Perho

 

Perhosta on löytynyt kivikautisia ja rautakautisia esineitä. Vielä keskiajalla Perho oli hämäläisten eräaluetta. Vakinainen asutus tuli Savosta 1500-luvulla. 1601 kadon jälkeen lähes kaikki talot vaihtoivat omistajaa ja 1610 maakirjassa todetaan, että ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä ovat tulleetkin”. Verot olivat liikaa asukkaille. Veropakolaisuus ei siis ole mitenkään uusi keksintö. Liikevaihtoveron korotusta on hankala kiertää muuten kuin lopettamalla ostamisen. Asukkaat palasivat Perhoon, kun kruunu alensi veroja tuntuvasti. Samaa on turha toivoa ainakaan kulutusverojen kohdalla nykyään. Joskus arveltiin, että 10%:n liikevaihtovero on kipuraja eikä sen yli ole mahdollista missään olosuhteissa mennä. Sekin ennuste oli väärä. Perhon asutus kasvoi nopeammin vasta autonomian aikana. Kunnaksi Perho itsenäistyi 1868. Nykyisin asutus on keskittynyt pääasiassa Perhonjoen ja valtatien varsille. Tunnettuja perholaisia ovat ainakin kuulantyöntäjä Arsi Harju ja mediataiteilija Marita Liulia. Hänen vuorovaikutteisen cd-romin Ambitious Bitch jopa ostin itselleni.

Perhon Kirvesvuoreen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Sen yleisosakaava on valmisteilla ja asiasta järjestetään yleisötilaisuus syyskuussa. Kunnassa on käyty keskustelua tuulivoiman hyödyistä ja haitoista. Hyötyjä painottava puoli on voittanut äänestyksissä. Keskustassa rakennetaan uutta liikuntahallia. Viime vuoden talousarvio oli jo laadittaessa alijäämäinen. Tilinpäätös oli vähemmän alijäämäinen kuin ennakoitiin. Luonnollinen väestönkasvu on viime vuosina kääntynyt väestön vähenemiseksi ja vuonna 2023 syntyi ennätyksellisen vähän perholaisia. Tämän kehityksen katkaisemiseksi kunnassa on aloitettu ”Koti Perhoon” tonttikampanja, jossa voi hankkia edullisesti omakotitontin. Toisessa kampanjassa jaetaan bonuspalkkioita kuntaan muuttajille, kunnan jäsenyyden säilyttäville opiskelijoille ja lapsibonusta syntyville lapsille. Yhdenkään uuden rakennuksen rakentamista ei viime vuonna aloitettu ja muidenkin rakennuslupien määrä jatkoi pudotustaan. Kampanjoille on siis tarvetta. Tulevaisuuskaan ei näytä seesteiseltä. Hyvinvointialueet voivat luopua vuokratiloista ja on riski, että palveluverkkoa supistetaan. Silloin kunnalle jää tyhjää tilaa, jonka ylläpitokustannukset täytyy hoitaa vaikka vuokratuloa ei tule. Korvaavia toimintoja voi olla vaikea löytää.

Tänä kesänä on remontoitu paljon siltoja ja päällystetty ennätysmäärä teitä. Saattoautojen perässä on saanut ajaa samoin kuin uusilla asfalteilla, joista ajoratamerkinnät vielä puuttuvat. Puolikkaiden siltojen kohdalla on odotettu liikennevaloissa useamman kerran. Kun kohtuuhiljaisella tiellä yhtäkkiä tulee 5-10 auton jono vastaan ja sitten taas on hiljaista pitkän aikaa, alkaa epäillä, että odotettavissa on siltatyömaa. Sen jälkeen ei sitten vastaavasti ohittajia ole pitkään aikaan kunnes takaa tulee pieni jononpoikanen. Niitä on hyvä väistää bussipysäkille ja taas saa ajella rauhassa ja ihailla runsaita auringonkukkapeltoja. Ovatkohan ne vain Ukrainan tukemiseksi vai onko niillä myös joku tuotannollinen tavoite.