keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Pirkkala/Etelä-Pirkkala (1922-1938)


 

Pirkkalan keskustan Tursian notko inventoitiin ja useista löydöistä huolimatta niiden ajoitus jäi epävarmaksi. Alueella on ilmiselvästi asuttu pitkään, mutta ajoitus vaatisi varsinaista kaivausta. Historian kirjoissa keskiajan kohdalla kerrotaan pirkkalaisista, joille Birger-jaarli oli 1328 tunnustanut oikeudet lappalaisten verotukseen. Heillä ei ole mitään tekemistä Pirkkalan kanssa, mikä tietysti on harmi. Siitä saisi niin hyvän tarinan pirkkalaisten vaikutusvallasta jo keskiajalla. Käsite kuitenkin tarkoittaa erillisoikeutta, jonka kuningas on myöntänyt vapaalle talonpojalle. Nuijasodan karttoihin Pirkkala sentään on päässyt vaikka taistelu käytiinkin Nokialla. Uudempi historia kertoo Pirkkalassa käytetystä historian kokeilumonisteesta, joka synnytti kohun. Mikään tutkimus ei ole saanut yhtä paljon julkisuutta osakseen kuin tämä kokeilu.

Pirkkala-kampuksen rakentaminen aiheuttaa liikennejärjestelyjä Ollikantiellä, kun yhteys Suupankujan ja Urheilutien väliltä on poikki. Onneksi ehdimme alta pois. Pirkkalan valtuusto kokoontui Pirkkala-salissa kesäkuun kokouksessa ensimmäisen kerran. Tuliterää salia ollaan ottamassa käyttöön syksyn aikana. Valtuuston kokouspaikan piha-alue on työn alla. Kuvan ottopaikalle ei edes saanut ajaa. En olisi tiennyt, että Pirkkala-sali on lähellä G-ovea, ellei ystävällinen tiedottaja Pirkkalan kunnasta olisi asiaa kertonut. Kiitos hänelle. Takanani oli aita, joten suurempaa ja näyttävämpää kuvaa ei voinut ottaa. Rakennustyömaiden aitoja kunnioitan vaikka toisinaan Huoltoajo sallittu -kilven tulkitsen tarkoittavan myös minua. Pirkkala yhdistyy liikenteellisesti laajempaan alueeseen, kun ratikka alkaa tulevaisuudessa kulkea Pirkkalaan asti. Suunnitelma on jo valmis. Lokakuun alkupuolella vietettävän vanhusten viikon tarjonnasta voi valita musiikkia, taidenäyttelyjä ja seniorijumppaa sekä digiopastusta monen muun tapahtuman lisäksi.

Syksy etenee. Aivan uusi väri tavattiin haapojen latvoissa. Reissukaveri muisteli, että punaisia haavanlehtiä kerättiin lapsena kirjanmerkeiksi. Nyt haapojen latvat näyttivät matkan varrella enemmänkin violeteilta kuin punaisilta. En muista koskaan nähneeni sellaista väriä puissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti