Tällaisia veihkoja katoksia ja pöytä ja penkki yhdistelmiä oli Itä-Suomen parkkipaikoilla tuhka tiheään. Onko niitä jaksettu korjata vai eikö siellä niitä rikota niin ahkerasti kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Tämä on saanut olla paikallaan pitkään. Huopakatto ei sammaloidu ihan muutamassa vuodessa noin kauniiksi.
Jokainen autoilija
on joko kokenut tai kuullut tarinan tilanteesta, jossa edessä menee
selvästi hidas ajoneuvo. Kun sen on ohittanut, se kuitenkin kiristää
vauhtia ja ajaa ihan perässä kiinni. En uskonut, että minulle
kävisi näin mutta kävipäs. Ohitin pyöräilijän. Mielestäni
ihan siististi ja kun seuraavaksi vilkaisin peruutuspeiliin. Näin
pyöräilijän ihan peesissä. Sivupeileistä häntä ei edes
näkynyt. Yritin karistaa häntä kannoiltani ajamalla reipasta
ylinopeutta. Mittari näytti yli 55km/tunnissa ja pyöräilijä pysyi
perässä kilometrikaupalla. Sitten tuli isompi ylämäki, jossa
kottero ei hyytynyt ihan niin paljon kuin pyöräilijä ja pääsimme
karkuun. Pudotin nopeuden lailliseksi eikä aikaakaan, kun takaa tuli
samainen pyöräilijä näkyviin. Ihailla täytyy pyöräilijän
kuntoa. Tapaus tosin traumatisoi minut niin, että jokaisen seuraavan
pyöräilijän ohittamisen pyrin ajoittamaan mahdollisimman ison
ylämäen tuntumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti