Reissukaverin kanssa samalla työmaalla oli eräs mies, joka kehuskeli viikonloppuna lähtevänsä Leningradin (tarinan tapahtuma-aikaan kaupunki oli nimeltäänLeningrad) itäpuolelle metsälle. Viikonlopun jälkeen muut työkaverit kysyivät tuliko Venäjältä saalista. “Miten niin Venäjältä?” ihmetteli tämä henkilö. “No, sinähän sanoit meneväsi Leningradin itäpuolelle.” “Juu, Tuupovaaraan.” Sen jälkeen alkoi sitten ilmeisesti useammassa kodissa karttakirjojen selaaminen ja sen toteaminen, että Tuupovaara todellakin on idempänä kuin Leningrad. Täsmällinen ilmaisu, jonka kuulija ymmärtää omalla tavallaan. Onhan tunnettua, että kun savolainen puhuu, vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle. Fingerpori on täynnä juuri tällaisten väärinymmärrysten aineksia. Ei pitäisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksi. Ihminen nyt kuitenkin on luonnostaan sellainen, että hän täydentää omalla maailmankuvallaan saatua informaatiota.
Kun katseli tien varressa olevia kaatuneiden puiden juurakkoja, saattoi kuvitella sinne karhun talvipesän. Tie on niin kapea eikä juurakkoja sattunut bussipysäkkien liepeille. Kuvan maisemaan ei ole vaikea kuvitella karhua ja seudulla liikkuu myös ahmoja, susia ja ilveksiä. Koppimopo pitää sellaista ääntä, että aremmat eläimet kyllä sitä karttavat ja hirvien kohdalla olemme asiasta hyvinkin tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti