Porin Tuorsniemestä on löydetty yli 800 männynkaarnasta tehtyä kohoa sekä lehmuksenniinestä kudottuja verkon katkelmia. Painokiviä ei niiden läheltä löydetty. Löytö on ajoitettu kivikauden lopulle, jolloin paikalla oli 10-15 metriä vettä. Verkko oli tarkoitettu todennäköisesti hylkeen pyyntiin, koska painokivet puuttuvat. Kohojen perusteella verkkoja on ollut kymmeniä. Siitä, miten sellainen verkkomäärä on joutunut omistajiltaan hukkaan, voi kukin keksiä hyviä tarinoita. 1600-luvulla Porin kreivikunta lahjoitettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille. Lahjoitus tarkoitti sitä, että Horn sai kerätä alueelta valtiolle tulevat verot itselleen. Suurvalta-ajan lopulla Porilla oli rajoitettu oikeus käydä ulkomaankauppaa. Sieltä saatiin viedä puutavaraa Saksan satamiin. Muut tavarat piti viedä varsinaisiin tapulikaupunkeihin, joilla oli rajoittamaton oikeus käydä ulkomaankauppaa. Täydet tapulikaupunkioikeudet Pori sai vasta 1765-1766 valtiopäiviltä. Sahateollisuuden kasvu 1800-luvun alussa hyödytti myös Poria, koska Kokemäenjoen alueen puutavaralle oli kysyntää ulkomailla. Nykyisin valtuutettuja huoletti toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden säilyminen. Aloitteita tehtiin lähiliikuntapaikkojen kuntokartoituksesta ja ilmanpuhdistimien hankinnasta päiväkoteihin. Tutkimusten mukaan ilmanpuhdistimilla saadaan selvästi alennettua sekä lasten että henkilökunnan sairastavuutta.
Porissa reissukaverin huomiota kiinnitti kadunvarsipysäköinnin runsaus. Pari leveää katua kaupungintalon läheisyydessä oli kavennettu yksisuuntaisiksi, että molemmille puolille saatiin mahdollisimman paljon vinoparkkipaikkoja. En edes löytänyt yhtään opastetta parkkitaloihin. Pori on tosin sen verran iso kaupunki, ettemme viipyneet siellä yhtään pidempään kuin oli pakko. Tuttavani tosin kertoi, ettei hänenkään ole tarvinnut etsiä parkkitaloja Porissa käydessään ja hän viipyy siellä sentään kauemmin ja käy useammin. Myös uutta Puuvilla-ostoskeskusta kehuttiin meille. Koska alvin korotuksen jälkeen ostoskeskuksissa käydään korkeintaan ruokaostoksilla ja välipalalla, ohitimme Puuvillaan ohjaavat opasteet. Kotimatkalla näimme tien pientareella teeriä. Niitä näkee harvoin. Iso kurkiaura lensi etelään päin. Putoavien lehtien tanssi auringonvalossa on juuri sitä syksyä, mistä jopa minä nautin. Samoin kuin auringon kilo järven pinnalla ja syksyn värien heijastuminen veden peilistä vastarannalla. Kaiken hyvän lisäksi menimme samaan ABC:n kahvilaan, johon olimme unohtaneet kolikkopussin. Siellä se oli tallessa rahoineen kaikkineen. Suomi on vielä todellinen luottamusyhteiskunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti