Lappiin on aina niin ihana ajaa; pienet purot, isot joet ja valtaisa Väylä, pienet suolammet, joiden hetteikkö yltää veden päälle niin, että hetteeseen painetusta reiästä on mahdollista pilkkiä ahvenia, ja suuret selät, sekä luomu- että tekojärvet. Porot ovat aina kohokohta. Yksi todella suurisarvinen käveli keskellä tietä. Sen olisi voinut ohittaa ihan kummalta puolelta tahansa ellei se olisi aina välillä tehnyt pieniä siirtymisä milloin oikealle, milloin vasemmalle. Ajoimme sen perässä melko pitkän matkan. Kun vastaan tuli auto, se päätti siirtyä pientareen puolelle ja kadota metsään. Porot käyttäytyvät useimmiten hyvin rauhallisesti. Kahden poron näimme ylittävän tien reipasta ravia. Silloin satoi joten syynä vauhtiin saattoi olla halu päästä metsän suojaan. Muutamia pieniä ryhmiä näimme pelloilla lepäilemäsä tai ruokailemassa. Sen verran aikaisin liikuimme, että ruska ei ollut vielä alkanut. Soiden väri alkoi muuttua kellanruskeaksi ja koivujen lehdissä oli paikoitellen jo keltaista ja ruskeaa. Pelkosenniemen läpi ajaessa on aina etsitty Andy McCoyn patsasta. Nykyinen patsas on pystytetty 2009. Se sai kolauksen auraustraktorista mutta palasi torin laitaan korjattuna ja sen jalusta uusittiin. Yhtenä vuonna levisi aprillipila siitä, että kunta olisi päättänyt purkaa patsaan. Se meni täydestä. Muistini mukaan Andystä oli aiemminkin vähän isompi patsas ja nykyinen patsas oli aiemmin vähän eri paikassa. Vanhemman patsaan tietoja en löytänyt netistä. Reissukaverilla on sama muistikuva. Kukahan tietäisi jotain asiasta.
Pelkosenniemen asukkaista ensimmäiset merkit ovat kivikaudelta. Vuotoksen altaan rakentamisen seurauksena Ahvenjärven kivikautinen asuinpaikka on tuhoutunut. Rantahiekasta paikannettiin enää kahden lieden jäännökset. Alueen pyyntikuoppien rakenne selvitettiin pelastuskaivauksena. Vakituinen asutus sai alkunsa, kun Paavali Pelkonen muutti luvatta Lapin puolelle 1664. Tätä nykyä asukkaita on alle tuhat. Turisteja tulee Pyhätunturille, joka on kuvattuna myös vaakunassa. Kunta mainostaa itseään pienen kylän tunnelmalla suuren luonnon keskellä. Pyhä-Luoston kansallispuistoon voi tutustua vuokratulla pyörällä tai hiihtäen omatoimisesti tai järjestetyllä safarilla. Talvella tietysti lasketellaan ja kesällä on mahdollisuus alamäkipyöräilyyn. Jos ylämäkipyöräily ei viehätä, voi pyörän nostaa taikamatolle ja laskea taas alamäkeä alas. Joskus on väitetty, ettei tällainen olisi liikuntaa mutta mielestäni se kehittää hyvin tasapainoa ja koordinaatiota. Reittejä on helpoista vähän vaativampiin. Tietysti voi vain ihailla maisemia maisemahissistä. Kemijoelle voi sitten lähteä kajakilla tai kumiveneellä.
Kunnantalo, joka on kuvassa, on rakennettu vuonna 1970 ja kunnassa ollaan sitä mieltä, että niin vanhojen rakennusten kohtalo on tulla puretuksi. Kunta tarvitsee kuitenkin tilat ja niitä suunnitellaan samaan rakennukseen, jossa nyt toimii apteekki. Rakennusta on käytetty koulun väistötilana. Uuden koulun valmistuttua rakennus remontoituna tulee toimimaan uutena kunnantalona. Remontin kuluessa on huomattu, että vesikatto vuotaa. Nyt pitää tehdä päätös, miten ja koska katto uusitaan. Asia tulee esille seuraavassa valtuuston kokouksessa. Remonteissa tulee aina vastaan yllättäviä asioita. Kun itse remontoimme reissukaverin omakotitaloa, oletimme, että kantava seinä on viereinen. Minä tein purkutöitä ja remonttimies rakensi uutta. Olin juuri purkanut yläkerran komeron seinät ja ajattelin vielä kumauttaa irti nurkassa olleen pylvään. Onneksi reissukaveri kutsui laittamaan lapsia nukkumaan ja siivoamaan purkujätteet ulos. Jätin pylvään paikalleen. Remonttimies osasi toimia oikein, kun huomasi, että se pylväs kannatti kattoa. Siksi meillä oli yläkerrassa pylväshalli. Asioiden lykkääminen ei aina ole huono ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti