Pomarkku

 

Onhan sitä huomannut, että vähän kaikki heikkenee; havaintokyky, kuulo ja reaktionopeus. Joskus se vain vähän ärsyttää, toisinaan harmittaa. Taustana tapahtumalle kerron, että siitä asti, kun eurot ovat olleet käytössä, olemme laittaneet sivuun ulkomaalaiset kolikot. Se on vähän kuin huomaamatonta säästöä. Sanoin silloin, kun aloitin, että kyseessä on matkakassa koppimoporeissuun. Aika monta vuotta taukopaikkojen välipalat ja ruuat sitten ostettiinkin näillä kolikoilla. Edelleen niitä laitetaan sivuun. Kun pussi alkaa tuntua painavalta, otamme sen mukaan. Nytkin saimme näillä rahoilla ostettua Keuruulta teet ja kahvit. Minusta se vaan painaa niin paljon käsilaukussa, että laitoin pussin pöydälle ja sanoin reissukaverille, että hän voisi sitä kantaa taskussaan. Sitten syötiin ja luin lehden ja korjasin pöydästä tarjottimelle tavarat enkä katsonut, mitä pussille tapahtuu. Seuraavassa paikassa sitten paljastui, ettei reissukaveri ollut kuullut puheitani. Näin pitkän parisuhteen salaisuus on eittämättä se, ettei aina kuunnella, mitä kumppani jupisee. Pieni pussi, aika kulunutkin, eikä siellä nyt varmaan ollut jäljellä kuin puolentoista pysähtymisen välipalat. Menetys ei toki ollut kummoinen. Ei siitä olisi tarvinnut ääntä korottaa. Pomarkkuun tullessa ihailimme jo yhdessä vaikuttavaa rakennuskantaa. Isoja, hyvin hoidettuja taloja näkyi tien varressa useampiakin. Kunnantalokin kuuluu niihin.

Pomarkussakin täytyy rakentaa työllisyyspalveluiden hallintoa. Kunta liittyy Satakunnan työllisyysalueeseen ja valtuusto valitsi edustajat sen hallintoon. Joen alittavaan vesijohtoputkeen oli syntynyt reikä. Sen korjausta oli yritetty aiemminkin mutta paikka oli liikkunut ja nyt tarvittiin lisää rahaa korjaukseen. Matkailijalle tarjotaan rauhaa ja metsien syleilyä. Isonevan soidensuojelualueelle oli hyvät opasteet. En edes maininnut reissukaverille mahdollisuudesta käydä Kynnäsjoen lupakalastusalueella, jota paikallinen kalastusseura ylläpitää. Melontamahdollisuuksia on Pomarkun keskustasta Isojärvelle.