Reissukaveri mietti hetken pitäisikö pakata mukaan
kalastusvälineet. Raippaluodon silta on kuuluisa litkauspaikka. Ihan
itse päätti jättää onget kotiin. Pois se minusta, että
tällaisessa asiassa olisin yrittänyt vaikuttaa. Kotteroon olisi
ihan hyvin mahtunut pari virveliä ja viehelaatikko ja tarjouduin
jopa selvittämään kalastusmaksujen suuruuden ja miten maksu
voitaisiin hoitaa. Silti hän jätti kalastusvehkeet kotiin. Koko sillan matkalla kalastus ei ole sallittua. Ilmeisesti halutaan välttää sitä, että joku saisi onkeensa sillan alittavan aluksen. Sillalla ei näkynyt kalastajia ja rannassa oleva kalanmyyntipaikka on maanantaisin kiinni. Päätimme, ettemme jää odottamaan paikan avautumista.
Merenkurkun saaristo on Unescon maailmanperintökohde geologisena kokonaisuutena ja itse Raippaluodon kylä ja kalasatama kuuluvat Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Sillan toisessa päässä on Merenkurkun saaristoa esittelevä pysyvä näyttely. Siellä kävimme tauolla ja ihailemassa toiselta rannalta samaa siltaa, joka on kuvassa. Ensimmäinen maininta Raippaluodosta on vuodelta 1407 Vallgrundista. Silloin saariston pinta-ala oli vain neljännes nykyisestä. Itsenäisenä kunta Raippaluoto ehti olla sata vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti