Pekka Himangan laulussa kerrotaan, että ”Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat. Niille ei vedä vertoja mitkään muut.” Parikkalassa valitaankin joka kesä uusi pikkupiika pitämään paikallisten piikojen mainetta yllä. Parikkalan esitteen kannessa pikkupiiat kiikaroivat toivottavasti tulevaan luottavaisina eikä rajan yli pelokkaina. Suurten järvien keskellä järvi on heti rannassa eikä sinne ole mistään kovin pitkä matka. Siikajärvi on bongarien paratiisi. Sieltä on tavattu noin 250 erilaista lintulajia. Jos linnut ovat ihailtaviksi liian nopealiikkeisiä, niin voi mennä tutkimaan patsaspuistoa, missä on Veijo Rönkkösen rakentamia patsaita yli 500. Betonipatsaat tanssivat ja touhuavat keskellä rehevää puutarhaa. Pitkäaikaisempaan olemiseen on tarjolla sekä yritys- että asuintontteja. Palveluita on kehitetty elämänkaaren molempiin päihin. Kunnassa on saatu viime vuonna päätökseen useita rakennusurakoita: Kirjalan koulu ja sen piha-alueet, vanhuspalveluyksikkö Käskynkkä ja Sahanrannan kunnostus. Niiden loppuselvitykset esiteltiin viime valtuuston kokouksessa. Kuvataiteiden ohella Parikkalan lahja maailmalle on jazzmuusikko Paroni Paakkunainen.
Ajoimme Parikkalaan paikoitellen niin kovassa rankkasateessa, että vapaata bussipysäkkiä joutui etsimään. Muutkin olivat sitä mieltä, että sellaisessa sateessa kannattaa pysähtyä hetkeksi. Rajut kuurot kun eivät kestä pitkään. Näin opetti Lucky Luke jo Apassikanjoni-albumissa. Kunnantalolla enää tihuutti ja majoituttuamme paistoi jo aurinko. Matkalla näimme kolmen kauriin ryhmän ylittävän tien. Kaksi oli sen verran pienempiä, että ne olivat tämän kesän vasoja. Herttainen yksinhuoltajaperhe matkalla ruokailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti