torstai 30. heinäkuuta 2020

Virtasalmi




Tällaisia veihkoja katoksia ja pöytä ja penkki yhdistelmiä oli Itä-Suomen parkkipaikoilla tuhka tiheään. Onko niitä jaksettu korjata vai eikö siellä niitä rikota niin ahkerasti kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Tämä on saanut olla paikallaan pitkään. Huopakatto ei sammaloidu ihan muutamassa vuodessa noin kauniiksi.
Jokainen autoilija on joko kokenut tai kuullut tarinan tilanteesta, jossa edessä menee selvästi hidas ajoneuvo. Kun sen on ohittanut, se kuitenkin kiristää vauhtia ja ajaa ihan perässä kiinni. En uskonut, että minulle kävisi näin mutta kävipäs. Ohitin pyöräilijän. Mielestäni ihan siististi ja kun seuraavaksi vilkaisin peruutuspeiliin. Näin pyöräilijän ihan peesissä. Sivupeileistä häntä ei edes näkynyt. Yritin karistaa häntä kannoiltani ajamalla reipasta ylinopeutta. Mittari näytti yli 55km/tunnissa ja pyöräilijä pysyi perässä kilometrikaupalla. Sitten tuli isompi ylämäki, jossa kottero ei hyytynyt ihan niin paljon kuin pyöräilijä ja pääsimme karkuun. Pudotin nopeuden lailliseksi eikä aikaakaan, kun takaa tuli samainen pyöräilijä näkyviin. Ihailla täytyy pyöräilijän kuntoa. Tapaus tosin traumatisoi minut niin, että jokaisen seuraavan pyöräilijän ohittamisen pyrin ajoittamaan mahdollisimman ison ylämäen tuntumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti