Pusulan tunnettujen henkilöiden luettelossa on lasitehtailija Karl Taxell, joka omisti Ariman lasitehtaan. Sen jäännöksiä voi vieläkin käydä katsomassa. Helvi Hämäläinen kirjoitti Ariman kartanossa romaaninsa Katuojan vettä. Täytyy laittaa lukulistaan. Säädyllisen murhenäytelmän olen lukenut. Opettavainen kokemus. Vaikka olen jopa opiskellut kirjallisuutta ja luen kohtuullisen paljon, makuni ei ole kovin kehittynyt. En esimerkiksi osannut arvostaa Hämäläisen tyylikeinoa, jolla hän toi esille yhden henkilön ulkoisiin kaavoihin kangistunutta persoonallisuutta. Lukiessani kirjaa se jopa alkoi ärsyttää. Tarvittiin Ylen Sadan vuoden kirjat sarjan kuuntelu. Siinä kirjailija Sirpa Kähkönen ja kirjallisuudentutkija Lieven Ameel käyttivät juuri tätä ärsyttävää piirrettä esimerkkinä Hämäläisen tyylistä. Tuli taas mieleen Engeströmin määritelmä oppimisesta: “Todellista oppimista on oman aikaisemman toiminnan mielettömien piirteiden havaitseminen.” Vielä vanhoilla päivillään oppii jotakin.
Harhauduimme vähän
reitiltä ja parkkipaikalla tutkimme karttaa yhdessä reissukaverin
kanssa. Kuva muistuttaa tästä keskusteluhetkestä ja tuo parveke on niin tutun tyylinen lapsuuden hienoista kerrostaloista, joita harmaassa hirsitalossa asuvana ihailin kaukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti