Imatran kaupungintalon pihasta soittelimme sitten yöpaikkaa. Kaiken maailman ulkolaisia hotellivaraussivustoja on vaikka kuinka paljon. Ne eivät kuitenkaan maksa veroja Suomeen ja kiristävät melkoisia maksuja hotelleilta. Ihmiset käyttävät niitä niin paljon, että niiltä ei uskalleta jäädä pois. Minähän en niitä käytä, ihan periaatteesta. Kevät on ollut majoitusliikkeille ankeaa aikaa ja kustannuksia on pitänyt rajoittaa. Henkilöstöä, joka ehtisi vastata soittoihin, on ilmeisesti vähennetty. Olimme aika aikaisin soittelemassa majapaikkaa, mutta vasta viidennessä paikassa joku vastasi puhelimeen. Listalle mahtui suuria hotelliketjujakin. Onneksi saimme varattua huoneen. Seuraava säikähdys oli, kun laitoimme osoitteen kepsiin. Sen nimistä tietä ei löytynyt Imatralta vaan Lappeenrannasta. En ollut ajatellut ajaa sinne asti. Pieni paniikki alkoi nostaa päätään, kunnes kepsi ilmoitti, että 9 minuuttia. Koppimopolla ja minun ajotyylilläni matka on vähän hitaampi mutta ei mitenkään mahdoton. Komea talo. Kuva on päädystä, koska parvekkeen kaiteen puuleikkaukset ovat ikuistamisen arvoisia. Tilava huone, pehmeät, isot nojatuolit, antiikkipöytä ja mahdollisuus keittää iltatee.
Joutsenossa on 1800-luvulta asti ollut tehdasyhdyskunta. Sieltä on valittu eduskuntaan sahatyöläisen vaimo, kutoja Sofia Hjulgrén vuoden 1913 vaaleissa. Joutsenossa on ollut myös maalaiskyliä. Esimerkiksi Konnunsuo, minne perustettiin maataloutta harjoittava vankila. Vankityövoimalla kuivatettiin lähes tuhat hehtaaria suota 1920-luvulla. Lakkautetun vankilan piirissä järjestää Kontufolk festareita. Tämän vuoden festivaali on tosin peruttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti