen. Pikkukunnista kirjakaupat ovat muualla monin paikoin hävinneet. Leinosen kirjakaupassa on kattava valikoima paikallisten kirjailijoiden tieto- ja kaunokirjoja, sukukirjoja ja kyläkirjoja. Rompetori, Paltamo Rock ja Tervaa, rautaa ja rosvoja -kyläjuhlat Hakasuon myllyllä viime viikonloppuna jäivät kokematta, koska sain öljynvaihdon vasta niitä seuraavalle maanantaille. Vähän harmittaa. Toinen asia, mikä harmittaa on kuvan kohde. Aivan vieressä olisi ollut mänty, joka oli osittain keloutunut. Taustalla Kiehimänjoki ja sen sillat. Todellinen maisemakuva, jota huonokaan kuvaaja ei olisi voinut pahasti pilata. Täytyy kyllä myöntää, että Paltamon kunnantalo on tyylikäs eli mielestäni myös hyvä kohde. Seinällä oleva vaakuna näyttää kuparivalokselta. Siinä tervaveneet ovat aukkoja. Sopii seinään paremmin kuin maalattu vaakuna.

Valtuuston kesäkuun kokous totesi vuoden 2023 tilinpäätöksen olevan alijäämäinen. Asukasluku on vähentynyt edellisestä vuodesta, verotulot ja valtionosuudet samoin. Lisäksi tämän vuoden talousarviossa ei ole varauduttu monitoimitalon asunnon remonttiin, kaukolämpölaitoksen remontin aikaiseen varakattilan polttoainelaskuun eikä koulukeskuksen rakennushankkeen viimeisiin laskuihin. Tämä ei lupaa hyvää myöskään tämän vuoden tilinpäätökselle.

Paimio

 

Paimiosta on löytynyt useita rautakautisia kalmistoja ja asuinpaikkoja. Jotkut rautakautiset kalmistot on perustettu kivikautisille asuinpaikoille. Niistä on löytynyt päällekkäisiä kulttuurikerroksia ja asutus on jatkunut historialliselle ajalle saakka. Maanviljelyksestä kertovia merkkejä on kivikauden lopulta. Paimiosta löytyneessä varhaiskampakeraamisessa idolissa näkyy selkäpuolella ristiin menevät olkaimet, jotka edessä ulottuvat vyöhön, joka on kiristänyt vaatteen poimuille. Koska kankaat eivät säily Suomen maaperässä, nämä ovat lähes ainoat viitteet siitä, miten kivikauden ihminen pukeutui. Uudempaa kulttuuria on vuonna 1933 valmistunut Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola. Se ei enää ole sairaalakäytössä vaan matkailukohde, jossa on taiteilijaresidenssi. Kesäaikaan pääsee opastetuille kierroksille, voi vaellella metsäpolulla, pysähtyä Lemmenlammella ja siellä on myös mahdollisuus yöpymiseen.

Paimio täyttää 700 vuotta ensi vuonna. Tapahtumia on ympäri vuoden ja merkkivuotta juhlistamaan pystytetään muistomerkki, jota on tarkoitus jatkossa käyttää Paimion tunnusmerkkinä. Se sijoitetaan osaksi arkiympäristöä, jolloin se voisi toimia myös yhteisön kokoontumispaikkana. Tarkoituksena on, että yhteisö olisi mukana suunnittelussa, toteutuksessa ja lopputuloksessa. Mielenkiintoista seurata prosessia. Valtuusto varasi kustannuksiin 30 000€. Tämän vuoden talousarvio oli jo hyväksyttäessä alijäämäinen ja verotuloja on karttunut alkuvuodesta vähemmän kuin on ennakoitu, mikä asettaa kunnalle sopeutuspaineita. Viime vuosi oli onneksi ylijäämäinen.

Nummella on yllättävä Kasvihuoneilmiö. Jos minulla olisi rahaa, tilaa ja peräkärry, sieltä olisi lähtenyt todella paljon tavaraa. Kun asiat ovat niin kuin ovat, niin mukaan lähti vain herkullinen jättivohveli vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Matkan varrella näimme enemmän kukkivaa puna-apilaa kuin koskaan ja perunakin alkaa kukkia. Reissukaveri näki riista-aidan takana hirven ja kauriin. Sunnuntaiaamun hiljaisen liikenteen ja hienoisen tihkusateen vuoksi valitsimme ison tien. Vaikka liikenne oli tien kokoon nähden hiljainen, se esti sivuille katselun. Säätiedotuksessa luvattiin, että matalapaine on hidasliikkeinen. Ihan samanlainen kuin meidän koppimopo. Siksi saimme ajaa sateessa koko päivän. 

Olemme saaneet pari dieselsponsoria. Toinen on entinen työnantajani ja toinen entinen työkaverini. Heidän  dieseleillään olemme ajaneet Orimattilasta asti ja pääsemme vielä aika lähelle Paltamoa. Kiitokset tuesta.