Matkan varrella on nähty paljon erilaisia aitoja. Kiviaidat ovat aina oma lukunsa. Tämä on ollut paikallaan pitkään, koska sen päällä kasvaa sammalta. Taustalla olevat kynttiläkuuset ovat myös jo melko vanhoja. Joitakin komeasti leikattuja korkeita kuusiaitoja katsellessa tulee miettineeksi sen työn määrää, mikä vaaditaan sen pitämiseksi niin upeana. Meillä on matala biodiversiteettiaita, josta orapihlajan leikkaan matalaksi. Muut pensaat ja puut saavat sitten rehottaa miten lystäävät. Luonnon monimuotoisuuden arvostus saa näkyä tontin rajoillakin.
Karinaisen kunta on hävinnyt myös tienvarren opasteista. Meidän vanhassa kartassa kunta lukee isolla. Tienhaarassa, josta arvelimme, että sinne pääsee, luki kuitenkin opasteessa Kyrö. Löytyyhän sekin paikannimi meidän kartasta mutta huomattavasti pienemmällä präntillä. Tällä kertaa emme siis eksyneet. Kyrö on keskiaikainen yökunta. Kun pappi kiersi keräämässä alueensa veroja. Hänen täytyi yöpyä jossakin ja niin muutamat talot ja kylät perustivat yökunnan ja jakoivat papin majoittumisrasituksen. Keskiajalla verot maksettiin luontaistuotteina ja yösijan järjestäminen verojen kerääjälle oli yksi osa näitä verolajeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti