Sääksmäen Rapolanharju on tuttu lähes kaikista Suomen esihistoriaa käsittelevistä kirjoista. Siellä on ollut muinaislinna. Vihollisia on paettu helposti puolustettavaan kohtaan. Teimme muutama vuosi sitten sinne retken. Siellä opin termospullojen automaattikorkkien huonon puolen. Kuten mummoni sanoi "ei niin suurta hyvää, ettei pientä pahaa". Joissakin termospulloissa on pieni harmaa pyörylä keskellä korkkia. Kun sitä painaa, korkki aukeaa ja seuraava painallus sulkee sen. Kuinka ollakaan on myös mahdollista, että sitä tulee hipaisseeksi, kun laittaa päällimmäisen korkin kiinni. Näin ainakin meille kävi ja kylmät valkoviinit olivat sitten kastelleet repun. Onneksi Voipaalan kartanossa saimme pienen korvauksen taiteen kera.
Tällä reissuosuudella halusin uudistaa kokemuksen. Löysimme hyvän opasteen kauempaa ja ajelimme kohti Voipaalaa. Jossain vaiheessa opasteet jäivät huomaamatta ja Sääksmäen sillan jälkeen emme enää kääntyneet takaisin. Visavuoren kyltin sen sijaan huomasimme ajoissa. Visavuori on Emil Wikströmin taitelijakoti ja ateljee. Siellä kannattaa käydä myös koska siellä on Karin 100-vuotisnäyttely. Tämän kuun loppuun paikka on auki joka päivä ja talvellakin siellä ehtii käydä, kunhan valitsee päivän ja kellonajan vähäntarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti