Minä katselen tien vierustan maisemia sillä silmällä, että pääsisin ottamaan hyvän kuvan. Maisemia on enemmän kuin kuvia, koska aina hyvän maiseman tai yksityiskohdan kohdalla ei ole sopivaa paikkaa mihin voisi pysähtyä. Ajoimme upean, toiselta puolelta kelottuneen pylväskatajan ohi eikä pysähdyspaikkaa ollut mailla halmeilla. Bussipysäkkien luona on useimmiten vain tylsää seutua. Tosin eri puolilla bussipysäkkien katoksissa on käytetty luovuutta. Luvian pysäkit ovat mielestäni kuvan arvoisia ja taustalla on jopa auringonkukkapelto. Zoomaamalla sen saa ehkä tunnistettavaksi. Auringonkukkapeltoja on tällä reissupätkällä nähty useampiakin. Joidenkin kohdalla lukee, että kukkia saa poimia ja jonkun verran on näkynyt poimimassa olevia ihmisiä.
Opiskeluaikanani yliopiston kirjastossa oli Luvialta kotoisin ollut kirjastovirkailija. Satuimme asumaan naapurisaarissa ja yhteisillä bussimatkoilla tuli juteltua kaikenlaista, sekä iloisia että surullisia asioita. Hän kertoi Luviasta. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla Luvian murteesta. Sitä käytetään nykyään myös matkailuesitteissä; Friskis myätäses voi päästä vaikka Säpin majakkasaarelle. Merellisyys näkyy myös Luvian vaakunassa, jossa on komea kolmimastoinen kuunari. Ei ihme, että se on kelvannut myös Eurajoen kunnanvaakunaksi. Se on ehdottomasti tyylikkäämpi kuin Eurajoen vanha vaakuna. Säpin majakka on rakennettu 1873 paikalle, jossa on jo 1700-luvulla ollut merimerkkinä riukukasa ja sen vieressä poltettu merkkituli. Majakka on rakennettu tiilistä ja sitä on myöhemmin vahvistettu teräsbetonikuorella. Majakkaan voi tutustua omatoimisesti ulkoapäin ja sisälläkin pääsee käymään, kun paikalla sattuu olemaan joku Säppi 2000 ry:n jäsenistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti