Tahinniemestä on löydetty erityyppistä kivikautista keramiikkaa. Kivikaudella keramiikkaesineitä vahvistettiin asbestikuidulla. Siksi alan vitsissä kysytään, millä nimellä kutsutaan asbestikeramiikkaa. Vastaus on: Pöljän keramiikka. Eivät aavistaneet, että se on terveydelle haitallista. Paljon viisaampia ei olla oltu myöhemminkään. Kaikkien vanhempien talojen remonttisopimuksissa lukee, että mahdolliset asbestin purkutyöt laskutetaan erikseen urakkasumman päälle. Tapaamani ihmiset Pieksämäellä olivat vakuuttuneita, että paikkakunnalla riittää yhteiseen hiileen puhaltamisen tahtoa ja kunnan tulevaisuus on hyvissä käsissä. Uusi kunnanjohtaja on aloittanut ja ratkaisuja etsitään.
Syksyn sumuiset aamut ovat alkaneet. Kapea utunauha leijui muutaman metrin korkeudella peltojen yllä. Päivästä on tulossa helteinen mutta syksyaamujen raikkaus oli vielä tallella ajellessamme tuttua todella kaunista reittiä. Pieksämäellä olin kaksi vuotta Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistossa yhteiskunnallisten aineiden tuntiopettajana. Valaiseva kokemus ja sieltä jäi joukko hyviä ystäviä, joista yhden luona kävin teellä. Kiitos ihanista köyhistä ritareista. Niitä en olekaan syönyt aikoihin. Jonkun valinnaiskurssin opiskelijat järjestivät tutustumisen Pieksämäen vaarallisiin paikkoihin Anja Snellmanin Pelon maantieteen esimerkkiä noudattaen. Yöllisessä Pieksämäessä tutustuimme Ylä-Ristille ja rautatieaseman seuduille. Sisikseltä sain elämäni parhaan työtodistuksen. Aktiivisen ammattiyhdistyspoliitikon uranikin sattui Pieksämäelle. Olin Kasvo ry:n puheenjohtaja ja perustamassa STO:ta, Sosiaali- ja Terveysalan Opettajat ry:tä laivaseminaarissa. Jokaisessa työssä on omat huonot ja hyvät puolensa. Hyviä puolia Pieksämäellä olivat työkaverit, opiskelijat ja oppilaitoksen loistava kirjasto sekä itse työ, jossa sai toteuttaa kaikkea luovuutta, mitä vain itsestään löysi. Huonona puolena olivat työmatkat. Laskeskelin, että hereilläoloajasta meni pahimpina viikkoina 25 tuntia busseissa, junissa ja kimppakyydeissä. Kun lähdin kävelemään parin kilometrin matkaa vartin yli viiden ehtiäkseni bussiin naapurisaaresta, odotin 55 minuuttia junaa korvaavaa bussia Jyväskylän rautatieasemalla ja kävelin Pieksämäen rautatieasemalta, juuri siltä Juice Leskisen kuuluisan laulan asemalta, Sisikselle ja myöhästyin varttitunnin töistä, aloin ajatella, että ehkä ne kaikki hyvät asiat eivät riitä korvaamaan tätä. Varsinkin, kun takaisin kotona joinakin päivinä olin vasta iltakymmeneltä. Onneksi kimppakyydit olivat sujuvampia mutta bussiyhteys kotiin aiheutti sen, että niihinkin työmatkoihin kului vähintään neljä tuntia päivässä. Eikä kaikki kiva Pieksämäellä ollut vain työtä. Solmu-Disco järjesti seksitanssin mestaruuskilpailuja. Minä voitin yhden opiskelijan kanssa kilpailun kerran. Vaikka olen muuttanut tässä välillä pienempään asuntoon, voitosta kertova kunniakirja on edelleen tallella. Solmu-Disco sen sijaan odottaa purkamista. Opiskelijat järjestivät minulle läksiäiset, joihin olin pukenut päälleni t-paidan, jossa oli teksti: ”Olen lukenut niin paljon seksin ja alkoholin vaaroista, että olen päättänyt lopettaa lukemisen”. Muistan vieläkin opiskelijan, joka sanoi, että tuota hän ei usko. Hän kertoi myös, että ensimmäisen kerran kuunnellessaan minun luentoani, hän oli suhtautunut minuun vähintäänkin nuivasti. Parin vuoden tutustumisen aikana, hän oli muuttanut käsitystään toiseen laitaan. Ryhmässä, jonka ohjaajana olin, oli lähemmäs sata opiskelijaa. Heistä muistan muutamia, tämän tytön erittäin hyvin. Tutustuin ruotsin keskusteluryhmässä hänen tätiinsä ja hänen serkkunsa lupasi tehdä koppimoporeissusta lehtijutun Sinun Savoon. Maailma on pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti